Viime kuussa Kiinassa julkistettiin päätös yhden lapsen politiikan säädösten höllentämisestä. Jatkossa kaupunkilaisperheet ovat oikeutettuja toiseen lapseen, mikäli avioparista ainakin toinen on omien vanhempiensa ainoa jälkeläinen.
Äkkiseltään voisi kuvitella, että monelle lapselle tieto pikkuveljestä tai -siskosta olisi ilouutinen.
Asia ei kuitenkaan välttämättä ole ihan näin. Monissa kiinalaisperheissä ainoa lapsi on ehtinyt tottua vanhempiensa ja isovanhempiensa ehdottomaan rakkauteen, joka on aina kohdistunut sataprosenttisesti siihen yhteen ja tärkeimpään – minuun.
Kiinassa on yhden lapsen politiikan myötä syntynyt jo parikin sukupolvea, joita etenkin vanhemmat ikäluokat usein paheksuvat. Näitä 80- ja 90-luvulla syntyneitä pidetään suurella todennäköisyydellä keskimääräistä itsekkäämpinä omaan napaansa tuijottajina, joille esimerkiksi jakaminen saattaa olla täysin vieras ja kohdalle osuessaan hyvinkin vastenmielinen konsepti. Kaikista ei varmasti kunniattomia paskiaisia ole kasvanut, mutta kyseessä on kuitenkin ihan selvä ilmiö, jolle syytkin ovat osoitettavissa.
Kuninkaalliseen kohteluun tottuneista lapsista käytetään muuten kiinan kielessä lapsen sukupuolesta riippuen nimityksiä 小皇帝 (xiǎo huáng dì), ’pikku keisari’, tai 小公主 (xiǎo gōng zhǔ), ’pikku prinsessa’.
Eräs hiljattain julkaistu kiinalaisartikkeli kertoo kahdesta tapauksesta, joissa tällaiset perheen ”valtiaat” ovat pistäneet protestin pystyyn nuoremman sisaruksen tulon vuoksi.
Eräiden yrittäjävanhempien ennen aina niin kuuliaisella ja kiltillä 14-vuotiaalla tyttärellä meni pasmat sekaisin, kun hänen korviinsa kantautui uutinen siitä, että äiti odottaa toista lasta. Tytöstä tuli tyytymätön, eikä hän millään olisi halunnut ”suostua” hyväksymään tilannetta. Pikkuveljen syntymän jälkeen hän karkasi kotoaan. Vanhemmat löysivät tytön luokkatoverinsa kotoa, minkä jälkeen hän muutti mummonsa luokse asumaan. Myöhemmin tyttö suostui palaamaan kotiinsa, mutta vasta sen jälkeen, kun vanhemmat olivat ensin luvanneet hänelle, että he eivät koskaan tule suosimaan poikaansa millään tavalla – etenkään taloudellisesti.
Toisessa tapauksessa seitsemänvuotias poika keksi alkaa rääkätä vasta yksivuotiasta pikkusiskoaan. Kun vanhempia ei ollut näköpiirissä, poika muun muassa tökki pikkusiskoaan neulalla kasvoihin (!) ja poltti tämän sormia sytyttimellä (!). Vanhemmat marssivat poikansa kanssa psykologin pakeille, haluten epätoivoisesti löytää syitä sille, miksi heidän ennen niin kiltistä pojastaan tuli pikkusiskon syntymän jälkeen kauhea pirulainen.
Psykiatrisen osaston edustajan teoria kuului näin: ”Nykyisin moni perheensä ainoa lapsi on ehtinyt tottua ’4 + 2 -tilanteeseen’, jossa neljän isovanhemman ja kahden vanhemman huomio keskittyy kokonaan häneen. Koska lapsi on syntymästään asti ollut huomion keskipisteenä, ei jakamisen konsepti ole missään vaiheessa ehtinyt tulla hänelle tutuksi. Nuoremman sisaruksen tuleminen kuvioihin tarkoittaa lapselle yhtäkkiä paitsi vähäisempää huomiota perheeltään, myös muiden resurssien uudelleenjakamista.”
Kiina-blogi toivottaa tämän riemukkaan tekstin myötä kaikille lukijoille rauhallista joulua, ja antautunee itsekin ansaitulle, kirjoitustahdiltaan hieman kevyemmälle lomakaudelle! Älkää lellikö lapsianne liikaa!
Tekstissä mainituista tapauksista kirjoitti alun perin 《现代快报》.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti