perjantai 27. joulukuuta 2013

Kiinalaisesta jouluaatosta

Nyt kun joulu on jo turvallisesti takanapäin, jaan tässä hieman Kiinassa viettämääni jouluun liittyvää mielipahaa.

Mainittakoon kuitenkin ensin, että pääsimme kyllä mukavaa joulunkorviketta kihlattuni kanssa viettämään, kun päätimme omistaa aatonaaton joulutunnelmille. Söimme ja joimme ulkona hyvin, katsoimme jouluisia elokuvia (Rare Exports ja Ihmeellinen on elämä!) ja nautiskelimme vanhempiemme meille lähettämien joulupakettien herkullisista antimista (ks. kuva). Tämän tekstin avautuminen liittyy siihen, mitä varsinaisena aattoiltana tuli nähtyä.


Kuten monet lukijoista tietävät, ei joululla ole kiinalaisessa kulttuurissa perinteisesti minkäänlaista roolia – vain se noin prosentti Kiinan väestöstä, joka on kristittyjä, todella välittää joulusta. Monelle muulle kiinalaiselle se tarjoaa kuitenkin tekosyyn joko shoppailulle tai sitten muuten vain järkensä menettämiselle.

Joulu näkyy ja kuuluu kiinalaisessa suurkaupungissa. Joulupukkeja ja räikeitä kuusia ilmestyy kauppojen edustoille, ja joulun nimissä yritetään myydä jos jonkinlaista krääsää. Tilanne on samanlainen monien kiinalaisille vieraiden, tavallisesti amerikkalaislähtöisten juhlien (esimerkiksi Halloween) kohdalla: juhlalla ei ole niinkään merkitystä, mutta sitä pyritään silti myymään – etenkin tiedostavalle nuorisolle, joka haluaa olla cool.

Vaikka marketit huutavat joulua jo pitkään ennen joulukuun alkua, iskee joulu märän hanskansa kasvoille toden teolla vasta jouluaattona.

Lähdin aattoiltana ihan mielenkiinnosta seuraamaan, millaiset olisivat joulutunnelmat Kunmingin vilkkaimmalla aukiolla ja ostosalueella. Osasin odottaa jotakin epämiellyttävää, mutta se hulluus, johon törmäsin, yllätti totaalisesti. Itse asiassa se yllätti niin pahasti, että ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin jatkuvaa tarvetta lyödä seuraavaa röyhkeää vastaantulijaa nyrkillä naamaan.

Kiinalaisten joulu on niin typerää touhua, että sitä on sanoin vaikea kuvailla. Itse asiassa sitä voisi verrata ajatukseen Suomesta, jossa yhtäkkiä keksittäisiin, että kiinalainen uusivuosi onkin nyt in. Kukaan ei tietäisi, mitä uudenvuoden perinteisiin kuuluu, mutta kaikilla on yhtäkkiä pakottava tarve lähteä kaduille meuhkaamaan. Joku keksii myydä vaikka vesi-ilmapalloja, ja bisnesidea leviää niin, että aattoiltana jokaisella vastaantulijalla on pari märkää pommia kädessään. Joku toinen on keksinyt ostaa tukkuliikkeen tyhjäksi vappunaamareista, joiden ansiosta tuntemattomille saa olla vittumainen ihan anonyymisti.

Kunmingin keskusaukio oli jouluaattona tupaten täynnä ihmisiä, ja paikkaa saattoi kuvailla suorastaan sotatantereeksi.

Jouluisten hittituotteiden joukkoon Kiinassa lukeutuvat muiden muassa kauhunaamarit, loistavat pirunsarvet, helium-ilmapallot sekä lumi-spray. Näistä jälkimmäinen on jonkinlaista paineella ammuttavaa partavaahtoa, joka erityisesti silmiin osuessaan tuntuu sangen epämiellyttävältä. Valitettavasti monen kiinalaisen mielestä sprayta on hauska suihkuttaa kenen tahansa eteen sattuvan naamalle – etenkin, mikäli vastaantulija sattuu olemaan ulkomaalainen.

Onnistuin vain vaivoin tunkeutumaan pahimman kaaoksen lävitse, minkä jälkeen noin puolen tunnin kasvojeni peittelyn jälkeen viimein löysin rauhallisemman kadunpätkän. Siellä hyppäsin bussiin, joka kuljetti minut takaisin kotiin – ja turvaan.

Tämänkertainen joulu jäänee tältä erää viimeiseksi, jonka vietän Kiinassa. Eikä harmita ollenkaan!


tiistai 24. joulukuuta 2013

Kun nuorempi sisarus sotkee kuviot

Viime kuussa Kiinassa julkistettiin päätös yhden lapsen politiikan säädösten höllentämisestä. Jatkossa kaupunkilaisperheet ovat oikeutettuja toiseen lapseen, mikäli avioparista ainakin toinen on omien vanhempiensa ainoa jälkeläinen.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että monelle lapselle tieto pikkuveljestä tai -siskosta olisi ilouutinen.

Asia ei kuitenkaan välttämättä ole ihan näin. Monissa kiinalaisperheissä ainoa lapsi on ehtinyt tottua vanhempiensa ja isovanhempiensa ehdottomaan rakkauteen, joka on aina kohdistunut sataprosenttisesti siihen yhteen ja tärkeimpään – minuun.

Kiinassa on yhden lapsen politiikan myötä syntynyt jo parikin sukupolvea, joita etenkin vanhemmat ikäluokat usein paheksuvat. Näitä 80- ja 90-luvulla syntyneitä pidetään suurella todennäköisyydellä keskimääräistä itsekkäämpinä omaan napaansa tuijottajina, joille esimerkiksi jakaminen saattaa olla täysin vieras ja kohdalle osuessaan hyvinkin vastenmielinen konsepti. Kaikista ei varmasti kunniattomia paskiaisia ole kasvanut, mutta kyseessä on kuitenkin ihan selvä ilmiö, jolle syytkin ovat osoitettavissa.

Kuninkaalliseen kohteluun tottuneista lapsista käytetään muuten kiinan kielessä lapsen sukupuolesta riippuen nimityksiä 小皇帝 (xiǎo huáng dì), ’pikku keisari’, tai 小公主 (xiǎo gōng zhǔ), ’pikku prinsessa’.

Eräs hiljattain julkaistu kiinalaisartikkeli kertoo kahdesta tapauksesta, joissa tällaiset perheen ”valtiaat” ovat pistäneet protestin pystyyn nuoremman sisaruksen tulon vuoksi.

Eräiden yrittäjävanhempien ennen aina niin kuuliaisella ja kiltillä 14-vuotiaalla tyttärellä meni pasmat sekaisin, kun hänen korviinsa kantautui uutinen siitä, että äiti odottaa toista lasta. Tytöstä tuli tyytymätön, eikä hän millään olisi halunnut ”suostua” hyväksymään tilannetta. Pikkuveljen syntymän jälkeen hän karkasi kotoaan. Vanhemmat löysivät tytön luokkatoverinsa kotoa, minkä jälkeen hän muutti mummonsa luokse asumaan. Myöhemmin tyttö suostui palaamaan kotiinsa, mutta vasta sen jälkeen, kun vanhemmat olivat ensin luvanneet hänelle, että he eivät koskaan tule suosimaan poikaansa millään tavalla – etenkään taloudellisesti.

Toisessa tapauksessa seitsemänvuotias poika keksi alkaa rääkätä vasta yksivuotiasta pikkusiskoaan. Kun vanhempia ei ollut näköpiirissä, poika muun muassa tökki pikkusiskoaan neulalla kasvoihin (!) ja poltti tämän sormia sytyttimellä (!). Vanhemmat marssivat poikansa kanssa psykologin pakeille, haluten epätoivoisesti löytää syitä sille, miksi heidän ennen niin kiltistä pojastaan tuli pikkusiskon syntymän jälkeen kauhea pirulainen.

Psykiatrisen osaston edustajan teoria kuului näin: ”Nykyisin moni perheensä ainoa lapsi on ehtinyt tottua ’4 + 2 -tilanteeseen’, jossa neljän isovanhemman ja kahden vanhemman huomio keskittyy kokonaan häneen. Koska lapsi on syntymästään asti ollut huomion keskipisteenä, ei jakamisen konsepti ole missään vaiheessa ehtinyt tulla hänelle tutuksi. Nuoremman sisaruksen tuleminen kuvioihin tarkoittaa lapselle yhtäkkiä paitsi vähäisempää huomiota perheeltään, myös muiden resurssien uudelleenjakamista.”

Kiina-blogi toivottaa tämän riemukkaan tekstin myötä kaikille lukijoille rauhallista joulua, ja antautunee itsekin ansaitulle, kirjoitustahdiltaan hieman kevyemmälle lomakaudelle! Älkää lellikö lapsianne liikaa!

Tekstissä mainituista tapauksista kirjoitti alun perin 《现代快报》.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Tämän vuoden ”muotisanoja”

Kiinassa julkaistaan vuosittain listoja sanoista, jotka syystä tai toisesta ovat kuluneen vuoden aikana nousseet pinnalle. Kyseessä saattaa olla täysin uusi sana, tai sitten kielen käyttäjille ennestään tutun sanan merkityksen kenttää on laajennettu syntyneen tarpeen mukaan. Jotkut sanat ovat saattaneet säilyä merkityksensä suhteen koskemattomina, mutta nousseet muuten vain pinnalle jonkinlaisen kehityksen suuntauksen myötä. Seuraavassa kuusi sanaa vuodelta 2013:

雾霾 (wù mái) viittaa 'savusumuun'. Savusumu on jo pitkään ollut tuttu ilmiö Kiinan kehitystä seuraaville, mutta parin viime vuoden aikana julkaistut kuvat etenkin Pekingin savusumuisista katunäkymistä ovat olleet erityisen huolestuttavaa katseltavaa. Viime viikkoina pahannäköistä savusumua on todistettu myös muualla kuin pääkaupungissa, esimerkiksi Shanghaissa. Kiinan tarjoamien virallisten lukujen mukaan Kiinassa on tällä hetkellä 104 kaupunkia, joiden ilmanlaatu on synkeän huonolla tolalla.

......

摇号 (yáo hào) tarkoittaa alun perin 'lottoa', mutta nykyisin se viittaa tavallisimmin siihen arvontaan, johon auton hankkimista mielivän tulee osallistua, mikäli aikoo saada hankinnalleen ensin luvan. Tietojeni mukaan Pekingissä "lotossa voittamisen" todennäköisyys on yksi 46:stä, mikä onkin johtanut siihen, että moni osallistuu arvontaan niin usein kuin mahdollista, siinäkin tapauksessa, että auto ei edes olisi lähitulevaisuuden realististen hankintojen listalla. Yrittänyttä ei laiteta, ja jos sattuu onnistamaan, niin auton ostamista voi alkaa ihan tosissaan harkita.

......

Olen huomannut, että sana 单独二胎 (dān dú èr tāi) on monille kiinan opiskelijoille vaikea tulkita. Hämäävän sanasta tekevät sen kaksi ensimmäistä merkkiä: 单独 tarkoittaa 'yksinäistä'. 二 tarkoittaa 'kahta' ja 胎 'sikiötä'. Eli siis... kaksi yksinäistä sikiötä? Ei kuulosta järkevältä! Avain sanan tulkitsemiseen löytyy sanan 单独 hajottamisesta kahteen osaan: 单 viittaa 'yhteen' ja 独 tarkoittaa 'ainoata'. 二胎 tarkoittaa tässä yhteydessä 'toista lasta'. Sana 单独二胎 viittaa hiljattain Kiinassa julkistettuun yhden lapsen politiikan uuteen, höllennettyyn säädökseen. Sen mukaan kaupunkiin rekisteröityneellä avioparilla on oikeus toiseen lapseen (二胎), mikäli parista yksi (单) on omassa perheessään ainoa lapsi (独, lyhenne sanasta 独生子女 (dú shēng zǐ nǚ) 'ainoa lapsi'). Aikaisemmin voimassa olleesta säädöksestä, jonka mukaan avioparilla on oikeus toiseen lapseen silloin, kun molemmat osapuolet eli kaksi (双 (shuāng)) kahdesta ovat ainoita lapsia, käytetään nimitystä 双独二胎.

......

