torstai 31. lokakuuta 2013

”Rahat takaisin” – mutta hääjuhlalla vai ilman? (osa 2/2)

Edellisessä tekstissä otettiin puheeksi häiden järjestäminen sekä lahjarahat. Eräs kiinalainen pariskunta ei tahdo järjestää suurta hääjuhlaa, mutta haluaisi kuitenkin jollakin keinolla saada takaisin ne rahat, jotka vuosien varrella muiden juhliin osallistumalla on ”sijoitettu”.

Katsotaan, millaisia vastauksia nettikansalla on nuorelleparille tarjota! Koska yli kolmensadan kommentin läpikäynti alkoi jossain vaiheessa tuntua turhan pitkältä urakalta, listaan tässä kymmenen valittua kommenttia ensimmäisen sadan joukosta. Alla ensin alkuperäinen kommentti, kommentin perässä seuraa suomennos.

不办酒想收回份子钱?这个还真难。

”Haluatte saada lahjarahat takaisin järjestämättä juhlia? Siitä tulee vaikeaa…”

不做酒请吃饭谁给钱啊。

”Jos ette tarjoa ruokaa ja juomaa, kuka teille vielä rahaa antaisi?”

份子钱还不够酒席钱呢,就别折腾了,等你们生了宝宝你去过红包的朋友应该会把礼金包给你们的,放心,别人心里有数。

”Lahjarahat eivät kattaisi edes juhlan järjestämisestä aiheutuvia kuluja, joten unohtakaa koko asia. Odottakaa, kunnes teillä on vauva, ystävänne tulevat kyllä sitten hongbaon kanssa kylään. Älkää olko huolissanne, ihmiset ovat kyllä näistä asioista tietoisia.”

中国社会跟你条件相近的人也不少,若有办法大家早用上了。

”Kiinasta löytyy paljon teidän kaltaisianne tapauksia. Jos tähän olisi jokin keino, se olisi jo aikoja sitten otettu käyttöön.”

别人都办酒了吧?那你不办酒又不想请人说不过去。不过可以不办酒,就是请他们吃顿饭,也是可以收回来的。

”Kaikki muut ovat järjestäneet juhlansa? Eihän sitten tule kuuloonkaan, ettettekö te järjestäisi. Mutta eihän teidän tarvitse välttämättä järjestää isoa juhlaa – tarjoatte vain ihmisille päivällisen, niin varmasti saatte jotakin takaisin.”

请三顿。一顿在男方家请,一些亲戚盆友。一顿在女方家请,也是亲戚盆友。第三顿在南京,就请双方的盆友同事吃个饭。这也很正常啊!

”Tarjoatte kolme päivällistä. Molempien kotikylässä perheelle ja muille läheisille, sitten Nanjingissa ystäville ja työtovereille. Tällainen on täysin normaali ja helppo käytäntö!”

就说在老家办酒,请帖照发,同事当然不会去,但是礼照样要送的。

”Kerrotte vain, että juhlat pidetään kotikylässä. Työkaverit eivät tietenkään vaivaudu osallistumaan, mutta antavat kuitenkin lahjarahaa.”

随的份子钱就从来没想过要回收的,也没办酒席,旅行结婚,乐得自在。

”Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että lahjarahat pitäisi vielä saada takaisin. Meilläkään ei ollut juhlaa, menimme reissussa naimisiin ja molemmilla oli mukavaa.”

办酒席为收钱的我瞧不上,不办酒席就想收钱的还很没听说过。

”En arvosta sellaisia, jotka järjestävät juhlat rahan vuoksi. Ja sellaisesta en ole kuullutkaan, että joku ei järjestäsi edes juhlia, mutta haluaisi vielä rahat.”

你找那么多理由都是借口,不就是又想收钱又不想请客,想进不想出么。真恶心,太恶心了,特别你还是男人,更恶心!

”Kaikki tarjoamasi syyt ovat pelkkiä tekosyitä. Haluat siis vain saada rahaa, mutta et tarjota mitään sen vastineeksi. Niin oksettavaa, todella oksettavaa, kaiken lisäksi [kysyjä on] vielä mies, vielä oksettavampaa!”


Löydökset eivät osoittautuneet ihan niin kiinnostaviksi kuin olin odottanut, mutta jos ei muuta niin käy tämä kokeilu ainakin kiinan kielen harjoituksesta.

Halusin kuitenkin kokeilla tämäntyylistä kirjoittamista, jossa aihe löydetään keskustelupalstoilta ja huomiota kiinnitetään kiinalaisten Internet-käyttäjien kommentteihin. Eräs opettajani suositteli taannoin tätä keinoa minulle; hän sanoi, että uutisista oppii kyllä paljon, mutta päästäkseen paremmin sisään kiinalaiseen kulttuuriin ja kiinalaisten ajattelutapaan, kannattaa sijoittaa aikaa kiinnostaviksi katsomiensa keskustelufoorumien seuraamiselle. Aionpa siis jatkossakin ammentaa tällä tavoin blogiini aiheita.

Alkuperäinen keskustelu löytyy täältä.

maanantai 28. lokakuuta 2013

”Rahat takaisin” – mutta hääjuhlalla vai ilman? (osa 1/2)

Länsimaissa melko monelle on selvää, että kun mennään naimisiin, tulee se tehdä kunnolla ja mahdollisimman näyttävästi. Rahaa palaa, asut, kampaukset ja rusketukset ovat upeita, ruoka on herkullista eikä hääillan ohjelma (kaavamaisuudestaan huolimatta) jätä kylmäksi.

Hääjuhlan järjestäminen tulee kalliiksi, ja siksipä monet liittävät hääkutsun mukaan tietoa pankkitilistä, jolle voi tallettaa rahaa illan järjestelyistä tai edes vastanaineiden häämatkasta aiheutuvia kuluja varten. Toinen vaihtoehto on mielestäni kuvottava ”lahjalista”: voit navigoida vaikkapa Stockmannin nettisivuille ja ostaa meille jotain helvetin kallista mutta äärimmäisen tarpeellista, kuten pyyhkeitä, kylpytakkeja tai tuikkulyhtyjä, joita monivuotisen avosuhteemme aikana emme tulleet hankkineeksi mutta joita nyt, avioparina, yhtäkkiä kipeästi tarvitsemme. Maksat vain tavaran netissä, ja se toimitetaan hääpäivänä nimelläsi ja mahdollisella viestilläsi varustettuna lahjapöydälle. Helppoa!

Onneksi monet ovat sentään nykyisin alkaneet järjestää myös hillitympiä häitä, joissa lahja- ja raharynnäkön sekä kaikenlaisen materiaalisen pröystäilyn sijaan tärkeänä pidetään oikeasti sitä yhdessäoloa ja esimerkiksi lahjoja, jotka huokuvat henkilökohtaisuutta ja rakkautta hääparin ja juhlavieraan välillä.

Kun Kiinassa osallistutaan hääjuhlaan tai muihin pitoihin, lahja on luonnollisesti myös äärimmäisen tärkeä. Monesti tuliaisina tuodaan jotakin nätisti paketoitua: se saattaa olla esimerkiksi kartonki tupakkaa, pullo hienoa maotai-viinaa tai jonkinlaista harvinaisempaa syötävää, jota peruspariskunta ei sen hinnan puolesta ehkä raaski arkensa osaksi niin usein hankkia.

Tärkeämpää on kuitenkin tuoda tullessaan hongbao (红包), punaisia satasen seteleitä sisällään pitävä punainen kirjekuori. Kuoreen sullottava summa riippuu siitä, kuinka läheinen suhteesi hääpariin on: omaa lasta, serkkua, työkaveria tai tutun tuttua varten varataan omansuuruiset summansa. Tärkeintä on antaa edes jotain, mutta nyrkkisääntö lienee, että mitä enemmän annat, sitä enemmän sopii vastaisuudessa myös odottaa. Ja annettaessa pidetään kyllä mielessä se, että kaveri saa luvan antaa vielä jonakin päivänä lahjarahat takaisin.

Kun hääjuhlia ja erilaisia kissanristiäisiä on vuosien varrella alkanut kertyä, alkaa seurustelevalle pariskunnalle kertyä myös paineita mennä itse naimisiin ja järjestää kunnon juhla – kuinka muuten nuoripari voisi saada vuosien varrella muualle syytämänsä lahjarahat takaisin?

Asiaa on hiljattain kiinalaisella Tianya-keskustelufoorumilla pohdiskellut nuoripari, joka ei haluaisi järjestää suurta hääjuhlaa. Syyt haluttomuudelle ovat seuraavanlaiset:

(1) Uuden asunnon käsirahan maksamisen vuoksi pariskunta on hyvästä palkkatasostaan huolimatta lähes varaton.

(2) Sopivan juhlapaikan löytäminen sopuhintaisesti oikeaan aikaan (uudenvuoden kynnyksellä tietenkin) olisi lähes mahdotonta.

(3) Järjestelyihin ylipäätään liittyisi liikaa häslinkiä.

(4) Itä-Kiinan Nanjingissa asuvan pariskunnan toinen osapuoli on kotoisin eteläisestä Guangxi-provinssista, toinen pohjoisesta Sisä-Mongoliasta – koko suvun saaminen samaan aikaan yhden katon alle olisi liian hankalaa.

(5) Molempien perheet ovat sitä mieltä, että riittäisi, että molemmat järjestävät kotikylässään pienet illanistujaiset lähimmälle perheelle ja ystäväpiirille.

(6) Herkkähipiäinen nuoripari pitää kotipaikkojensa hääjuhlaperinteitä turhan vulgaareina, ja siksi haluaisi välttyä liialliselta nolostumiselta.

Pariskunta esittääkin nettikansalle kysymyksen: Jos emme järjestä hääjuhlaa, kuinka voimme saada vuosien varrella sukulaisillemme ja ystävillemme antamamme rahat takaisin? Nuoripari laskeskelee sulloneensa 6-vuotisen yhdessäolonsa aikana punaisiin kirjekuoriin yhteensä parinkymmenentuhannen yuanin edestä satasia.

Vastauksia pariskunnan 14.10. esittämään kysymykseen on kertynyt vähän yli kolmesataa. Seuraavassa postauksessa näemme, millaisia neuvoja pariskunta on saanut. Katsotaan siis, mitä nettikansan kommentointi opettaa meille kiinalaisesta kulttuurista! Vai opettaako mitään...

perjantai 25. lokakuuta 2013

Kunming-tärppejä: temppeli, markkinapaikka ja kulttuurikeskus

Torstait ovat edelleen olleet täällä vapaapäiviä, vaikka alun perin hieman epäilin, mahtaisinko pystyä sallimaan itselleni joka viikko sen yhden päivän, jolloin ei tarvitsisi tehdä mitään hyödyllistä. Rentoutumiselle antautuminen on kuitenkin kannattanut, sillä vapaapäivien myötä muun muassa into valokuvaamista kohtaan on tehnyt paluun nihkeän kesän jälkeen.

Tässä kolme pikkuvinkkiä Kunmingiin. Kerron kustakin paikasta oleellisen lyhyesti ja höystän vähän kuvilla.

[Edit: joitain kuvia poistettu jälkikäteen.]

Värikäs Tanhua-temppeli

Tanhua-temppeli ja sitä ympäröivä puistoalue on Kunmingin kätketty helmi. Moni Kiinassa pitempään viihtyvä saa jossain vaiheessa yleensä huomata, että temppelit ja puistot eivät enää jaksa innostaa – ”jos olet nähnyt yhden, olet nähnyt ne kaikki”. Tanhua on kuitenkin poikkeus: äärimmäisen värikkäästä paikasta löytyy kaikkea, mitä kiinalaiselta kulttuurilta suinkin uskaltaa toivoa, ja päälle vielä komea pagoda ja lukemattomia pieniä yksityiskohtia. Temppeliin kannattaa kameran lisäksi ottaa mukaan hyvää seuraa, eväitä piknikkiä varten ja vaikka kirja.







Bird and Flower Market

”Lintu- ja kasvimarkkinat” olivat ennen olennainen osa Kunmingin keskustassa sijainnutta, vanhasta arkkitehtuurista koostunutta, ihmisiä kuhisevaa kaupunginosaa. Kehitys ja rahanhimo kuitenkin saapuivat, eikä vanhoista rakennuksista tai kiinalaisesta tunnelmasta ole siellä enää jäljellä kuin muisto vain. Kasveille, linnuille, kaloille, muille eläimille sekä kaikelle luksukselle teestä huonekalujen ja jaden kautta aina koruihin, vaatteisiin ja ruukkuihin (vedä vähän henkeä tässä vaiheessa) löytyy kuitenkin edelleen kysyntää, joten uusi markkinapaikka on pystytetty kaupungin laitamille.

Markkinoilla ihmetellessä vierähtää mukavasti tunti tai toinenkin, ja myytävissä tuotteissa riittää uteliaalle mukavasti silmänruokaa. Lemmikkiosastolla oli paljon kissoja ja koiria, mutta valitettavasti en itse onnistunut löytämään sitä osastoa, jonne lapsen mieleni hamusi: eksoottisia eläinlajeja kauppaavia liikkeitä ei vain löytynyt, vaikka sellaisia alueella olisi pitänyt olla. Tarjoan kuvia vaatimattomasti, koska monet kauppiaat katsoivat paheksuen, kun yritin heidän tuotteitaan kamerallani osoitella.








Ruotsalaisvetoinen Nordica

Nordica on yksi lukuisista Yunnan-provinssin ulkomaalaisvoimaisista yhdistyksistä, jotka tekevät alueella hyvää Jeesuksen nimissä. Tästä huolimatta (pahoitteluni kristityille) olen viihtynyt Nordicassa aina hyvin ja tutustunut moniin mukaviin ihmisiin, niin kiinalaisiin kuin muihin ulkomaalaisiinkin.

Nordica on eräänlainen kulttuurikeskus, joka tarjoaa ravintolapalveluita, konsertteja, muita live-esityksiä, taidenäyttelyitä sekä muun muassa elokuvailtoja ja English Corner -tapaamisia, joissa kiinalaisilla ja ulkomaalaisilla on oivallinen tilaisuus tutustua toisiinsa kieliharjoitusten merkeissä. Nordica isännöi vuosittain pientä joukkoa ruotsalaisia yliopisto-opiskelijoita, jotka tulevat vuoden ajaksi Kunmingiin vaihtoon (ja Nordican orjatyövoimaksi).



lauantai 19. lokakuuta 2013

Lisää kiinalaisia vitsejä

Kävin tässä juuri läpi aikaisempien blogikirjoitusteni lukijamääriä, ja sain järkytyksekseni huomata, että yksi suosituimmista (onneksi ei sentään suosituin) on ollut postaus nimeltä Viisi kiinalaista vitsiä.

Tässäpä siis jaan laiskan päivän kunniaksi lisää kiinalaisia vitsejä, ja saan vielä helpolla työllä kävijämääriä nousuun! Ei vaan, onhan näiden kääntämisessä sentään oma hommansa... Laitan vitseihin tälläkin kertaa mukaan alkuperäiset kiinankieliset versiot; lisäksi copy-pastaan loppuun jokusen vitsisivustolta löytyneen kuvan (yhden tulkitseminen vaatii vähän kiinan osaamista). Varoitus: nämä vitsit ovat todella huonoja...



Olin eilen illalla niin humalassa, että kun tänä aamuna heräsin, tunsin oloni todella nolostuneeksi.
Niinpä soitin kaverilleni ja sanoin: "Broidi, olen tosi pahoillani, join eilen liikaa."
Kaveri vastasi: "Broidi! On ihan normaalia juoda kunnolla, mutta heitit hamsterini ikkunasta ulos ja huusit vielä perään, että 'Lennä, Pikatsu!' Hamsteriani ei ole vieläkään näkynyt..."

昨天晚上,我喝醉了,今天起来觉得特不好意思。
于是打电话给兄弟说:“哥们,真不好意思,昨晚喝大了。”
朋友回复说:“兄弟!喝醉乃人之常情,但是你昨晚把我的仓鼠扔了出去,还大喊一声,去把!皮卡丘!我仓鼠到现在没找回来呢……”

Kämppikseni lähti tänään ulos ja hänen kännykkänsä varastettiin. Hän juoksi epätoivoisesti toistakymmentä kilometriä, ja sai viimein juostua varkaan kiinni.
Varas otti taskustaan esiin veitsen ja huusi: "Oletko niin pihi, että yhden 200 yuanin kännykän vuoksi pitää jahdata toista toistakymmentä kilometriä? Jumalauta, pistän sinut kuoliaaksi, tyhmä lapsi!"
Kämppikseni valahti pelosta kalpeaksi, ja sanoi vapisten: "Veli, ymmärsit väärin. Juoksin perääsi antaakseni sinulle vielä laturin."

我室友今天出门手机被偷了,他拼了命追了十几公里终于把小偷追上了。
小偷从腰中摸出一把匕首吼道:“尼玛太抠了一个200多块的手机你追了老子十几公里,我他妈一刀捅死你个死逼孩子!”
室友当时脸都吓绿了,哆嗦着说:“大哥你误会了,我追你是给你送充电器的。”

Eräänä päivänä tunnilla yhden tytön piti jostain syystä päästä kotiin, ja hän sai luvan poistua. Hänen lähtiessään yksi poika poistui hänen kanssaan, ilman näennäistä syytä. Kaikki pitivät tätä outona.
Kun lounaan jälkeen palasin asuntolaan, huomasin Weibossa hänen tilapäivityksensä: "Tänään nolasin itseni viimeisen päälle. Olin tunnilla ihan unessa, ja yhtäkkiä näin yhden luokkakaverin nappaavan reppunsa ja poistuvan luokasta. Luulin, että tunti oli päättynyt, joten nappasin laukkuni ja poistuin itsekin."

某日上课,班上一女生有事向老师请假走了,一哥们也无缘无故地跟着走了,大家都觉得奇怪。
中午回寝室后看见他发了条微博:“今天丢人丢大了,上课时我昏昏欲睡,突然看见一同学拿包走人。我以为下课了,也拿包走人。”

Eräs luuseri oli ihastunut yhteen tyttöön. Tänään, kun hän tuli ulos vessasta, oli tuo tyttö samaan aikaan pesemässä käsiään.
Luuseri valmistautui heittämään tytölle pari sanaa. Ohittaessaan hänet sai luuseri tytöltä peilin kautta hymyn, ja häneltä meni pasmat niin sekaisin, ettei hän enää tiennyt, mitä sanoisi. Lopulta hän kakisti hätäisesti: "Kusitko sinäkin kädellesi?"

一屌丝暗恋一女生,今天他从厕所出来,看到她也在洗手。
于是准备上前搭两句,从他背后经过的时候女孩送一微笑,吊丝一时情急不知道说什么了,一紧张说了句“你也尿手上了?”






keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Han Han, osa II – tuottelias koulupudokas

Han Han -tunnisteella varustettujen blogitekstien sarjassa tutustutaan kiinankielisessä maailmassa kenties tunnetuimpaan kirjoittajaan ja yhteiskuntakriitikkoon. Han Hanin esikoisromaanin 《三重门》 (käännöksen työnimi Kolme porttia) suomentamisesta tullee allekirjoittaneen ykkösprojekti vuodelle 2014.

Han Han Wikipedian mukaan, osa II

Nuoruudesta ja uran alkuvaiheista (noin vuoteen 2008 asti):

Kun Han Han oli yläasteella, julkaistiin hänen ensimmäinen esseensä "不快乐地混日子" ("Onnettomia päiviä"). Yläasteelta hän pääsi hyvään lukioon urheilusaavutustensa vuoksi, ja ensimmäisenä lukiovuotenaan hän voitti esseekilpailun työllään "杯中窥人" ("Kurkistus ihmisiin kupissa").

Ensimmäisen vuotensa päätteeksi Han Han tuli hylätyksi seitsemässä aineessa, minkä vuoksi hän jäi luokalleen. Tapahtuma sai suurta huomiota kiinalaisessa mediassa, nostattaen keskustelua moniin kiinalaisen koulujärjestelmän epäkohtiin liittyen. Toisena lukiovuotenaan Han Han repäisi niin ikään hylätyt seitsemässä aineessa ennen kuin lopulta päätti jättää koulunkäynnin kokonaan kesken.

Lukion lopettamista seuraavina vuosina Han Han kirjoitti useita laajaa levikkiä saaneita esseitä ja julkaisi esseekokoelmia: 《零下一度》 (Aste nollan alapuolella), 《通稿2003》 (Lehdistötiedote 2003), 《就这么飘来飘去》 (Näin minä ajelehdin) sekä 《杂的文》 (Sekalaisia esseitä).

Hänen ensimmäinen romaaninsa, nuoren koululaispojan elämää seuraava 《三重门》 (Kolme porttia) teki hänestä tunnetun. Teosta myytiin yli 20 miljoonaa kappaletta, ja siitä tuli ilmestyttyään myydyin kirja Kiinassa 20 vuoteen. Myöhemmin hän julkaisi lisää romaaneja: 《像少年啦飞驰》 (Kuin kiihdyttävä nuori), 《长安乱》 (Mellakka Chang'anissa), 《一座城池》 (Linnoitus) ja 《他的国》 (Hänen valtakuntansa).

Tämän tuotteliaan ajanjakson jälkeen Han Han toteutti pitkäaikaisen unelmansa ja ryhtyi ammattitason rallikuskiksi. Kirjoittaminen jäi vähemmälle, mutta hän piti kirjoittamista yllä bloginsa kautta. Hänen bloginsa on yksi Kiinan (ja siten luultavasti myös koko maailman) luetuimmista.

Han Han on kunnostautunut myös laulajana. Vuonna 2006 julkaistiin hänen debyyttialbuminsa 《R-18》 (K-18), jonka kappaleiden lyriikoista hän vastasi itse.

Han Han -lainaus, osa II

Tässä käännökset kahdesta lyhyestä katkelmasta, jotka olen poiminut Lehdistötiedote 2003 -esseekokoelman tänä vuonna ilmestyneestä, päivitetystä painoksesta (s. 79). Aiheena kenties kevyeltä vaikuttava ”parisuhde”; valitsin nämä osittain siksi, että kappaleet olivat lyhyitä ja suhteellisen vaivattomia kääntää. Lainauksien sisällössä luvassa parannusta sitä mukaa, kun ehdin Han Hanin tuotantoon syvemmin perehtyä.


"Meistä kukaan ei voi sanella kauniille naiselle, millaisen miehen syliin hänen pitäisi pyrkiä. Hänen miehensä ei välttämättä tarvitse olla se uuttera perusduunari, tai se tulevaisuudestaan epävarma yliopisto-opiskelija. Jos kadulla vastaan kävelee kaunis nainen rikkaan miehen kainalossa, ei se saa meille tavallisille ihmisille automaattisesti tarkoittaa sitä, että kyseessä olisi huono nainen (ja minä olen nyt tosissani). Emme myöskään voi ajatella niin, että jokainen köyhän miehen valitseva nainen olisi heti jotenkin parempi ihminen.

Ihmiset, hillitkää kateuttanne, sillä olivatpa nuo kauniit naiset keiden kanssa hyvänsä, eivät he ole teidän kanssanne. Niinpä meidän tulee onnitella näitä naisia, sillä sateella heidän ei enää tarvitse kastua ja shoppaillessaan he voivat seurata sydämensä tahtoa."

归根结底,我们不能要求聪明的美女一定要配个辛勤的工人或者不上进的大学生,故事才圆满。平凡的我们,不能因为看到美女和有钱人在一起,而觉得她们都不是好东西(我这是真心话),或者说,和穷鬼在一起,就是好姑娘。这两者间没有联系。大家要控制住自己的妒忌心,因为无论漂亮姑娘和谁在一起了,都没和你在一起。所以,我们要祝福她们,下雨不再淋雨,购物随心所欲。


"Kiinalaisesta tulee lain mukaan täysi-ikäinen 18-vuotiaana. Kuulen kuitenkin usein ihmisten valittelevan sitä, kuinka he olivat ensimmäistä kertaa aloittaneet seurustelun vasta 19-vuotiaina. Tällaista kuullessaan kansa sitten kohisee ja ihmettelee, että kuinka sitä niin myöhään vasta aloitettiin?!

Kiina on siitä erikoinen, että monet vanhemmat eivät salli koulunkäynnin aikaista seurustelua, ei edes jälkeläisensä yliopistoaikoina. Mutta heti kun nuori valmistuu, toivoo joka ikinen vanhempi, että taivaasta heti tippuisi heidän tyttärelleen seurustelukumppaniksi mies, joka olisi kaikin puolin varsin erinomainen ja jolla mieluiten saisi olla jo oma asuntokin. Sitten vaan mentäisiin naimisiin. Kauniisti ajateltu."

十八岁是法定的成年年龄,但我经常听见感叹说,我十九岁才开始谈恋爱。然后众人诧异他起步怎么那么晚。中国的特殊情况是,很多家长不允许学生谈恋爱,甚至在读大学了还有很多家长反对恋爱,但等到大学一毕业,所有家长都希望马上从天上掉下来一个各方面都很优秀而且最好有一套房子的人和自己的儿女恋爱,而且要结婚。想得很美啊。

Lehdistötiedote 2003 -kokoelman uuden painoksen kannessa kysytään: "Kiinalainen koulutus, oletko vielä kipeä?"

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Julkaisuja

En enää ihan tarkkaan muista, missä vaiheessa aloin suhtautua kirjoittamiseen vakavammin. Se taisi käydä mielessä jo kaksi vuotta sitten, ennen kuin lähdin opiskelemaan Kiinaa Zhejiang-provinssin Jinhuaan. Silloin päätin lopettaa vanhan Dui dui dui -blogini kirjoittamisen ja aloittaa puhtaalta pöydältä tämän nykyiseni kanssa.

Vuosi sitten Kunmingiin saavuttuani aloin hiljalleen innostua kirjoittamisesta jo enemmän, mutta silloin kieliopintoihin panostaminen ja uuteen kotikaupunkiin tutustuminen veivät parhaimmat mehut. Tarjosin jo silloin paria juttua tai juttuideaa eri tahoille, mutta en saanut ideoilleni juuri vastakaikua.

