lauantai 30. marraskuuta 2013

Pysäköintitilaa Pekingistä?

Yksi yleisimmistä Kiinaan liittyvistä uutisaiheista lienee maan vauhdikas autoistuminen. Tilastot ovat Kiinan valtavan väkiluvun vuoksi usein masentavaa luettavaa, enkä siksi tällä kertaa jaksa keskustella esimerkiksi autoiluun liittyvistä kasvuluvuista. Tässä kuitenkin asiaa Pekingin tilanteeseen liittyen erään juuri lukemani kiinankielisen artikkelin pohjalta.

Nykyisin yhä useampi pekingiläinen on muuttanut työmatkojensa aikatauluja siten, että he menevät töihin muita aikaisemmin, voidakseen sitten iltapäivällä palata kotiinsa jo siihen aikaan, kun muut vielä painavat päivänsä viimeisiä tunteja. Osasyynä moiseen valintaan on se, että silloin autoilija voi välttyä pahimmilta ruuhkilta.

Tärkeämpi syy kuitenkin löytyy pysäköintitilan löytämisestä. Aikainen iltapäivälintu nappaa vapaan paikan, mattimyöhäinen saattaa kukaties joutua jättämään autonsa yöksi kokonaan eri kaupunginosaan.

Viimeisimpien tilastojen mukaan Pekingissä oli vuoden 2013 kesäkuussa peräti 5,31 miljoonaa ajoneuvoa. Valitettavasti pysäköintitilaa on tarjolla vain 2,76 miljoonalle. Asiantuntija Shi Kain mukaan Pekingiin ennen vuotta 1994 rakennettujen asuinalueiden suunnittelussa ei ole millään tavalla osattu ottaa huomioon sitä, että ajoneuvojen määrä ja tarve pysäköintitilalle tulisi ennemmin tai myöhemmin räjähdysmäisesti kasvamaan. Joka toinen Pekingin autoista onkin periaatteessa laittomasti pysäköity.

Asiantuntija Guo Jifu ei kuitenkaan pidä esimerkiksi pysäköintialueisiin sijoittamista ratkaisuna ongelmaan. Hänen mukaansa kaupungeissa, joissa väestön tiheys on korkea, liikenneongelmat pitäisi pyrkiä ja pystyä ratkaisemaan julkisen liikenteen kehittämisen keinoin. Suurien pysäköintihallien rakentamista ei pidetä hyvänä ajatuksena, sillä hyvät pysäköintimahdollisuudet saattaisivat vain toimia porkkanana autoilun suosion kasvamiselle.

Valitettavasti näyttäisi vain olevan niin, että:

(a) Auto on edelleen Kiinassa tärkeä statussymboli, eikä auton omistajaa noin vain saada vakuuttuneeksi autonsa vaihtamisesta täpötäyteen bussiin tai metroon – siitäkään huolimatta, että päivittäiset ruuhkat ovat naurettavia ja ratin takana hukkaan heitetyn ajan lisäksi palavat myös hermot. Ajoneuvojen määrä Pekingissä kasvaa, niin kuin se kasvaa muissakin kiinalaiskaupungeissa. (Esimerkiksi täällä Kunmingissa huomaa usein, että jotkut kauan sitten suunniteltujen keskustakorttelien kadut eivät leveydeltään enää kykene vastaamaan nykypäivän liikenteen tarpeisiin.)

(b) Mitä tulee pysäköintiin, veikkaisin, että Kiinan kaltaisessa markkinataloudessa jossain vaiheessa havahduttaisiin repimään taloudellinen hyöty irti siitä nykytodellisuudesta, että moni olisi valmis maksamaan maltaita hyvästä pysäköintipaikasta kohtuullisen etäisyyden päässä kotoaan. Missä kysyntää, siellä tarjontaa?

Teksti on viimeisiä kommentteja lukuun ottamatta vapaasti suomennettu 《经济观察报》-lehden julkaisemasta artikkelista.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Aviomies ylitöissä?

Tällä kertaa tarjoan ihan viihteen vuoksi käännöksen Tianya-foorumilta löytyneestä pikku tarinasta. Käännän tekstiä kappale kerrallaan siten, että suomennoksen perässä tulee aina kiinan kielestä kiinnostuneille alkuperäinen kappale.



Bussissa salakuunneltua, kauniin naisen puhelut aviomiehelleen…

公交上偷听的漂亮MM打给老公的电话……

Vääntäydyin rynnivän ihmismassan mukana bussiin. Seisoin bussin oven puoleisella reunalla, pohtien, mitä söisin päivälliseksi. Sitten kuulin viehättävältä kuulostavan soittoäänen, ja huomasin, että vieressäni seisoi nuori, hyvin kaunis nainen. Hänen pitkä tukkansa kaunis oli kuin putoava vesiputous, ja hänen pitkä hameensa sai hänet näyttämään maan päälle laskeutuneelta haltialta.

随着熙熙攘攘的人流挤进车厢。我站在靠门的一侧,琢磨着晚上回去吃什么。一阵悦耳的铃音响起,我这才注意到在我的右侧站着一位女孩子,人很漂亮,长长的头发如瀑布倾泻而下,一袭长群将她衬托的宛若人间仙子。

Hän vastasi puhelimeensa sievästi hymyillen: "Mieheni, olen bussissa. Mitä? Joudut jäämään ylitöihin? Mihin asti? Vähintään kahteentoista? Niin myöhään! Käypä työpaikkasi alakerran ravintolassa syömässä jotakin. Mutta älä syö mitään liian öljyistä. Muista myös, että päivä on kuuma, joten et saa syödä tulista, muuten sinulle voi tulla tukala olo. Polta vähemmän tupakkaa. Tulet sitten illalla taksilla kotiin? Soita kun olet tulossa, niin tulen portille sinua vastaan. Joo, joo, minä kyllä syön jotakin. Ookoo, ookoo, moi moi." Miten huomaavainen vaimo, en voinut kuin ihailla.

她接手机的时候笑的很甜蜜:老公,我在车上了。什么?你又加班啊?到几点啊?怎么也12点啊?太晚了,你在单位下面的饭店吃点吧,别吃太油腻的东西,还有,天太热,别吃辣的,容易上火。少抽点烟,晚上你打车回来吧?提前给我打手机,我到小区门口接你。恩,恩,我随便吃点就行,好,好,88。多么体贴的妻子啊,不禁艳羡。

Erään jalkapallokentän kohdalla hänen puhelimensa soi taas, ja hän vastasi: "Mieheni, mitä nyt? Tuletkin kotiin syömään? Ei tarvitse jäädä ylitöihin? Oho, no sepä hienoa, mitä haluaisit syödä? Käyn ostamassa aineksia, ei siitä ole mitään vaivaa, ostan alakerran marketista jotakin. Kotona on vihreitä papuja valmiina, ostan lisäksi vaikka pari tomaattia. Mitä? Haluaisit paistettua riisiä? Paistettua riisiä kananmunalla? Onnistuu, en sitten osta mitään aineksia tai hedelmiä, jääkaapissa on vielä puolikas vesimeloni, syödään se. Joo, ookoo, teen siitä sinulle mehua..."

到某足球场时,她的手机又响了,她又接起:老公怎么啦?回来吃啊?不是要加班吗?哦,那太好了,你想吃点什么?我回去就去买菜,没事,不麻烦,我去咱家楼下的超市,家里有豆角,我把豆角择好,我再买点西红柿吧,什么?给你炒米饭?好的,蛋炒饭吧?没问题,水果我就不买了,冰箱里还有半个西瓜,咱就吃西瓜吧。恩,行,我给你榨西瓜汁……

Kuunnellessani tulin kateelliseksi. Voi, mikä ihannevaimo! Naista ei tuntunut haittaavan se, että hän puhui puhelimeen täpötäydessä bussissa, missä kaikki kuulisivat hänen puheensa. Ehkä hän ajatteli, että vaikka ihmisiä oli paljon, ei kukaan kuitenkaan bussissa tunne toisiaan, vaan kaikki katoavat bussista poistuttuaan omille teilleen. Hän jatkoi vielä puhelua: "Mieheni, tule pian kotiin, mutta ole tien päällä varovainen. Joo, syötyämme en mene ulos, vaan pesen vaatteesi..."

听得我都妒忌了,唉,标准的贤妻良母啊。她似乎并不关心这是在车上,身边还有很多人,也许她觉得尽管人很多,但谁都不认识谁,下车各走各的,所以,她还在继续:老公,你早点回来哦,路上小心,哦,吃完饭我就不出去玩了,我还得先把你的衣服洗了……

Luoja, kaiken tämän jälkeen pesee vielä toisen vaatteet! Jos minulla olisi tuollainen vaimo, niin tietäisin kyllä, mitä onni on. Yhtäkkiä minussa heräsi halu nähdä, millainen hänen miehensä on – miltä näyttää niin onnellinen mies?

天啊,做这么多活还洗衣服,有这样的老婆,此生也真该知足了,我忽然很想看看她的老公是什么样,一个如此幸福的人是什么样。

Myöhemmin nainen tarttui puhelimeensa ja soitti johonkin numeron. Nyt hän puhui selvästi aiempaa matalammalla äänellä, mutta uskon, että minun lisäkseni monet häntä lähimpänä olleet kuulivat puhelun silti. Seurasi tällaista: "Älä tule tänään, mieheni tulee ihan kohta kotiin, hänellä ei ole tänään ylitöitä."

车到某中路的时候,这位贤妻拿着手机又拨了一个号码,说话的声音明显比刚才小,但离我比较近,我相信身边几个人还是能听到的,内容如下:你别过来了,我老公一会就回来,他不加班了。

En tiedä, mitä langan toisessa päässä sanottiin, mutta nuori nainen kuunteli totisena ja oli aikansa hiljaa. Kasvoillaan murheellinen ilme hän sanoi: "Niin, niin minäkin... Minäkin rakastan sinua..."

我不知道那边说什么,只见女孩子认真的听着,沉默了一会,面露愁容的说:恩,我也是……我也爱你……

Elämä, ehkä tämä juuri on sitä elämää... Poistuessani rynnivän ihmislauman mukana bussista katselin rinnallani kulkevia ihmisiä ja mietin, millaisiakohan tarinoita heillä kaikilla olisi kerrottavanaan.

生活,也许这就是生活,我随着熙熙攘攘的人群下车,我身边的人,又都有什么样的故事?

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Rikkaan naisen dilemma

Kuten olen varmasti joskus aiemmin kirjoittanut, voi Kiinassa monella korkeasti koulutetulla, älykkäällä, varakkaalla ja/tai muuten vain menestyneellä naisella olla vaikeuksia löytää itselleen aviomiestä.

Tämä liittyy muun muassa sellaiseen sitkeään kulttuuripiirteeseen, että kiinalaisessa kulttuurissa monelle miehelle voi olla kova pala olla sellaisen naisen kanssa, joka hoitaa hommat miestään tehokkaammin ja tuo vielä leivänkin pöytään. Moni älykäskin mies etsii itselleen mieluummin älyllisesti vaatimattoman naisen kuin kokee koko loppuelämänsä olevansa vaimonsa varjossa.

Erään tuoreen artikkelin mukaan Kiinassa naispuoliset, toisen sukupolven rikkaat (女富二代) joutuvat miehen metsästyksessä kohtaamaan poikkeuksellisen suuria haasteita.

30-vuotias multimiljonäärin tytär Zong Fuli paljasti hiljattain, ettei hänellä ole koskaan ollut miestä. Mitä menestyksekkääseen liiketoimintaan tulee, löytyy tältä naiselta keinot, mutta rakkauden suhteen hänestä on tullut jo pessimistinen. Miehen löytäminen on lähes mahdotonta.

Ilmiö on Kiinassa melko yleinen, ja monien perheyritysten päät ovat asiasta huolissaan. Monilla yritysjohtajilla on vain yksi jälkeläinen, ja jos se ainoa lapsi en onnistu löytämään kumppania, alkaa helistä toivo siitä, että perheyrityksen nuorat pysyisivät jatkossakin oman perheen käsissä.

"Keisarin vävypojan" paikka ei olekaan ihan niin haluttu kuin mitä avioliiton mukana tulevien rahojen määristä päätellen voisi kuvitella. Rikkaan perheen tyttäret päätyvätkin tavallisesti yhteen muiden rikkaiden nuorten kanssa. Tällaisiin lukeutuvat muun muassa:

– rikkaiden perheiden pojat
– valtion virkamiesten pojat
– muuten korkeapalkkaiset ammattilaiset, kuten asianajajat tai lääkärit

Naimattoman rikkaan miehen löytäminen ei kuitenkaan sekään ole niin helppoa, kuin mitä voisi kuvitella. Rikkaalla miehellä ei luonnollisesti ole mitään ongelmaa löytää itselleen kumppania, mutta kuten jo aikaisemmin mainitsin, ei monelle miehelle myöskään ole ongelma mennä naimisiin vaatimattomamman naisen kanssa – usein kaunis nainen riittää jo varsin hyvin. Niinpä moni rikas kiinalaismies päätyy yhteen hehkeän mallin tai julkisuuden henkilön kanssa.

Toisaalta toisen sukupolven rikkaat naiset eivät aina ole niin hirveän epätoivoisia miehen löytämisen suhteen. Moni varakkaan perheen tytär kasvaa eri syistä johtuen hyvin itsenäisiksi, ja heistä jopa neljä viidesosaa on saanut suorittaa yliopistokoulutuksensa ulkomailla.

Itsenäinen, varakas, lännessä yliopistonsa käynyt kiinalaisnainen. Hmm… Eikö kuulostaisikin länsimaalaisen miehen näkökulmasta oikein mukavalta yhdistelmältä! Itse asiassa nyt kun tarkemmin alan asiaa miettiä, taidan tuntea parikin eurooppalaista miestä, jonka vaimo on kiinalainen 女富二代.

Aiheesta kirjoitti alun perin 《看天下》

torstai 21. marraskuuta 2013

Kännykkäzombieiden aika


Kun vuoden 2011 elokuussa vierailin ennen Manner-Kiinaan saapumistani Hongkongissa, jouduin paikallisilla metroilla matkaillessani usein hämmennyksen valtaan. Itäaasialaisia kasvoja tarkastellessani tuntui siltä, että ainakin kaksi kolmesta naamasta oli painunut alaspäin. Syy ilmiölle oli Hongkongissa jo tuolloin yleiseksi tullut älypuhelin: joku pelasi pelejä, toinen chättäili kavereidensa kanssa, kolmas katseli tv-sarjaa ja neljäs surffasi muuten vain netissä. Joku kenties käytti puhelintaan kirjan lukemiseen tai muilla tavoin uuden oppimiseen.

Vuonna 2013 tästä on tullut arkipäivää vähemmän kehittyneessä Yunnan-provinssin Kunmingissakin. Prague Cafe on yksi kaupungin viihtyisimmistä kahviloista, mutta kun siellä istuskellessaan katselee ympärilleen, saattaa masentua:

– Neljä korealaista tyttöä ovat tulleet drinkille, mutta jokaisen pää on kääntynyt alaspäin älypuhelimia kohti; he ovat kuin istualtaan nukahtaneita.

– Kaunis kiinalainen tyttö istuu alas, ja ruoan tilattuaan käyttää seuraavat kymmenen minuuttia räpsien puhelimellaan kuvia itsestään näyttämässä hyvältä kahvilassa. Myöhemmin hän ottaa vielä kuvia annoksestaan. Nämä pitää jakaa sosiaalisessa mediassa!

– Toisaalla yksi pariskunta istuu syleillen pehmeällä sohvalla. He eivät kuitenkaan puhu toisilleen, vaan molempien huomio on kiinnittynyt omaan älypuhelimeen.

– Yhdessä nurkassa yksinäinen mies pelaa äänekästä peliä. Hänen käsiensä liikkeistä päätellen peli ei juuri vaadi aivoilta ponnistuksia.

Kännykkäzombieiden aika on koittanut!

Ilmiöstä on tullut maailmanlaajuinen, ja eri medioissa ilmaistaan asiasta huolta käytännössä päivittäin. YouTubesta löytyy lukemattomia lyhytelokuvia, jotka käsittelevät älypuhelinten ja internet-riippuvuuden valtaannousua. Facebookissa jaetaan kuvia ja kuvasarjoja (tässä yksi hyvä esimerkki), jotka kuvaavat uudenlaista sosiaalista käyttäytymistä: usein näyttää siltä, että älypuhelimen tarjoama sisältö on parhaan ystävän kuulumisia ja ajatuksia kiinnostavampia.

Eräs suosikkijaoistani Facebookissa on kuva kyltistä kahvion ovella: ”Ei, meillä ei ole langatonta nettiä – puhukaa toisillenne!”

