torstai 11. joulukuuta 2014

Karu totuus joulukoristeista

Joulu on taas tulossa. Samalla monissa perheissä painitaan jokavuotisten paineiden kanssa: lahjat pitäisi hankkia ja kotikin sisustaa jouluiseksi. Joulukoristeiden hankinnassa päädyttäneen usein niihin halvimpiin vaihtoehtoihin, varsinkin kaiken sen kiireen keskellä.

Shanghaiist-verkkomedia on jakanut mielenkiintoisen, joskin masentavan uutisen joulukoristeiden tuotannosta. Artikkelin ja sitä varten otettujen valokuvien antama kuva ei voisi olla kauempana mielikuvasta iloisista tontuista jossain Korvatunturin hyväntuulisessa työpajassa.

Kuvat punaisen maalin kyllästämistä työhuoneista ovat ankeita. Samoin ankeita ovat kuvat värjäytyneistä kasvo- tai hengityssuojaimista, joita työntekijöillä kuluu kymmenkunta kappaletta yhden työpäivän aikana. Kolmen tai neljän tuhannen yuanin kuukausipalkka saattaa houkutella monia köyhiä, mutta työn sivutuotteena syntyy mahdollisia tai jopa todennäköisiä terveyshaittoja.


Artikkeli muuten sijoittuu Zhejiangin maakuntaan, Yiwun kaupunkiin, joka on allekirjoittaneelle sangen tuttu. Vuonna 2011, kun lähdin ensimmäistä kertaa Kiinaan opiskelemaan, kohteeni oli Jinhua-niminen kaupunki, jonka hallintoalue ulottuu myös Yiwun ylle. Kävin parin kuukauden ajan jopa Yiwussa opettamassa lukiolaisille englantia.

Poikkesin kerran ihan uteliaisuuttani kiinalaisen ystäväni kanssa Yiwun maailmankuuluilla pientavaramarkkinoilla, jotka lukeutuvat maailman suurimpiin. Krääsän määrä oli valtaisa. Monien ihmisten puheiden perusteella tiesin, että halvan yiwulaisen krääsän laatu on erittäin alhaista. Silti Yiwu vetää liikemiehiä puoleensa. Itse asiassa uskon, että moni Jinhuassa opiskeleva ei ole päätynyt sinne sattumalta, vaan Yiwun sijainti on ollut hyvin tiedossa.

Yiwusta lähtee halpoja joulukoristeita miljooniin maailman koteihin vuosittain. Tämä artikkeli kuvineen pitäisi mielestäni näyttää jokaiselle jouluostoksille lähtevälle, siinä missä tehotuotantolaitos pitäisi näyttää ihmiselle, joka ei koskaan ole tullut ajatelleeksi lihansyöntiin liittyviä eettisiä kysymyksiä.

Ehkä tänä vuonna voisimmekin halpakrääsätuotannon sijaan ostaa eettisesti tuotettuja joulukoristeita, poiketa kirpparilla (ainakin Fidalta löytää paljon käytettyjä koristeita), kunnostaa jo ennestään kaappien perältä löytyvää tai vaikka ryhtyä luovaksi ja tehdä hauskat, omannäköiset joulukoristeet itse!

Voit tutustua Kiinan, kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin tuntemusta vaativaa osaamista tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com

tiistai 2. joulukuuta 2014

"Tiedätkö, mitä Kiinan pitäisi mielestäni alkaa tehdä?"

Moni Kiinassa hieman pidempään asuva alkaa ennen pitkää kyllästyä "kiinalaisten usein esittämiin kysymyksiin". Jokapäiväiset utelut luultavasti astronomisesta palkkatasostasi, liian vanhaan ikään venytetystä naimattomuudestasi tai kiinalaisnäkökulmasta täysin käsittämättömistä ruokailutottumuksistasi alkavat eittämättä nopeasti kyllästyttää, etenkin, kun ihmettelyn päälle saa usein kuulla turhan paljon neuvoja. Tällaisten kohtaamisten myötä kommunikointi kiinalaisten kanssa voi alkaa ärsyttää.

Mamahuhu-sketsiporukan hauska video kuitenkin muistuttaa, että tilanne on varmasti usein sama myös kiinalaisten näkökulmasta: me "paremmat" länsimaalaiset puhumme kiinalaisille alentuvaan sävyyn ja kerromme heille, kuinka asiat ovat tai kuinka asioiden suhteen pitää toimia.

Tämän videon takaa löytyvässä videossa kolme laowaita jakaa kiinalaisille neuvojaan. Ylimieliset nuoret muun muassa kritisoivat Kiinan saasteisuutta, ovat harhaisen itsevarmoja omasta kielitaidostaan, ihmettelevät sellaisia "käsittämättömiä" kulttuuri-ilmiöitä kuin kasvojen menettäminen ja avioliiton tärkeyden painottaminen, paljastavat tietämättömyyteen perustuvia stereotypioita, ja paljon, paljon muuta.

Videossa todellisuutta on reippaasti liioiteltu, mutta tunnistan siinä silti monia Kiinassa kohtaamiani ulkomaalaisia, toisinaan jopa itseni. Itse kiinnitin Kiinassa paljon huomiota esimerkiksi siihen, että monet ulkomaalaiset nauroivat kiinalaisten yrityksille puhua englantia. Surullinen fakta kuitenkin on, että hyvin pieni osa kiinaa opiskelevista pystyy oikeasti puhumaan kiinaa siten, että se kuulostaisi kiinalaisen korvissa hyvältä ja luonnolliselta.

Video luultavasti aukeaa katsojalle sitä paremmin, mitä enemmän tämä on viettänyt aikaa Kiinassa tai kiinalaisten seurassa.

Voit tutustua Kiinan, kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin tuntemusta vaativaa osaamista tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com

torstai 27. marraskuuta 2014

Ahneella on paskainen loppu – käärme nielaisi pääministerin

Tässä pitkästä aikaa tekstinäyte kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin pariin opastavasta kirjastani, joka on jo pitkään ollut työn alla ja jolle parhaillaan etsin kustantajaa.

Useimmista kiinan kielen sanakirjoista voi löytää sanonnan 人心不足蛇吞象 (rén xīn bù zú shé tūn xiàng). Ihmisen ahneutta päivitellessä käytettävä ilmaus voidaan tulkita ja useimmiten tulkitaankin kirjaimellisesti näin: ”Ihmissydän on kyltymättömän ahne – kuin käärme joka ahmaisee kitaansa elefantin.” Ilmaus kuulostaa varsin loogiselta, eikä moni kiinalainenkaan sen kuullessaan osaa kiinnittää huomiota siihen, mitä kirjoitusmerkkejä käyttäen se on muodostettu. Ilmauksessa esiintyy kuitenkin laajaan käyttöön levinnyt kirjoitusvirhe. Seuraava tarina kertoo, mistä ilmauksen muodostumisessa on alun perin ollut kyse.

Kauan sitten eräs köyhä mies pelasti käärmeen hengen. Osoittaakseen kiitollisuutensa pelastajaansa kohtaan käärme pyysi miestä esittämään sille toivomuksia, luvaten toteuttaa kaikki tämän toiveet.

Aluksi miehen toiveet olivat vaatimattomia: hän halusi vaatteita ja ruokaa, ja saikin haluamansa. Ajan myötä miehen ”ruokahalu” alkoi kuitenkin yltyä ja hänen toiveensa muuttuivat vaativammiksi. Eräänä päivänä mies kuuli, että keisari halusi löytää legendaarisen pimeässä loistavan helmen. Se, joka toimittaisi keisarille helmen, saisi virkamiehen pestin. Mies asteli käärmeen puheille ja sanoi haluavansa helmen. Toteuttaakseen miehen tahdon käärme kertoi tälle, että sen silmät olivat juuri keisarin haluaman helmen kaltaiset ja että mies voisi halutessaan kaivaa siltä yhden silmän päästä ja lahjoittaa sen helmenä keisarille. Mies toimi käärmeen ehdotuksen mukaisesti. Hän toimitti käärmeen silmän keisarille ja pääsi virkamieheksi.

Myöhemmin keisarin vaimo sai tietää helmestä ja halusi kovaäänisesti itselleenkin sellaisen. Keisari ilmoitti, että se joka toimittaisi hänelle toisen helmen pääsisi hänen pääministerikseen. Virkamiehenä toimiva entinen köyhä mies marssi nyt keisarillisen vartijan saattamana käärmeen pakeille ja vaati käärmettä luopumaan toisestakin silmästään.

Yksisilmäinen käärme kehotti miestä hillitsemään ahneutensa kun se vielä oli mahdollista. Miestä eivät kehotukset kuitenkaan kiinnostaneet. Siinä samassa mies päätti, että käärmeen toinen silmä kaivettaisiin irti vaikka pakottamalla. Silloin käärme käsitti, ettei ihmissydämen ahneudella ole rajoja. Se muuttui valtavaksi pythonkäärmeeksi ja hotkaisi hetkessä miehen, joka niin halusi keisarin pääministeriksi.

Tarinassa ei olekaan siis kyse käärmeen ahneudesta – itse asiassa kiinalaisessa kulttuurissa käärmettä ei pidetä alkuunkaan niin viheliäisenä olentona kuin länsimaalaisissa kulttuureissa usein on tapana. Tarinassa ei myöskään syödä elefanttia (象 (xiàng)), vaan ahne ihminen. Edellä mainitun ilmauksen viimeinen kirjoitusmerkki onkin ilmauksen alkuperäisessä muodossa 相 (xiàng), joka tässä yhteydessä on lyhenne kahdesta kirjoitusmerkistä koostuvasta, feodaalisen ajan Kiinan vastinetta ’pääministerille’ tarkoittavasta sanasta 宰相 (zǎi xiàng). Muodossa 人心不足蛇吞相 (rén xīn bù zú shé tūn xiàng) ilmauksen merkitys on yhä sama, mutta sen kirjaimellinen tulkinta on erilainen: ”Koska ihmisen ahneus oli kyltymätön, käärme nielaisi pääministerin.”

Voit tutustua Kiinan, kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin tuntemusta vaativaa osaamista tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

HiinaKiina OÜ ja yrittäjyyden ensiaskeleet

Kuten monelle lukijalle on jo selvinnyt, olen Kiinasta paluuni jälkeisinä kuukausina ehtinyt (a) mennä naimisiin, (b) muuttaa virolaisen vaimoni kanssa hänen kotikaupunkiinsa Tallinnaan ja (c) perustaa yrityksen.

Muutto uuteen maahan sekä yrityksen perustaminen Viroon sujuivat melko vaivatta. Olin kuitenkin aika ulalla moniin asiaankuuluviin toimenpiteisiin liittyen, minkä vuoksi oikeastaan vasta syys- ja lokakuun verran edenneen prosessin jälkeen saatoin marraskuun alussa todeta, että nyt on valmista. Silloin lähetin kolmelle asiakkaalle ensimmäiset pienet laskut, joiden ansiosta pystyin maksamaan itselleni lokakuulta jo pienen palkankin (tein siis syys- ja lokakuussa jo töitä, vaikkei yritystä ollutkaan vielä edes olemassa).

Minulla on nyt kolme asiakasta (kaksi Suomessa ja yksi täällä Virossa), joilta tulevista toimeksiannoista voi laskea vuositasolla kertyvän mukavan pohjatilin, joka riittää jo vaatimattomaan elämiseen Tallinnassa. Lisäksi on hyvin todennäköistä, että teen pian sopimuksen uuden kiinankielisen romaanin suomentamisesta, mikä tuo mukavasti töitä tulevan vuoden ensipuoliskolle.

Hitaasti mutta varmasti on siis päästy alkuun, ja selviytymisen peruskivi on valettu! Koska tässä on ollut paljon sellaista aikaa, jolloin niin sanottua oikeata työtä ei ole ollut, minulla on luonnollisesti ollut aikaa miettiä tarkemmin sitä, kuinka löytää yritykselleni lisää asiakkaita.

Ensimmäisenä suoritin syyskuussa kattavan tutkimustyön, jonka ansiosta olen ehtinyt lähettää tähän asti 141 käännöspalveluistani kertovaa sähköpostiviestiä suomalaisille, Kiinan kanssa kauppaa tekeville yrityksille sekä kaupungeille, joilla on Kiinassa ystävyys- tai sisarkaupunki. Olen saanut jokusen rohkaisevan vastauksen, ja uskonkin, että markkinointi poikii lähikuukausina ensimmäisiä toimeksiantoja.

Toinen projektini on ollut verkkosivujen kehittäminen, mikä pitkällä aikavälillä varmasti muodostuu tärkeimmäksi asiakkaita luokseni johdattavaksi kanavaksi. Käytin Jimdo-verkkosivupalvelusta aluksi sen ilmaisversiota, mutta vaihdoin maksulliseen versioon voidakseni taata sen, että se löytyy jatkossa yhä useammin Google-hakujen avulla. Mitä useammin sivu löydetään ja mitä useammin sille päädytään muilla sivuilla olevien linkkien kautta, sitä näkyvämpi siitä tulee. Tässä vaiheessa haluankin pyytää lukijalta pienen palveluksen: klikkaa tätä linkkiä ja vilkaise sivujani edes pikaisesti, niin edistät etenemistäni yrittäjyyden polun alkutaipaleella. Kaikki jakaminen on plussaa! Otan myös mielelläni vastaan verkkosivujeni sisältöön ja ulkoasuun liittyviä kommentteja.