土豪 (tǔ háo) on perinteisesti tarkoittanut 'paikallista tyrannia'. 土 tarkoittaa 'maata' tai 'paikallista' ja 豪 viittaa 'varakkaaseen ja/tai vaikutusvaltaiseen henkilöön'. Nykyisin 土 kuitenkin tarkoittaa arkikielessä myös 'dorkaa', ja sanaa 土豪 onkin alettu käyttää uudessa merkityksessä, joka viittaa usein maaseudulta kotoisin oleviin miehiin, jotka syystä tai toisesta ovat yhtäkkiä rikastuneet. Tällainen "rikas dorka" ostaa kaikkea kallista mitä eteen sattuu, osaamatta yhtään harkita, saako se hänet näyttämään hyvältä vai typerältä. Koska "rikas dorka" rakastaa kultaa, rakastaa hän myös kullan väriä, ja siten esimerkiksi älypuhelinta valitessaan valitsee sille todennäköisesti räikeimmän mahdollisen kultakuoren. Tällaisesta kullanväristä on Kiinassa alettu käyttää nimitystä 土豪金 (tǔ háo jīn), 'rikkaan dorkan kulta'.

......

女汉子 (nǚ hàn zi) on uusi sana, josta olen aikaisemmin julkaissut oman blogitekstinsä. Kiinalaisilta tytöiltä ja nuorilta naisilta odotetaan nyky-Kiinassa tavallisesti melko lapsellista, tyttömäistä ja söpöä käytöstä. Ajat kuitenkin muuttuvat, eikä jokainen tyttö halua olla lapsimaisesti mariseva pikkulikka. Niinpä itsenäisesti ajattelevien, käytökseltään ei-enää-niin-tyttömäisten nuorten naisten joukko on alkanut nostaa päätään. Sana 女汉子 itsessään tarkoittaa kirjaimellisesti "naispuolista miestä".

......

碰瓷 (pèng cí) tarkoittaa merkki merkiltä analysoituna 'posliinin tönäisyä'. Sitä on käytetty viitatessa huijareihin, jotka lähtevät esimerkiksi kiireisille julkisille paikoille "myymään" kalliita esineitä, kuten vanhoja vaaseja. Huijarin todellinen tarkoitus on levittää tavaransa maahan siten, että ohikulkijoiden on helppo tönäistä ne kumoon, rikkoa ne ja siten joutua maksamaan rikkomastaan tavarasta kovan hinnan. Tällaisen huijarin kanssa varovaisuuskaan ei välttämättä auta, sillä huijari saattaa jonkun kulkiessa ohi tönäistä itse oman vaasinsa kumoon ja syyttää asiasta sitten ohikulkijaa. Se on siis huijari, joka posliinia tönäisee, ei niinkään uhri.

Tämä sana on etenkin Kiinassa asuvan ulkomaalaisen silmissä ajankohtainen. Monelle Kiinassa skootterilla tai autolla liikkuvalle on nimittäin käynyt surkeasti, kun ulkomaalaisen tunnistanut kiinalainen on tahallaan heittäytynyt ulkomaalaisen kolhittavaksi ja ruvennut filmaamaan kuin Cristiano Ronaldo konsanaan. Tällaisen (potentiaalisesti hieman itsetuhoisen) käytöksen tarkoituksena on se, että kolhittu kiinalainen järjestää "onnettomuuden" vuoksi kohtauksen siinä toivossa, että rikas ulkomaalainen (kyllä, perusolettamus Kiinassa  on se, että ulkomaalainen on aina varakas) maksaisi itsensä tilanteesta ulos. Joissain tilanteissa filmaaja on jopa tehnyt sopimuksen paikallisen sairaalan lääkärin kanssa. Sairaalareissulle lähdetään, "vammat" hoidetaan kuntoon, "syyllinen" maksaa viulut ja myöhemmin lääkäri jakaa ammattifilmaajan kanssa voitot. Tylyä, mutta näin se vain menee!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kansallisen itsetunnon nostatusta?

Toisinaan kiinalaisia lehtiartikkeleita lukiessani vastaan tulee sellaisia tekstejä, jotka saavat väkisinkin hieman nostamaan kulmiaan ja epäilemään, että mikäköhän tämänkin artikkelin tarkoitus on ollut. Joskus tuntuu siltä, että artikkeleissa pyritään tosiasioita liioittelemalla nostattamaan kiinalaisten itsetuntoa ja kansallista ylpeyttä.

Yksi tällainen artikkeli oli nimeltään ”Miksi ulkomaalaiset naiset ovat hulluina kiinalaisiin miehiin?” Kiinassa kolmisen vuotta eläneenä ja ihmisiä tarkkailleena en voinut kuin naureskella lueskellessani juttua, joka kertoi muutamasta yksittäistapauksesta, jossa kiinalaisella miehellä on puolisona länsimaalainen nainen. Juttu yritti uskotella, että nykypäivänä naiset suorastaan ryntäävät Kiinaan miehistä tappelemaan. En lähtisi ihan heti tällaista allekirjoittamaan, vaikka toki poikkeustapauksiakin Kiinaan saapuvien joukosta löytyy.

Jaan tässä suomennoksen viimeisimmästä huomioni herättäneestä artikkelista. Tekstissä piilee varmasti totuuden jyvä, sillä kiinalaiset, ulkomaille matkailemaan lähtevät turistit ovat nykyään maailman kovimpia kuluttajia, ja upporikkaita löytyy vaurastuvasta Kiinasta vuosi vuodelta enemmän. Lukija saa kuitenkin tehdä omat johtopäätöksensä siitä, onko kirjoittaja (joka ilmeisesti on Yhdysvalloissa asuva kiinalainen) maustanut tekstiään pienellä liioittelulla vai ei – vai voisiko kyseessä olla peräti vitsi?

Tässä suomennos:

Nykyään amerikkalaisten luksustuotekauppojen ovien pielestä löytyy kiinankielisiä kylttejä. Niissä lukee muun muassa ”tervetuloa”, ”meiltä saa kuitin”, ”ethän tinkaa”, ”osta yksi, saat toisen kaupan päälle” tai ”tuotteemme ovat takuulla aitoja”.

Yhdysvalloissa autokaupat ovat palkanneet tarkoituksella myyjiä, jotka osaavat sujuvaa kiinaa. Vaaleatukkainen, sinisilmäinen nuorukainen ottaa esille käyntikorttinsa, joka on kokonaan kiinankielinen. Hänen oikea nimensä on selvästi Michael, sillä kortissa lukee 麦克 (màikè). Kortissa kehotetaan kutsumaan myyjää ”pikku-Maiksi” (小麦 (xiǎomài)).

Las Vegasin merkkivaatekaupassa rivi kultakiharaisia nuoria neitejä odottaa asiakkaita. Itäaasialaiset kasvot nähdessään he alkavat välittömästi suoltaa kiinankielisiä lauseita: ”tervetuloa”, ”katsele rauhassa”, ”kiitos”, ”eipä kestä”, ”tervetuloa uudelleen”. Joskus asiakas toteaa kohteliaasti olevansa Japanista, Etelä-Koreasta tai Vietnamista. Silloin kultakutri vaihtaa välittömästi englantiin ja toteaa tympeä ilme kasvoillaan, että ”katsele itse”. Joskus ennen kiinalaiskaupunkien ulkomaalaisten asuttamissa kaupunginosissa oli kylttejä, joissa luki: ”Kiinalaisilta ja koirilta pääsy kielletty.” Tämän päivän Yhdysvalloissa puolestaan saattaa melkeinpä löytää kylttejä, joissa seisoo: ”Vain kiinalaisten taluttamat koirat saavat astua sisään.”

Kerran vein erään tianjinilaisfirman toimitusjohtajan, herra Wangin, Costco-tukkumyymälään ostoksille. Herra Wang osti kertarysäyksellä tyhjäksi yli kaksikymmentä hyllyllistä tavaraa. Hänen perässään toistakymmentä amerikkalaista myyjää työnsi hiki hatussa ostoskärryjä, ja tilanne oli vaikuttava. Vaikka herra Wang ei edes osannut englantia, riitti, että hän osoitti sormellaan haluamaansa tavaraa, ja myyjä siirsi tavaran ripeästi ostoskärryyn. Alun perin Wang oli tullut Yhdysvaltoihin Boeing 737 -lentokoneen ostaakseen – Costco-ostosreissun saapuessa päätökseensä ladattiin tavarat suoraan koneeseen.

Alkuperäinen teksti julkaistu 《世界博览》-lehdessä. Tämä käännös perustuu editoituun versioon, jonka julkaisi 3.12.2013 sanomalehti 《文摘周报》.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kiina-blogi 200 julkaisua vanha!

Muistan vielä elävästi sen hämärän elokuisen illan Helsingissä vuonna 2011. Olin aloittamassa suuren matkani, lähdössä Kiinaan opiskelemaan. Kirjoittelin siskoni asunnossa Kiina-blogin ensimmäisiä esittelytekstejä, joissa pohdin, mitä tuleman mahdollisesti pitää.

Suomessa vietettyjä kesälomia lukuun ottamatta olen tähän päivään asti ollut sillä samalla tiellä. Oleskelen edelleen Kiinassa opiskelijastatuksella, mutta jatkuvan oppitunneilla käymisen sijaan käytän suurimman osan ajastani omilla tavoillani opiskelemiseen sekä muiden projektien kehittelemiseen.

Paljon on kahdessa vuodessa muuttunut, mitä heijastelee sekin tosiseikka, että paljon on syntynyt myös tekstiä – tämä on jo blogin kahdessadas! Jotkut lukijoista ovat olleet mukana alusta asti ja pitempäänkin (ensimmäisen Kiina-aiheisen blogini kirjoittamisen aloitin jo tammikuussa 2009, lähes viisi vuotta sitten). Se, että niin monet lukijat ovat pysyneet pitkään mukana ja aina välillä tsempanneet kommenteillaan, on pitänyt allekirjoittaneen leuan pystyssä.

Kahdensadan tekstin rajapyykki olisi tullut vastaan jo paljon aikaisemmin, mutta olen parisenkymmentä menneiden aikojen tekstiä päättänyt blogistani poistaa huomattuani, että niillä on tai saattaa kenties tulevaisuudessa olla kaupallista arvoa.

Blogini on todellakin toteuttanut sen tarkoituksen, mitä ajatellen sitä alun perin ryhdyin kirjoittamaan. Halusin sen toimivan ponnahduslautana ammattimaisemman kirjoittamisen pariin. Nyt valmistaudun kiinankielisen romaanin suomentamiseen ja tuotan samalla vaivihkaa kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin pariin opastavaa, viihdyttävää ”tietokirjaa”, jolle saattaa hyvinkin löytyä ensi vuoden aikana Suomesta kustantaja. Lisäksi Kiina-aiheisia tekstejäni julkaistaan säännöllisesti suomalaisissa lehdissä. Näyttää siltä, että pitkäaikaisesta harrastuksestani on viimein tulossa ammatti.

Voin hyvällä omallatunnolla nykyisin kutsua itseäni vapaaksi toimittaja-kirjoittaja-kääntäjäksi, ja olen asiasta onnellinen ja ylpeä. Raha on ollut tiukassa jo melko pitkään, mutta olen onneksi vuosien kovan työn myötä kehittynyt kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin tuntijana niin korkealle tasolle, että kun ensi vuonna jätän Kiinassa asumisen taakseni, uskallan ryhtyä myymään osaamistani toiminimen avulla. Sitä ennen tarvitsen vain jokusen onnistumisen, ja itseluottamusta on nyt kertynyt sen verran, että uskon onnistumisia olevan horisontissa.

Oloni on kaikin puolin mainio, etenkin, kun olen kaiken tämän päälle vielä rakastunut hienoon naiseen, jolle Kiina ja kiinan kieli merkitsevät yhtä paljon kuin itsellenikin.

Kiitoksia lukijoille, pysykäähän mukana jatkossakin!

torstai 12. joulukuuta 2013

Kunming-tärppejä: Kultainen temppeli

Kunmingin laitamilta löytyy ainakin kaksi merkittävämpää temppelikompleksia. Toinen tunnetaan nimellä Kultainen temppeli (金殿), toista kutsutaan Bambutemppeliksi (筇竹寺). Molemmilla on tarjota kauniita, vanhoja temppelirakennuksia sekä niin paljon vihreää puistoaluetta, että paikalla vierähtää aurinkoisena päivänä mukavasti vaikka koko päivä.