Itse olen pitäytynyt vielä vanhanaikaisessa puhelimessa, joka ei pysty juuri muuhun kuin soittamiseen ja tekstaamiseen. Ja hyvä niin, sillä en muuta tunne tarvitsevanikaan. Kun poistun kotoani, poistuu elämästäni hetkeksi myös netti ja muut virikkeet, ja aivoni saavat pitää taukoa. Voin keskittyä muuhun, tai mikä parempaa, olla hetken ajattelematta mitään, vain kävellä ja ihmetellä sen todellisen maailman menoa.

Olen ollut päätökseeni pysyä kehityksestä askeleen jäljessä toistaiseksi erittäin tyytyväinen, mutta näyttäisi siltä, että tulevaisuudessa joudun itsekin hyväksymään sen, että ilman älypuhelinta voi olla jo vaikea tulla toimeen. Jatkossa mahdollinen yrittäjänä toimiminen saattaa nimittäin tarkoittaa sitä, että informaatiota pitäisi voida olla saatavilla joskus myös sen toimistohuoneen ja kodin ulkopuolellakin. En tykkää ajatuksesta, mutta ehkä asialle ei vain voi mitään – pitää seurata aikaansa. Voin vain luottaa siihen, että monilla muilla osa-alueilla vahvaksi osoittautunut itsekurini estää minua myös muuttumasta eläväksi kännykkäkuolleeksi.

Kiinalaisessakin mediassa on alettu kirjoittaa älypuhelinten mukanaan tuomista lieveilmiöistä. Jo 800 miljoonaa kiinalaista käyttää puhelintaan internetin selailuun. Näistä 300 miljoonaa omistaa 3G-älypuhelimen, ja lukema kasvaa 10 miljoonalla kuukausittain.

Hubei-provinssissa eräs nuori nainen oli kadulla kävellessään ja puhelintaan selaillessaan pudonnut tietyömonttuun ja menettänyt henkensä. Nanjingissa nuori mies oli huomaamattaan kävellyt junan eteen – hupsista! Chongqingissa erään lapsen vanhemmat olivat lahjoittaneet lapsensa koululle 40 000 yuanin edestä perinteisempiä puhelimia, aikeenaan taata lapsille terveempi kasvuympäristö. Monet vanhemmat ovat kieltäneet lapsiltaan puhelimet kokonaan (sellaisetkin vanhemmat, jotka itse eivät pääse älypuhelimestaan irti).

Näyttää siltä, että huolestuttavan moni älypuhelimen omistava tuntuu olevan sen räpläämisestä riippuvainen. Taskussa olevaa puhelinta saatetaan suorastaan pakkomielteen omaisesti vilkaista jopa minuutin välein – onko tullut viestejä, onko kukaan tykännyt jakamastani statuksesta tai kuvasta, mitä muut ovat päivittäneet… Ja vaikkei mitään uutta olisikaan, tulee silti sen pakollisen tarkistuksen jälkeen muuten vain vähän selailtua.

Tässäkö ainesta 2000-luvun uudelle pakko-oireisen häiriön muodolle?

perjantai 15. marraskuuta 2013

Kiina lukuina (III)

Tällä kertaa jaan tilastojen sijaan lukemia 《南方周末》-lehden verkkosivujen gallup-osion mielipidemittauksista. Alla toistakymmentä satunnaista poimintoa, ensin kiinaksi, sitten suomeksi – tästä tekstistä ei välttämättä opi mitään! Kielitaitoasi harjoittelemaan, lisätietoa hakemaan ja kysymyksiin vastailemaan pääset halutessasi tästä.


51.39%网友认为星巴克定价过高
51,39 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että Starbucksin hinnat ovat Kiinassa liian korkeat

26.99%网友没有在教师节给老师送上问候的习惯
26,99 prosentilla vastaajista ei ole opettajien päivänä tapana muistaa opettajiaan

19.94%网友买茶叶时不懂辨别茶叶品质
19,94 prosenttia vastaajista ei teekaupoilla osaa tunnistaa eroa erilaatuisten vaihtoehtojen välillä

36.58%网友在快餐店喝饮料会加冰
36,58 vastaajista ottaa pikaruokalassa juomaansa jäitä

62.09%网友曾经收过假钞
62,09 prosenttia vastaajista on kohdannut väärennettyjä seteleitä

39.97%网友有“常回家看望老人”
39,97 prosenttia vastaajista käy usein kotikaupungissaan katsomassa vanhempiaan

46.22%网友支持同性恋婚姻合法化
46,22 prosenttia vastaajista tukee homoavioliittojen laillistamista

35.13%用户知道艾滋检测,如果有机会会去尝试
35,13 prosenttia vastaajista on tietoinen AIDS-testeistä ja olisi tilaisuuden tullen halukas osallistumaan testiin

27.66%网友认为吃狗肉不文明,应该取缔
27,66 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että koiranlihan syöminen on sivistymätöntä ja että se pitäisi kieltää lailla

38.56%网友认为国足的惨败在意料之中
38,56 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että Kiinan jalkapallomaajoukkueen murskatappio ei tule yllätyksenä [Kiina on hiljattain hävinnyt esimerkiksi Thaimaalle maalein 1 – 5]

25.76%网友有直接对父亲表达情感
25,76 prosenttia vastaajista on ilmaissut isälleen rehellisesti tunteensa

12.88%网友会在端午节期间参与看赛龙舟等传统习俗
12,88 prosenttia vastaajista aikoo Lohikäärmevenejuhlan aikana käydä katsomassa soutukilpailuja ja osallistua muihin perinteisiin aktiviteetteihin

36.51%网友有吸烟习惯
36,51 prosentilla vastaajista on tapana tupakoida

38.19%的用户承认动用过关系找工作
38,19 prosenttia vastaajista myöntää joskus käyttäneensä suhteita työpaikan löytämiseksi

tiistai 12. marraskuuta 2013

Rotasta, koirasta ja lohikäärmeestä

Seuraavassa tarjoan kolme minikappaletta eläimistä kiinan kielessä ja kiinalaisessa kulttuurissa. Lähteenä on käytetty 《中国文化泛读教程》-oppikirjan toisen osan kappaleita 22, 23 ja 24.

Miksi kissa pyydystää rotan?

Kiinalaisen kansantarun mukaan Jadekeisari kutsui kerran kaksitoista eläintä luokseen, jotta voisi pistää ne arvojärjestykseen. Kutsuttujen eläinten joukossa oli alun perin myös kissa, mutta rottaa sen sijaan ei ollut kutsuttu. Rotta oli kuitenkin ovela, ja väitti kissalle, että sekin oli menossa keisarin luokse.

Kissa ja rotta sopivat, että he menisivät samaa matkaa keisarin luokse, mutta ovela rotta menikin yksin edeltä. Sattuman kautta keisari valitsi rotan ykköseläimekseen, mutta tuolloin edelleen rottaa tien poskessa odotellut kissa ei edes päässyt kahdentoista eläimen joukkoon. Siitä asti on kissa tuntenut syvää vihaa rottaa kohtaan, ja aina tähän päivään asti ovat kissat rottia nähdessään halunneet välittömästi surmata ne. Uskokaa tai älkää!


Koira kiinan kielen sanonnoissa

Seuraavassa poimintoja kiinan kielestä löytyvistä sanoista ja sanonnoista, joissa esiintyy sana "koira". Huomaa, kuinka ilmaisut ovat konnotaatioltaan pääasiassa negatiivisia.

臭狗屎 (chòu gǒu shǐ) 'maineeltaan huono ihminen', kirj. "haiseva koiranpaska"
癞皮狗 (lài pí gǒu) 'halveksittava olento', kirj. "kapinen koira"
狗男女 (gǒu nán nǚ) 'kumppaneitaan pettävä pari', kirj. "koira + mies ja nainen"
狗拿耗子 (gǒu ná hào zi) 'toisten asioihin sekaantuva', kirj. "koira nappaa hiiren"
狗改不了吃屎 (gǒu gǎi bù liǎo chī shǐ) 'vanhoja tapoja on vaikea muuttaa', kirj. "koira tulee aina syömään paskaa"


Lyhyt johdanto lohikäärmeisiin

Kiinalaiset heimot alkoivat pitää lohikäärmettä toteeminaan jo tuhansia vuosia sitten. Lohikäärmeen ruumista tarkastelemalla voimme havaita, että sillä on hevosta muistuttava pää, vartalo kuin käärmeellä, sarvet kuin peuralla, häntä ja suomut kuin kalalla sekä jalat ja kynnet kuin kanalla. Tästä voimme päätellä, että lohikäärmeestä tuli alun perin toteemi monen eri eläimiä palvoneen heimon yhdistymisen tuloksena. Niinpä lohikäärme symboloikin nöyryyttä, symbioosia sekä rinnakkaiseloa.

Historiallisesti Kiinassa keisarit ovat pitäneet lohikäärmettä symbolinaan. Siitä huolimatta kiinan kielen perusteella voi päätellä, että lohikäärme on sukupuoleltaan naaraspuolinen: sanonnan 龙生九子 (lóng shēng jiǔ zǐ) mukaan "lohikäärme synnyttää yhdeksän poikaa".

lauantai 9. marraskuuta 2013

Han Han, osa III – satiirinsa osaava 80-lukulainen

Han Han -tunnisteella varustettujen blogitekstien sarjassa tutustutaan kiinankielisessä maailmassa kenties tunnetuimpaan kirjoittajaan ja yhteiskuntakriitikkoon. Han Hanin esikoisromaanin 《三重门》 (käännöksen työnimi Kolme porttia) suomentamisesta tullee allekirjoittaneen ykkösprojekti vuodelle 2014.

Han Han Wikipedian mukaan, osa III

Han-Bai-kiista [kiistoja luvassa jatkossa enemmänkin!]

2.3.2006 kiinalainen kriitikko ja kirjakauppias Bai Ye (白烨) julkaisi blogissaan tekstin, joka kritisoi kovin sanoin 80-luvulla syntyneiden nuorten kirjoittajien sukupolvea. Hän asetti kyseenalaiseksi muun muassa sen, voiko tämän nuoren porukan töitä edes kutsua oikeaksi kirjallisuudeksi. Han Han vastasi kirjoitukseen samalla mitalla, kuvaillen netissä Kiinan kirjallisuuspiireihin kuuluvia prameileviksi paskanjauhajiksi. Asiasta syntyi nopeasti kirjoittajien kiista.

4.3.2006 Bai julkaisi vastauksensa Hanin vastaiskuun. Hän oli sitä mieltä, että Hanin mielipiteenilmaisut eivät enää käyneet väittelystä kirjallisuudesta, vaan ne olivat enemmänkin yrityksiä nöyryyttää Baita henkilökohtaisesti. Kirjailija Lu Tianming (陆天明), tämän ohjaajapoika Lu Chuan (陆川) sekä muusikko Gao Xiaosong (高晓松) liittyivät mukaan väittelyyn, Bain puolelle. Kiista tuli lopulta päätökseensä, kun Hanin neljä vastustajaa sulkivat kukin henkilökohtaiset bloginsa.

Han Han -lainaus, osa III

Tässä lainaus Han Hanin vuonna 2009 julkaistusta romaanista 《他的国》 (Hänen valtakuntansa). Kyseessä on satiirinen tarina kiinalaisesta maalaiskaupungista, joka yrittää teollisuusyritysten houkuttelemisen avulla kehittää talouttaan ja pyrkii samalla väkinäistä "kulttuurikaupungin" mainetta viljelemällä luomaan alueelle turismia. Tämä kylän lähimenneisyyttä valottava lainaus on katkelma kirjan sivuilta 33–34.