Kolmantena olen alkanut hiljalleen ymmärtää ennen niin karttamani verkostoitumisen arvon. Minulla on esimerkiksi pitkään ollut LinkedInissä pystyyn kuollut profiili, mutta olen aktivoitunut asian suhteen. Olen päivittänyt profiilini, etsinyt lisää yhteyshenkilöitä sekä alkanut jakaa päivityksiä ja kommentoida muiden jakoja. Koskaan ei tiedä, kuka löytää tiensä profiilisi pariin yhden tilapäivityksen, linkkijaon tai järkevän kommentin ansiosta. Minut saa vapaasti lisätä yhteyshenkilöksi LinkedInissä!

Uskon, että tällaisella itsemarkkinointistrategialla päästään alkuun, ja jaankin varmasti tulevaisuudessa Kiina-blogin lukijoille lisää kokemuksia siitä, miten yrittäjyyden ensi askeleet ovat sujuneet.


torstai 13. marraskuuta 2014

Kiina-aiheisia artikkeleita

Siitä huolimatta, että Kiina-blogissa on viime kuukausina ollut totuttua hiljaisempaa, olen ehtinyt jonkin verran Kiina-aiheisia artikkeleita kirjoitella. Niitä voi lukea silloin tällöin teollisuuden yhteisen median Organisaatio-Sanomien verkkosivuilta.

Seuraavassa linkit viiteen viimeisimpään Kiina-aiheiseen tekstiini:

– Loppuunpalaminen tappaa Kiinassa jopa 1 600 ihmistä päivittäin [Linkki]

– Tuoreen tutkimuksen mukaan hiilen polttamisesta johtuvat ilmansaasteet veivät vuonna 2012 peräti 670 000 ihmiseltä hengen [Linkki]

– Pekingin savusumuja yritetään lakaista maan alle talousjohtajien APEC-kokouden kynnyksellä [Linkki]

– Kiinaan on suunnitteilla maailman suurin hiukkaskiihdytin, joka olisi ympärysmitaltaan suurempi kuin Manhattanin saari [Linkki]

– Kiinalla on maailman suurimmat liuskekaasuvarat, mutta näiden varojen hyödyntäminen on lähes mahdotonta [Linkki]

Voit tutustua Kiinan, kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin tuntemusta vaativaa osaamista tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com

torstai 6. marraskuuta 2014

Kiinalainen jättää kotimaansa, jos vain voi

Kiinassa on saatu nauttia reippaasta talouskasvusta jo yli kolmenkymmenen vuoden edestä. Kasvulla on kuitenkin ollut lukuisia negatiivisia vaikutuksia. Yhä useampi kiinalainen on alkanut toivoa voivansa jättää kotimaansa ja muuttaa muille maille asumaan.

"Kiinan unelma on myös minun unelmani", julistaa nykypäivän kiinalaispropaganda katujen varsilla. Siitä, pääseekö työväenluokka koskaan oikeasti nauttimaan Kiinan talouskasvun hedelmistä, ei ole varmuutta.

Kun Kiinan talous lähti Deng Xiaopingin uudistuksien myötä yli kolme vuosikymmentä sitten nousukiitoon, sai yksittäinen kansalainen viimein rikastua oikein luvan kanssa.

Rikkaiden määrä tämän päivän Kiinassa on huikaiseva: kiinankielinen Youth Daily -lehti kirjoitti taannoin, että vuonna 2012 peräti 470 kiinalaisella oli omaisuutta miljardin Yhdysvaltain dollarin edestä. Vuonna 2017 miljardöörejä lasketaan olevan jo yli tuhat, millä Kiina nousee maailman kärkipaikkaa pitävän Yhdysvaltain tuntumaan.

Nopea vaurastuminen on johtanut myös moniin negatiivisiin seuraamuksiin. Kiina on esimerkiksi rasittanut ympäristöään kohtuuttomasti: Kiinan ilma on saasteista, vesi ja ruoka likaista, viljelysmaat monin paikoin pilalla ja niin edelleen.

Viime vuonna uutisoitiin 8-vuotiaasta tytöstä, joka oli sairastunut keuhkosyöpään. Tyttöä hoitaneen lääkärin mukaan suurin syypää syövän kehittymiselle oli suurkaupungin ala-arvoinen ilmanlaatu. Hiili pääsääntöisenä energianlähteenä ja kasvava autoistuminen ovat tappava yhdistelmä.

Ankara voitontavoittelu ja korruptio ovat johtaneet moniin ruokaturvallisuutta koskeviin skandaaleihin: Vuonna 2008 kohistiin, kun selvisi, että lukuisat kiinalaiset meijerituotteet sisälsivät myrkyllistä melamiinia. Viime aikoina suurta mediahuomiota ovat saaneet esimerkiksi ala-arvoisen ”viemäriöljyn” myyntiä ja käyttöä koskevat tapaukset sekä vanhentuneen lihan myynti eräille Kiinassa toimiville monikansallisille ravintolaketjuille. Kiinalainen kuluttaja saa olla jatkuvasti huolissaan myös esimerkiksi juomavetensä laadusta.

Kiinan rajojen sisällä on ollut havaittavissa ympäristön surkean tilan aiheuttamaa muuttoliikettä. Moni on kyllästynyt esimerkiksi Pekingin savusumuun ja kiivaaseen elämänrytmiin ja lähtenyt vähemmän kehittyneille maille, missä taivas ainakin toistaiseksi on sininen.

Kyllästyneiden joukossa on myös ei-kiinalaisia: viime vuonna raportoitiin siitä, kuinka suurimmissa kiinalaiskaupungeissa toimivien yrityksien on nykyisin entistä hankalampaa rekrytoida uusia työntekijöitä.

Allekirjoittanutkin päätti tänä vuonna jättää Kiinalle hyvästit kolmen vuoden kuherruskuukauden jälkeen – syynä hyvin pitkälti terveydelliset seikat. Terveyden täytyy mennä uran edelle.

Kiinalaisten keskuudessa koko Keskustan Valtakunnan hylkäämisestä on tullut yhä houkuttelevampi ajatus. Ympäristö- ja terveyssyiden lisäksi kiinalaista motivoi liikkeelle esimerkiksi toive paremmasta koulutuksesta, ihmisoikeuksista tai tilaisuuksista elämässä yleensä. Myös Kiinan poliittinen ympäristö aiheuttaa monissa negatiivisia tuntemuksia.

Keskivertokansalaiselle lähtö on kuitenkin kaikkea muuta kuin helppoa. Kiinan rajat ovat kyllä auki: passin saaminen on helppoa ja jos on varaa, pääsee matkatoimistojen järjestämille ryhmämatkoille vaikka Pohjois-Eurooppaan osallistumaan ilman sen kummempia uteluita matkan tarkoituksesta. Kiinalaiset matkustavatkin vuosi vuodelta enemmän, ja kiinalaisturistit ovat nykyisin maailman kovimpia kuluttajia.

Pysyvästi kiinalaisen on kuitenkin vaikea jättää kotimaataan. Kiina kontrolloi kansalaisiaan. Samanaikaisesti muullakin maailmalla on vaihtelevat ehtonsa sille, millä perustein maahanmuuttajaehdokas voidaan ottaa vastaan.

Kiinan nuorisolle mahdollisuus emigroitumiseen voi avautua ulkomailla suoritettavien opintojen tai työharjoittelun myötä: jos kaikki menee hyvin, voi palkintona seurata vaikka vakituinen työsuhde. Kaksi kolmannesta ulkomaille opiskelemaan lähtevistä kiinalaisista jää sille tielleen.

Portit pitkäaikaiselle oleskelulle ovat auki myös niille lähtijöille, jotka onnistuvat löytämään kohdemaastaan paikallisen puolison. Tämä tarkoittaa valitettavan usein sitä, että parisuhteeseen hankkiudutaan käytännön syistä.

Tunnen joitain kiinalaisia, jotka ovat nykyisin suomalaisissa naimisissa: kumppani oli löydetty netistä jo hyvissä ajoin ennen vaihto-opiskelun alkua. Yksi kiinalainen yritti kerran saada minutkin avioliittokoukkuun. Kanssani epäonnistuttuaan hän päätyi vain hieman myöhemmin avioon erään toisen suomalaismiehen kanssa, vaikka oli vain hieman aikaisemmin melkein saanut minut vakuutetuksi siitä, kuinka ”ainutlaatuinen” hänen mielestään olin.

Keinoja kiinalaisella siis on, mutta kenellekään ei varmaan tule yllätyksenä, että käytännöllisimmän väylän emigroitumiseen tarjoaa vanha kunnon raha.

Varakkaat kiinalaiset myös tietävät, mitä he suurilla rahasummillaan voivat saada: tilastot kertovat, että peräti 64 prosenttia Kiinan rikkaista on joko muuttamassa ulkomaille tai ainakin suunnittelee joskus niin tekevänsä. Lähtöä tekeviä on siis valtavasti.

Esimerkiksi Yhdysvaltoihin saa green cardin miljoonan dollarin sijoitusta vastaan. Vaihtoehtoisesti asumislupa heltiää EB-5-ohjelman avulla. Ohjelmaan osallistuminen edellyttää puolen miljoonan dollarin sijoitusta johonkin kehitysprojektiin.

Peräti kahdeksan kymmenestä EB-5-ohjelman kautta Yhdysvaltoihin muuttavasta on kiinalaisia. Itse asiassa ohjelmasta on tullut kiinalaisten keskuudessa niin suosittu, että aikaisemmin vain viikkoja vienyt hakuprosessi saattaa nykyisin olla useiden vuosien mittainen. Kanadassa vastaava projekti pantiin jäihin, kun halukkaiden kiinalaisrikkaiden virta alkoi päästä hallinnasta.

Kiinalaisia on maailmalla jo yli 50 miljoonaa. Esimerkiksi Australiassa mandariinikiina on nykyisin koko maan toiseksi puhutuin kieli, ja kiinalaisia maassa elää lähes miljoona. Euroopan Unionin alueella kiinalaisia tai kiinalaisperäisiä elää noin 1,4 miljoonaa.

Suomessa asuu kiinaa puhuvia noin 10 000. Kiinaa äidinkielenään puhuvat muodostavat maassamme yhdeksänneksi suurimman kieliryhmän. Maahanmuuttoviraston oleskelulupatilastojen mukaan Kiina on jo pitkään ollut oleskelulupahakutilastojen kärkijoukossa Venäjän ja Intian kanssa, ja myönnettyjen oleskelulupien määrä on kasvanut 58 prosenttia vuodesta 2006. Kiinalaisille myönnettiin vuonna 2013 Suomessa oleskelulupia yhteensä 1 496 kappaletta – niistä yli puolet opiskelijoille, loput perhe- tai työsuhteen perusteella Suomeen halunneille.

Kiinalaisten tai kiinalaislähtöisten määrä on kasvussa ympäri maailman, eikä kehityksen kululle näytä olevan luvassa muutosta. Paikkoja riittää varakkaille tai ainakin varakkaiden perheiden koulutetuille nuorille. Vähempivaraiset saavat jäädä nuolemaan näppejään ja toivomaan, että Kiina alkaa ottaa kehitysaskelia elinkelpoisemman kotimaan rakentamiseksi ennen kuin on jo myöhäistä.

Voit tutustua Kiinan, kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin tuntemusta vaativaa osaamista tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com

tiistai 28. lokakuuta 2014

Prostituution sääntelyä 1900-luvun alun Kiinassa

Kirja: Elizabeth J. Remick: Regulating Prostitution in China – Gender and Local Statebuiding 1900–1937 (2014 Stanford University Press)

Sain juuri päätökseen Elizabeth J. Remickin kirjan, joka käsittelee erittäin akateemisella ja hämmästyttävän yksityiskohtaisella otteella prostituution historiaa Kiinassa ja sitä, kuinka prostituutiota säänneltiin Kiinassa vuosien 1900 ja 1937 välillä. Remick on kirjoittanut kirjansa muun muassa laajan kiinankielisen lehti- ja muun arkistomateriaalin avulla.

Teos on erityisen kiinnostava niille, jotka ovat kiinnostuneita Hangzhousta, Guangzhousta ja/tai Kunmingista. Kussakin maakuntapääkaupungissa prostituutioon suhtauduttiin ja sitä säänneltiin eri tavalla ja eri motiiveista johtuen. Remick valitsi nämä kaupungit tutkimuksensa pääkohteiksi siksi, että niistä oli laajimmin saatavilla prostituutioon liittyvää arkistomateriaalia.

Seuraavassa muutama valittu tiedonjyvä kirjan pohjalta:

– Kiinalaisella naisella ei ollut 1900-luvun alussa helppoa. Monet naiset joutuivat prostituoiduiksi vasten tahtoaan. Vapaaehtoinen prostituoiduksi ryhtyminenkin saattoi olla vain yritys paeta muilta kovilta kohtaloilta, kuten elämältä jalkavaimona, palvelijana tai tehdastyöläisenä.

– Kiinalaisessa kulttuurissa prostituutiota pidettiin luonnollisena osana yhteiskuntaa, minkä vuoksi toistuvat yritykset sen kieltämiseksikin olivat hyödyttömiä. Kiinalaisen miehen suorastaan piti käydä bordellissa osoittaakseen miehisyytensä, kun taas vaimon tuli odottaa hyveellisenä kotona ja vain hyväksyä asia. Bordellialueita mainostettiin ajan matkaoppaissa, ja prostituoidut olivat todella suosittuja. Juorulehdissä kirjoitettiin jatkuvasti kaupungin kauneimpien prostituoitujen yksityiselämästä. Monissa kaupungeissa oli jopa julkisia juhlia, joissa valittiin vaaleilla kauneimmat prostituoidut.

– Kiinalaiskaupunkien arkistoista löytyy tietoa ainoastaan heteroseksuaalisesta prostituutiosta, jossa asiakas oli aina mies ja palvelun tarjoaja nainen. Muunkinlaista prostituutiota oli kuitenkin olemassa, sillä esimerkiksi homoseksuaalisuus oli Kiinassa yleistä – siitä ei vain haluttu puhua tai todisteita ei ole haluttu säilyttää.

– Vaikka muitakin motiiveja tietysti oli, alettiin prostituutiota Kiinassa alun perin säännöstellä siitä yksinkertaisesta syystä, että se oli niin modernia. Pariisissa alkunsa saanut malli löysi tiensä Kiinaan Tokion kautta.

– Guangzhoussa prostituutio oli valtaisa bisnes ja sitä päätettiin verottaa raskaasti: jopa 60 % palvelun hinnasta koostui erilaisista veroista. Kaupunki sai parhaimmillaan 1920-luvulla 30 % verotuloistaan prostituutiosta. Prostituutiovero oli kaupungin toiseksi merkittävin tulonlähde heti taloveron jälkeen, ja se mahdollisti muun muassa teiden rakentamisen, koulujen perustamisen sekä erilaisten sosiaalipalvelujen olemassaolon. Voidaan sanoa, että prostituutio teki Guangzhousta yhden Kiinan kehittyneimmistä kaupungeista. Kun kaupungin prostituoidut menivät vuonna 1926 lakkoon, he saivat hyvin nopeasti tahtonsa läpi – prostituution verotus oli julkiselle taloudelle niin merkittävä tulonlähde.

– Hangzhou verotti prostituutiota paljon Guangzhouta kevyemmin, eikä siten onnistunut modernisoitumaan niin kuin Kiinan entisessä pääkaupungissa olisi kenties haluttu. Kaupunki kuitenkin sijoitti verorahoja terveysinfrastruktuurinsa kehittämiseen, ja yksi suuri syy prostituution sääntelyn tarpeelle olikin sukupuolitautien leviämisen hillitseminen ja kansan terveyden ylläpito. Guangzhoussa vastaavia sijoituksia ei juuri tehty.

– Kunming oli kiinalaisten kaupunkien keskuudessa harvinaisuus siinä, että se pyrki tekemään prostituutiosta täysin poliisin kontrolloiman liiketoiminnan – tällä uskottiin saavutettavan merkittäviä parannuksia yleisen järjestyksen saralla. Kunmingin bordellit olivat käytännössä julkisia laitoksia ja prostituoidut julkisen sektorin työntekijöitä.

– Kiinalaisissa suurkaupungeissa oli myös julkisia laitoksia, joista käytettiin nimeä jiliangsuo (kiin. 济良所). Ne olivat paikkoja, joissa entisistä prostituoiduista pyrittiin tekemään "yhteiskuntakelpoisia". Naisia päätyi sinne niin pakosta kuin vapaaehtoisestikin. Suurin osa naisista päätyi jiliangsuon kautta naimisiin. Monet oppivat jonkin hyödyllisen taidon ja saattoivat siten löytää itselleen työpaikan. On kuitenkin todennäköistä, että jiliangsuosta päästyään suuri osa naisista päätyi eri syistä johtuen takaisin prostituoiduiksi tai jonkin toisen ikävän kohtalon kahleisiin.

Voit tutustua Kiinan, kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin tuntemusta vaativaa osaamista tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com

torstai 16. lokakuuta 2014

Han Han: yhteiskuntakritiikkiä sallituissa rajoissa

Han Han on yksi tunnetuimmista nimistä kiinaa puhuvassa maailmassa. Silti vain harva lännessä on koskaan kuullut hänestä. Tämä on tarina siitä, kuinka surkeasta koulupojasta ja yhteiskunnan häpeäpilkusta kasvoi sensaatiomainen kirjailijamenestys, Kiinan luetuin yhteiskuntakriitikko, menestynyt kilpa-autoilija ja vielä paljon muuta.


Vuosi 2000, Shanghai, Kiina. Nuori mies nimeltään Han Han jättää lukion kesken repäistyään ensin jo toiseen otteeseen hylätyt seitsemästä aineesta. Kun hän kävelee viimeistä kertaa ulos lukionsa porteista, Kiinassa kohisee. Maassa, jossa nuoren tulevaisuuden kannalta mitään ei pidetä koulutodistuksia tärkeämpänä, koulun jättäminen kesken on anteeksiantamaton teko.

Paheksuntaa herättänyt ”ongelmanuori”

Han Han syntyi vuonna 1981, pian sen jälkeen, kun Kiinan kiistelty yhden lapsen politiikka oli pantu täytäntöön. Koska hän oli perheensä ainoa lapsi, hänen koulunkäyntinsä yllä oli pienestä asti kovien odotuksien tumma varjo.

Han Han epäonnistui lukiolaisena osittain omaa laiskuuttaan ja tottelemattomuuttaan, mutta tyhmä hän ei ollut. Vuotta aikaisemmin tämä ”ongelmanuori” oli niittänyt mainetta voittamalla ensimmäisen palkinnon merkittävässä kiinalaisessa nuorten kirjoituskilpailussa. Han Han oli saanut tekstejään julkaistuksi myös peruskouluaikoinaan.

Nuorukainen halusi puolustaa oikeuttaan päättää itse, mistä oli kiinnostunut. Hän oli myös vahvasti sitä mieltä, että ankara koulunkäynti todistusten kiilto silmissä ei ole alkuunkaan oma-aloitteisen, aidosta kiinnostuksesta kumpuavan opiskelun veroista. Matematiikan hän koki hyödyttömäksi, samoin englannin kielen.

Han Hanin kielteistä asennetta ruokkivat osaltaan myös jähmeä kiinalainen koulukulttuuri sekä kiinalaiset opetusmetodit. Yksilöllisten lahjojen kultivoimisen sijaan ne yrittävät takoa oppilaasta auringonkukan kaltaista, muun joukon kanssa samaa valonlähdettä kohti tuijottavaa jokaisen osa-alueen erityislahjakkuutta.

Kirjoituksissaan Han Han on usein painottanut sitä, kuinka koulunkäynti Kiinassa voi tukahduttaa nuoren luovuuden ja viedä tältä halun oppia uutta koko loppuelämäksi. Silti kiinalaisessa ajattelussa koulunsa kesken jättävää nuorta pidetään käytännössä tuhoon tuomittuna ja useimmiten vieläpä perheensä kunnian lokaavana häpeäpilkkuna. Siksi Han Hanin tapaus aiheutti vanhempien kiinalaisten sukupolvien keskuudessa niin paljon närää.

Han Han rakasti koulussa vain äidinkieltä ja kirjallisuutta. Hän luki paljon, niin roskaa kuin klassikoitakin. Hän luki jopa tunneilla, ja hänen laaja lukeneisuutensa paistaakin läpi hänen viittauksia ja alluusioita tulvillaan olevista varhaisista teksteistään sekä myöhemmästä kirjallisesta tuotannostaan.

Esikoisromaanilla tähtiin

Han Han myös kirjoitti kouluaikoinaan paljon ja oli hyvin tietoinen kyvyistään. Hänen entiset koulukaverinsa ovat myöhemmissä haastatteluissa muistelleet sitä, kuinka hän oli poikkeuksellisen itsevarma – omien sanojensa mukaan hän olisi voinut siltä istumatta kirjoittaa erinomaisen kirjoitelman vaikka riisikuppinsa sisällöstä.

Vuonna 2000 tapahtui muutakin. Silloin Han Han julkaisi esikoisromaaninsa Kolme porttia, jonka hän oli kirjoittanut viimeisen lukiovuotensa aikana luokkansa takarivissä.

Vain paria vuotta aikaisemmin Kiinan ylitse oli pyyhkäissyt suuri ”kampusromaanien” aalto. Romaaneissa koululaisten elämää kuvattiin tavallisesi upeana ja jännittävänä ja koululaisaikoja ihmisen elämän parhaimpina vuosina. Han Hanin omat kokemukset olivat erilaisia, ja Kolme porttia kertookin ankeamman version kiinalaisen koululaisen todellisuudesta.

Lukija saa seurata Lin Yuxiang -nimisen koulupojan edesottamuksia kahden kouluvuoden edestä, yhdeksänneltä luokalta lukion ensimmäiselle. Kuva ei ole ruusuinen, mutta se on vahvasta satiirisesta sävystään huolimatta kenties realistisempi kuin mitä Kiinassa koskaan aikaisemmin oli kirjoitettu.

Lin Yuxiang yrittää parhaansa mukaan ottaa selvää siitä, mikä elämässä muka on niin hienoa. Samalla pojastaan pakkomielteen omaisesti kovaa tiliä takovaa, menestyvää ”lohikäärmettä” kasvattavat vanhemmat hengittävät niskaan, koulu puuduttaa ja ikätoverit haiskahtavat falskeilta. Toivoa pitää yllä vain ihastuminen koulun kauneimpaan tyttöön, fiksuun Susaniin.

Erityisesti Kiinan kankeaa koulujärjestelmää ruotiva Kolme porttia teki kirjoittajastaan välittömän sensaation. Romaani myi Kiinassa enemmän kuin yksikään muu teos 20 vuoteen. Kiinassa alkoi Han Han -kuume: vanhempi väki paheksui ”nuorta kapinallista”, kun taas hänen oma sukupolvensa oli viimein löytänyt äänenkannattajansa.

Lellikkisukupolven murskaavat paineet

Han Han edustaa 80-luvulla syntyneiden sukupolvea, jota on Kiinassa usein moittien kutsuttu ”pikku keisarien” ikäluokaksi. Nämä lapset saivat kyseenalaisen kunnian syntyä uudenlaiseen Kiinaan: yhden lapsen politiikka oli pantu täytäntöön ja Kiina oli avautunut ympäröivälle maailmalle, tavoitteenaan reipas talouskasvu ja koko kansan vaurastuminen.

80-lukulaisia perheensä ainoita lapsia on kritisoitu paljon. Sanotaan, että heidät on lellitty pilalle, minkä seurauksena on syntynyt kokonainen sukupolvi itsekkäitä omaan napaansa tuijottajia. Haukkujen lisäksi nämä ”lellikit” ovat saaneet kannettavakseen myös korkeiden odotuksien tuomat, äärimmäisen kovat paineet.

Kiinalaisessa kulttuurissa jälkeläinen on velvollinen pitämään vanhemmistaan huolta näiden ikääntyessä. Väestön nopea ikääntyminen on johtamassa siihen, että näillä 80-lukulaisilla riittää ruokittavia suita yli oman tarpeen. Paineet ovat kovat, ja Han Han on kirjoittanut aiheesta paljon – niin fiktiota kuin laajasti luettua yhteiskuntakritiikkiäkin.

Miljoona lehteä silppuriin

Siirtykäämme ajassa kymmenen vuotta eteenpäin. On vuosi 2010, ja Han Hanin perustaman, suurta huomiota herättäneen Duchangtuan-kulttuurilehden (kirjaimellisesti ”Solistien kuoro”) toisen numeron painosta – yhteensä miljoona kirjan kokoista lehteä – jauhetaan silpuksi.

Puoli vuotta aikaisemmin ”Solistien kuoron” ensimmäinen numero oli lyönyt kaikki Kiinan myyntiennätykset. Sen ensimmäinen painos oli myyty loppuun kahdessa päivässä, ja kadunreunukset olivat nopeasti täyttyneet piraattikopioista ja tekaistuista uusista numeroista.

Toisen numeron julkaisu ei lopulta onnistunut, koska lehden ensimmäisen numeron kanssa oli ollut niin paljon hankaluuksia ja yhteistyökumppanit olivat päättäneet vetäytyä projektista. Arviolta 70 prosenttia ensimmäistä numeroa varten valmistellusta materiaalista oli joutunut sensorien hampaisiin muun muassa poliittisesti arkaluontoisen sisältönsä vuoksi. Lopputulos olikin ollut monille kovempaa paukkua odottaneelle pettymys.

Aina esikoisromaaninsa julkaisusta lähtien mielipiteet jakanut kirjailija aloitti vuonna 2006 blogin kirjoittamisen. Hänen kirjoituksensa herättivät niin paljon huomiota, että vuonna 2008 kyseessä oli koko Kiinan luetuin blogi. Blogissa on tähän päivään asti vierailtu lähes 600 miljoonaa kertaa.

Han Han on kirjoittanut blogissaan muun muassa kiinalaisten virkamiesten korruptiosta, ympäristön rappeutumisesta, köyhän maalaisväestön ja nuorison ahdingosta sekä lukemattomista muista sosiaalisista ongelmista.

Yksi asia, joka on ajanut hänet kirjoittamaan, on hänen omassa kotikylässään todistamansa, paikallishallituksen sokean kansantuotteen kasvun perässä juoksemisen aiheuttamat epäoikeudenmukaisuudet ja ympäristölle aiheutetut tuhot. Kotikylä on saanut kunnian toimia tapahtumapaikkana myös yhdessä Han Hanin myöhemmistä romaaneista.

Han Han kirjoittaa aroista aiheista – aiheista, joista kirjoittamisesta vähemmän taitava kynäilijä voisi Kiinassa joutua hankaluuksiin. Hän haluaa kuitenkin pysyä vapaalla jalalla – ja Kiinassa. Hänen mielestään Kiinassa on paljon korjattavaa, mutta hän ei halua kotimaataan hylätä. Sen sijaan hän haluaa olla mukana tekemässä siitä jokaiselle kiinalaiselle paremman paikan elää. Siksi hänestä on kehittynyt kirjoittajamestari, joka käsittelee arkaluontoisia asioita, mutta joka samalla osaa olla menemättä liian pitkälle – saadakseen kirjoittaa vastaisuudessakin.

Liian kesy yhteiskuntakriitikko?

Muun muassa kiinalainen taiteilija Ai Weiwei on ilmaissut kritiikkiä Han Hania kohtaan, soimaten häntä liian ”pehmeäksi”. Tiedämme kuitenkin, kumpi yhteiskuntakriitikoista on joutunut vakavasti Kiinan viranomaisten hampaisiin ja kumpi ei.

Omien sanojensa mukaan Han Han ei halua keskittyä jääräpäisesti yksittäisiin ongelmiin, sillä hän tietää, että siten Kiinassa kerjää vain verta nenästään. Sen sijaan hän sohii mieluummin mehiläispesää sieltä täältä ja vaihtaa kohdettaan, kun joku ylempää niin kehottaa. Kehotuksia on vuosien varrella kertynyt.

Blogiteksteissään Han Han puhuu asioista suorasanaiseen ja usein jopa ivalliseen sävyyn. Hän tarjoaa purevaa kritiikkiä monia kiinalaisia tahoja kohtaan sekä ajankohtaisiin aiheisiin liittyen. Hänen bloginsa on useaan otteeseen joutunut sensuroinnin kohteeksi, mutta useimmiten hänen seuraajansa ovat olleet sensoreita nopeampia ja taanneet aktiivisella jakamisellaan hänen tekstiensä leviämisen.

Han Han ei kuitenkaan ole varsinainen dissidentti, kuten sellaiset henkilöt kuin Ai Weiwei, poliittista muutosta vaatinut Liu Xiaobo tai ihmisoikeusaktivisti Chen Guangcheng, joiden karusta kohtelusta Kiina tunnetaan.

Hyvänä esimerkkinä hänen ”pehmeydestään” mainittakoon kolmen laajasti levinneen blogitekstin sarja, jonka hän julkaisi joulukuussa 2011, otsikkoina arkaluontoisilta ensi näkemältä kuulostavat ”Vallankumouksesta”, ”Demokratiasta” ja ”Vapaudesta”.

Han Han ei yllytä kirjoituksissaan vallankumoukseen, eikä usko sellaisen tapahtumiseenkaan. Hän uskoo, että vallankumousyritykset Kiinassa voisivat aiheuttaa enemmän surua kuin minkä arvoista asian ajaminen ehkä lopulta on. Sen sijaan Kiinan hallitusta pitäisi hänen mukaansa eri keinoin painostaa reformin suuntaan, minkä myötä Kiina ennen pitkää muuttuisi myös demokraattisemmaksi.

Vapaus on aiheena kenties lähinnä Han Hanin sydäntä. Hän toivoo, että kiinalainen kulttuuri saisi mahdollisuuden olla vapaampi ja siten elävämpi. Lisäksi hän toivoo, että media saisi kehittyä avoimemmaksi. Hallitus saisi siis hänen mielestään höllentää otettaan ja parantaa ilmaisunvapautta, jonka tila Kiinassa on surullisenkuuluisa.

Han Han ei halua, että Kiinan kommunistinen puolue syöstään vallasta. Sen sijaan hän toivoo puolueen voivan ottaa suuria kehitysaskelia, jotta sen nimeä ylistettäisiin jatkossa sellaisissakin historiankirjoissa, jotka eivät ole puolueen itsensä kirjoittamia.

Tuntematon nimi maailmalla

Ehkä juuri siksi, että Han Han ei ole mielipiteissään niin radikaali, hän ei myöskään ole vielä erityisen tunnettu nimi kansainvälisesti. Vaikka hän on julkaissut seitsemän romaania sekä useita essee- ja blogitekstikokoelmia, hänen töitään käännettiin ensimmäistä kertaa englannin kielelle vasta vuonna 2012.

Han Hanista on kuitenkin länsimediassakin kirjoitettu. Esimerkiksi vuonna 2010 Han Han sijoittui Time-lehden äänestyksessä maailman vaikutusvaltaisimpien henkilöiden listalla toiseksi – vaikkakin osittain siksi, että Kiinassa lukemattomat ”nettikansalaiset” intoutuivat äänestämään. On mainitsemisen arvoista, että jossain vaiheessa kiinalaiset verkkoviranomaiset tekivät sanojen ”Han Han” ja ”Time” yhdistelmästä kielletyn hakulausekkeen.

Ensin pikataipaleet, sitten takaisin valokeilaan

Kenties vain Nobel-palkinto tai kiinalaisviranomaisten hampaisiin joutuminen toisi Han Hanille laajempaa tunnettuutta Kiinan ulkopuolella. Kumpikaan skenaario ei kuitenkaan vaikuta todennäköiseltä.

Ensinnäkään hänen tuotantoaan – etenkään fiktiota – ei pidetä varsinaisesti korkeatasoisena, vaikka kirjat myyvätkin kuin häkä ja niissä – niin fiktiossa kuin esseissäkin – tuodaan esiin tärkeitä asioita ja nykykiinalaisessa yhteiskunnassa vallitsevia epäkohtia.

Toisekseen Han Han on keksinyt muutakin tekemistä kuin mehiläispesän sohimisen. Kirjailijauransa ensimmäisten tuotosten myynnistä saamillaan tuloilla hän toteutti pitkäaikaisen unelmansa ja ryhtyi kilpa-autoilijaksi. Hän on saavuttanut paljon menestystä kiinalaisissa kilpasarjoissa, vaikka kilpa-autoilijaksi kääntynyt kirjailija herättikin aluksi paljon ennakkoluuloja lajin tuntijoiden keskuudessa.

Han Han haluaa tällä hetkellä keskittyä rauhassa kilpa-autoilijan uraansa sekä pienen tyttärensä kasvattamiseen. Ehkä tämä riittää selittämään osaltaan hänen kirjoituksiensa ”pehmeyden”.

Aktiivisimpina vuosinaan (2006–2008) Han Han ajoi yhtä aikaa kilpaa ja kirjoitti kovaan tahtiin paitsi fiktiota myös maailman luetuinta blogia. Tämä synnytti jopa spekulaatioita siitä, kuinka yhden miehen aika saattoi riittää siihen kaikkeen. Julkisuuteen nousi syytteitä, joiden mukaan Han Hanin tuotanto olisi todellisuudessa haamukirjoittajien käsialaa. Syytöksiä ei ole tähän päivään asti onnistuttu todistamaan.

Viime vuosina Han Han on hidastanut tahtiaan selkeästi. Hänen viimeisimmän romaaninsa julkaisusta on vierähtänyt jo neljä vuotta, ja blogirintamallakin on ollut rauhallisempaa. Ratin takana 32-vuotias herra ei sen sijaan ole vielä malttanut hidastaa. Kilpa-autoilu onkin hänelle toistaiseksi kirjoittamista tärkeämpää.

Kirjailijan uraa ajatellen Han Han on kuitenkin vielä nuori, ja kaikki merkit viittaavat siihen, että kirjailijana hänestä tullaan vielä kuulemaan – eikä ainoastaan kiinaa puhuvassa maailmassa.

Basam Books julkaisee Kolme porttia -suomennokseni lokakuussa. Lisää Han Han -aiheisia blogitekstejä löydät klikkaamalla sivupalkista tunnistetta "Han Han".


Voit tutustua Kiinan, kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin tuntemusta vaativaa osaamista tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Han Han: Kolme porttia

Tähän ensi alkuun pahoitteluni kaikille Kiina-blogin ystäville: syyskuun alussa tekemäni pienen alkurynnistysyrityksen jälkeen olen päästänyt blogini kuolemaan pystyyn. Aikaa blogin kirjoittamiselle ei yksinkertaisesti enää ole. Ja vaikka aikaa olisikin, olisi blogiteksteille hankala keksiä mielenkiintoisia aiheita nyt, kun en enää asu Kiinassa. En myöskään jaksa kirjoittaa pinnallisia artikkeleita muiden artikkeleiden pohjalta, vaan keskityn mieluummin valmistelemaan isompia, parempia artikkeleita ja etsimään niille julkaisijoita. Niinpä tässä blogissa on jatkossakin luvassa hiljaisuutta  kirjoittelen silloin kun jotakin kirjoittamisen arvoista tapahtuu tai tulee mieleen. Niin kuin nyt. Myös ensi kuun puolella jaan varmasti jossain vaiheessa kuulumisia siitä, kuinka uusi elämä Tallinnassa on lähtenyt käyntiin.

Tällä kertaa haluan jakaa hyviä uutisia: suuri käännösprojektini on saamassa arvoisensa lopun, eli Kolme porttia on pian menossa painoon. Lopputulos näyttää tältä (kuva Basam Booksin verkkosivuilta):


Seuraavana luvassa on kirjan julkaisu ja sitten lokakuun jälkipuoliskolla järjestettävät Helsingin Kirjamessut. Olen lupautunut puhujaksi Kiina-paneeliin, jossa seuraani lyöttäytyy itse sinologi Pertti Seppälä.

Kattavan Han Han -aiheisten blogitekstieni sarjan löydät klikkaamalla tämän sivun reunasta tunnistetta "Han Han".

Voit tutustua Kiinan, kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin tuntemusta vaativaa osaamista tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Surkea opettaja saa paikan – mutta kuinka pitkään?

Kiinaan ja kiinan kieleen liittyviin aiheisiin erikoistunut verkkolehti The World of Chinese kirjoittaa, että monet Kiinassa englanninopettajina toimivat eivät itse asiassa ole päteviä hommaansa.

Yhä useamman kiinalaislapsen lukujärjestyksessä on ulkomaalaisen opettajan englannintunti ensimmäisellä luokalla tai jo lastentarhassa.

Narzig Koshoibekova viittaa artikkelissaan Kiinan CCTV:n raporttiin, joka esitettiin elokuun lopussa. Raportin mukaan Kiinan kasvava kysyntä englannin opettajille on luonut myös kasvavan tarjonnan. Tarjonnan suuri määrä ja sen laadultaan epämääräinen taso on puolestaan tuonut selvästi esiin sen, että tarve laadunvalvonnalle on yhä suurempi.

Lisäksi tarvittaisiin viranomaisvalvontaa, sillä suuri osa ulkomaalaisista opettajista opettaa Kiinassa laittomasti – esimerkiksi opintojensa ohella ilman asiaankuuluvaa työviisumia ja "foreign expert" -todistusta. Todistusta halajavalta vaaditaan ainakin alempi korkeakoulututkinto ja kahden vuoden kokemus opettajan työstä. Harvalla opettajalla näitä on.

Oman kokemukseni perusteella tämä tilanne ei yllätä. Ehdin itsekin Kiinan-vuosinani opettaa paljon – niin laillisesti kuin laittomastikin – vaikkei minulla varsinaista opettajan pätevyyttä olekaan. En kuitenkaan kokenut kiinalaisten opettamista itselleni soveltuvaksi työksi, ja jätinkin ne hommat kokonaan kahden viimeisen vuoteni aikana, kun aloin hiljalleen saada tuloja myös freelance-töistä.

Englantia puhun sentään sujuvasti, mikä periaatteessa teki minusta jo keskimääräistä pätevämmän opettajan.

Kiinassa ongelma on muun muassa se, että moni koululleen ulkomaalaista kieltenopettajaa etsivä kiinalainen osaa itse englantia niin huonosti, että ei välttämättä kykene erottamaan hyvää englanninpuhujaa surkeasta. Vahva aksentti tai lukuisat kielioppivirheet puheessa jäävät kiinalaiselta rekrytoijalta todennäköisesti huomaamatta.

Toisaalta huono kielitaito ei aina ole edes ongelma: moni koulu on valmis sokeasti palkkaamaan opettajan, kunhan tällä on ulkomaalaisen kasvot. Ulkomaalaisen opettajan avulla koululaisten vanhemmilta voidaan veloittaa korkeampia lukuvuosimaksuja.

Itse olen tavannut monia ei-kiinalaisia, jotka surkeasta englannistaan huolimatta ovat tehneet hyvää tiliä englantia opettamalla. Samalla he ovat myös mahdollistaneet elämänsä ja omat kieliopintonsa Kiinassa. Opettajan työ on siis nuorelle laowaille paitsi tärkeä työkokemuksen lähde, myös tulonlähde.


CCTV:n raportti saattaa johtaa siihen, että jatkossa yhä useamman on vaikeampi opettaa ja siten myös asua ja opiskella Kiinassa. Opettajien tason paraneminen olisi kuitenkin kiinalaisnäkökulmasta tervetullutta – Kiinassa nimittäin on jo pitkään panostettu valtavasti englannin opetukseen, mutta tulokset eivät panoksista huolimatta ole olleet erityisen mairittelevia. Tiukemman valvonnan myötä opetuksen taso nousisi. Samalla rahastaminen lähes hyödyttömällä opetuksella saataisiin vähenemään.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Rahat tai oikeuteen, isä ja äiti!

Nuori aikuinen, haastaisitko vanhempasi oikeuteen, mikäli he eivät tukisi sinua taloudellisesti? Kiinassa näin saattaa käydä!
Kiinalaisessa kulttuurissa jälkeläiseen kohdistetaan perinteisesti kovia paineita. Monet vanhemmat pitävät itsestäänselvyytenä, että heidän lapsensa alkaa aikuisikään tultuaan ja työelämään siirryttyään tukea vanhempiaan taloudellisesti.
Kyseessä on niin tärkeä velvollisuus, että monet kiinalaisvanhemmat ovat haastaneet lapsiaan oikeuteen hoivan puutteen vuoksi, oli kyse sitten läsnäolosta tai rahasta.
Ajat ovat kuitenkin kovat, ja yhä useampi nuori aikuinen saa huomata, että odotuksien suuriin saappaisiin astuminen voi olla vaikeaa.
ChinaDaily kirjoittaa, että 29-vuotias kiinalaismies Kuang Zhengxuan on päättänyt heittää perinteet romukoppaan ja ryhtyä vanhempiaan vastaan oikeustoimiin toimentulonsa takaamiseksi.
Kuang työskentelee mallina taidekoulussa Hunanin maakunnassa. Tulot herralla ovat kuitenkin sen verran alhaiset, että hän ruokkii rahoillaan hädin tuskin oman suunsa. Vanhempien tukemista on turha ottaa edes puheeksi.
Vain peruskoulun ensimmäiset kuusi vuosiluokkaa käynyt Kuang on tehnyt parhaansa löytääkseen hyväpalkkaisen työn, mutta ei ole pyrkimyksissään onnistunut. Niinpä hän joutuu alinomaa kääntymään muuttotyöläisinä työskentelevien vanhempiensa puoleen. Ikävä kyllä muuttotyöläistenkään palkkatilanne ei Kiinassa erityisen kehuttava ole, eikä vanhemmilta siksi rahaa tipu. Oikeus saa ratkaista, millainen on perheen talousahdingon seuraava askel.
Tilastojen mukaan kaksi kolmannesta kiinalaisista vanhemmista joutuu tukemaan taloudellisesti aikuisiän saavuttaneita jälkeläisiään.
Ilmiö on niin yleinen, että vanhemmistaan riippuvaisille nuorille on jo keksitty oma terminsä: ken lao zu (啃老族tarkoittaa kirjaimellisesti "vanhempiaan nakertavien väestöryhmää".

lauantai 31. toukokuuta 2014

Lähtökuopat kaivettu

Tätä blogitekstiä kirjoittaessa ollaan jo kesäkuun kynnyksellä. Lämpötilat nousevat Kunmingissa päivittäin 30 asteen tuntumaan ja ylikin, ja meno on alkanut muuttua hikiseksi.

Yhdeksän kuukautta on taas kulunut vilisten. Kyseessä on neljäs kerta, kun kesän ja kuumuuden saapuminen on minulle merkki siitä, että pian koittaa kotiinpaluun hetki, tauko Kiinasta. Olenkin jo kaivellut lähtökuoppiani ahkerasti. Tällä kertaa Kiinan taakse jättäminen tuntuu erilaiselta – en nimittäin ole hankkinut paluulippua. En siis näillä näkymin ole palaamassa Kiinaan, ja se tuntuu hyvältä.

Kiina on ollut viime kuukausina minun makuuni turhan meluisa ja käytökseltään karkea. Sitä se on varmasti ollut alusta asti, mutta ilmeisesti uutuudenviehätys on viimein hävinnyt. Haluan takaisin tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Turvallisella tarkoitan myös esimerkiksi liikenneturvallisuutta – en jaksaisi enää kirota niin paljon joka kerta, kun haluan suunnata polkupyörälläni paikasta A paikkaan B.

Takana on kolme kuukautta kovaa työtä kaunokirjallisen kääntämisen parissa. Varsinaista käännöstyötä on jäljellä enää kahden työpäivän edestä. Käännettävää on vielä kaksitoista sivua, kun valmista käännöstä olen tuottanut peräti 314 sivun edestä. Työt kuitenkin jatkuvat. Ensinnäkin, olen päässyt ”kesätöihin”, mikä tarkoittaa sitä, että juhannusta edeltävään, kesäkuun 19. päivä koittavaan Kunmingista lähtöön asti pysyn kiireisenä.

Lisäksi minun on vielä vaikea arvioida sitä, kuinka hyvää tai huonoa työtä olen käännökseni kanssa tehnyt. Kääntämisen päättymistä seuraavan viikon aikana käyn 326-sivuisen romaanikäännökseni vielä kertaalleen läpi ja suoritan viimeiset viilaukset. Tai ainakin toistaiseksi viimeiset. Sen jälkeen joku nimittäin käy vielä työni läpi, ehkä vielä joku toinenkin. Odotan jännityksellä tuomiota ja toivon, että liikaa korjattavaa ei ensimmäisestä tuottamastani versiosta löydy.

Lasken oikeastaan päiviä tuohon Kunmingista lähtöön ja sitten kesäkuun 24. päivä Shanghaista ilmoille nousevaan lentoon. Olen ollut kyllästynyt elämääni Kiinassa jo pitkään, eikä ajatus pitkäaikaisesta Kiinassa oleskelusta enää houkuttele. Kaikki päättyy aikanaan. Ehkä joskus hamassa tulevaisuudessa paluuta Kiinaan voi kuitenkin harkita, jos ja kun elämä heittää mielenkiintoisia haasteita tielle.

Tavoite on nyt asettua syksyllä kihlattuni kanssa Tallinnaan ja aloittaa siellä uusi elämä. Pöytä on puhdas. Kiinassa sille pöydälle on kuitenkin luotu pöytälevy ja työvälineet – kaikkihan on nykyisin valmistettu Kiinassa. Lähdemme yrittämään siltä pohjalta, mitä itse kukin meistä on Kiinan-vuosiemme aikana oppinut. Olemme oppineet niin valtavasti, että katsomme uteliaasti kohti tulevaisuutta. Tulevaisuudesta tulee haastava, jännittävä ja varmasti erittäin mielenkiintoinen. Aloitamme molemmat omat, Kiinan ja kiinan kielen tuntemuksen pohjalle rakentuvat uramme.

Tämän tekstin myötä julistan samalla epäsäännöllisemmän aikakauden Kiina-blogissa alkaneeksi. Olen jo pitkään julkaissut blogitekstejä niin säännöllisesti, että asiassa on menty melkeinpä pakko-oireisen häiriön puolelle. Näin siitä huolimatta, etten aina ole ollut edes varma siitä, käykö joku tekstejäni lukemassa.

Uuden elämän alun myötä Kiina-blogi ei ole katoamassa minnekään, mutta sen julkaisutiheyteen ja tekstien aihealueisiin tulee varmasti muutoksia. Jatkossa alan sijoittaa enemmän aikaa kirjoittamiselle, mutta tarkoitus on, että kirjoituksista yhä suurempi osuus menisi maksaville asiakkaille eli suomalaisille sanoma-, aikakaus- ja verkkolehdille. Eiköhän blogillekin liikene aiheita.

Toivotan Kiina-blogin lukijalle oikein mainiota alkavaa kesää, ja poistun nyt ainakin hetkeksi varovasti takavasemmalle. Jatkoa seuraa – mutta milloin, mistä käsin ja mistä aiheesta? Se jää nähtäväksi. Nauttikaamme ensin hieman kesästä!

tiistai 27. toukokuuta 2014

Kiinalaisen kodin muodonmuutos

Seuraavassa käännös artikkelista, johon törmäsin viikko sitten. Tässä liikutaan taas aiheissa, joista olen itse huomannut olevani erityisen kiinnostunut: Kiinan kehityksen vaikutuksesta perheen ja yksilön elämään. Seuraavassa joitain pointteja siitä, miten väestöpolitiikan, kaupungistumisen ja väestön vanhenemisen yhdistelmä on vaikuttanut kiinalaisen kotitalouden rakenteeseen.

Kotitalous on pienentynyt

Raportin mukaan ennen 50-lukua kotitalouden keskikoko Kiinassa oli aina ollut 5,3:n henkilön yläpuolella. Lukema on kuitenkin ollut laskussa jo pitkään, ja vuonna 2012 se oli jo niinkin alhainen kuin 3,02. Lukeman laskemiseen ovat vaikuttaneet muun muassa syntyvyyden lasku sekä muuttotyöläisyys. Lisäksi avioitumisiän nousu, lisääntyneet avioerot sekä niiden ihmisten kasvanut määrä, jotka ovat päättäneet jättää naimisiin menon kokonaan väliin ovat lukuihin vaikuttavia tekijöitä.

Yksi- tai kaksihenkisten kotitalouksien määrä on kasvanut

2000-luvun Kiinassa yksi- ja kaksihenkisten talouksien määrä on ollut voimakkaassa kasvussa. Vuonna 2000 näiden talouksien osuus oli vain neljännes koko maan talouksista, mutta kymmenen vuotta myöhemmin osuus oli noussut jo 40 prosenttiin – Kiinassa on yhteensä 160 miljoonaa yksi- tai kaksihenkistä taloutta. Yleistymiseen on vaikuttanut esimerkiksi se, että yhä useammat nuoret muuttavat yksin asumaan ennen seurustelukumppanin löytämistä ja avioliittoa. Lisäksi kasvussa on ollut vanhojen pariskuntien eläminen omassa taloudessaan sen sijaan, että he asuisivat lastensa luona.

Vanhusten määrä on kasvussa

Tilastojen mukaan Kiinassa on noin 430 miljoonaa kotitaloutta. Talouksia, joihin kuuluu yli 65-vuotiaita perheenjäseniä, on jo 88 miljoonaa, eli yli viidennes kokonaislukemasta. Vuonna 2013 Kiinassa oli peräti 37,5 miljoonaa vanhusta, jotka eivät enää tule toimeen ilman hoivaa, ja lukeman arvioidaan ylittävän 40 miljoonan rajan vuonna 2015.

Useampi sukupolvi saman katon alla

Useat vanhukset päätyvät asumaan samaan kotitalouteen jälkeläisensä kanssa. Perinteisesti kiinalaisessa kulttuurissa on pidetty selvänä, että parin avioiduttua he ottavat yleensä aviomiehen isän ja äidin saman katon alle asumaan. Nykypäivänä kyse on yhä harvemmin perinteistä ja yhä useammin modernin Kiinan kehityksen tuomien, uudenlaisten olosuhteiden pakosta: alun perin omassa taloudessaan eläneet vanhemmat kutsutaan jälkeläisen perheen kanssa saman katon alle siksi, että nuorella, työssäkäyvällä parilla ei muuten yksinkertaisesti olisi aikaa huolehtia omasta lapsestaan. Tällaisten kotitalouksien osuus talouksien kokonaismäärästä on nykyisin 23 prosenttia. Talouksien määrä on ollut selvässä nousussa koko 2000-luvun ajan.