Tällä kertaa esittelen lyhyesti Kultaisen temppelin. Lähteenä on käytetty pääasiassa paikalta löytyneitä infokylttejä. Kerron paikasta omine sanoineni valokuvien muodossa.

Taolainen Kultainen temppeli sijaitsee vehreällä, mäntyjen täyttämällä Mingfeng-kukkulalla. Alkuperäinen temppeli rakennettiin Ming-dynastian aikana vuonna 1602, mutta 35 vuotta myöhemmin rakennelma päätettiin siirtää Bingchuanin maakunnassa sijaitsevalle Jizu-vuorelle. Nykyinen temppeli rakennettiin vuonna 1671, ja vaikka päätemppeliä ei olekaan koolla pilattu, on kyseessä suurin pronssinen rakennelma koko Kiinassa (ei siis kultainen, kuten temppelin nimi saattaa harhaanjohtavasti vihjata). Sen keskellä seisova patsas esittää Zhenwu’ta, joka on yksi taoismin tärkeistä jumalista. Tässä jokunen otos temppelistä:

[Edit: joitain kuvia poistettu jälkikäteen.]



Kultaisen temppelin takana, Mingfeng-kukkulan laella, sijaitsee vanha kellotorni. Se rakennettiin vuonna 1423 ja sen katosta roikkuu jättimäinen, pronssinen kello, joka painaa 14 tonnia. Alueella sijaitsee myös muun muassa suuri kasvitieteellinen puutarha sekä useita muita spotteja, joista valokuvaamisesta ja/tai historiasta kiinnostuneet voivat saada paljon irti.

Lopuksi haluan jakaa otoksia yksityiskohdista, joita temppelillä ja sitä ympäröivällä alueella on tarjota reilusti:






maanantai 9. joulukuuta 2013

Äidin kultaiset avioliittoneuvot

Olen Kiina-blogissa jonkin verran kirjoitellut kiinalaiseen parisuhteeseen liittyvistä aiheista, ja usein kirjoittaessa on tullut sivumennen mainittua nuorten kiinalaisten avioliittopaineista. Tässä jaan käännöksen aiheeseen liittyvästä artikkelista, jonka löysin taannoin kiinalaisesta sanomalehdestä. Artikkeli on 28-vuotiaan naimattoman naisen kirjoittama tilitys äidilleen. Se kuvaa mielestäni hyvin sitä, kuinka kiinalaisvanhemmilla voi usein olla tapana asettaa jälkeläisensä harteille kovia paineita puolison löytämiseen liittyen.

Näin se menee:

Olen jo hyvässä iässä, mutten vieläkään ole löytänyt etsimääni. Se henkilö elämässäni, joka puolestani eniten murehtii, on tietysti äitini. Jokusen epäonnistuneen parisuhdekokeilun jälkeen sain hiljattain äidiltäni kirjeen. Tämä kirje oli ensimmäinen, jonka hän oli kirjoittanut minulle yli kymmeneen vuoteen, ja se alkoi näin: ”Rakas tyttäreni, olet jo 28-vuotias. Olet seurustellut monen miehen kanssa, mutta aina tuloksetta. Oletko miettinyt, mistä se voisi johtua?”

Sydän täynnä epäilyksiä jatkoin lukemista. Se, mitä seurasi, yllätti minut kuin salama kirkkaalta taivaalta: ”Tyttäreni, olemme isäsi kanssa miettineet, että se voisi ehkä johtua siitä, ettet omaa kovin hyvää ymmärrystä omia ominaisuuksiasi kohtaan. Vaatimuksesi unelmiesi miestä kohtaan ovat ehkä kohtuuttomia. Olet ainoastaan 1,58 metriä pitkä, eikä vartalosi muotokaan ole kaksinen (tämä lievä paksuus tosin johtuu osittain siitä, että ruokimme sinua lapsena liikaa siinä pelossa, ettet saisi kylliksi ravintoa). Vanhempasikaan eivät ole erityisen varakkaita. Tavallisen ihmisen tulisi etsiä itselleen tavallinen ihminen. Ei kannata tuhlata vuosiaan epärealististen tavoitteiden vuoksi.”

Itkin murskautuneen itsetuntoni kanssa koko yön. Eikö sanotakin, että kaikki lapset ovat vanhempiensa silmissä täydellisiä? Eivätkö tytön vanhemmat usein olekin sitä mieltä, että minkäänlainen mies ei voi olla kyllin hyvä heidän tyttärelleen? Kuinka äitini saattaakaan niin kärsimättömästi haluta myydä minut alennuksella pois?

Se, mitä olen etsinyt, on aina ollutkin ihan tavallinen ihminen.

Millainen sitten on tavallinen ihminen? Terve ja kohtuullisen näköinen, jonkin verran koulutusta, samankaltainen perhetausta kuin minulla, aavistuksen verran minua pitempi, tulot hieman omiani korkeammat, vuosiltaan suurin piirtein samassa ikäluokassa kuin minäkin. Vartaloni ei ole kaksinen, joten hänkin saa olla lihava, tai laiha. Perhetaustani on vaatimaton, enkä koskaan ole haaveillutkaan mistään rikkaasta prinssistä. Näin yksinkertainen on mielikuvani sopivasta miehestä. Kuinka äitini silti saattaa puhua ”epärealistisista tavoitteista”?

Äitini jatkaa vielä kirjoittamista: ”Eivät ihmiset ennen olleet noin nirsoja. Silloin joku tuli ja esitteli naisen miehelle, sitten tavattiin pari kertaa ennen kuin sovittiin jo asia. Ja kaikki elivät elämänsä mukavasti.” Ongelmana on se, että äidin nuoruusaikoina kaikilla niillä ihmisillä, joihin tehdasalueella törmäsi, oli enemmän tai vähemmän samanlaiset lähtökohdat. Samoin oli tulevaisuusnäkymien laita. Nykyisin, suuressa kaupungissa, on vaikeampi törmätä sopivaan ihmiseen.

Tietyllä tavalla kumppanin etsiminen on kuin etsisi työpaikkaa: tullakseen ensin valituksi ja sitten pärjätäkseen pitäisi olla kaikin puolin sopiva. Lyhyesti sanottuna: Se, että en ole päässyt naimisiin, ei johdu siitä että olisin liian nirso tai että rimani olisi omiin avuihini nähden kohtuuttoman korkealla. Kaikki johtuu yksinkertaisesti siitä, että kohtalo ei vain ole tuonut kohdalleni sopivalta tuntuvaa miestä, enkä kohtaloani odotellessani ole halunnut tyytyä ”paremman puutteessa” sellaiseen, joka ei minulle sovi.

Äitini, älä vähättele arvoani vain sen vuoksi, että minulla ei ole ollut onnea rakkaudessa.

Tekstin julkaisi alun perin naistenlehti 《安报·魅力》. Tämä käännös perustuu 《文摘周报》-lehden muokkaamaan versioon.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Luumu kultaisessa vaasissa

Muistan joskus löytäneeni kirpputorilta suomenkielisen, ei niin kovin paksun kopion kiinalaisesta romaanista 《金瓶梅》 (jīn píng méi). Kannessa ei muistaakseni ollut teokselle suomenkielistä nimeä.

Tulin kiinan-opiskeluni alkuvuosina hamstratuksi paljon Kiina-aiheisia teoksia, ja niistä suuri osa odottaa yhä kotimaassa, pahvilaatikoihin pakattuina, kiltisti lukijaansa. Myös Jin Ping Mei löytyy lukemattomien lukemattomien joukosta.

Ehkä joku lukijoista on kyseisen suomennoksen lukenut? Olisi kiva kuulla mielipiteitä käännöksen sisällöstä!

1500-luvulla nimettömän kirjailijan kynästä syntynyt romaani, joka englanniksi tunnetaan nimellä The Plum in the Golden Vase, kertoo värikkään tarinan korruptoituneen kauppiaan ja poliittisen pyrkyrin noususta ja tuhosta.

Tietojeni mukaan romaani ei ole Kiinassa mikään kaikkein suosituin, vaikka se aikoinaan lukeutuikin Ming-dynastian ”neljän suuren romaanin” joukkoon. Sen kansien välistä löytyy niin vahvasti eroottista, suorastaan pornografista sisältöä, että kirja on ollut Kiinassa kiellettyjen, alatyylisten lukunautintojen listalla pitkään. Maon aikoina vain harvoilla ja valituilla oli lupa päästä käsiksi teokseen. Ehkä nykyisinkään niin moni kiinalainen ei ole siihen tutustumisesta erityisen kiinnostunut. Voin toki olla väärässäkin...

Törmäsin tällä viikolla mielenkiintoiseen ja inspiroivaan tarinaan yhdysvaltalaisesta kääntäjästä. Hänen tarinansa voi lukea englanniksi muun muassa täältä, mutta seuraavassa lyhyesti artikkelin sisältöä suomeksi:

Vuonna 1950 16-vuotias lähetyssaarnaajapoika David Tod Roy astui nanjingilaiseen antikvariaattiin, tavoitteenaan löytää jotakin rivoa luettavaa. Hän löysi lyhentämättömän kopion Jin Ping Mei -teoksesta, josta hän oli aiemmin lukenut vain puutteellisen, lyhennetyn käännöksen, jossa kieli vaihtui rivojen kohtausten tullen englannista latinaksi.

Nuorta Royta kiinnosti ajatus kirjan lapsille sopimattomasta sisällöstä, mutta hän kertoo olleensa ehdottomasti kiinnostunut myös kirjan muusta annista. Myöhemmässä elämänsä vaiheessa hän päätti ryhtyä tuottamaan romaanista kunnollista englanninkielistä käännöstä.

Nyt 80-vuotias Roy käytti elämästään 40 vuotta saattaakseen koko teoksen huolellisesti englannin kielelle. Hiljattain ilmestyi yhteensä lähes 3 000 sivusta koostuvan käännöksen viides ja viimeinen osa, englanniksi The Dissolution.

Käännöstä on kehuttu oivalliseksi, lähes tietosanakirjamaiseksi johdannoksi Ming-dynastian maailmaan ja tapoihin. Vaikutuksen on tehnyt myös hänen tarkkuutensa tekstistä löytyvien, yli 4 400 alaviitteen kanssa. Niiden myötä lukijalle ei pitäisi jäädä teoksesta pieninkään yksityiskohta epäselväksi. Toisaalta kriitikot ovat todenneet, että alaviitteidensä ja tarinassa esiintyvien lähes 800 henkilöhahmon vuoksi käännös saattaa vaatia lukijaltaan äärimmäisyyksiin venyvää kärsivällisyyttä.

Royn käännöstä kiitellään myös siksi, että se on tavallaan pelastanut Chin Ping Mein maineen lännessä: sitä on perinteisesti pidetty pelkkänä pornoteoksena, mutta nykylukijoilla on uuden englanninnoksen myötä tilaisuus lukea teosta poliittisemmastakin näkökulmasta. Erään kriitikon mukaan sellaisesta poliittisesta ja sosiaalisesta korruptiosta, jota romaanissa kuvaillaan, saa tänä päivänä lukea uutisista lähes päivittäin – eikä ainoastaan Kiinassa, vaan ympäri maailman.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Han Han, osa IV – modernin runouden parodioija

Han Han -tunnisteella varustettujen blogitekstien sarjassa tutustutaan kiinankielisessä maailmassa kenties tunnetuimpaan kirjoittajaan ja yhteiskuntakriitikkoon. Han Hanin esikoisromaanin 《三重门》 (käännöksen työnimi Kolme porttia) suomentamisesta tulee allekirjoittaneen ykkösprojekti vuodelle 2014 – saimme oikeudet marraskuun lopulla!

Han Han Wikipedian mukaan, osa IV

Han vs. moderni runous

26.9.2006 Han kyseenalaisti modernin kiinalaisen runouden arvon julkaisemassaan blogitekstissä ”Miksi runous ja runoilijoita on yhä olemassa?” (现代诗和诗人为什么还存在). Tässä ja muissa artikkeleissaan hän parodioi sellaisia Kiinan 1900-luvun runoilijoita kuin Xu Zhimo (徐志摩) ja Hai Zi (海子) – jälkimmäisen runoja on luettavissa myös suomeksi, Pertti Seppälän kääntäminä. Hanin tekstit sytyttivät kiistan, jossa häntä vastaan asettui lukuisia kiinalaisrunoilijoita.

Han–Zheng-kiista

10.4.2007 Han kritisoi blogitekstissään ”Viimeaikaisia järjestelyjä” (最近的一些安排) rock-laulaja Zheng Junin (郑钧) tekopyhyyttä. Alun perin vuonna 2006 Zheng oli julkisesti tuominnut kiinalaisen Super Girl -laulukilpailun ”sietämättömän oksettavaksi”. Vuotta myöhemmin hän kuitenkin oli samankaltaiseen konseptiin perustuvan Super Boy -kilpailun tuomaristossa. Luonnollisesti kritiikki synnytti kaksikon välille kiistan.

Han Han -lainaus, osa IV

En etsinyt tätä tekstiä varten yllämainittuun runouskiistaan liittyvää materiaalia, mutta uskon kuitenkin, että tämä lainaus ajaa sangen hyvin asiansa. Alla käännös ”runosta”, joka löytyy Han Hanin esikoisesta Kolme porttia. Luin kirjan marraskuussa uudestaan, ja tarinasta löytyy jokunen ”moderni runo”. Tämä on poimittu omistamani kopion sivuilta 260–262.


ajelehtii
minun
unessa
ni
tuuli
tavoittamaton
tuuli
vie mukanaan
minun
uneni
kertoo
minulle
minunko sydämeni
ajelehtii
yötaivaassa
vai
ko
yötaivas
leviää
minun
sydämeeni
syvä

syvä
rauhaisa
sydän
rauhaisa
kenen
tuoksu
pitkään
pitkään
pitkään
pitkään
tunkeutuu
minun
unee
ni
levittäytyy
minun
sydämee
ni.




飘散在


睡眠里

何处的

携走我的

告诉
我:
是我的心


夜空


夜空



的心
深了

深了
静了

静了








盘踞

我的


散落



心里

lauantai 30. marraskuuta 2013

Pysäköintitilaa Pekingistä?

Yksi yleisimmistä Kiinaan liittyvistä uutisaiheista lienee maan vauhdikas autoistuminen. Tilastot ovat Kiinan valtavan väkiluvun vuoksi usein masentavaa luettavaa, enkä siksi tällä kertaa jaksa keskustella esimerkiksi autoiluun liittyvistä kasvuluvuista. Tässä kuitenkin asiaa Pekingin tilanteeseen liittyen erään juuri lukemani kiinankielisen artikkelin pohjalta.

Nykyisin yhä useampi pekingiläinen on muuttanut työmatkojensa aikatauluja siten, että he menevät töihin muita aikaisemmin, voidakseen sitten iltapäivällä palata kotiinsa jo siihen aikaan, kun muut vielä painavat päivänsä viimeisiä tunteja. Osasyynä moiseen valintaan on se, että silloin autoilija voi välttyä pahimmilta ruuhkilta.

Tärkeämpi syy kuitenkin löytyy pysäköintitilan löytämisestä. Aikainen iltapäivälintu nappaa vapaan paikan, mattimyöhäinen saattaa kukaties joutua jättämään autonsa yöksi kokonaan eri kaupunginosaan.

Viimeisimpien tilastojen mukaan Pekingissä oli vuoden 2013 kesäkuussa peräti 5,31 miljoonaa ajoneuvoa. Valitettavasti pysäköintitilaa on tarjolla vain 2,76 miljoonalle. Asiantuntija Shi Kain mukaan Pekingiin ennen vuotta 1994 rakennettujen asuinalueiden suunnittelussa ei ole millään tavalla osattu ottaa huomioon sitä, että ajoneuvojen määrä ja tarve pysäköintitilalle tulisi ennemmin tai myöhemmin räjähdysmäisesti kasvamaan. Joka toinen Pekingin autoista onkin periaatteessa laittomasti pysäköity.

Asiantuntija Guo Jifu ei kuitenkaan pidä esimerkiksi pysäköintialueisiin sijoittamista ratkaisuna ongelmaan. Hänen mukaansa kaupungeissa, joissa väestön tiheys on korkea, liikenneongelmat pitäisi pyrkiä ja pystyä ratkaisemaan julkisen liikenteen kehittämisen keinoin. Suurien pysäköintihallien rakentamista ei pidetä hyvänä ajatuksena, sillä hyvät pysäköintimahdollisuudet saattaisivat vain toimia porkkanana autoilun suosion kasvamiselle.

Valitettavasti näyttäisi vain olevan niin, että:

(a) Auto on edelleen Kiinassa tärkeä statussymboli, eikä auton omistajaa noin vain saada vakuuttuneeksi autonsa vaihtamisesta täpötäyteen bussiin tai metroon – siitäkään huolimatta, että päivittäiset ruuhkat ovat naurettavia ja ratin takana hukkaan heitetyn ajan lisäksi palavat myös hermot. Ajoneuvojen määrä Pekingissä kasvaa, niin kuin se kasvaa muissakin kiinalaiskaupungeissa. (Esimerkiksi täällä Kunmingissa huomaa usein, että jotkut kauan sitten suunniteltujen keskustakorttelien kadut eivät leveydeltään enää kykene vastaamaan nykypäivän liikenteen tarpeisiin.)

(b) Mitä tulee pysäköintiin, veikkaisin, että Kiinan kaltaisessa markkinataloudessa jossain vaiheessa havahduttaisiin repimään taloudellinen hyöty irti siitä nykytodellisuudesta, että moni olisi valmis maksamaan maltaita hyvästä pysäköintipaikasta kohtuullisen etäisyyden päässä kotoaan. Missä kysyntää, siellä tarjontaa?

Teksti on viimeisiä kommentteja lukuun ottamatta vapaasti suomennettu 《经济观察报》-lehden julkaisemasta artikkelista.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Aviomies ylitöissä?

Tällä kertaa tarjoan ihan viihteen vuoksi käännöksen Tianya-foorumilta löytyneestä pikku tarinasta. Käännän tekstiä kappale kerrallaan siten, että suomennoksen perässä tulee aina kiinan kielestä kiinnostuneille alkuperäinen kappale.



Bussissa salakuunneltua, kauniin naisen puhelut aviomiehelleen…

公交上偷听的漂亮MM打给老公的电话……

Vääntäydyin rynnivän ihmismassan mukana bussiin. Seisoin bussin oven puoleisella reunalla, pohtien, mitä söisin päivälliseksi. Sitten kuulin viehättävältä kuulostavan soittoäänen, ja huomasin, että vieressäni seisoi nuori, hyvin kaunis nainen. Hänen pitkä tukkansa kaunis oli kuin putoava vesiputous, ja hänen pitkä hameensa sai hänet näyttämään maan päälle laskeutuneelta haltialta.

随着熙熙攘攘的人流挤进车厢。我站在靠门的一侧,琢磨着晚上回去吃什么。一阵悦耳的铃音响起,我这才注意到在我的右侧站着一位女孩子,人很漂亮,长长的头发如瀑布倾泻而下,一袭长群将她衬托的宛若人间仙子。

Hän vastasi puhelimeensa sievästi hymyillen: "Mieheni, olen bussissa. Mitä? Joudut jäämään ylitöihin? Mihin asti? Vähintään kahteentoista? Niin myöhään! Käypä työpaikkasi alakerran ravintolassa syömässä jotakin. Mutta älä syö mitään liian öljyistä. Muista myös, että päivä on kuuma, joten et saa syödä tulista, muuten sinulle voi tulla tukala olo. Polta vähemmän tupakkaa. Tulet sitten illalla taksilla kotiin? Soita kun olet tulossa, niin tulen portille sinua vastaan. Joo, joo, minä kyllä syön jotakin. Ookoo, ookoo, moi moi." Miten huomaavainen vaimo, en voinut kuin ihailla.

她接手机的时候笑的很甜蜜:老公,我在车上了。什么?你又加班啊?到几点啊?怎么也12点啊?太晚了,你在单位下面的饭店吃点吧,别吃太油腻的东西,还有,天太热,别吃辣的,容易上火。少抽点烟,晚上你打车回来吧?提前给我打手机,我到小区门口接你。恩,恩,我随便吃点就行,好,好,88。多么体贴的妻子啊,不禁艳羡。

Erään jalkapallokentän kohdalla hänen puhelimensa soi taas, ja hän vastasi: "Mieheni, mitä nyt? Tuletkin kotiin syömään? Ei tarvitse jäädä ylitöihin? Oho, no sepä hienoa, mitä haluaisit syödä? Käyn ostamassa aineksia, ei siitä ole mitään vaivaa, ostan alakerran marketista jotakin. Kotona on vihreitä papuja valmiina, ostan lisäksi vaikka pari tomaattia. Mitä? Haluaisit paistettua riisiä? Paistettua riisiä kananmunalla? Onnistuu, en sitten osta mitään aineksia tai hedelmiä, jääkaapissa on vielä puolikas vesimeloni, syödään se. Joo, ookoo, teen siitä sinulle mehua..."

到某足球场时,她的手机又响了,她又接起:老公怎么啦?回来吃啊?不是要加班吗?哦,那太好了,你想吃点什么?我回去就去买菜,没事,不麻烦,我去咱家楼下的超市,家里有豆角,我把豆角择好,我再买点西红柿吧,什么?给你炒米饭?好的,蛋炒饭吧?没问题,水果我就不买了,冰箱里还有半个西瓜,咱就吃西瓜吧。恩,行,我给你榨西瓜汁……

Kuunnellessani tulin kateelliseksi. Voi, mikä ihannevaimo! Naista ei tuntunut haittaavan se, että hän puhui puhelimeen täpötäydessä bussissa, missä kaikki kuulisivat hänen puheensa. Ehkä hän ajatteli, että vaikka ihmisiä oli paljon, ei kukaan kuitenkaan bussissa tunne toisiaan, vaan kaikki katoavat bussista poistuttuaan omille teilleen. Hän jatkoi vielä puhelua: "Mieheni, tule pian kotiin, mutta ole tien päällä varovainen. Joo, syötyämme en mene ulos, vaan pesen vaatteesi..."

听得我都妒忌了,唉,标准的贤妻良母啊。她似乎并不关心这是在车上,身边还有很多人,也许她觉得尽管人很多,但谁都不认识谁,下车各走各的,所以,她还在继续:老公,你早点回来哦,路上小心,哦,吃完饭我就不出去玩了,我还得先把你的衣服洗了……

Luoja, kaiken tämän jälkeen pesee vielä toisen vaatteet! Jos minulla olisi tuollainen vaimo, niin tietäisin kyllä, mitä onni on. Yhtäkkiä minussa heräsi halu nähdä, millainen hänen miehensä on – miltä näyttää niin onnellinen mies?

天啊,做这么多活还洗衣服,有这样的老婆,此生也真该知足了,我忽然很想看看她的老公是什么样,一个如此幸福的人是什么样。

Myöhemmin nainen tarttui puhelimeensa ja soitti johonkin numeron. Nyt hän puhui selvästi aiempaa matalammalla äänellä, mutta uskon, että minun lisäkseni monet häntä lähimpänä olleet kuulivat puhelun silti. Seurasi tällaista: "Älä tule tänään, mieheni tulee ihan kohta kotiin, hänellä ei ole tänään ylitöitä."

车到某中路的时候,这位贤妻拿着手机又拨了一个号码,说话的声音明显比刚才小,但离我比较近,我相信身边几个人还是能听到的,内容如下:你别过来了,我老公一会就回来,他不加班了。

En tiedä, mitä langan toisessa päässä sanottiin, mutta nuori nainen kuunteli totisena ja oli aikansa hiljaa. Kasvoillaan murheellinen ilme hän sanoi: "Niin, niin minäkin... Minäkin rakastan sinua..."

我不知道那边说什么,只见女孩子认真的听着,沉默了一会,面露愁容的说:恩,我也是……我也爱你……

Elämä, ehkä tämä juuri on sitä elämää... Poistuessani rynnivän ihmislauman mukana bussista katselin rinnallani kulkevia ihmisiä ja mietin, millaisiakohan tarinoita heillä kaikilla olisi kerrottavanaan.

生活,也许这就是生活,我随着熙熙攘攘的人群下车,我身边的人,又都有什么样的故事?