Kaksikko ajoi vilkkaimman alueen läpi, ja maisema alkoi hiljalleen muuttua autiommaksi. Kaikki alueen maalaistalot olivat muualta tulleiden muuttotyöläisten vuokraamia. Yhden huoneen vuokra oli sata yuania, eli yhdellä talolla saattoi tienata vuodessa ylimääräisen kymppitonnin. Niinpä paikalliset lakkasivat hiljalleen valittamasta siitä, ettei heille riittänyt työpaikkoja. Voitot olivat hyvät, eikä siten haitannut, että rahat saadakseen paikallisten piti asua kymmenen vieraan kanssa ja vielä mahduttaa oman omaisuutensa yhteen ainoaan huoneeseen. Alun perin, kun "talousooppera" pistettiin kylässä käyntiin, olivat kaikki riemuissaan, sillä he kuvittelivat pääsevänsä kunniallisiin töihin. Oopperat laulettiin kuitenkin mönkään, sillä alueelle tiensä löytäneistä yrityksistä suurin osa oli niin pahoja saastuttajia, että niitä ei muualla ollut suostuttu ottamaan vastaan. Paikalliset ajattelivat, että samahan tuo, saastuttavat jos saastuttavat, muualla he joutuisivat maksamaan siitä, mutta täällä he saavat saastuttaa ilmaiseksi. Vaikka he saastuttavatkin kotiamme, niin se mikä täällä pääasiassa saastuu ovat joki ja ilma. Jokivesi virtaa lopulta muualle, ja ilmankin Tyynenmeren tuulet puhaltavat toisaalle. Rahat jäävät kuitenkin tänne.

Kemiallisen teollisuuden asetuttua taloksi alkoi paikan ympäristö todellakin kärsiä. Vaikka joen vesi virtasikin muualle, alkoivat eläinlajit muuttua. Yllätyksekseen ihmiset havaitsivat, että paikalliset ravut alkoivat kehittyä kolminkertaisiksi niiden totuttuun kokoon nähden. Ihmiset olivat järkyttyneitä, mutta työläisten järki alkoi nopeasti raksuttaa: eivätkös ne perkele olekin Australian jättirapuja! Maailmaa nähneet olivat sitä mieltä, että pitäisi antaa niiden saastua vielä viitisen vuotta ennen kuin niitä voisi kutsua Australian jättiravuiksi. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä Australiassahan kasvaa myös pienempiä rapuja, ja näitä uutuuksia voisi hyvin ruveta myymään Australian pikkurapuina.



两人开车穿过最热闹的地方,景物逐公里而荒凉败落,这个地方所有的农民住房都被外来打工者租下,一间屋子一百元,一个房子一年就能有额外的一万块收入。这样一来,当地人无法就业的怨恨渐渐平息,因为他们得了利益,虽然这需要和几十个不认识的人住在一个屋子里,而主人自己和他所有的东西只能挤在一个房间里。一开始这里“经济唱戏”的时候,大家都很高兴,觉得自己可以有一份体面的工作,但是因为唱戏没唱好,所以招商来的全都是一些被其他地方所摒弃的重污染化工企业,但当地人转念一想,算了,污染严重点就严重点,体面的工作是没有了,但是人家吸毒还得花钱,咱们这里免费就能吸毒。虽然我们的家园被污染了,但污染的是我们的河流和空气么,河流最终会流到别处去,空气也会被太平洋的风吹走,但钱留住了。

开满了化工企业后,这里的环境果然出现了问题,河流虽然流走了,但物种都变异了,人们惊奇的发现,这里的小龙虾长到了普通小龙虾的三倍大,人家非常惶恐,但劳动人民的智慧很快被发挥了,他娘的这不就是澳洲大龙虾么。后来经过当地见过世面的村民反映,这个要冒充澳洲大龙虾还是难了一点,估计要再被污染五年才行,但是不要紧,澳洲还有小青龙,我们这冒充澳洲小青龙拿去市场上卖。


keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Vanhaa murusiksi, uutta ”vanhaa” tilalle

Moni Kiinassa asunut tai matkaillut on varmasti joskus vieraillut turistikohteessa, joka haiskahtaa falskilta, ehkä vanhaa tyyliä muistuttavalta mutta epäilyttävän vastarakennetun oloiselta. Kyseessä saattaa olla temppeli, jonka maalipinnat näyttävät hieman liian täydellisiltä. Paikka voi olla myös modernein keinoin mutta perinteiseen tyyliin rakennettu "vanhakaupunki", jonka vanhan tyyliset rakennukset on täytetty turisteille rihkamaa myyvillä kaupoilla.

Vanhaa ja aitoa pistetään Kiinassa paljon matalaksi, monesti ihan syystäkin, mutta usein sokeasti taloudellisen kehityksen tieltä pois. Jossain vaiheessa tilalle saatetaan jälkiviisaina rakentaa uutta ja epäaitoudessaan sielutonta, matkailijoita houkuttelemaan ja muka perinteitä kunnioittaen. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon Kunmingin alkuperäinen lintu- ja kasvimarkkinapaikka, joka on 2000-luvun tulemisen myötä jäänyt jalkoihin, mutta josta on rakennettu uusi versio kaupungin koillislaitamille.

Kunmingin keskustasta on nykyisin jo vaikeampi löytää tähän päivään asti säilyneitä rakennuksia, joita voi varmuudella pitää aitoina muistoina menneistä ajoista. Moisiin paikkoihin törmää lähinnä sattumalta, kuten itselleni kävi taannoin etsiessäni jotain ihan muuta.

