Matkoja savusumuun

Saasteet ovat yksi huolestuttavimmista ilmiöistä tämän päivän Kiinassa.

Kyseessä on ilmiö, jonka vuoksi lukemattomat, allekirjoittanut mukaan lukien, ovat alkaneet vältellä Kiinaa. Myös monet kiinalaiset haluaisivat paeta kotimaastaan sinisempien taivaiden maille, mutta yleensä vain rikkailla tai muuten etuoikeutetuilla on siihen mahdollisuus. Silti Kiinan talouskasvua jaksetaan hehkuttaa, ikään kuin tällä kasvulla ei olisi raakoja, peruuttamattomia sivuvaikutuksia.

Jia Zhangke puolestaan on yksi tämän päivän Kiinan kiinnostavimmista elokuvantekijöistä. Tämä kiinalaisohjaajien ”kuudennen sukupolven” yhteiskuntaa tarkasteleva johtotähti on mies sellaisten elokuvien kuin Still Life, 24 City ja A Touch of Sin takana.

Nyt Jia Zhangke on tehnyt yhteistyössä Greenpeacen kanssa Kiinan huolestuttavaa saastetilannetta kuvaavan lyhytelokuvan. Kuulostaa tärkeältä elokuvalta – eikä lopputulos petä odotuksia.

Nimeä Smog Journeys (kiinaksi 《人在霾途》) kantava lyhäri alkaa harmailla kuvilla savupiipuista ja voimaloista. Läheisellä pellolla näemme nelihenkisen maalaisperheen polttamassa nuotiota. Ikääntynyt perheen isoisä yskäisee ja vilkaisee sitten tehtaanpiippuun päin. Myös hänen tyttärensä yskii, sylissään pieni vauva. Missä lienee vauvan isä?

Pitkät junat kuljettavat lukemattomia hiililasteja teollisuuden ja kaupunkien hyödynnettäväksi. Näemme, kuinka pikkukaupungin nuoripari rakastuu, ja siirrymme hieman ajassa eteenpäin. Mies työskentelee paikallisessa kaivoksessa. Lääkärin vastaanotolla selviää, että pienen lapsen keuhkoissa on jo jokin vialla.

Työväki polkee savusumuisissa maisemissa töihin. Myöhemmin he katselevat valkokankaalta propagandavideota Kiinan vihreästä kehityksestä. Todellisuuden ja propagandan välillä on valtava ero.

Greenpeace sanoo: "Taivas ei muutu siniseksi odottamalla." Jotain täytyy tapahtua, ja vähän helvetin nopeasti.

Katso Jia Zhangken hieno, ajatuksia herättävä lyhytelokuva YouTubesta.

Haluan työssäni levittää tietoisuutta paitsi kiehtovasta kiinan kielestä ja kiinalaisesta kulttuurista, myös kiinalaisen nyky-yhteiskunnan epämiellyttävistä totuuksista ja lukemattomista muista maassa vallitsevista epäkohdista. Yritykseni verkkosivut osoitteessa www.hiinakiina.com

En muuttaisi enää Kiinaan asumaan

Kokoonnuimme viime viikonloppuna Tallinnassa pienellä porukalla, josta jokainen on työnsä puolesta tavalla tai toisella tekemisissä Kiinan kanssa.

Jossain vaiheessa yksi porukasta päätti suorittaa pikagallupin: ”Kenellä on ikävä Kiinaan?” Kädet nousivat ripeästi ilmaan.

Mieleeni tuli erään toisen, Kiinassa vuosien varrella asuneen tuttavani hiljattainen Facebook-tilapäivitys: ”Kiina-syndrooma: ollessasi Kiinassa kaipaat kotia, mutta palattuasi viimein kotiin huomaatkin kaipaavasi jo takaisin Kiinaan.”

