Vanhaa murusiksi, uutta ”vanhaa” tilalle

Moni Kiinassa asunut tai matkaillut on varmasti joskus vieraillut turistikohteessa, joka haiskahtaa falskilta, ehkä vanhaa tyyliä muistuttavalta mutta epäilyttävän vastarakennetun oloiselta. Kyseessä saattaa olla temppeli, jonka maalipinnat näyttävät hieman liian täydellisiltä. Paikka voi olla myös modernein keinoin mutta perinteiseen tyyliin rakennettu "vanhakaupunki", jonka vanhan tyyliset rakennukset on täytetty turisteille rihkamaa myyvillä kaupoilla.

Vanhaa ja aitoa pistetään Kiinassa paljon matalaksi, monesti ihan syystäkin, mutta usein sokeasti taloudellisen kehityksen tieltä pois. Jossain vaiheessa tilalle saatetaan jälkiviisaina rakentaa uutta ja epäaitoudessaan sielutonta, matkailijoita houkuttelemaan ja muka perinteitä kunnioittaen. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon Kunmingin alkuperäinen lintu- ja kasvimarkkinapaikka, joka on 2000-luvun tulemisen myötä jäänyt jalkoihin, mutta josta on rakennettu uusi versio kaupungin koillislaitamille.

Kunmingin keskustasta on nykyisin jo vaikeampi löytää tähän päivään asti säilyneitä rakennuksia, joita voi varmuudella pitää aitoina muistoina menneistä ajoista. Moisiin paikkoihin törmää lähinnä sattumalta, kuten itselleni kävi taannoin etsiessäni jotain ihan muuta.

Löysin kokonaisen kadun verran kirkkaanpunaisiksi maalattuja, matalia tiilitaloja, joiden matalissa huoneissa tuiki tavalliset kiinalaiset pitivät tuiki tavallisia kauppojaan. Toisinaan liiketiloista johti portaat toiseen kerrokseen, missä kauppiaat perheineen luultavasti asuivat. Tälle kadulle eivät isojen yritysten likaiset kourat ole vielä ehtineet.

Kaupungin keskustasta löytää vielä jonkin verran todellista vanhaa korttelia, mutta samalla pistää silmään rivi banderolleja, jotka mainostavat tulevaisuudessa avattavaa ”vanhaakaupunkia”. Uuden ja vanhan väliaikainen rinnakkaiselo tarjoaa mielenkiintoisen kontrastin.

Oikealla puolella alkuperäistä arkkitehtuuria kauppoineen, vasemmalla uudelleenrakennettua.

Kauppiaat asuvat monesti liikkeidensä yläpuolella.

Tämän vanhan risteyksen neljästä pyöreästä kulmasta kaksi on alkuperäisiä, yksi on uudelleenrakennettu ja yhtä rakennetaan parhaillaan uudestaan.

Osa uudelleenrakennetuista julkisivuista on "täydellisyydessään" melko sielutonta.

Vanhastakaupungista ei tietenkään saa puuttua Starbucks-kahvilaa!

Kiinassa (niin kuin kaikkialla muuallakin) on monin paikoin käynyt niin, että vanhaa on pistetty surutta menemään taloudellisen kehityksen tieltä. Hyvänä esimerkkinä Pekingin hutongit, joita on aidossa muodossaan vuosi vuodelta vaikeampi löytää korkeiden pilvenpiirtäjien alleen hukuttamilta pieniltä kaduilta. Kun vanhaa pistetään matalaksi liian innokkaasti, menettää kaupunki samalla osan vanhasta sielustaan.

Eräässä kiinalaisessa sanomalehdessä hiljattain julkaistu artikkeli oli sitä mieltä, että Kiinan historian jäänteiden kannalta tuhoisin aikakausi ei suinkaan ollut kulttuurivallankumous (1966–1976), vaan aika 90-luvulta aina tähän päivään asti, jolloin taloudellinen kehitys ja kaupunkikuvan murros on ollut kiivaimmillaan.

Artikkelin mukaan Jinanin kaupunki ilmoitti elokuussa sijoittavansa suuria summia rahaa ”vanhojen päivien” palauttamiselle kaupunkiin. Suurin projekti lienee saksalaisen Hermann Fischerin suunnitteleman, vanhan rautatieaseman (济南老火车站) uudelleenrakentaminen. 1900-luvun alussa rakennettu, goottilaista tyylisuuntaa edustava asema oli valmistuessaan Aasian suurin rautatieasema, ja tyylinsä puolesta varmasti suuri harvinaisuus Kiinassa. Tässä Baidusta pöllittyjä kuvia asemasta sen olemassaoloaikana:

Vuonna 1992 asema päätettiin romuttaa, koska se ei pystynyt enää palvelemaan Jinanin valtavia matkustajamääriä. Rakennus piti sisällään paljon historiaa ja kulttuuriperimää, ja sen romuttamispäätöstä on kritisoitu aina tähän päivään asti (ei liene vaikea arvata, että Jinanin nykyinen rautatieasema on rakennukseksi hirvitys). Eräs vuonna 1992 Jinanin kaupungin johtokuntaan kuulunut herra oli ollut sitä mieltä, että ulkomaalaisten rakentama asema oli tarpeeton kolonialismin symboli. Suurin syy vanhan romuttamiselle tässäkin tapauksessa oli kuitenkin taloudellinen.

Onkin hieman paradoksaalista, että ensin jotakin pistetään matalaksi rahan vuoksi, ja myöhemmin jo menetettyä halutaan luoda uudestaan niin ikään rahan vuoksi: halutaan houkutella kaupunkiin turismia tarjoamalla mielikuva siitä, että kaupungin historia on vielä käsin kosketeltavissa.

Tekstissä mainitun artikkelin julkaisi alun perin 《南方都市报》