Ratkaiseva hetki taisi olla viime vuodenvaihteen tienoilla se, kun päätin ryhtyä lukemaan säännöllisesti kiinankielisiä sanomalehtiä: yhtäkkiä aiheita kirjoittamiselle alkoi löytyä yllin kyllin. Ammensin erilaisista artikkeleista ja lisäsin löytämääni tietoon omasta henkilökohtaisesta kokemuksestani ja aikaisemmin oppimastani. Blogiin päätyneistä pienistä kappaleista alkoi hiljalleen kehittyä aineksia isommille artikkeleille.

Nyt minulta on ostettu reilun puolen vuoden aikana jo neljä artikkelia. Tässä ohjeet niiden jäljille:

Ensimmäinen artikkelini julkaisi teollisuuden yhteinen media Organisaatio-Sanomat (olen tainnut tätä jo mainostaa, mutta kertaus suotakoon tämän kerran minulle anteeksi). Teksti käsittelee Kiinan väestörakenteen muutosta ja sen vaikutuksia kiinalaiseen teollisuuteen, joka on perinteisesti nojannut vahvasti työvoiman valtavaan määrään ja sen edullisuuteen.

Artikkelin löydät täältä.

Vuoden toisen artikkelini julkaisi viime viikolla verkkosivuillaan Suomen kuvalehti. Tämäkin teksti sai aiheensa Kiinan väestörakenteeseen liittyvistä artikkeleista ja tilastoista. Teksti käsittelee monien syiden summana syntynyttä vakavaa vääristymää nuoren väestön sukupuolijakaumassa: kiinalaisia miehiä on naisiin nähden liikaa.

Artikkelin löydät täältä.

Kun lähdin kesäkuussa matkalle vuoden kolmatta artikkeliani varten, ilmoitin myös blogissani vetäytyväni koko kesän mittaiselle kirjoitustauolle. Lähdin silloin Daliin viettääkseni viikon eräässä vuoren rinteessä sijaitsevassa buddhalaisessa luostarissa, päivittäin paikallisten munkkien opastuksella kungfua treenaten. Kokemus oli hieno, ja tuliaisina luostarista toin Voi hyvin -lehdelle paljon tekstiä ja kauniita kuvia.

Voi hyvin -lehden numero, jossa artikkelini julkaistiin, ilmestyi keskiviikkona 9.10. ja sitä löytää lehtipisteistä 10.12. asti.

Viimeisimpänä, muttei missään nimessä vähäisimpänä, julkaistaan niinikään matka-aiheinen tekstini kuvineen. Aiheena on noin vuosi sitten tekemäni vaellusretki Loikkaavan tiikerin rotkolle, joka lukeutuu Yunnanin kauneimpiin matkakohteisiin.

Artikkelin julkaisee Matkaopas-lehti ensi vuoden puolella. Sitä odotellessa voit klikata sivupalkista "Yunnan"-tunnistetta ja lukea, mitä kaikkea muuta tällä kauniilla provinssilla onkaan matkailijalle tarjota.

torstai 10. lokakuuta 2013

Kiina lukuina (II)

Kiinan liikkuva väestö

Vuonna 2012 Kiinan väestöstä 236 miljoonaa eli vajaa kuudennes määriteltiin kuuluvaksi ”liikkuvan väestöön”. Termi viittaa ihmisiin, jotka ovat tavallisesti parempien työmahdollisuuksien vuoksi jättäneet kotinsa ja asuvat kaupungeissa, joihin he eivät ole virallisesti rekisteröityneitä eivätkä siten pääse nauttimaan esimerkiksi kyseisen kaupungin tarjoamista sosiaalietuuksista.

Suurin osa liikkuvasta väestöstä on maaseudulta lähtöisin olevia nuoria. Tilastojen mukaan liikkuvasta väestöstä peräti 75 % on jättänyt kotinsa ennen 20. syntymäpäiväänsä. Yleinen tapa on, että kotikylänsä jättänyt nuori lähettää suuren osan tuloistaan köyhille vanhemmilleen. Vaikka he haluavatkin parhaansa mukaan auttaa perheitään, ei suurin osa kaupunkiin lähteneistä kuitenkaan enää halua palata kotikylään: kyselyn mukaan 70 % haluaisi asettua suurempaan kaupunkiin lopullisesti asumaan.

Lähde: 《中国流动人口发展报告2013》

Kiinan vanheneva väestö

Kiinan demografiset luvut eivät ole kaunista katseltavaa: kansa alkaa vanheta kiihtyvällä tahdilla. Tilastojen mukaan vuonna 2010 eläkeläisten osuus koko väestöstä oli 11,4 %. Mikäli yhden lapsen politiikkaa ei lähitulevaisuudessa muuteta tai kokonaan lakkauteta, tulee vanhuksien osuus väestöstä kasvamaan rytisten: vuonna 2020 heidän osuudekseen arvioidaan 15,7 % ja vuonna 2030 23,8 %.

Pahimman skenaarion mukaan vuonna 2050 lukema olisi 39 %. Tämä johtu muun muassa siitä, että lapsia on niin vähän: vuonna 2020 alle 15-vuotiaiden määrän arvioidaan vähenevän 29 miljoonalla, mikä on noin 11 % vuoden 2010 lukua vähemmän.