Asiasta kirjoitti alun perin 《新华每日电报》. Tämä käännös pohjautuu 《文摘周报》-lehden muokkaamalle ja 16.5.2014 julkaisemalle versiolle artikkelista.

perjantai 23. toukokuuta 2014

Kiina lukuina (VI)

Miljardöörien valtakunta

Miljardööri määritellään Kiinassa Yhdysvaltain dollarin mukaan. Vuonna 2012 Kiinassa vähintään miljardin dollarin omaisuus oli 470 ihmisellä. Arvioiden mukaan lukema nousee vuoteen 2017 mennessä 1 040:een. Luvuillaan Kiina ohittaa Venäjän ja Lähi-idän alueen ja nousee samalla Yhdysvaltojen tuntumaan.

Kiinalaiset miljardöörit ovat kerskailutavoiltaan erilaisia kuin miljardöörit muualla maailmassa. He eivät esimerkiksi ole keskimäärin erityisen innostuneita näkemään maailmaa, vaan viihtyvät mieluummin kotimaansa rajojen sisällä. Luksustuotteilla shoppailun tai huvijahdeilla kruisailun sijaan kiinalaiset rikkaat viihtyvät paremmin neljän seinän sisällä, kuluttaen mieluusti valtavia summia esimerkiksi ylellisten mahjong- tai karaokepuitteiden hankkimiseen tai sellaisissa aikansa viettämiseen.

Lähde: 《中国青年报》

Työuupumuksen uusi mahtivaltio

Viimeisimpien tilastojen mukaan Kiinassa kuolee vuosittain työuupumukseen 600 000 ihmistä. Kiina onkin ohittanut Japanin kyseisen tilaston kärkimaana.

Hiljattain julkaistu artikkeli kertoo miehestä, joka saattoi ankaran työrupeaman päätökseensä kuolemalla äkillisesti kotonaan. Kellokorttitilastot kertoivat 33-vuotiaan insinöörimiehen tehneen yhden kuukauden aikana ylitöitä 189,5 tuntia. Lisäksi hän käytti ruokataukoihin keskimäärin alle 15 minuuttia per ruokailu; nopein tauko oli kestänyt vain yhdeksän minuuttia. Ylitöitä herra oli tehnyt jo pitkään, mutta kuolemaa edeltävänä kuukautena työtaakka oli ollut erityisen raskas.

Lähde: 《城市快报》

Ystävyyskaupunki Kiinasta?

Kiina alkoi vuonna 1973 etsiä kaupungeilleen muualta maailmasta ystävyys- tai sisarkaupunkeja. Nyt 439 eri kiinalaiskaupungilla on ystävyyskaupunkisuhde yhteensä 1 442 kaupungin kanssa ympäri maailman.

Aktiivisimpia maakuntia ovat Jiangsu (266 ystävyyskaupunkia), Shandong (167) sekä Guangdong (141). Maakunnat lukeutuvat Kiinan varakkaimpiin, mistä voi päätellä, että taloudelliset puitteet ovat tärkeitä ulkomaalaisille, Kiinasta ystävyyskaupunkia etsiville kaupungeille. Eniten ystävyyskaupunkeja Kiinalla on ehkä hieman yllättäen Japanissa, 251 kappaletta. Seuraavina listalla ovat Yhdysvallat ja Etelä-Korea.

Vuosien 1973 ja 1992 välillä ystävyyskaupunkeja etsiessään Kiina painotti kulttuurillisesti ja historiallisesti tärkeitä kaupunkeja. Vuoden 1992 jälkeen etenkin talous on ollut tärkeämmässä roolissa valintoja tehdessä. Kiina on saanut ystävyyskaupungeiltaan oppia muun muassa koulutuksen, tekniikan sekä kaupunkisuunnittelun rintamilla.

Lähde: 《壹读》

maanantai 19. toukokuuta 2014

Aikainen lintu nappaa madon

Alkuvuodesta 2013 aloin blogikirjoittamisen ohella kirjoittaa Kiinaan liittyviä tekstejä myös ihan oikeiden lisätienestien toivossa. Silloin huhtikuussa sain kaupaksi ensimmäisen tekstini, eikä mennyt kovin pitkään, ennen kuin parille seuraavallekin oli jo ehtinyt löytyä ostajat.

Olen poiminut aiheita teksteilleni pääasiassa kiinalaisista sanomalehdistä, joita olen nyt puolentoista vuoden ajan lukenut säännöllisesti. Alun perin ryhdyin lehtiä lukemaan kehittääkseni kiinan kielen luetunymmärtämistaitojani. Huomasin kuitenkin hyvin nopeasti, että lukemistani artikkeleista löytyi myös mukavasti aiheita kirjoituksille.

Inspiraatio monille teksteille on syntynyt useampien artikkelien lukemisen myötä. Usein on syntynyt ensin vaatimaton blogiteksti, minkä jälkeen idea on jäänyt mieleen kypsymään. Lopputuloksena on ollut blogitekstin pohjalta tehty, parempi ja/tai laajempi, julkaisukelpoinen teksti. Ne ovat menneet yllättävän hyvin kaupaksi.

Tulevaa, kunnianhimoisempaa Kiina-kirjoitteluani ajatellen olen oppinut myös sellaisen läksyn, ettei aiheiden aina tarvitse olla seurausta pitkäaikaisesta perehtymisestä, vaan joskus pitää vain olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kirjoittaa eteen pomppaavasta aiheesta ennen kuin muut ehtivät.

Muistan, kuinka viime vuonna syksyn tienoilla Helsingin Sanomat kirjoitti siitä, että elokuvaohjaaja Zhang Yimouta epäiltiin yhden lapsen politiikan säännösten rikkomisesta. Artikkelin nähdessäni löin kämmenellä otsaani, sillä tajusin, että olin itse törmännyt takuulla kiinnostavaan aiheeseen kiinalaisessa mediassa jo useita kuukausia aikaisemmin. Olisin varmasti saanut jollekin taholle tekstin aiheesta myytyä, mikäli olisin vain ymmärtänyt aiheeseen tarttua.

Hyvä esimerkki onnistumisesta tuli pari viikkoa sitten, kun luin taas kiinankielisiä sanomalehtiartikkeleita. Eräs teksti liittyi hieman Suomeen: Euroopassa opiskellut nuori kiinalaismies oli kotimaahansa palattuaan eri vaiheiden kautta päätynyt kauppaamaan maanmiehilleen ”espoolaista paistettua kanaa”. Kuulosti käsittämättömältä, etenkin siksi, että tarkempi googlaaminen ei tarjonnut kyseisestä Espoon herkusta minkäänlaisia lisätietoja.

Tajusin nopeasti, että tässähän olisi ainesta hauskalle pikku tekstille – eihän aina tarvitse kirjoittaa vakavia, esimerkiksi yhteiskunnallisia ongelmia kartoittavia artikkeleita. Ihmiset tykkäävät aina huumorista. Googlailin lisää selvittääkseni, mitä lehtiä Espoossa julkaistaan. Päädyin tarjoamaan juttuideaa Länsiväylä-lehdelle vielä samana päivänä.

Kolme päivää kiinankielisen artikkelin lukemisen jälkeen oma tekstini oli jo myyty. Aikainen Rauno nappasi kerrankin madon, ja lopputuloksen voi käydä lukemassa tämän linkin takaa.

Freelance-kirjoittajan kevät on sujunut mukavissa merkeissä. Parin viime viikon aikana kaksi muutakin tekstiä ovat löytäneet julkaisijansa, lisäksi yksi on tällä hetkellä kiinnostuksensa jo osoittaneen, potentiaalisen ostajan luettavana. Hieno juttu!

torstai 15. toukokuuta 2014

Viisumiasiat kuntoon!

Moni Kiinassa ei ymmärrä sitä, että viisumin väärinkäyttö on lainvastaista ja saattaa johtaa toimenpiteisiin. Kuvan asumislupa ei liity tähän blogitekstiin. ;)

Kolmen Kiinassa viettämäni vuoden aikana olen pariin otteeseen päätynyt tienaamaan ylimääräistä jollakin muullakin kuin Suomeen päin suuntautuneilla freelance-kirjoitushommilla. Olen muun muassa antanut englannin kielen yksityisopetusta naiselle, joka oli lähdössä Tanskaan opiskelemaan. Kerran esitin yhden kohtauksen verran ranskalaista laivastoupseeria jotakin dokumenttisarjaa varten, sitten esiinnyin kiinalaisen apteekkiketjun mainoksessa.

Varsinaisia mallin hommia en ole päässyt tekemään, sillä vaatimuksena on lähes aina ollut vähintään 180 senttimetrin pituus. Ainakin Jinhuan aikoinani ja sittemmin Kunmingissa minulle on ollut selvää, että juuri näitä töitä ulkomaalaiselle kasvolle on erityisen paljon tarjolla. Olen tavannut monia, jotka rahoittavat elämisensä Kiinassa mallin hommilla. Moni on Kiinassa ehkä juuri sitä varten – usein opiskelija- tai turistiviisumin turvin.

Moni ulkomaalainen tekee Kiinassa vähintään satunnaisesti töitä, vaikka passiin liimatussa asumisluvassa lukeekin ”opiskelija”. Pienemmissä kiinalaiskaupungeissa tällainen onnistuu. Lisätietestejä mielivälle Kiinassa asuvalle annettakoon kuitenkin varoituksen sana: mitä suurempi on kaupunki, jossa asut, sitä suurempi on myös riski jäädä laittomasta työnteosta kiinni ja tulla sitä kautta potkituksi ulos maasta.

Pekingissä kävi hiljattain niin, että poliisi oli organisoinut ”koe-esiintymisen” ulkomaalaisille malleille. Operaation tarkoituksena oli saada kiinni laittomasti maassa työskenteleviä ulkomaalaisia. Kävikin niin, että yli 60:lla paikalle saapuneella mallilla ei ollut paperit kunnossa. Suuri osa malleista oli eurooppalaisia.

Näitä kiinni jääneitä malleja odottaa vähintään sakot, mutta pahimmassa tapauksessa paluu kotimaahan. On sanomattakin selvää, että viisumiväärinkäytöksistä kiinni jäämisen vuoksi pääseminen takaisin Kiinaan tulevaisuudessa hankaloituu.

Asiasta kirjoittivat ainakin Shanghaiist ja The Beijinger. Jälkimmäinen muistuttaa kirjoituksessaan ulkomaalaisia siitä, että kannattaa yrittää parhaansa ja kunnioittaa Kiinan lakeja. Kehotus kuulostaa itsestään selvältä. Silti laittomasti Kiinassa asuvia, työskenteleviä ja kaikkea muuta tekeviä ulkomaalaisia on niin paljon, että seuraavat ohjeet on itse kunkin ihan hyvä kerrata:

1. Jos sinulla ei ole kiinalaista ajokorttia, lopeta ajaminen, kunnes olet sellaisen hankkinut.
2. Jos ajoneuvosi ei ole rekisteröity, lopeta ajaminen kunnes olet sen rekisteröinyt.
3. Jos teet töitä ilman asianmukaisia papereita, ryhdy lakkoon ja kerro työnantajallesi, että et tee päivääkään töitä ennen kuin hän on hoitanut viisumiasiasi kuntoon.

Näistä neuvoista on hyvä aloittaa! Kiinassa opiskeleva: mikäli pakottava tarve lisätienestille iskee, muista olla varovainen!

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Aukiotanssit – hyvinvointia vai vandalismia?


Eräässä taannoin julkaisemassani blogitekstissä mainitsin, että kiinalaiset ovat äänekästä väkeä ja tuntuvat viihtyvän parhaiten paikoissa ja tilanteissa, joissa meteliä ja vilinää piisaa. Kiinalainen renao-luonne on vähän niin kuin vastakohta Suomessa yleiselle, mieluiten rauhalliseen ympäristöön hakeutuvalle luonteelle.

Yhtä oivaa esimerkkiä perikiinalaisesta tilanteesta, jossa on paljon väkeä ja meteliä, voi todistaa hankkiutumalla vaikka alkuillasta, päivällisajan jälkeen, johonkin paikalliseen puistoon tai julkiselle aukiolle. On melko varmaa, että siellä on menossa ”aukiotanssit”, kiinaksi 广场舞.

Aukiotanssiryhmät saattavat olla valtavan suuria, kokonaisen keskusaukion täyttäviä ihmismassoja. Ne saattavat olla myös pieniä, vaikka noin tusinasta tanssijasta koostuvia ryhmiä. Valtaosa tanssijoista on naisia, mutta miehiäkin mahtuu joukkoon. Tanssijoiden keski-ikä on verrattain korkea, vaikka joskus perheet lähtevätkin kolmen sukupolven voimin paikalle.

Tanssimista säestää porukan eteen asetettu, usein yhdenteentoista asteeseen säädetty kaiutin, josta ilmoille raikaa milloin millaistakin musiikkia perinteisemmästä kiinalaisesta musiikista aina moderniin teknopoppiin. Tansseja ohjaa yleensä yksi tanssitaidoiltaan hieman etevämpi nainen. Muut seuraavat perässä taitojensa sallimissa rajoissa. Monet tanssivat kehnosti, mutta aukiotansseissa ei ole mitään väliä sillä, kuinka hyvin tai huonosti tanssii. Tärkeintä on se, että keho saa liikuntaa ja mieli riemuitsee! Ehkä juuri tässä piilee aukiotanssien salaisuus.

Olen iloinen aukiotanssien olemassaolosta. Niiden todistaminen saa minut aina hyvälle tuulelle, joskus suorastaan liikuttuneeksi, ja soisin vastaavan ilmiön leviävän passiivisempien, kenties itsensä nolaamista pelkäävien suomalaistenkin keskuuteen. On hienoa nähdä näitä ryhmiä, joihin jokainen on tervetullut eikä suorituspaineita ole.

Mielipiteeni voisi kuitenkin olla erilainen, jos olisin joskus asunut aukion vieressä. Aukiotansseista on nimittäin Kiinassa tullut viime aikoina kuuma väittelyn aihe, mikä osoittaa sen, ettei ihan jokainen kiinalainen olekaan meluun rakastunut!

Kiinassa on raportoitu joitain välikohtauksia aukiotanssijoiden ja meluun kyllästyneiden välillä. Wenzhoulaisen toimistorakennuksen yrittäjät olivat kuluttaneet 260 000 yuania (noin 30 000 euroa) omiin äänentoistolaitteisiinsa, joilla tanssijat häädettiin tarpeen tullen häiritsemästä. Pekingissä meluun kyllästynyt mies oli tarttunut kivääriinsä, lähtenyt ulos ja ampunut taivaalle varoituslaukauksen, saaden siten tanssijoihin vipinää. Wuhanin kaupungissa parikymmentä tanssijaa koki ikävän yllätyksen, kun joku tanssipaikan vieressä asuva heitti heidän päälleen ulostetta.

Kun netissä levisi pari viikkoa sitten kuva Pariisin Place du Louvrella aukiotanssit pystyyn pistäneistä kiinalaisista ”mammoista”, alkoi moni kiinalainen nettikansalainen purkaa turhautumistaan. Monet osoittivat häpeävänsä sitä, että meluisa tanssiminen ja julkisen tilan omiminen oli pakko viedä ulkomaillekin. Tanssijoiden uskotaan sotkevan entisestään kiinalaismassojen jo ennestään tuhrimaa Kiina-kuvaa maailmalla. Pääosa valittajista on nuorempaa väkeä, eli kyseessä on selvä sukupolvien välinen kulttuurien yhteenotto.

Aukiotanssien aiheuttamat ongelmat ovat myös herättäneet keskustelua epäonnistuneesta kaupunkisuunnittelusta, jossa ei ole osattu ottaa huomioon kaupungistumisen kiivasta tahtia. Kansalaisille ei ole riittävästi julkisia tiloja, joissa toteuttaa itseään ja harrastaa liikuntaa. Siksi niin monet tanssiryhmät valtaavat sen tilan, minkä sattuvat löytämään – usein jonkin asuinalueen sisältä, tai vaikka toimistorakennuksen pihalta. Silloin alkaa monilla hermot kiristyä ja korvatulpille tulee käyttöä. Suomessa tansseille pistettäisiin varmasti nopeasti stoppi, mutta en usko, että kiinalaiset aukiotanssijat joutuvat ihan heti harrastuksestaan luopumaan.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Palapeliin palasia keräilemään

Kuten moni lukija tietää, olen päättänyt aloittaa tämän vuoden syyskuussa leipäni tienaamisen Kiinaan ja kiinan kieleen liittyvää osaamistani kauppaavana yksityisyrittäjänä. Moni käytännön asia on vielä hämärän peitossa, ja tulee heinäkuuhun saakka sitä olemaankin. Uskon kuitenkin, että asiat saadaan järjestymään siten, että syyskuun saapuessa homma voi alkaa.

Alusta tulee varmasti vaikeaa. Olen asettanut vaatimattomaksi tavoitteekseni sen, että ensimmäisen vuoteni aikana onnistun lähinnä pitämään pääni pinnalla. Yhden vuoden toiminnan jälkeen odotan kuitenkin itseltäni jo sitä, että pystyn maksamaan itselleni hyvää palkkaa.

Toimintani lähtee käyntiin eräänlaisella palasien keräilemisellä – palapeli on haastava, mutta ei kovin iso. Tavoitteeni on löytää ensimmäisen vuoteni kuluessa vähintään kymmenen palasta, toisin sanoen yhteistyökumppania ja maksavaa asiakasta. Asiakas voi tilata minulta säännöllisesti esimerkiksi käännöksiä siten, että vuoden aikana tilauksista kertyy noin yhden kuukauden palkan edestä laskutettavaa. Asiakkaita saisi olla yhtä paljon kuin vuodessa kuukausia.

Yrittäjyyteni ensi askelia ajatellen hyvää lupailee se, että minulla on jo tiedossa kaksi palasta, kenties kolmaskin. Pohja on riittävän hyvä ja motivoi uusien etsintään.

Ensimmäisellä palasella ei varsinaisesti ole Kiinan kanssa mitään tekemistä. Se on kuitenkin tässä vaiheessa oikein tervetullut tulonlähde, varsinkin, kun kyseessä on homma, jota voin tehdä sieltä käsin, missä milloinkin satun tietokoneeni kanssa olemaan.

Toinen mahdollinen palanen on kiinalaisen kaunokirjallisuuden kääntäminen. Se on kovaa työtä, ja työstä irtoavien palkkioiden mataluuden vuoksi työstä saatava tuntiliksa ei ole kovin kaksista. Alhaisesta tuottavuudestaan huolimatta kyseessä on kuitenkin työtä, jota voin pitkin vuotta tehdä silloin, kun muita töitä ei ole tarjolla – kaunokirjallisuuden kääntäminen siis minimoi peukaloiden pyörittelyyn uppoutuvan ajan. Lisäksi jokainen kirjallisuuden kääntämiseen uppoutuva työtunti kehittää taitojani niin paljon, että se varmasti näkyy tulevaisuudessa ihan suoraan siinä, millaisella tahdilla pystyn esimerkiksi muunlaisia käännöstoimeksiantoja suorittamaan.

Voin myös paljastaa, että suurimmat ammatilliset unelmani liittyvät kiinalaisen kirjallisuuden suomentamiseen. Siksi toivon, että onnistuisin jatkossa suomentamaan kirjallisuutta esimerkiksi yhden kirjan vuositahtia ja sitä kautta kehittää taitojani, voidakseni myöhemmin tarttua aina haastavampiin projekteihin. Ideoita kiinnostavasta kirjallisuudesta on jo paljon.

Pidän myös journalismia yhtenä melko varmana palasena tulevaisuudessa. Tavoitteeni on julkaista ensimmäisen vuoteni aikana 10–20 Kiina-aiheista tekstiä. Tämän ei pitäisi olla ollenkaan mahdotonta, sillä olen jo viimeisten 13 kuukauden aikana onnistunut myymään 12 tekstiä. Syyskuussa aloitan pitkäkestoisen, järjestelmällisen prosessin, jonka tuloksena ajan myötä syntyy muhkea arkisto Kiinaan liittyvää lähdemateriaalia – pääasiassa artikkeleita siis.

Tähän asti suurin puutteeni kirjoittajana on kenties ollut juuri laajojen taustatietojen puute, kun opinnoiltani ja muilta projekteiltani en ole oikeastaan ehtinyt syventyä Kiina-aiheiseen kirjoitteluun. Vain kielitaitoni kehittämisen vuoksi olen lukenut säännöllisesti yhtä kiinankielistä sanomalehteä, mikä sekin on ehtinyt poikia useita artikkeliin tai vähintään blogitekstiin johtaneita aiheita. Jatkossa enemmän lukemalla opin myös tuottamaan asiantuntevampaa tekstiä samalla, kun ideoita syntyy enemmän.

Tässä siis kolme palasta, jotka tähän mennessä olen onnistunut unelmieni palapeliin saalistamaan. Ideoita uusille on jo mielessä, mutta niiden metsästäminen alkaa vasta sitten, kun tämä nykyinen elämänvaihe on ensin saatu alta pois ja kesästä on tarpeeksi nautittu. Motivaatio tulee silloin olemaan melkoinen, sillä mikään ei voisi olla hienompaa kuin se, että tämän palapelini onnistun kokoamaan.

lauantai 3. toukokuuta 2014

Han Han, osa VIII – kirjailijasta rallikuskiksi!

Han Han -tunnisteella varustettujen blogitekstien sarjassa tutustutaan kiinankielisessä maailmassa kenties tunnetuimpaan kirjoittajaan ja yhteiskuntakriitikkoon. Han Hanin esikoisromaanin 《三重门》 (Kolme porttia) suomentaminen on allekirjoittaneen ykkösprojekti vuonna 2014. Julkaisu odotettavissa syksyllä!

Han Han on kokenut Kiinan kilparadoilla paljon, eikä läheskään aina ole ollut tyytyväinen siihen, kuinka surkeasti Kiinassa asioita toisinaan järjestetään.

Han Han Wikipedian mukaan, osa VIII

Ura rallikuskina

Menestys kirjailijana mahdollisti sen, että Han Han saattoi toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa, kilpa-autoilijaksi ryhtymisen. Uusi ura starttasi vuonna 2003, mutta ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, vaan Han Han joutui kohtaamaan vaikeita taloudellisia haasteita. Hän onkin myöntänyt, että Kiinassa sekä kirjailijan että kilpa-autoilijan ammatit ovat taloudellisesti erittäin haastavia.

Koska Han Han on jo pitkään kieltäytynyt tienaamasta rahaa esimerkiksi mainoksissa esiintymisellä, on hänen ainoa tulonlähteensä palkintorahojen ohella hänen omien kirjojensa myynnistä tulevat tuotot. Hän on myöntänyt, että hän voisi ansaita mainostamisella niinkin paljon kuin kolme miljoonaa yuania vuosittain. Hän kuitenkin pelkää, että jos hän lähtisi mainosmaailmaan mukaan, ei hän kenties pystyisi lopettamaan.

Alkaessaan saavuttaa kilpa-autoilussa menestystä, Han Han kommentoi haastattelussa kiinalaiselle koulujärjestelmälle irvaillen: ”Se, että olen menestynyt myös kilpa-autoilun saralla, todistaa, että olen kuin olenkin kokonaisvaltaisesti kehittynyt, etevä oppilas.”

Kilpa-autoilevaan kirjailijaan kohdistuneille ennakkoluuloille olkiaan kohauttanut Han Han on saavuttanut useita eri tason mestaruuksia Kiinassa, niistä ensimmäisen vuonna 2007. Vuonna 2009 hän pääsi ottamaan osaa myös Australian MM-ralliin. Ralliin osallistuttuaan hän kirjoitti blogissaan paljon siitä, kuinka surkeasti järjestettyä kilpa-autoilutoiminta on Kiinassa.

Han Han -lainaus, osa VIII

Koska tämänkertaisessa blogitekstissä puhutaan Han Hanin urasta kilpa-autoilijana, halusin poimia myös tähän lainaus-osioon asiaan liittyvän kommentin. Seuraava poiminta on viimeinen kappale 27.8.2009 kirjoitetusta, Han Hanin blogissaan julkaisemasta tekstistä ”几多事” (”Satunnaisia”). Painetussa muodossa teksti löytyy esseekokoelmasta 《青春》, josta olen lainannut aikaisemminkin ja joka on myös käännetty englanniksi (The Last Generation):


Tämänkertaisessa rallissa oli jälleen yksi äärimmäisen nopea asvalttitaipale. Koko taipaleella piti käyttää jarruja vain kahdessa kohdassa, muuten sai ajaa koko ajan kaasu pohjassa. Toivon, että voin jatkossakin napata asvalttirallien voittoja, mutta en ole varma, onko minusta siihen. Ei sillä, ettenkö pystyisi rallissa vielä korottamaan vauhtiani entisestään, olen vain sitä mieltä, että paineet alkavat tuntua turhan kovilta. Minulla on vielä liikaa keskeneräisiä asioita. Jos minulla ei olisi minkäänlaisia huolia ja murheita, voisin korottaa vauhtiani. Kun olen saanut lapsen, toteuttanut unelmani ja taannut perheelleni sekä vaimolleni elämän, jossa heidän ei tarvitse murehtia, voin näyttää kaikille, millaiseen nopeuteen pystyn. Usein pikataipaleita ajaessani minut valtaa pelko. Pelkään jyrkänteitä, järviä, korkeamman nopeuden pikataipaleita reunustavia, suuria puita, kallionseinämiä – pelkään niitä kaikkia. En myöskään koskaan voi sataprosenttisesti uskoa siihen, etteikö autooni iskisi teknistä vikaa. Voi olla, että olen ajaessani tähän asti ottanut varman päälle, pysytellyt liikaa omien kykyjeni asettamien rajojen sisällä. Tämänkertaisessa kilpailussa toivon voivani keskittyä kehittämään itseäni ja olla samalla tietenkin osumatta mihinkään. Olen onnekas, jos saavutan tavoitteeni, enkä usko, ettenkö sitä saavuttaisi. Jos taas en sitä saavuta, olen onneton. Asia on näin yksinkertainen.

这次的堪路发现又有一个超快的柏油路赛段,快到一直在最高的档位里整个赛段只需要踩两脚刹车。希望可以继续在柏油路面上获胜,我不知道自己能不能做到。在拉力赛场上其实我可以更快的,只是对我来说有太大的压力,我有太多未完的事情,如果没有任何的顾虑和牵挂,我可以更快的。当我有了小孩,完成了理想,确保家人和女人可以余生无忧以后,我会展示我可以达到的速度的。我在很多赛段里很害怕,垂直的悬崖,水库,高速赛段旁边的大树,山壁,我都害怕,我也不曾百分之一百信任我的赛车不会出机械问题。可能以前我驾驶的太安全了,太在我的能力范围之内了,这场比赛希望我能只顾着往前推进,当然尽量别撞上什么东西。得之我幸,不得我不信,再不得我不幸,无非就是这样。

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Mitä kiinalaiset haluavat?

Tässä taas sarjassa ”bisnesideoita miettivälle” – pari ehdotusta siitä, millaisella osaamisella voisi hyvässä lykyssä onnistua tekemään läpimurron Kiinan markkinoille. Provisioita voitoista voi siirtää Osuuspankin tililleni, jonka numeron ilmoitan pyydettäessä.

Omasta jääkaapistani on viime aikoina löytynyt ainakin itävaltalaista tuorejuustoa sekä ranskalaista maitoa.

Laadukasta ilmanpuhdistusteknologiaa

Viime talvena Kiinan saastelukemat ja -näkymät olivat pahempia kuin koskaan, ja siksi jopa kiinalaisella medialla on ollut lupa kirjoittaa aiheesta entistä peittelemättömämmin.

Savusumukaupungeissa ihmiset kulkevat ulkona kasvoillaan käytännössä hyödyttömät hengityssuojaimet. Ilmanpuhdistajasta on tulossa jääkaappien ja liesien ohella olennainen osa joka kodin elektroniikkaa. Teknologian kehittymiselle tällä saralla on kuitenkin kipeä tarve.

PM2,5-pienhiukkaset tunkeutuvat ulkoilman ohella myös koteihin. Lisäksi kiinalaiset saavat kodeissaan nauttia erilaisista kemiallisista saasteista, kuten formaldehydista tai haihtuvista orgaanisista yhdisteistä (en tiedä näistä yhtään mitään, mutta tällaiseen muotoon sain termit käännettyä), joita voi tulla ilmaan muun muassa rakennusmateriaaleista ja huonekaluista. Valvonta ja rajoitukset eivät näillä saroilla Kiinassa ole lähelläkään esimerkiksi Euroopan luokkaa.

Tuoreet raportit kertovat, että valtaosa Kiinan markkinoilla myytävistä ilmanpuhdistajista on toimintakyvyltään ala-arvoisia, korkeintaan pölynimurin veroisia. Monet valmistajat ovat tehneet hyvin rahaa kuluttajia harhaan johtavilla, käytännössä hyödyttömillä tuotteilla. Samalla hyvät myyntilukemat ovat hidastaneet tarvetta tutkimukselle ja tuotekehittelylle.

Edes maahantuodut, korkealaatuiset ilmanpuhdistajat eivät tavallisesti vastaa kiinalaisten erityistarpeita, vaan ne on usein suunniteltu ilman puhdistamiseen siitepölyn kaltaisista, allergiaoireita aiheuttavista hiukkasista. On selvää, että kysyntä korkealaatuisille, PM2.5-hiukkasiin tepsivälle ilmapuhdistusteknologialle on Kiinassa räjähtämässä.

Aiheesta kirjoitti 《文汇报》.

Luotettavia, korkealaatuisia maitotuotteita

”Uudessa-Seelannissa ollaan siirtymässä lammastaloudesta maidontuotantoon, sillä Kiina ostaa maitotuotteita niin paljon kuin niitä tuotetaan.” Näin kirjoitti Huili-lehti viimevuotisessa numerossaan (5/2013).

Kiinassa maitotuotteiden kulutus on ollut selvässä kasvussa jo pitkään. Vuodesta 2000 lähtien kasvua on ollut keskimäärin 12,8 prosenttia vuodessa, eikä loppua kasvulle liene näkyvissä.

Länsimaalaistumisen ja keskimääräisen kulutuskyvyn kasvun lisäksi maitotuotteiden kysyntää alkanee lähitulevaisuudessa nostaa myös se tosiseikka, että viime vuonna tehdyn yhden lapsen politiikan muutoksen vuoksi syntyvien lapsien määrän arvioidaan nousevan nykyisestä merkittävästi.

Kiinassa Walmart- ja Carrefour-tavaratalojen hyllyiltä löytää paljon maahantuotuja maitotuotteita, ja monet merkeistä ovat eurooppalaisia. Myös kiinalaisia tuottajia on paljon, mutta koska Kiina muistaa lähimenneisyydestään erinäisiä ikäviä, maitotuotteiden turvallisuuteen (tai siis turvallisuuden puutteeseen) liittyviä tapauksia, on turvallisuus yhä useamman kuluttajan mielessä ostosvalintoja tehdessä.

Tuotteen eurooppalaisuus nähdään takeena korkeasta laadusta ja turvallisuudesta, ja yhä useamman kiinalaisen tie viekin tavaratalojen import-osastoille.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Naapurikyttäämistä ja kierrättämistä

Tyypillisenä suomalaisena tykkään siitä, että ympärilläni asuvat ihmiset ovat hiljaa ja kunnioittavat muutenkin toisiaan, etenkin silloin, kun on jo niin myöhä illalla tai niin varhaista aamulla, että voisi olettaa jonkun naapurustossa olevan jo/vielä nukkumassa.

Kuten moni saattaa hyvin tietää, tuntuu kiinalaisilta puuttuvan tällainen rauhallisuuden kunnioittamisen ja ylläpitämisen konsepti kokonaan. Kiinalaiset ovat äänekkäitä – ehkä siksi, että he ovat tottuneet jatkuvaan mekkalaan jo kohdusta saakka? Huutaminen on tavallista, oli kyse sitten ihan tavallisesta kommunikoinnista tai oikeasta riidasta. Kiinalaiset näyttäisivät tuntevan olonsa melussa kotoisaksi.

Tällaista tuli mieleeni nykyisessä asunnossamme, joka on toki mukava siinä mielessä, että yleensä täällä on aika rauhallista – ei ole bileitä, ei juoppoja, ei äänekkäästi televisiota katsovia, kuuroja vanhuksia yläkerrassa. Yhdestä asunnosta lähtee kaksi kertaa päivässä lenkille niin ilahduttavan innokas pieni koira, että sille ei viitsi olla edes vihainen, vaikka se joka kerta ulkona innokkaasti haukkuessaan pistääkin naapurin pakun hälytyslaitteet koville – hyvä herätyskello, jos ei vielä puoli kymmeneltä aamullakaan ole saanut itseään ylös sängystä.

Naapurustossa ärsyttää vain yksi kimakan äänekäs nainen, joka poistuu kotoaan aamuvarhaisella ja palaa kotiin yleensä aika myöhään. Jos jonkun ihmisen saisi tällä asuma-alueella toivoa hiljennettävän, olisi se juuri hän.

Juuri tämän naisen kotkotuksen ärsyttävyyden vuoksi olen sortunut pieneen naapurikyttäämiseen. Työkseen nainen tekee jonkinlaista pienimuotoista kierrättämistä. Hänellä on kolmipyöräinen polkupyörä, jossa on istuimen takana pieni tavaralava. Yleensä lavalla näkyy sitä perinteistä kierrätystavaraa, kuten pahvia ja muovipulloja, mutta toisinaan hänellä on käynyt tuuri, ja saaliiksi on tullut vaikkapa hylättyä elektroniikkaa tai jonkun vanha sohva. Selvästi kaikesta kierrätettävästä saa Kiinassa jonkinlaisen hinnan.

Asuma-alueeltamme poistuessani saan usein huomata naisen päivystämässä alueen portin lähimaastossa, vilkkaan tien varrella. Hän näyttää joutilaalta jutellessaan muiden samalla asialla paikalla päivystävien kanssa, joita on aina puolisen tusinaa. Kaikilla on samanlaiset kolmipyörät, joiden eteen on kiinnitetty kylttejä, jotka ilmoittavat, mitä kukin on erikoistunut kierrättämään. Naisella näyttäisi olevan tavaraa myös myynnissä, eli hän ei pelkästään vastaanota käytettyä tavaraa, vaan näyttäisi myös kunnostavan ja myyvän sitä.

Nainen on osa suurempaa kierrätysvyyhteä. Säännöllisesti asuma-alueellemme ilmestyy pyörän satulassa ihmisiä mukanaan kaiuttimet, joista kaikuu erilaisia kuulutuksia: ”Otetaan vastaan vanhoja vaatteita!”, ”Kierrätetään rikkinäiset matkapuhelimet!” ja niin edelleen. Olen jo varannut lahjoitettavaksi kasan talvivaatetta ja muita tekstiilejä, joille ei kesällä kotiin palatessa matkalaukuista sijaa löydy. Nouto suoraan kotiovelta, kaupan päälle kiitollinen hymy!

Kaikki muukin tulee kierrätetyksi, kunhan vain vähän viitsii nähdä vaivaa. Itse kerään muovit, lasit, pahvit ja metallit yhteen isoon muovikassiin, jonka toimitan sen täyteen tultua taloyhtiön roskiksen viereen. Tunnin päästä kun vilkaisen tilannetta, voin tyytyväisenä todeta, että joku on jo ehtinyt sen käydä poimimassa parempaan talteen.

Kotitaloutemme hukkaan menevä jäte on lähes sataprosenttisesti biojätettä. Sille ei ainakaan omien tietojeni mukaan löydy kierrättäjää. Tämä on paitsi yllätys, myös suuri sääli, sillä kolme vuotta Kiinassa on opettanut sen, että kiinalaiset rakastavat jo ihan harrastuksenakin maaplänttien viljelyä, oli kyseessä sitten kuinka pieni pinta-ala hyvänsä.

Kierrätys siis näyttäisi täällä toimivan. Kuitenkin se, että siitä huolehtiminen lankeaa roskiksia tonkivan köyhän väestön harteille, epäilyttää. Sijoittaako julkinen sektori koskaan systeemin kehittämiseen, jos epätoivoiset köyhät kuitenkin hoitavat hommat ilmaiseksi? Oppivatko keskivertokansalaiset tällaisissa olosuhteissa koskaan aktiivisiksi, ympäristötietoisiksi kierrättäjiksi? Miten 1 300 miljoonan ihmisen alati kasvavan jätemäärän kanssa voidaan onnistua?

Mutta palataanpa näiden pohdintojen jälkeen vielä siihen kälättävään naiseen. Hänen miehellään on ihan hyvännäköinen paku – se, jonka hälytysjärjestelmä on niin herkkä, että koiran haukunta tai joskus naisen puheäänikin (!) saa sen ulvomaan. Heillä on myös pieni, ala-asteikäinen poika. Pakusta päättelen sen verran, että perheen ei tarvitse ainakaan ihan liikoja murehtia ruoan saamisesta pöytään. Perheen äidin työstä voi kuitenkin päätellä, että jokainen ylimääräinen yuani, jonka hän pystyy touhuillaan ansaitsemaan, on tervetullut.

Eräänä yönä heräsin siihen, kuinka äiti kuritti poikaansa fyysisesti. Varmaankin poika sai jonkinlaisesta vitsasta. Poika huusi pitkään ja kovaa, ja koska unesta ei tilanteen vuoksi ollut tietoakaan, aloin pohtia asiaa enemmänkin.

Satikuti johtui hyvin todennäköisesti riittämättömästä koulumenestyksestä. Tällaisissa perheissä, missä raha ja sen mukanaan tuoma turvallisuudentunne on jatkuvasti kortilla, saattaa lapseen kohdistua kohtuuttomia paineita: koulussa on yksinkertaisesti pakko pärjätä hyvin. Vanhemmat saattavat maksaa ylimääräistä siitä, että lapsi pääsee tavallista parempaan opinahjoon. Lapsessa lepää toivo siitä, että vanhempien ei kenties ihan koko loppuelämäänsä tarvitsisi elää kädestä suuhun, toisten pois heittämiä tavaroita kierrättäen.

Kun lapsi ei pärjää koulussa, saattaa se aiheuttaa vanhemmissa suurta turhautumista, joka sitten manifestoituu vaikkapa sen vitsan muodossa. Mikä lienee paineiden ja selkäsaunan uhkan vaikutus lapsen opiskelumotivaatioon? Lannistuuko lapsi entisestään, vai tuleeko hänestä entistä päättäväisempi koulupoika, jonka tulevaisuus kenties on valoisa?