Löysin kokonaisen kadun verran kirkkaanpunaisiksi maalattuja, matalia tiilitaloja, joiden matalissa huoneissa tuiki tavalliset kiinalaiset pitivät tuiki tavallisia kauppojaan. Toisinaan liiketiloista johti portaat toiseen kerrokseen, missä kauppiaat perheineen luultavasti asuivat. Tälle kadulle eivät isojen yritysten likaiset kourat ole vielä ehtineet.




Kaupungin keskustasta löytää vielä jonkin verran todellista vanhaa korttelia, mutta samalla pistää silmään rivi banderolleja, jotka mainostavat tulevaisuudessa avattavaa ”vanhaakaupunkia”. Uuden ja vanhan väliaikainen rinnakkaiselo tarjoaa mielenkiintoisen kontrastin.

Oikealla puolella alkuperäistä arkkitehtuuria kauppoineen, vasemmalla uudelleenrakennettua.

Kauppiaat asuvat monesti liikkeidensä yläpuolella.

Tämän vanhan risteyksen neljästä pyöreästä kulmasta kaksi on alkuperäisiä, yksi on uudelleenrakennettu ja yhtä rakennetaan parhaillaan uudestaan.

Osa uudelleenrakennetuista julkisivuista on "täydellisyydessään" melko sielutonta.

Vanhastakaupungista ei tietenkään saa puuttua Starbucks-kahvilaa!

Kiinassa (niin kuin kaikkialla muuallakin) on monin paikoin käynyt niin, että vanhaa on pistetty surutta menemään taloudellisen kehityksen tieltä. Hyvänä esimerkkinä Pekingin hutongit, joita on aidossa muodossaan vuosi vuodelta vaikeampi löytää korkeiden pilvenpiirtäjien alleen hukuttamilta pieniltä kaduilta. Kun vanhaa pistetään matalaksi liian innokkaasti, menettää kaupunki samalla osan vanhasta sielustaan.

Eräässä kiinalaisessa sanomalehdessä hiljattain julkaistu artikkeli oli sitä mieltä, että Kiinan historian jäänteiden kannalta tuhoisin aikakausi ei suinkaan ollut kulttuurivallankumous (1966–1976), vaan aika 90-luvulta aina tähän päivään asti, jolloin taloudellinen kehitys ja kaupunkikuvan murros on ollut kiivaimmillaan.

Artikkelin mukaan Jinanin kaupunki ilmoitti elokuussa sijoittavansa suuria summia rahaa ”vanhojen päivien” palauttamiselle kaupunkiin. Suurin projekti lienee saksalaisen Hermann Fischerin suunnitteleman, vanhan rautatieaseman (济南老火车站) uudelleenrakentaminen. 1900-luvun alussa rakennettu, goottilaista tyylisuuntaa edustava asema oli valmistuessaan Aasian suurin rautatieasema, ja tyylinsä puolesta varmasti suuri harvinaisuus Kiinassa. Tässä Baidusta pöllittyjä kuvia asemasta sen olemassaoloaikana:




Vuonna 1992 asema päätettiin romuttaa, koska se ei pystynyt enää palvelemaan Jinanin valtavia matkustajamääriä. Rakennus piti sisällään paljon historiaa ja kulttuuriperimää, ja sen romuttamispäätöstä on kritisoitu aina tähän päivään asti (ei liene vaikea arvata, että Jinanin nykyinen rautatieasema on rakennukseksi hirvitys). Eräs vuonna 1992 Jinanin kaupungin johtokuntaan kuulunut herra oli ollut sitä mieltä, että ulkomaalaisten rakentama asema oli tarpeeton kolonialismin symboli. Suurin syy vanhan romuttamiselle tässäkin tapauksessa oli kuitenkin taloudellinen.

Onkin hieman paradoksaalista, että ensin jotakin pistetään matalaksi rahan vuoksi, ja myöhemmin jo menetettyä halutaan luoda uudestaan niin ikään rahan vuoksi: halutaan houkutella kaupunkiin turismia tarjoamalla mielikuva siitä, että kaupungin historia on vielä käsin kosketeltavissa.

Tekstissä mainitun artikkelin julkaisi alun perin 《南方都市报》

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kunming-kuulumisia (2013年 11月 3号)

Kiina-blogi on syys- ja lokakuun aikana päässyt mukavaan vauhtiin kolmen laiskan kesäkuukauden jälkeen – tekstejä on julkaistu alkuperäisen tavoitteen mukaisesti, kolmen päivän välein eli noin kymmenen tekstin kuukausitahdilla. Lukijoita on ainakin allekirjoittaneen odotuksiin nähden ollut mukavasti.

Blogiteksteissäni suunta on jo hyvin kauan ollut pois henkilökohtaisemmasta kirjoittelusta. Sen sijaan, että blogini kautta lukija voisi seurata elämääni Kiinassa, olen etsinyt blogipostauksiin aineksia muun muassa kiinan kielestä sekä Kiinaan liittyvistä ajankohtaisista ja/tai yhteiskunnallisista aiheista; välillä mukaan on toki eksynyt ihan hömpäksi luokiteltaviakin aiheita.

Joka tapauksessa pointtini on se, että lukijoiden joukossa on varmasti sellaisia, jotka tykkäisivät kuulla enemmän siitä, miten sillä Raunolla siellä Kiinassa sujuu. Kirjoitin kuulumisia viimeksi vajaa kaksi kuukautta sitten, ja nyt on päivityksen aika. Koitan jatkossakin muistaa päivitellä elämästäni, edes parin kuukauden välein. Tässä siis:

Rakas päiväkirja…

Kuten aiemmin olen kertonut, löysimme Kunmingiin saapuessamme tyttöystäväni kanssa nopeasti edullisen huoneen kimppakämpästä. Kuukausivuokra on 450 yuania per nenä, plus noin sata yuania molemmilta vesi-, sähkö- ja kaasumaksuihin ynnä muuhun tarpeelliseen kuten internetiin.