Tämä pitää monen kohdalla paikkansa. Itse olen palannut Kiinasta pidemmän oleskelun jälkeen kotiin yhteensä neljä kertaa. Kolmen ensimmäisen kerran jälkeen kotimaassa odotti aina jonkinlainen epämiellyttävä vastakulttuurishokki, ja huomasin aina haikailevani takaisin Keskustan Valtakuntaan.

Neljännen Kiinan-vuoteni jälkeen en kuitenkaan ole ehtinyt kaivata Kiinaan sekuntiakaan. Siksi en myöskään nostanut kättäni, kun viikonloppuna ilmoille heitettiin yllä mainittu kysymys.

Kiina väsytti minut totaalisesti, enkä ole tuntemuksieni kanssa yksin. Syitä on monia, mutta en jaksa tässä blogitekstissä niihin kaikkiin lähteä pureutumaan. Blogiani pitempään seuranneet kyllä tietävät, mitä Kiinasta ja kiinalaisista ajattelen.

Tärkeimmän syyn haluan kuitenkin mainita. Se on terveys. Meillä jokaisella on vain yksi elämä. Olisi absurdia sijoittaa ura ja raha sen edelle. Vaikka syliini putoaisi huomenna kuinka mehevä työtarjous, en suostuisi muuttamaan takaisin Kiinaan. En ennen kuin Kiinan ilma, vesi ja ruoka ovat puhdasta. En siis välttämättä enää koskaan.

Kiinan ilmansaasteista ei tarvitse edes puhua, sillä kauhukuviin törmää netissä tahtomattaankin. Huolestuttavan suuri osuus Kiinan vesistöistä on pilalla. Silti pilaantuneella vedellä kastellaan varmasti peltoja. Ruokaa ostaessa ei oikein voi tietää, mistä se on lähtöisin tai mitä elimistöönsä saa ruokailun sivutuotteena. Voi vain toivoa parasta ja pestä vihanneksensa huolella.

Tuoreen tutkimuksen mukaan edes puolet Kiinan ruoantuotantolaitoksista ei täytä nykyaikaisia turvallisuus- ja terveysstandardeja. Ruokaskandaaleja paljastuu Kiinassa usein, ja monesti kehnosti hoidetun tuotannon aiheuttamat haittavaikutukset yksittäisten ihmisten terveydelle ovat peruuttamattomia. Ihmisiä jopa kuolee.

McDonald's on yksi monista ravintolaketjuista, joihin on viime vuosina Kiinassa liittynyt merkittäviä ruokaskandaaleja.

Kiinalaisten kanssa kommunikoiva saattaa ensin ihmetellä, miksi he puhuvat ripulista niin avoimesti – meillä lännessähän ripuli on suuri tabu, kukaan ei koskaan kehtaisi tunnustaa kärsineensä siitä. Ihmettely loppuu, kun on ehtinyt asua jonkin aikaa Kiinassa. Kiinassa saa huomata, että vatsa on sekaisin hieman useammin kuin mitä ehkä pitäisi. Lievät ruokamyrkytykset ovat arkipäivää, isompiakin pommeja osuu varmuudella kohdalle silloin tällöin. Tätä kirjoittaessa huokaisen helpotuksesta havaitessani, että minulla ei ole ollut vatsani kanssa ongelmia sen jälkeen, kun viime kesänä jätin Kiinan taakseni.

Yhä useampi kiinalainen ei luota kotimaansa ruokatuotantoon, vaan ostaa mieluummin tuontiruokaa – monet suomalaisyrityksetkin miettivät suu vaahdossa, miten päästä hyötymään kasvaneesta kysynnästä. Valitettavasti tuontiruoka on niin kallista, että siihen ei ole ihan jokaisella varaa. Tässä jälleen yksi modernin Kiinan epäkohta, josta rikkaat voivat ostaa itsensä ulos mutta josta köyhät joutuvat kärsimään.

Voit tutustua Kiinaan liittyviä kieli- ja asiantuntijapalveluja tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com

Työkuulumisia ahjun äärestä

Vuosi on vaihtunut ja uudet tuulet ovat alkanet puhaltaa aloittelevan pienyrittäjän elämässä.