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Rikkaan naisen dilemma

Kuten olen varmasti joskus aiemmin kirjoittanut, voi Kiinassa monella korkeasti koulutetulla, älykkäällä, varakkaalla ja/tai muuten vain menestyneellä naisella olla vaikeuksia löytää itselleen aviomiestä.

Tämä liittyy muun muassa sellaiseen sitkeään kulttuuripiirteeseen, että kiinalaisessa kulttuurissa monelle miehelle voi olla kova pala olla sellaisen naisen kanssa, joka hoitaa hommat miestään tehokkaammin ja tuo vielä leivänkin pöytään. Moni älykäskin mies etsii itselleen mieluummin älyllisesti vaatimattoman naisen kuin kokee koko loppuelämänsä olevansa vaimonsa varjossa.

Erään tuoreen artikkelin mukaan Kiinassa naispuoliset, toisen sukupolven rikkaat (女富二代) joutuvat miehen metsästyksessä kohtaamaan poikkeuksellisen suuria haasteita.

30-vuotias multimiljonäärin tytär Zong Fuli paljasti hiljattain, ettei hänellä ole koskaan ollut miestä. Mitä menestyksekkääseen liiketoimintaan tulee, löytyy tältä naiselta keinot, mutta rakkauden suhteen hänestä on tullut jo pessimistinen. Miehen löytäminen on lähes mahdotonta.

Ilmiö on Kiinassa melko yleinen, ja monien perheyritysten päät ovat asiasta huolissaan. Monilla yritysjohtajilla on vain yksi jälkeläinen, ja jos se ainoa lapsi en onnistu löytämään kumppania, alkaa helistä toivo siitä, että perheyrityksen nuorat pysyisivät jatkossakin oman perheen käsissä.

"Keisarin vävypojan" paikka ei olekaan ihan niin haluttu kuin mitä avioliiton mukana tulevien rahojen määristä päätellen voisi kuvitella. Rikkaan perheen tyttäret päätyvätkin tavallisesti yhteen muiden rikkaiden nuorten kanssa. Tällaisiin lukeutuvat muun muassa:

– rikkaiden perheiden pojat
– valtion virkamiesten pojat
– muuten korkeapalkkaiset ammattilaiset, kuten asianajajat tai lääkärit

Naimattoman rikkaan miehen löytäminen ei kuitenkaan sekään ole niin helppoa, kuin mitä voisi kuvitella. Rikkaalla miehellä ei luonnollisesti ole mitään ongelmaa löytää itselleen kumppania, mutta kuten jo aikaisemmin mainitsin, ei monelle miehelle myöskään ole ongelma mennä naimisiin vaatimattomamman naisen kanssa – usein kaunis nainen riittää jo varsin hyvin. Niinpä moni rikas kiinalaismies päätyy yhteen hehkeän mallin tai julkisuuden henkilön kanssa.

Toisaalta toisen sukupolven rikkaat naiset eivät aina ole niin hirveän epätoivoisia miehen löytämisen suhteen. Moni varakkaan perheen tytär kasvaa eri syistä johtuen hyvin itsenäisiksi, ja heistä jopa neljä viidesosaa on saanut suorittaa yliopistokoulutuksensa ulkomailla.

Itsenäinen, varakas, lännessä yliopistonsa käynyt kiinalaisnainen. Hmm… Eikö kuulostaisikin länsimaalaisen miehen näkökulmasta oikein mukavalta yhdistelmältä! Itse asiassa nyt kun tarkemmin alan asiaa miettiä, taidan tuntea parikin eurooppalaista miestä, jonka vaimo on kiinalainen 女富二代.

Aiheesta kirjoitti alun perin 《看天下》

torstai 21. marraskuuta 2013

Kännykkäzombieiden aika


Kun vuoden 2011 elokuussa vierailin ennen Manner-Kiinaan saapumistani Hongkongissa, jouduin paikallisilla metroilla matkaillessani usein hämmennyksen valtaan. Itäaasialaisia kasvoja tarkastellessani tuntui siltä, että ainakin kaksi kolmesta naamasta oli painunut alaspäin. Syy ilmiölle oli Hongkongissa jo tuolloin yleiseksi tullut älypuhelin: joku pelasi pelejä, toinen chättäili kavereidensa kanssa, kolmas katseli tv-sarjaa ja neljäs surffasi muuten vain netissä. Joku kenties käytti puhelintaan kirjan lukemiseen tai muilla tavoin uuden oppimiseen.

Vuonna 2013 tästä on tullut arkipäivää vähemmän kehittyneessä Yunnan-provinssin Kunmingissakin. Prague Cafe on yksi kaupungin viihtyisimmistä kahviloista, mutta kun siellä istuskellessaan katselee ympärilleen, saattaa masentua:

– Neljä korealaista tyttöä ovat tulleet drinkille, mutta jokaisen pää on kääntynyt alaspäin älypuhelimia kohti; he ovat kuin istualtaan nukahtaneita.

– Kaunis kiinalainen tyttö istuu alas, ja ruoan tilattuaan käyttää seuraavat kymmenen minuuttia räpsien puhelimellaan kuvia itsestään näyttämässä hyvältä kahvilassa. Myöhemmin hän ottaa vielä kuvia annoksestaan. Nämä pitää jakaa sosiaalisessa mediassa!

– Toisaalla yksi pariskunta istuu syleillen pehmeällä sohvalla. He eivät kuitenkaan puhu toisilleen, vaan molempien huomio on kiinnittynyt omaan älypuhelimeen.

– Yhdessä nurkassa yksinäinen mies pelaa äänekästä peliä. Hänen käsiensä liikkeistä päätellen peli ei juuri vaadi aivoilta ponnistuksia.

Kännykkäzombieiden aika on koittanut!

Ilmiöstä on tullut maailmanlaajuinen, ja eri medioissa ilmaistaan asiasta huolta käytännössä päivittäin. YouTubesta löytyy lukemattomia lyhytelokuvia, jotka käsittelevät älypuhelinten ja internet-riippuvuuden valtaannousua. Facebookissa jaetaan kuvia ja kuvasarjoja (tässä yksi hyvä esimerkki), jotka kuvaavat uudenlaista sosiaalista käyttäytymistä: usein näyttää siltä, että älypuhelimen tarjoama sisältö on parhaan ystävän kuulumisia ja ajatuksia kiinnostavampia.

Eräs suosikkijaoistani Facebookissa on kuva kyltistä kahvion ovella: ”Ei, meillä ei ole langatonta nettiä – puhukaa toisillenne!”

Itse olen pitäytynyt vielä vanhanaikaisessa puhelimessa, joka ei pysty juuri muuhun kuin soittamiseen ja tekstaamiseen. Ja hyvä niin, sillä en muuta tunne tarvitsevanikaan. Kun poistun kotoani, poistuu elämästäni hetkeksi myös netti ja muut virikkeet, ja aivoni saavat pitää taukoa. Voin keskittyä muuhun, tai mikä parempaa, olla hetken ajattelematta mitään, vain kävellä ja ihmetellä sen todellisen maailman menoa.

Olen ollut päätökseeni pysyä kehityksestä askeleen jäljessä toistaiseksi erittäin tyytyväinen, mutta näyttäisi siltä, että tulevaisuudessa joudun itsekin hyväksymään sen, että ilman älypuhelinta voi olla jo vaikea tulla toimeen. Jatkossa mahdollinen yrittäjänä toimiminen saattaa nimittäin tarkoittaa sitä, että informaatiota pitäisi voida olla saatavilla joskus myös sen toimistohuoneen ja kodin ulkopuolellakin. En tykkää ajatuksesta, mutta ehkä asialle ei vain voi mitään – pitää seurata aikaansa. Voin vain luottaa siihen, että monilla muilla osa-alueilla vahvaksi osoittautunut itsekurini estää minua myös muuttumasta eläväksi kännykkäkuolleeksi.

Kiinalaisessakin mediassa on alettu kirjoittaa älypuhelinten mukanaan tuomista lieveilmiöistä. Jo 800 miljoonaa kiinalaista käyttää puhelintaan internetin selailuun. Näistä 300 miljoonaa omistaa 3G-älypuhelimen, ja lukema kasvaa 10 miljoonalla kuukausittain.

Hubei-provinssissa eräs nuori nainen oli kadulla kävellessään ja puhelintaan selaillessaan pudonnut tietyömonttuun ja menettänyt henkensä. Nanjingissa nuori mies oli huomaamattaan kävellyt junan eteen – hupsista! Chongqingissa erään lapsen vanhemmat olivat lahjoittaneet lapsensa koululle 40 000 yuanin edestä perinteisempiä puhelimia, aikeenaan taata lapsille terveempi kasvuympäristö. Monet vanhemmat ovat kieltäneet lapsiltaan puhelimet kokonaan (sellaisetkin vanhemmat, jotka itse eivät pääse älypuhelimestaan irti).

Näyttää siltä, että huolestuttavan moni älypuhelimen omistava tuntuu olevan sen räpläämisestä riippuvainen. Taskussa olevaa puhelinta saatetaan suorastaan pakkomielteen omaisesti vilkaista jopa minuutin välein – onko tullut viestejä, onko kukaan tykännyt jakamastani statuksesta tai kuvasta, mitä muut ovat päivittäneet… Ja vaikkei mitään uutta olisikaan, tulee silti sen pakollisen tarkistuksen jälkeen muuten vain vähän selailtua.

Tässäkö ainesta 2000-luvun uudelle pakko-oireisen häiriön muodolle?

perjantai 15. marraskuuta 2013

Kiina lukuina (III)

Tällä kertaa jaan tilastojen sijaan lukemia 《南方周末》-lehden verkkosivujen gallup-osion mielipidemittauksista. Alla toistakymmentä satunnaista poimintoa, ensin kiinaksi, sitten suomeksi – tästä tekstistä ei välttämättä opi mitään! Kielitaitoasi harjoittelemaan, lisätietoa hakemaan ja kysymyksiin vastailemaan pääset halutessasi tästä.


51.39%网友认为星巴克定价过高
51,39 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että Starbucksin hinnat ovat Kiinassa liian korkeat

26.99%网友没有在教师节给老师送上问候的习惯
26,99 prosentilla vastaajista ei ole opettajien päivänä tapana muistaa opettajiaan

19.94%网友买茶叶时不懂辨别茶叶品质
19,94 prosenttia vastaajista ei teekaupoilla osaa tunnistaa eroa erilaatuisten vaihtoehtojen välillä

36.58%网友在快餐店喝饮料会加冰
36,58 vastaajista ottaa pikaruokalassa juomaansa jäitä

62.09%网友曾经收过假钞
62,09 prosenttia vastaajista on kohdannut väärennettyjä seteleitä

39.97%网友有“常回家看望老人”
39,97 prosenttia vastaajista käy usein kotikaupungissaan katsomassa vanhempiaan

46.22%网友支持同性恋婚姻合法化
46,22 prosenttia vastaajista tukee homoavioliittojen laillistamista

35.13%用户知道艾滋检测,如果有机会会去尝试
35,13 prosenttia vastaajista on tietoinen AIDS-testeistä ja olisi tilaisuuden tullen halukas osallistumaan testiin

27.66%网友认为吃狗肉不文明,应该取缔
27,66 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että koiranlihan syöminen on sivistymätöntä ja että se pitäisi kieltää lailla

38.56%网友认为国足的惨败在意料之中
38,56 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että Kiinan jalkapallomaajoukkueen murskatappio ei tule yllätyksenä [Kiina on hiljattain hävinnyt esimerkiksi Thaimaalle maalein 1 – 5]

25.76%网友有直接对父亲表达情感
25,76 prosenttia vastaajista on ilmaissut isälleen rehellisesti tunteensa

12.88%网友会在端午节期间参与看赛龙舟等传统习俗
12,88 prosenttia vastaajista aikoo Lohikäärmevenejuhlan aikana käydä katsomassa soutukilpailuja ja osallistua muihin perinteisiin aktiviteetteihin

36.51%网友有吸烟习惯
36,51 prosentilla vastaajista on tapana tupakoida

38.19%的用户承认动用过关系找工作
38,19 prosenttia vastaajista myöntää joskus käyttäneensä suhteita työpaikan löytämiseksi

tiistai 12. marraskuuta 2013

Rotasta, koirasta ja lohikäärmeestä

Seuraavassa tarjoan kolme minikappaletta eläimistä kiinan kielessä ja kiinalaisessa kulttuurissa. Lähteenä on käytetty 《中国文化泛读教程》-oppikirjan toisen osan kappaleita 22, 23 ja 24.

Miksi kissa pyydystää rotan?

Kiinalaisen kansantarun mukaan Jadekeisari kutsui kerran kaksitoista eläintä luokseen, jotta voisi pistää ne arvojärjestykseen. Kutsuttujen eläinten joukossa oli alun perin myös kissa, mutta rottaa sen sijaan ei ollut kutsuttu. Rotta oli kuitenkin ovela, ja väitti kissalle, että sekin oli menossa keisarin luokse.

Kissa ja rotta sopivat, että he menisivät samaa matkaa keisarin luokse, mutta ovela rotta menikin yksin edeltä. Sattuman kautta keisari valitsi rotan ykköseläimekseen, mutta tuolloin edelleen rottaa tien poskessa odotellut kissa ei edes päässyt kahdentoista eläimen joukkoon. Siitä asti on kissa tuntenut syvää vihaa rottaa kohtaan, ja aina tähän päivään asti ovat kissat rottia nähdessään halunneet välittömästi surmata ne. Uskokaa tai älkää!


Koira kiinan kielen sanonnoissa

Seuraavassa poimintoja kiinan kielestä löytyvistä sanoista ja sanonnoista, joissa esiintyy sana "koira". Huomaa, kuinka ilmaisut ovat konnotaatioltaan pääasiassa negatiivisia.

臭狗屎 (chòu gǒu shǐ) 'maineeltaan huono ihminen', kirj. "haiseva koiranpaska"
癞皮狗 (lài pí gǒu) 'halveksittava olento', kirj. "kapinen koira"
狗男女 (gǒu nán nǚ) 'kumppaneitaan pettävä pari', kirj. "koira + mies ja nainen"
狗拿耗子 (gǒu ná hào zi) 'toisten asioihin sekaantuva', kirj. "koira nappaa hiiren"
狗改不了吃屎 (gǒu gǎi bù liǎo chī shǐ) 'vanhoja tapoja on vaikea muuttaa', kirj. "koira tulee aina syömään paskaa"


Lyhyt johdanto lohikäärmeisiin

Kiinalaiset heimot alkoivat pitää lohikäärmettä toteeminaan jo tuhansia vuosia sitten. Lohikäärmeen ruumista tarkastelemalla voimme havaita, että sillä on hevosta muistuttava pää, vartalo kuin käärmeellä, sarvet kuin peuralla, häntä ja suomut kuin kalalla sekä jalat ja kynnet kuin kanalla. Tästä voimme päätellä, että lohikäärmeestä tuli alun perin toteemi monen eri eläimiä palvoneen heimon yhdistymisen tuloksena. Niinpä lohikäärme symboloikin nöyryyttä, symbioosia sekä rinnakkaiseloa.

Historiallisesti Kiinassa keisarit ovat pitäneet lohikäärmettä symbolinaan. Siitä huolimatta kiinan kielen perusteella voi päätellä, että lohikäärme on sukupuoleltaan naaraspuolinen: sanonnan 龙生九子 (lóng shēng jiǔ zǐ) mukaan "lohikäärme synnyttää yhdeksän poikaa".

lauantai 9. marraskuuta 2013

Han Han, osa III – satiirinsa osaava 80-lukulainen

Han Han -tunnisteella varustettujen blogitekstien sarjassa tutustutaan kiinankielisessä maailmassa kenties tunnetuimpaan kirjoittajaan ja yhteiskuntakriitikkoon. Han Hanin esikoisromaanin 《三重门》 (käännöksen työnimi Kolme porttia) suomentamisesta tullee allekirjoittaneen ykkösprojekti vuodelle 2014.

Han Han Wikipedian mukaan, osa III

Han-Bai-kiista [kiistoja luvassa jatkossa enemmänkin!]

2.3.2006 kiinalainen kriitikko ja kirjakauppias Bai Ye (白烨) julkaisi blogissaan tekstin, joka kritisoi kovin sanoin 80-luvulla syntyneiden nuorten kirjoittajien sukupolvea. Hän asetti kyseenalaiseksi muun muassa sen, voiko tämän nuoren porukan töitä edes kutsua oikeaksi kirjallisuudeksi. Han Han vastasi kirjoitukseen samalla mitalla, kuvaillen netissä Kiinan kirjallisuuspiireihin kuuluvia prameileviksi paskanjauhajiksi. Asiasta syntyi nopeasti kirjoittajien kiista.

4.3.2006 Bai julkaisi vastauksensa Hanin vastaiskuun. Hän oli sitä mieltä, että Hanin mielipiteenilmaisut eivät enää käyneet väittelystä kirjallisuudesta, vaan ne olivat enemmänkin yrityksiä nöyryyttää Baita henkilökohtaisesti. Kirjailija Lu Tianming (陆天明), tämän ohjaajapoika Lu Chuan (陆川) sekä muusikko Gao Xiaosong (高晓松) liittyivät mukaan väittelyyn, Bain puolelle. Kiista tuli lopulta päätökseensä, kun Hanin neljä vastustajaa sulkivat kukin henkilökohtaiset bloginsa.

Han Han -lainaus, osa III

Tässä lainaus Han Hanin vuonna 2009 julkaistusta romaanista 《他的国》 (Hänen valtakuntansa). Kyseessä on satiirinen tarina kiinalaisesta maalaiskaupungista, joka yrittää teollisuusyritysten houkuttelemisen avulla kehittää talouttaan ja pyrkii samalla väkinäistä "kulttuurikaupungin" mainetta viljelemällä luomaan alueelle turismia. Tämä kylän lähimenneisyyttä valottava lainaus on katkelma kirjan sivuilta 33–34.



Kaksikko ajoi vilkkaimman alueen läpi, ja maisema alkoi hiljalleen muuttua autiommaksi. Kaikki alueen maalaistalot olivat muualta tulleiden muuttotyöläisten vuokraamia. Yhden huoneen vuokra oli sata yuania, eli yhdellä talolla saattoi tienata vuodessa ylimääräisen kymppitonnin. Niinpä paikalliset lakkasivat hiljalleen valittamasta siitä, ettei heille riittänyt työpaikkoja. Voitot olivat hyvät, eikä siten haitannut, että rahat saadakseen paikallisten piti asua kymmenen vieraan kanssa ja vielä mahduttaa oman omaisuutensa yhteen ainoaan huoneeseen. Alun perin, kun "talousooppera" pistettiin kylässä käyntiin, olivat kaikki riemuissaan, sillä he kuvittelivat pääsevänsä kunniallisiin töihin. Oopperat laulettiin kuitenkin mönkään, sillä alueelle tiensä löytäneistä yrityksistä suurin osa oli niin pahoja saastuttajia, että niitä ei muualla ollut suostuttu ottamaan vastaan. Paikalliset ajattelivat, että samahan tuo, saastuttavat jos saastuttavat, muualla he joutuisivat maksamaan siitä, mutta täällä he saavat saastuttaa ilmaiseksi. Vaikka he saastuttavatkin kotiamme, niin se mikä täällä pääasiassa saastuu ovat joki ja ilma. Jokivesi virtaa lopulta muualle, ja ilmankin Tyynenmeren tuulet puhaltavat toisaalle. Rahat jäävät kuitenkin tänne.

Kemiallisen teollisuuden asetuttua taloksi alkoi paikan ympäristö todellakin kärsiä. Vaikka joen vesi virtasikin muualle, alkoivat eläinlajit muuttua. Yllätyksekseen ihmiset havaitsivat, että paikalliset ravut alkoivat kehittyä kolminkertaisiksi niiden totuttuun kokoon nähden. Ihmiset olivat järkyttyneitä, mutta työläisten järki alkoi nopeasti raksuttaa: eivätkös ne perkele olekin Australian jättirapuja! Maailmaa nähneet olivat sitä mieltä, että pitäisi antaa niiden saastua vielä viitisen vuotta ennen kuin niitä voisi kutsua Australian jättiravuiksi. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä Australiassahan kasvaa myös pienempiä rapuja, ja näitä uutuuksia voisi hyvin ruveta myymään Australian pikkurapuina.



两人开车穿过最热闹的地方,景物逐公里而荒凉败落,这个地方所有的农民住房都被外来打工者租下,一间屋子一百元,一个房子一年就能有额外的一万块收入。这样一来,当地人无法就业的怨恨渐渐平息,因为他们得了利益,虽然这需要和几十个不认识的人住在一个屋子里,而主人自己和他所有的东西只能挤在一个房间里。一开始这里“经济唱戏”的时候,大家都很高兴,觉得自己可以有一份体面的工作,但是因为唱戏没唱好,所以招商来的全都是一些被其他地方所摒弃的重污染化工企业,但当地人转念一想,算了,污染严重点就严重点,体面的工作是没有了,但是人家吸毒还得花钱,咱们这里免费就能吸毒。虽然我们的家园被污染了,但污染的是我们的河流和空气么,河流最终会流到别处去,空气也会被太平洋的风吹走,但钱留住了。

开满了化工企业后,这里的环境果然出现了问题,河流虽然流走了,但物种都变异了,人们惊奇的发现,这里的小龙虾长到了普通小龙虾的三倍大,人家非常惶恐,但劳动人民的智慧很快被发挥了,他娘的这不就是澳洲大龙虾么。后来经过当地见过世面的村民反映,这个要冒充澳洲大龙虾还是难了一点,估计要再被污染五年才行,但是不要紧,澳洲还有小青龙,我们这冒充澳洲小青龙拿去市场上卖。


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Vanhaa murusiksi, uutta ”vanhaa” tilalle

Moni Kiinassa asunut tai matkaillut on varmasti joskus vieraillut turistikohteessa, joka haiskahtaa falskilta, ehkä vanhaa tyyliä muistuttavalta mutta epäilyttävän vastarakennetun oloiselta. Kyseessä saattaa olla temppeli, jonka maalipinnat näyttävät hieman liian täydellisiltä. Paikka voi olla myös modernein keinoin mutta perinteiseen tyyliin rakennettu "vanhakaupunki", jonka vanhan tyyliset rakennukset on täytetty turisteille rihkamaa myyvillä kaupoilla.

Vanhaa ja aitoa pistetään Kiinassa paljon matalaksi, monesti ihan syystäkin, mutta usein sokeasti taloudellisen kehityksen tieltä pois. Jossain vaiheessa tilalle saatetaan jälkiviisaina rakentaa uutta ja epäaitoudessaan sielutonta, matkailijoita houkuttelemaan ja muka perinteitä kunnioittaen. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon Kunmingin alkuperäinen lintu- ja kasvimarkkinapaikka, joka on 2000-luvun tulemisen myötä jäänyt jalkoihin, mutta josta on rakennettu uusi versio kaupungin koillislaitamille.

Kunmingin keskustasta on nykyisin jo vaikeampi löytää tähän päivään asti säilyneitä rakennuksia, joita voi varmuudella pitää aitoina muistoina menneistä ajoista. Moisiin paikkoihin törmää lähinnä sattumalta, kuten itselleni kävi taannoin etsiessäni jotain ihan muuta.

Löysin kokonaisen kadun verran kirkkaanpunaisiksi maalattuja, matalia tiilitaloja, joiden matalissa huoneissa tuiki tavalliset kiinalaiset pitivät tuiki tavallisia kauppojaan. Toisinaan liiketiloista johti portaat toiseen kerrokseen, missä kauppiaat perheineen luultavasti asuivat. Tälle kadulle eivät isojen yritysten likaiset kourat ole vielä ehtineet.




Kaupungin keskustasta löytää vielä jonkin verran todellista vanhaa korttelia, mutta samalla pistää silmään rivi banderolleja, jotka mainostavat tulevaisuudessa avattavaa ”vanhaakaupunkia”. Uuden ja vanhan väliaikainen rinnakkaiselo tarjoaa mielenkiintoisen kontrastin.

Oikealla puolella alkuperäistä arkkitehtuuria kauppoineen, vasemmalla uudelleenrakennettua.

Kauppiaat asuvat monesti liikkeidensä yläpuolella.

Tämän vanhan risteyksen neljästä pyöreästä kulmasta kaksi on alkuperäisiä, yksi on uudelleenrakennettu ja yhtä rakennetaan parhaillaan uudestaan.

Osa uudelleenrakennetuista julkisivuista on "täydellisyydessään" melko sielutonta.