Sopu huoneessamme on säilynyt upeasti, vaikka tilaa kahdelle onkin vähän (kyseessä on ensimmäinen kerta, kun asumme yhdessä). Pienillä hankinnoilla olemme tehneet huoneesta itsemme näköisen, ja sateisina päivinä huoneessa viihtyy mainiosti opiskellen ja kirjoitellen. Kiinalaiseen tyyliin onnettomista ikkunoista vetää jonkin verran ja yöt ovat alkaneet kylmetä, mutta päivisin takuuvarmasti läsnä oleva Kunmingin aurinko kompensoi mukavasti.

Työtilani on yksinkertainen mutta toimiva!

Asunto sijaitsee mukavalla paikalla, eikä tarvetta polkupyörälle tai julkisille kulkuvälineille tavallisesti ole. Olen ottanut tavakseni herätä aamuisin aikaisin ja kävellä puolisen tuntia vanhalle yliopistolleni kahvittelemaan – muutama tunti vierähtää koulun viihtyisässä kahviossa opiskellen tai ulkona, kampuksen nurmella paistatellen, ennen kuin palaan kotiin valmistamaan lounasta – tai odottelemaan sen valmistumista.

Lounaan valmistamme nykyisin useimmiten itse, mikä on oikein tervetullut muutos parempaan suuntaan. Viime vuonna nimittäin taisin kokata itse vain kahdesti kokonaisen lukuvuoden aikana! Liikaa öljyä ja ties mitä muuta sisältävä kiinalainen ruoka on alkanut kyllästyttää, ja sen rinnalla ihan perinteinen, mautonkin kotiruoka (oma bravuurini on isot keitot) maistuu taivaalliselta ja tuntuu vatsankin näkökulmasta hyvältä. Iltaisin tyttöystäväni syö työpaikallaan, ja silloin minulla on tapana suunnistaa johonkin läheiseen ravintolaan simppelille yhden hengen gaifan-annokselle (riisiä ja joku ruokalaji siinä riisin päällä) tai nuudeleille.

Elämä on ollut mukavaa, mutta asumisesta on sanottava, että välillä on alkanut harmittaa, että meillä ei vieläkään ole ollut kunnolla varaa vuokrata ihan omaa asuntoa. Kun viisi elintavoiltaan ja esimerkiksi kommunikaatiotyyliltään erilaista ihmistä pistetään saman katon alle, alkaa helposti yhtä jos toistakin moni asia pänniä.

Meillä on siis ollut pieniä sisäisiä konflikteja, ja vaikka hyvin aikuiseen tyyliin olemme asioista keskustelleet, ei ihan kaiken muuttaminen parempaan päin ole kaikesta päätellen mahdollista. Mutta ei tästä aiheesta tämän enempää, onneksi tyttöystäväni kanssa olemme suurin piirtein kaikesta samalla aaltopituudella, ja voimme siten päivitellä kaikkea toisillemme tai vain sulkea ovemme ja olla keskenämme. Vikaa on varmasti näkökulmasta riippuen meissäkin.

Käytän edelleen valtaosat päivistäni kirjoittamiseen, kiinan kielen opiskeluun sekä kiinalaisen kirjallisuuden ja sanomalehtiartikkelien lukemiseen. Samalla valmistaudun rauhassa neljä kuukautta kestävään Han Han -käännösprojektiini, jonka toivon starttaavan maaliskuun alussa. Emme vielä ole saaneet sitä lopullista vihreätä valoa eli oikeuksia kirjan kääntämiseen ja julkaisemiseen, mutta en ole toistaiseksi jaksanut olla asian suhteen huolissani. 慢慢来, sanoi kiinalainen.

Hain projektiani varten apurahaa lopulta yhteensä viidestä eri paikasta, ja vasta ensimmäisen haun tulokset on tätä kirjoittaessa julkistettu. Vaikka ensimmäisellä yrittämällä ei tärpännytkään, on mahdollisuuksia jäljellä siis vielä neljä. Viimeisen haun tulokset julkistetaan helmikuussa.

Apurahapäätöksiä odottelen jännityksellä, sillä minulla ei nykyisin juuri ole ”varaa” käyttää aikaani ylimääräisen tienaamiseen esimerkiksi englantia opettamalla. Vaikken apurahaa saisikaan, pystyisin kuitenkin melko varmasti projektin toteuttamaan, sillä kirjoittamilleni artikkeleille on edelleen ollut ainakin jonkin verran kysyntää – mainittakoon, että Aamulehti julkaisi 26. lokakuuta kolumnini, ja julkaissee kirjoituksiani myös jatkossa.

Silti apurahan saaminen tarkoittaisi sitä, että voisin hetkeksi lakata laskemasta jokaista yuania, jonka arjessani kulutan. Lisäksi se takaisi sen, että kun ensi kesänä palaamme ensin Suomeen ja sen jälkeen hyvin todennäköisesti asetumme Tallinnaan asumaan, olisi tärkeää, ettemme palaisi kotiin ihan tyhjätaskuina.

Toki voin ensi lukukauden aikana tarvittaessa etsiä jostain sivutuloja mahdollisesti palkattoman kääntämisen oheen, mutta: kuten olen jo kertonut, ovat monenlaiset pyörät jo lähteneet pyörimään ja kaikenlaisia ihan rahanarvoisiakin ideoita on. Niinpä uskon, että kunhan jaksan pitää yllä tätä nykyistä opiskelu- ja kirjoittamistahtiani, tulee onnistumistiheys jatkossa vain kasvamaan ja onnistun tuloja keräämään tekemällä jotakin sellaista, mistä todella pidän.

Lisätään siis vain edelleen sitä pökköä – tai öljyä – pesään! 加油!