Talvipakkaset ja säästökuuri ovat saaneet minut ja kiinankielistä graduaan ahkerasti työstävän vaimoni vetäytymään asuintalossamme pienempään, puulämmitteiseen tilaan, jonka makuuhuone ja keittiö saavat palvella nyt myös viihtyisinä tilapäistoimistotiloina.

Olen ottanut pienen varaslähdön elämäni toiseen merkittävään käännösprojektiin. ”Varaslähdön” siinä mielessä, että en vielä ole ehtinyt saada kustantajalta projektiin lopullista vihreää valoa. Olen kuitenkin asian suhteen luottavainen ja käännän jo hissukseen – ensimmäisen työviikon aikana painin suomennoksen parissa viitisentoista tuntia, ja tahti saa pysyä leppoisana jatkossakin. Pahimmassa tapauksessa ehdin tehdä vähän turhaa työtä, mutta kyllä tuo kiinasta kääntäminen aina käy tervetulleesta harjoituksestakin.

Kyseessä on Murong Xuecun -niminen kiinalainen nykykirjailija ja hänen esikoisromaaninsa, jonka suomennos tottelee tällä hetkellä työnimeä Unohda minut tänä yönä, Chengdu. Kirjoitan herrasta ja romaanista varmasti lisää lähitulevaisuudessa; lisätietoja löydät halutessasi vaikka heti tämän linkin takaa.

Suomentamisen ohella olen työskennellyt uuden, mielenkiintoisen projektin parissa. Tänään näki päivänvalon valmistavan teollisuuden nykytrendejä valottava, englanninkielisen verkkosivusto Industrial PRIME. Olen tällä hetkellä vastuussa sivustolla julkaistavien artikkeleiden kirjoittamisesta ja sivuston kieliasusta yleensä. Tehtävä työllistää oikein mukavasti.

Näiden kahden pääprojektin ohella olen edelleen ideoinut uusia, niin Kiina- kuin Viro-aiheisia artikkeleita ja saanut joitain myytyäkin. Viimeisimmän Kiinaa käsittelevän tekstini osti Lastensuojelun Keskusliiton kuukausijulkaisu Lapsen maailma. Varsinaisesta julkaisuajankohdasta ei ole tällä hetkellä tarkkaa tietoa.

Mainittakoon lisäksi, että olen löytänyt erään mielenkiintoisen, kiinalaista yhteiskuntaa käsittelevän tietokirjan. Aion tuottaa siitä lähiviikkoina käännösnäytteen ja tarjota sitä kustantamoille. Tämä käännösprojekti olisi tervetullut projekti positiivisesti alkaneen vuoden toiselle puoliskolle. Se olisi myös piristys alkukielensä puolesta – teos on kirjoitettu englanniksi. Toivottavasti kukaan toinen suomentaja ei ole ehtinyt ensin!

Tällaista kuuluu siis nykyään Tallinnaan. Mainittakoon vielä, että suomentamani, lokakuussa ilmestynyt Kolme porttia näyttäisi saaneen ihan kelvollisen vastaanoton. Siitä on kirjoitettu mukavat arvostelut ainakin Helsingin Sanomiin ja Kiiltomatoon. Jälkimmäisessä arvostelussa suomentaja sai ilahduttavan paljon huomiota, ja Hesarissakin käännöstäni kuvailtiin ”näppäräksi”. Olen nähnyt romaanista myyntikopioita ainakin Tampereen ja Helsingin isommissa kirjakaupoissa. Helsingin seudun kirjastoissa siitä on saatavilla nelisenkymmentä kopiota, mutta kannattaa tehdä varaus, sillä ne näyttävät olevan lähes poikkeuksetta lainassa!

Voit tutustua yritykseni verkkosivuihin suomeksi, viroksi, englanniksi ja kiinaksi osoitteessa www.hiinakiina.com.