Vanhastakaupungista ei tietenkään saa puuttua Starbucks-kahvilaa!

Kiinassa (niin kuin kaikkialla muuallakin) on monin paikoin käynyt niin, että vanhaa on pistetty surutta menemään taloudellisen kehityksen tieltä. Hyvänä esimerkkinä Pekingin hutongit, joita on aidossa muodossaan vuosi vuodelta vaikeampi löytää korkeiden pilvenpiirtäjien alleen hukuttamilta pieniltä kaduilta. Kun vanhaa pistetään matalaksi liian innokkaasti, menettää kaupunki samalla osan vanhasta sielustaan.

Eräässä kiinalaisessa sanomalehdessä hiljattain julkaistu artikkeli oli sitä mieltä, että Kiinan historian jäänteiden kannalta tuhoisin aikakausi ei suinkaan ollut kulttuurivallankumous (1966–1976), vaan aika 90-luvulta aina tähän päivään asti, jolloin taloudellinen kehitys ja kaupunkikuvan murros on ollut kiivaimmillaan.

Artikkelin mukaan Jinanin kaupunki ilmoitti elokuussa sijoittavansa suuria summia rahaa ”vanhojen päivien” palauttamiselle kaupunkiin. Suurin projekti lienee saksalaisen Hermann Fischerin suunnitteleman, vanhan rautatieaseman (济南老火车站) uudelleenrakentaminen. 1900-luvun alussa rakennettu, goottilaista tyylisuuntaa edustava asema oli valmistuessaan Aasian suurin rautatieasema, ja tyylinsä puolesta varmasti suuri harvinaisuus Kiinassa. Tässä Baidusta pöllittyjä kuvia asemasta sen olemassaoloaikana:




Vuonna 1992 asema päätettiin romuttaa, koska se ei pystynyt enää palvelemaan Jinanin valtavia matkustajamääriä. Rakennus piti sisällään paljon historiaa ja kulttuuriperimää, ja sen romuttamispäätöstä on kritisoitu aina tähän päivään asti (ei liene vaikea arvata, että Jinanin nykyinen rautatieasema on rakennukseksi hirvitys). Eräs vuonna 1992 Jinanin kaupungin johtokuntaan kuulunut herra oli ollut sitä mieltä, että ulkomaalaisten rakentama asema oli tarpeeton kolonialismin symboli. Suurin syy vanhan romuttamiselle tässäkin tapauksessa oli kuitenkin taloudellinen.

Onkin hieman paradoksaalista, että ensin jotakin pistetään matalaksi rahan vuoksi, ja myöhemmin jo menetettyä halutaan luoda uudestaan niin ikään rahan vuoksi: halutaan houkutella kaupunkiin turismia tarjoamalla mielikuva siitä, että kaupungin historia on vielä käsin kosketeltavissa.

Tekstissä mainitun artikkelin julkaisi alun perin 《南方都市报》

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kunming-kuulumisia (2013年 11月 3号)

Kiina-blogi on syys- ja lokakuun aikana päässyt mukavaan vauhtiin kolmen laiskan kesäkuukauden jälkeen – tekstejä on julkaistu alkuperäisen tavoitteen mukaisesti, kolmen päivän välein eli noin kymmenen tekstin kuukausitahdilla. Lukijoita on ainakin allekirjoittaneen odotuksiin nähden ollut mukavasti.

Blogiteksteissäni suunta on jo hyvin kauan ollut pois henkilökohtaisemmasta kirjoittelusta. Sen sijaan, että blogini kautta lukija voisi seurata elämääni Kiinassa, olen etsinyt blogipostauksiin aineksia muun muassa kiinan kielestä sekä Kiinaan liittyvistä ajankohtaisista ja/tai yhteiskunnallisista aiheista; välillä mukaan on toki eksynyt ihan hömpäksi luokiteltaviakin aiheita.

Joka tapauksessa pointtini on se, että lukijoiden joukossa on varmasti sellaisia, jotka tykkäisivät kuulla enemmän siitä, miten sillä Raunolla siellä Kiinassa sujuu. Kirjoitin kuulumisia viimeksi vajaa kaksi kuukautta sitten, ja nyt on päivityksen aika. Koitan jatkossakin muistaa päivitellä elämästäni, edes parin kuukauden välein. Tässä siis:

Rakas päiväkirja…

Kuten aiemmin olen kertonut, löysimme Kunmingiin saapuessamme tyttöystäväni kanssa nopeasti edullisen huoneen kimppakämpästä. Kuukausivuokra on 450 yuania per nenä, plus noin sata yuania molemmilta vesi-, sähkö- ja kaasumaksuihin ynnä muuhun tarpeelliseen kuten internetiin.

Sopu huoneessamme on säilynyt upeasti, vaikka tilaa kahdelle onkin vähän (kyseessä on ensimmäinen kerta, kun asumme yhdessä). Pienillä hankinnoilla olemme tehneet huoneesta itsemme näköisen, ja sateisina päivinä huoneessa viihtyy mainiosti opiskellen ja kirjoitellen. Kiinalaiseen tyyliin onnettomista ikkunoista vetää jonkin verran ja yöt ovat alkaneet kylmetä, mutta päivisin takuuvarmasti läsnä oleva Kunmingin aurinko kompensoi mukavasti.

Työtilani on yksinkertainen mutta toimiva!

Asunto sijaitsee mukavalla paikalla, eikä tarvetta polkupyörälle tai julkisille kulkuvälineille tavallisesti ole. Olen ottanut tavakseni herätä aamuisin aikaisin ja kävellä puolisen tuntia vanhalle yliopistolleni kahvittelemaan – muutama tunti vierähtää koulun viihtyisässä kahviossa opiskellen tai ulkona, kampuksen nurmella paistatellen, ennen kuin palaan kotiin valmistamaan lounasta – tai odottelemaan sen valmistumista.

Lounaan valmistamme nykyisin useimmiten itse, mikä on oikein tervetullut muutos parempaan suuntaan. Viime vuonna nimittäin taisin kokata itse vain kahdesti kokonaisen lukuvuoden aikana! Liikaa öljyä ja ties mitä muuta sisältävä kiinalainen ruoka on alkanut kyllästyttää, ja sen rinnalla ihan perinteinen, mautonkin kotiruoka (oma bravuurini on isot keitot) maistuu taivaalliselta ja tuntuu vatsankin näkökulmasta hyvältä. Iltaisin tyttöystäväni syö työpaikallaan, ja silloin minulla on tapana suunnistaa johonkin läheiseen ravintolaan simppelille yhden hengen gaifan-annokselle (riisiä ja joku ruokalaji siinä riisin päällä) tai nuudeleille.

Elämä on ollut mukavaa, mutta asumisesta on sanottava, että välillä on alkanut harmittaa, että meillä ei vieläkään ole ollut kunnolla varaa vuokrata ihan omaa asuntoa. Kun viisi elintavoiltaan ja esimerkiksi kommunikaatiotyyliltään erilaista ihmistä pistetään saman katon alle, alkaa helposti yhtä jos toistakin moni asia pänniä.

Meillä on siis ollut pieniä sisäisiä konflikteja, ja vaikka hyvin aikuiseen tyyliin olemme asioista keskustelleet, ei ihan kaiken muuttaminen parempaan päin ole kaikesta päätellen mahdollista. Mutta ei tästä aiheesta tämän enempää, onneksi tyttöystäväni kanssa olemme suurin piirtein kaikesta samalla aaltopituudella, ja voimme siten päivitellä kaikkea toisillemme tai vain sulkea ovemme ja olla keskenämme. Vikaa on varmasti näkökulmasta riippuen meissäkin.

Käytän edelleen valtaosat päivistäni kirjoittamiseen, kiinan kielen opiskeluun sekä kiinalaisen kirjallisuuden ja sanomalehtiartikkelien lukemiseen. Samalla valmistaudun rauhassa neljä kuukautta kestävään Han Han -käännösprojektiini, jonka toivon starttaavan maaliskuun alussa. Emme vielä ole saaneet sitä lopullista vihreätä valoa eli oikeuksia kirjan kääntämiseen ja julkaisemiseen, mutta en ole toistaiseksi jaksanut olla asian suhteen huolissani. 慢慢来, sanoi kiinalainen.

Hain projektiani varten apurahaa lopulta yhteensä viidestä eri paikasta, ja vasta ensimmäisen haun tulokset on tätä kirjoittaessa julkistettu. Vaikka ensimmäisellä yrittämällä ei tärpännytkään, on mahdollisuuksia jäljellä siis vielä neljä. Viimeisen haun tulokset julkistetaan helmikuussa.

Apurahapäätöksiä odottelen jännityksellä, sillä minulla ei nykyisin juuri ole ”varaa” käyttää aikaani ylimääräisen tienaamiseen esimerkiksi englantia opettamalla. Vaikken apurahaa saisikaan, pystyisin kuitenkin melko varmasti projektin toteuttamaan, sillä kirjoittamilleni artikkeleille on edelleen ollut ainakin jonkin verran kysyntää – mainittakoon, että Aamulehti julkaisi 26. lokakuuta kolumnini, ja julkaissee kirjoituksiani myös jatkossa.

Silti apurahan saaminen tarkoittaisi sitä, että voisin hetkeksi lakata laskemasta jokaista yuania, jonka arjessani kulutan. Lisäksi se takaisi sen, että kun ensi kesänä palaamme ensin Suomeen ja sen jälkeen hyvin todennäköisesti asetumme Tallinnaan asumaan, olisi tärkeää, ettemme palaisi kotiin ihan tyhjätaskuina.

Toki voin ensi lukukauden aikana tarvittaessa etsiä jostain sivutuloja mahdollisesti palkattoman kääntämisen oheen, mutta: kuten olen jo kertonut, ovat monenlaiset pyörät jo lähteneet pyörimään ja kaikenlaisia ihan rahanarvoisiakin ideoita on. Niinpä uskon, että kunhan jaksan pitää yllä tätä nykyistä opiskelu- ja kirjoittamistahtiani, tulee onnistumistiheys jatkossa vain kasvamaan ja onnistun tuloja keräämään tekemällä jotakin sellaista, mistä todella pidän.

Lisätään siis vain edelleen sitä pökköä – tai öljyä – pesään! 加油!

torstai 31. lokakuuta 2013

”Rahat takaisin” – mutta hääjuhlalla vai ilman? (osa 2/2)

Edellisessä tekstissä otettiin puheeksi häiden järjestäminen sekä lahjarahat. Eräs kiinalainen pariskunta ei tahdo järjestää suurta hääjuhlaa, mutta haluaisi kuitenkin jollakin keinolla saada takaisin ne rahat, jotka vuosien varrella muiden juhliin osallistumalla on ”sijoitettu”.

Katsotaan, millaisia vastauksia nettikansalla on nuorelleparille tarjota! Koska yli kolmensadan kommentin läpikäynti alkoi jossain vaiheessa tuntua turhan pitkältä urakalta, listaan tässä kymmenen valittua kommenttia ensimmäisen sadan joukosta. Alla ensin alkuperäinen kommentti, kommentin perässä seuraa suomennos.

不办酒想收回份子钱?这个还真难。

”Haluatte saada lahjarahat takaisin järjestämättä juhlia? Siitä tulee vaikeaa…”

不做酒请吃饭谁给钱啊。

”Jos ette tarjoa ruokaa ja juomaa, kuka teille vielä rahaa antaisi?”

份子钱还不够酒席钱呢,就别折腾了,等你们生了宝宝你去过红包的朋友应该会把礼金包给你们的,放心,别人心里有数。

”Lahjarahat eivät kattaisi edes juhlan järjestämisestä aiheutuvia kuluja, joten unohtakaa koko asia. Odottakaa, kunnes teillä on vauva, ystävänne tulevat kyllä sitten hongbaon kanssa kylään. Älkää olko huolissanne, ihmiset ovat kyllä näistä asioista tietoisia.”

中国社会跟你条件相近的人也不少,若有办法大家早用上了。

”Kiinasta löytyy paljon teidän kaltaisianne tapauksia. Jos tähän olisi jokin keino, se olisi jo aikoja sitten otettu käyttöön.”

别人都办酒了吧?那你不办酒又不想请人说不过去。不过可以不办酒,就是请他们吃顿饭,也是可以收回来的。

”Kaikki muut ovat järjestäneet juhlansa? Eihän sitten tule kuuloonkaan, ettettekö te järjestäisi. Mutta eihän teidän tarvitse välttämättä järjestää isoa juhlaa – tarjoatte vain ihmisille päivällisen, niin varmasti saatte jotakin takaisin.”

请三顿。一顿在男方家请,一些亲戚盆友。一顿在女方家请,也是亲戚盆友。第三顿在南京,就请双方的盆友同事吃个饭。这也很正常啊!

”Tarjoatte kolme päivällistä. Molempien kotikylässä perheelle ja muille läheisille, sitten Nanjingissa ystäville ja työtovereille. Tällainen on täysin normaali ja helppo käytäntö!”

就说在老家办酒,请帖照发,同事当然不会去,但是礼照样要送的。

”Kerrotte vain, että juhlat pidetään kotikylässä. Työkaverit eivät tietenkään vaivaudu osallistumaan, mutta antavat kuitenkin lahjarahaa.”

随的份子钱就从来没想过要回收的,也没办酒席,旅行结婚,乐得自在。

”Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että lahjarahat pitäisi vielä saada takaisin. Meilläkään ei ollut juhlaa, menimme reissussa naimisiin ja molemmilla oli mukavaa.”

办酒席为收钱的我瞧不上,不办酒席就想收钱的还很没听说过。

”En arvosta sellaisia, jotka järjestävät juhlat rahan vuoksi. Ja sellaisesta en ole kuullutkaan, että joku ei järjestäsi edes juhlia, mutta haluaisi vielä rahat.”

你找那么多理由都是借口,不就是又想收钱又不想请客,想进不想出么。真恶心,太恶心了,特别你还是男人,更恶心!

”Kaikki tarjoamasi syyt ovat pelkkiä tekosyitä. Haluat siis vain saada rahaa, mutta et tarjota mitään sen vastineeksi. Niin oksettavaa, todella oksettavaa, kaiken lisäksi [kysyjä on] vielä mies, vielä oksettavampaa!”


Löydökset eivät osoittautuneet ihan niin kiinnostaviksi kuin olin odottanut, mutta jos ei muuta niin käy tämä kokeilu ainakin kiinan kielen harjoituksesta.

Halusin kuitenkin kokeilla tämäntyylistä kirjoittamista, jossa aihe löydetään keskustelupalstoilta ja huomiota kiinnitetään kiinalaisten Internet-käyttäjien kommentteihin. Eräs opettajani suositteli taannoin tätä keinoa minulle; hän sanoi, että uutisista oppii kyllä paljon, mutta päästäkseen paremmin sisään kiinalaiseen kulttuuriin ja kiinalaisten ajattelutapaan, kannattaa sijoittaa aikaa kiinnostaviksi katsomiensa keskustelufoorumien seuraamiselle. Aionpa siis jatkossakin ammentaa tällä tavoin blogiini aiheita.

Alkuperäinen keskustelu löytyy täältä.

maanantai 28. lokakuuta 2013

”Rahat takaisin” – mutta hääjuhlalla vai ilman? (osa 1/2)

Länsimaissa melko monelle on selvää, että kun mennään naimisiin, tulee se tehdä kunnolla ja mahdollisimman näyttävästi. Rahaa palaa, asut, kampaukset ja rusketukset ovat upeita, ruoka on herkullista eikä hääillan ohjelma (kaavamaisuudestaan huolimatta) jätä kylmäksi.

Hääjuhlan järjestäminen tulee kalliiksi, ja siksipä monet liittävät hääkutsun mukaan tietoa pankkitilistä, jolle voi tallettaa rahaa illan järjestelyistä tai edes vastanaineiden häämatkasta aiheutuvia kuluja varten. Toinen vaihtoehto on mielestäni kuvottava ”lahjalista”: voit navigoida vaikkapa Stockmannin nettisivuille ja ostaa meille jotain helvetin kallista mutta äärimmäisen tarpeellista, kuten pyyhkeitä, kylpytakkeja tai tuikkulyhtyjä, joita monivuotisen avosuhteemme aikana emme tulleet hankkineeksi mutta joita nyt, avioparina, yhtäkkiä kipeästi tarvitsemme. Maksat vain tavaran netissä, ja se toimitetaan hääpäivänä nimelläsi ja mahdollisella viestilläsi varustettuna lahjapöydälle. Helppoa!

Onneksi monet ovat sentään nykyisin alkaneet järjestää myös hillitympiä häitä, joissa lahja- ja raharynnäkön sekä kaikenlaisen materiaalisen pröystäilyn sijaan tärkeänä pidetään oikeasti sitä yhdessäoloa ja esimerkiksi lahjoja, jotka huokuvat henkilökohtaisuutta ja rakkautta hääparin ja juhlavieraan välillä.

Kun Kiinassa osallistutaan hääjuhlaan tai muihin pitoihin, lahja on luonnollisesti myös äärimmäisen tärkeä. Monesti tuliaisina tuodaan jotakin nätisti paketoitua: se saattaa olla esimerkiksi kartonki tupakkaa, pullo hienoa maotai-viinaa tai jonkinlaista harvinaisempaa syötävää, jota peruspariskunta ei sen hinnan puolesta ehkä raaski arkensa osaksi niin usein hankkia.

Tärkeämpää on kuitenkin tuoda tullessaan hongbao (红包), punaisia satasen seteleitä sisällään pitävä punainen kirjekuori. Kuoreen sullottava summa riippuu siitä, kuinka läheinen suhteesi hääpariin on: omaa lasta, serkkua, työkaveria tai tutun tuttua varten varataan omansuuruiset summansa. Tärkeintä on antaa edes jotain, mutta nyrkkisääntö lienee, että mitä enemmän annat, sitä enemmän sopii vastaisuudessa myös odottaa. Ja annettaessa pidetään kyllä mielessä se, että kaveri saa luvan antaa vielä jonakin päivänä lahjarahat takaisin.

Kun hääjuhlia ja erilaisia kissanristiäisiä on vuosien varrella alkanut kertyä, alkaa seurustelevalle pariskunnalle kertyä myös paineita mennä itse naimisiin ja järjestää kunnon juhla – kuinka muuten nuoripari voisi saada vuosien varrella muualle syytämänsä lahjarahat takaisin?

Asiaa on hiljattain kiinalaisella Tianya-keskustelufoorumilla pohdiskellut nuoripari, joka ei haluaisi järjestää suurta hääjuhlaa. Syyt haluttomuudelle ovat seuraavanlaiset:

(1) Uuden asunnon käsirahan maksamisen vuoksi pariskunta on hyvästä palkkatasostaan huolimatta lähes varaton.

(2) Sopivan juhlapaikan löytäminen sopuhintaisesti oikeaan aikaan (uudenvuoden kynnyksellä tietenkin) olisi lähes mahdotonta.

(3) Järjestelyihin ylipäätään liittyisi liikaa häslinkiä.

(4) Itä-Kiinan Nanjingissa asuvan pariskunnan toinen osapuoli on kotoisin eteläisestä Guangxi-provinssista, toinen pohjoisesta Sisä-Mongoliasta – koko suvun saaminen samaan aikaan yhden katon alle olisi liian hankalaa.

(5) Molempien perheet ovat sitä mieltä, että riittäisi, että molemmat järjestävät kotikylässään pienet illanistujaiset lähimmälle perheelle ja ystäväpiirille.

(6) Herkkähipiäinen nuoripari pitää kotipaikkojensa hääjuhlaperinteitä turhan vulgaareina, ja siksi haluaisi välttyä liialliselta nolostumiselta.

Pariskunta esittääkin nettikansalle kysymyksen: Jos emme järjestä hääjuhlaa, kuinka voimme saada vuosien varrella sukulaisillemme ja ystävillemme antamamme rahat takaisin? Nuoripari laskeskelee sulloneensa 6-vuotisen yhdessäolonsa aikana punaisiin kirjekuoriin yhteensä parinkymmenentuhannen yuanin edestä satasia.

Vastauksia pariskunnan 14.10. esittämään kysymykseen on kertynyt vähän yli kolmesataa. Seuraavassa postauksessa näemme, millaisia neuvoja pariskunta on saanut. Katsotaan siis, mitä nettikansan kommentointi opettaa meille kiinalaisesta kulttuurista! Vai opettaako mitään...

perjantai 25. lokakuuta 2013

Kunming-tärppejä: temppeli, markkinapaikka ja kulttuurikeskus

Torstait ovat edelleen olleet täällä vapaapäiviä, vaikka alun perin hieman epäilin, mahtaisinko pystyä sallimaan itselleni joka viikko sen yhden päivän, jolloin ei tarvitsisi tehdä mitään hyödyllistä. Rentoutumiselle antautuminen on kuitenkin kannattanut, sillä vapaapäivien myötä muun muassa into valokuvaamista kohtaan on tehnyt paluun nihkeän kesän jälkeen.

Tässä kolme pikkuvinkkiä Kunmingiin. Kerron kustakin paikasta oleellisen lyhyesti ja höystän vähän kuvilla.

[Edit: joitain kuvia poistettu jälkikäteen.]

Värikäs Tanhua-temppeli

Tanhua-temppeli ja sitä ympäröivä puistoalue on Kunmingin kätketty helmi. Moni Kiinassa pitempään viihtyvä saa jossain vaiheessa yleensä huomata, että temppelit ja puistot eivät enää jaksa innostaa – ”jos olet nähnyt yhden, olet nähnyt ne kaikki”. Tanhua on kuitenkin poikkeus: äärimmäisen värikkäästä paikasta löytyy kaikkea, mitä kiinalaiselta kulttuurilta suinkin uskaltaa toivoa, ja päälle vielä komea pagoda ja lukemattomia pieniä yksityiskohtia. Temppeliin kannattaa kameran lisäksi ottaa mukaan hyvää seuraa, eväitä piknikkiä varten ja vaikka kirja.







Bird and Flower Market

”Lintu- ja kasvimarkkinat” olivat ennen olennainen osa Kunmingin keskustassa sijainnutta, vanhasta arkkitehtuurista koostunutta, ihmisiä kuhisevaa kaupunginosaa. Kehitys ja rahanhimo kuitenkin saapuivat, eikä vanhoista rakennuksista tai kiinalaisesta tunnelmasta ole siellä enää jäljellä kuin muisto vain. Kasveille, linnuille, kaloille, muille eläimille sekä kaikelle luksukselle teestä huonekalujen ja jaden kautta aina koruihin, vaatteisiin ja ruukkuihin (vedä vähän henkeä tässä vaiheessa) löytyy kuitenkin edelleen kysyntää, joten uusi markkinapaikka on pystytetty kaupungin laitamille.

Markkinoilla ihmetellessä vierähtää mukavasti tunti tai toinenkin, ja myytävissä tuotteissa riittää uteliaalle mukavasti silmänruokaa. Lemmikkiosastolla oli paljon kissoja ja koiria, mutta valitettavasti en itse onnistunut löytämään sitä osastoa, jonne lapsen mieleni hamusi: eksoottisia eläinlajeja kauppaavia liikkeitä ei vain löytynyt, vaikka sellaisia alueella olisi pitänyt olla. Tarjoan kuvia vaatimattomasti, koska monet kauppiaat katsoivat paheksuen, kun yritin heidän tuotteitaan kamerallani osoitella.








Ruotsalaisvetoinen Nordica

Nordica on yksi lukuisista Yunnan-provinssin ulkomaalaisvoimaisista yhdistyksistä, jotka tekevät alueella hyvää Jeesuksen nimissä. Tästä huolimatta (pahoitteluni kristityille) olen viihtynyt Nordicassa aina hyvin ja tutustunut moniin mukaviin ihmisiin, niin kiinalaisiin kuin muihin ulkomaalaisiinkin.

Nordica on eräänlainen kulttuurikeskus, joka tarjoaa ravintolapalveluita, konsertteja, muita live-esityksiä, taidenäyttelyitä sekä muun muassa elokuvailtoja ja English Corner -tapaamisia, joissa kiinalaisilla ja ulkomaalaisilla on oivallinen tilaisuus tutustua toisiinsa kieliharjoitusten merkeissä. Nordica isännöi vuosittain pientä joukkoa ruotsalaisia yliopisto-opiskelijoita, jotka tulevat vuoden ajaksi Kunmingiin vaihtoon (ja Nordican orjatyövoimaksi).