Väestön ikääntyminen on ollut monien valtioiden ongelmana jo vuosikausia. Ilmiön suhteen Kiinasta tekee ainutlaatuisen se, että komeista talouslukemistaan huolimatta maa voidaan monessa suhteessa vielä luokitella kehittyväksi valtioksi. Joutuessaan vastakkain väestön ikääntymisen kanssa ovat useimmat valtiot olleet taloudellisesti ja esimerkiksi sosiaaliturvansa puolesta jo hyvin kehittyneitä. Kiina puolestaan alkaa painia vakavien väestöpulmiensa kanssa, vaikka sillä riittäisi ihan kylliksi tekemistä vielä muidenkin ongelmien parissa.

Lähde: 《新景报》

Kiinan kahvilla brassaileva väestö

Starbucks ei ole vielä ehtinyt lanseerata itseään kunnolla Suomeen, mutta Kiinan suuremmissa kaupungeissa niitä voi bongata siellä sun täällä. Kiinaksi Starbucks tunnetaan nimellä 星巴克, eli alkuperäisen nimen "star" on käännetty ja sen perään lisätty kaksi kirjoitusmerkkiä, jotka lausuttuina muodostavat enemmän tai vähemmän sanaa "buck" muistuttavan sanan.

Amerikkalaisten keskimääräinen tulotaso on noin 5,5-kertainen kiinalaisiin nähden. Eräs uutinen pohti taannoin sitä, miksi tästä huolimatta kiinalaisessa Starbucksissa esimerkiksi iso latte (大杯拿铁) maksaa dollareissa laskettuna 4,80, yhden dollarin verran amerikkalaisten nauttimaa hintaa enemmän. Vastaus löytyy logistiikan, verojen ja erilaisten välikäsien aiheuttamista kustannuksista, jotka tavaraa Kiinan rajojen sisällä kuljettaessa ovat ilmeisesti selvästi suurempia kuin Yhdysvalloissa.

Mutta kuten tiedämme, löytyy kiinalaiskaupungeista valtavasti väestöä. Jossakin kaupungissa saattaa olla yksi Starbucks vaikkapa miljoonaa tai 500 000 asukasta kohden. Siitä määrästä löytyy varmasti ihan riittävästi väkeä, jolta löytyy riittävästi varaa kalliimmankin kahvin ostamiseen.

Kiinassa Starbucksin kaltaisen kahvilan vetoa nostattaa kahvinjuontikulttuurin yhdistettävyys "cooliin" länsimaalaiseen elämäntapaan ja ehkä myös juuri se korkea hinta. Sitä kallista latteaan komea puku yllään ryystävä kiinalainen saattaa hyvinkin olla rakastunut kahviin, mutta monia kiinalaisia tavanneena täytyy sanoa, että todennäköisempi houkutin Starbucksin terassille vaikuttaisi olevan se, että siellä kiinalainen yksinkertaisesti tuntee olevansa keskivertokaduntallaajaa paremmin "ajan hengessä kiinni" ja varallisuutensakin suhteen tämän yläpuolella.

Lähde: 《外滩画报》

perjantai 4. lokakuuta 2013

”Kolmen tuuman kultaiset lootukset”

Sidotuille jaloille tarkoitetut sirot kengät eivät onneksi enää tänä päivänä käy kaupaksi, sillä tämän kauneusihanteen tuoman julmuuden uhreja ei enää juurikaan ole elossa.

Sadan vuoden takaisesta Kiinasta muistetaan ”kolme suurta” ilmiötä, joista maassa ei olla erityisen ylpeitä:

– oopiumin polttaminen
– Manchu-tyylisen pitkän tukan kasvattaminen miehillä
– naisten jalkojen sitominen

Jalkojen sitomisella tarkoitetaan sitä, että nuoren naisen jalkaterä paketoitiin kangassiteitä käyttäen tiukaksi paketiksi siten, että varpaat taipuivat jalkapöydän alle. Ajan myötä jalkaterän lihakset ja luut muuttivat muotoaan, ja jalasta tuli pienen ja terävän muotoinen.

Jos uskallat, syötä Googlen tai Baidun kuvahakuun sana 缠足.

Jalkojen sitomisen perinteen sanotaan saaneen alkunsa Eteläisen Tangin (937–975) kuningaskunnassa, joka sijaitsi nykypäivän Nanjingin läheisyydessä. Palatsin naispalvelijoilla oli silloin siteitä käyttäen tapana sitoa jalkansa pienemmiksi. Kun palvelijat esiintyivät kultaisten lootusten päällä tanssien, teki heidän siroutensa suuren vaikutuksen kuningaskunnan viimeiseen hallitsijaan, jonka nimi oli Li Yu.

Ajan myötä jalkojen sitominen yleistyi, ja siitä tuli suorastaan muoti-ilmiö. Tapa oli tullut jäädäkseen, sillä se teki miehet villeiksi ja miellytti siten naisiakin. Runoilijat ristivät sidotut jalat ”kolmen tuuman kultaisiksi lootuksiksi”. Sen ajan miehet pitivät sidottuja jalkoja seksikkäinä, niiden seksikkyys oli miellyttävämpää kuin kasvojen kauneus tai vyötärön tai rintojen muodot. Tämän miehiä miellyttävän kauneusihanteen vuoksi naiset joutuivat kärsimään – sen ajan Kiinassa isojalkaisen naisen saattoi olla turha haaveilla hyvän aviomiehen löytämisestä.

Jalkojen sitomisen perinne jatkui sukupolvelta toiselle ja kesti lopulta yli vuosituhannen ajan. Vasta Qing-dynastian kaataneen Xinhai-vallankumouksen (1911–1912) myötä alettiin kansaa virallisesti ryhtyä taivuttelemaan tavasta luopumiseen. Vuoden 1949 jälkeen, kun Kiinan kansantasavalta oli perustettu, kiellettiin tapa lopulta kokonaan.

Jalkojen sitominen lienee julmin kauneusihanteen muoto kautta historian, mutta pitää muistaa, että naiset ovat joutuneet kärsimään kautta aikain ja ympäri maailman, ja kärsivät yhä tänäkin päivänä: äärimmäisen tiukkojen korsettien käyttö etenkin menneiden aikojen Ranskassa, hoikkuuden ihannoinnin mukanaan tuoma laihduttaminen, yleistyvä plastiikkakirurgia… Mille kauhistellaan sadan vuoden kuluttua?

Lähde: 《中国文化泛读教程》-oppikirjan toisen osan 15. luku, Peking University Press, 2008.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Kunming-tärppejä: Guandun vanhakaupunki

Tässä pitkästä aikaa valokuvapainotteisempi blogiteksti! [EDIT: Osa kuvista poistettu jälkikäteen.]

Kunming on Kiinan kenties kauneimman provinssin pääkaupunki. Silti useimmat täällä asuvat kertovat usein tutuilleen, ettei tänne kannata tulla. Tämä johtuu siitä, että Kunming ei tosiasiassa ole mikään turistimekka, vaikka kaunis onkin ja ilmastonsa puolesta (kesäkelejä lukuun ottamatta) ihanteellinen. Vierailun arvoisista paikoista moni on melko hankalasti saavutettavissa.

Torstai on tästä lähtien minulle minilomapäivä, sillä se on viikon ainoa päivä, jolloin tyttöystävälläni ei ole töitä. Tarkoituksenamme on tarttua torstaihin ja nähdä seuraavien kuukausien aikana kaikkea mahdollista viehättävää, mitä Kevätkaupungilla tai sen lähiympäristöllä on uteliaalle ulkomaalaiselle tarjota. Jaan kokemuksiamme sanoin ja kuvin blogissa, toivoen, että näistä olisi jollekulle matkailijallekin myöhemmin ihan todellista käytännön hyötyä.

Ihan alusta ei tämä juttusarja Kunmingin esittelyä aloita, sillä kaupungin komein vierailukohde on jo esitelty. Läntisille kukkuloille (西山) ja Lohikäärmeportille (龙门) vievä blogiteksti viime vuoden lokakuulta löytyy täältä.

Siirrytään tämänkertaiseen kohteeseen, Kunmingin ainoaan todelliseen vanhaankaupunkiin, joka tunnetaan nimellä Guandu (官渡古镇). Hankalasta käyvä sijainti melko kaukana Kunmingin keskustasta takaa sen, ettei Guandu koskaan liene ahdistavan kiireinen. Ehkä juuri huonosta sijainnista johtuu myös se, ettei minkäänlaisista pääsylipuista tarvitse alueella huolehtia, vaan aluetta saa tutkiskella täysin ilmaiseksi. Muutama tunti Guandussa vierähtääkin varsin mukavasti.


Turismipaikoille tyypilliset rihkama- ja ruokakadut Guandusta luonnollisesti löytyy. Vanhakaupunkimainen tunnelma on ostoskaduilla kiinalaiseen tyyliin äänekkään teknon sävyttämä, mikä saattaa olla monelle ulkomaalaiselle liikaa. Ruokapuolella tarjontaa löytyy, ja voin suositella ainakin viihtyisää burmalaista ravintolaa, jollaiseen ei Kiinassa ihan joka päivä törmää. Lisäksi kaikenlaisia pikkuherkkuja voi Guandun kaduilla kokeilla niin pitkään kuin vatsa kestää.

Vilkkaampien pääkatujen lisäksi Guandusta löytyy ainakin neljä vierailun arvoista temppeliä, joihin niihinkin on vapaa pääsy. Temppeleistä yksi on koristeltu kuumottavilla seinämaalauksilla.




Tässä vielä jokunen yksityiskohta Guandun temppeleistä.




Arkkitehtuurista kiinnostuneelle Guandu tarjoaa ensin kauppa-alueellaan uudelleen rakennettua mutta silti mukavan aidon tuntuista tyyliä. Myöhemmin vanhakaupunkialue alkaa sekoittua nykyaikaisempaan asuma-alueeseen, toisin sanoen persoonattomaan betoniasutukseen. Tarkkasilmäinen bongaa kuitenkin rakennusten väleistä menneisyyden jäänteitä, jotka ovat päässeet rapistumaan mutta jotka piristävät kaiken kaupallisuuden keskellä. Sivukujille uskaltautuva löytää katujen julkisivun takaa varmasti lisää kiehtovia paikkoja.



Parhaimmillaan Guandu lienee paikallisten ihmisten bongailussa. Etenkin vanhempi väki on saapunut paikalle ottamaan aitoon kiinalaiseen tapaan ilon irti soittamisesta, laulamisesta tai tanssimisesta; passiivisemmat nautiskelevat nukkumisesta, paikallaan istumisesta tai vaikkapa vesipiipun polttelemisesta. Meteliä riittää, eikä meininki tästä enää paljon kiinalaisemmaksi voine mennä. Varoituksen sanana mainittakoon, ettei Guandun väki näyttäisi törmäävän ulkomaalaisiin ihan joka päivä – varaudu siis ihmisiä bongaillessasi joutumaan itse huomion keskipisteeksi!