sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Unohda minut tänä yönä, Chengdu ja tulevat suomennosprojektit

Tässä pitkästä aikaa työaiheinen blogiteksti, edellisestä on (jälleen, tiedän) ehtinyt vierähtää tovi.

Jossain vaiheessa joulukuuta julkaistaan viimein toinen suomentamani kiinalainen romaani, Murong Xuecunin Unohda minut tänä yönä, Chengdu (《成都,今夜请将我遗忘》). Edellisen suomennokseni (Kolme porttia) tavoin myös tämä kirja saa komean kannen:




Jos muuten kirjoittaa Googlen kuvahakuun ”Chengdu”, tuloksena on pääasiassa tuota kannessa näkyvää siltaa esittäviä kuvia. Jostain syystä kesäkuussa Chengdussa viettämäni viikon aikana tuo nähtävyys jäi minulta kuitenkin näkemättä!

YLE:n Aasian-kirjeenvaihtaja Mika Mäkeläinen tapasi Murong Xuecunin syyskuussa Pekingissä, joten suomennoksestani kiinnostuneiden kannattaa ensi töikseen käydä lukaisemassa Mäkeläisen artikkeli täältä.

Toisen suomennokseni ilmestymistä odotellessa olen tehnyt paljon toimittajan töitä, ja yhden Kiina-aiheisen artikkelinkin olen saanut julkaistuksi. Maailman kuvalehti julkaisi vuoden alkupuolella neljästä jutusta koostuvan sarjan naisstereotypioista ympäri maailman, ja minunkin juttuni pääsi siihen Kiinaa edustamaan. Tämän linkin takaa puolestaan löydät jutun ”jatko-osan”, jossa käsitellään unelmien miehiä – myös kiinalaisia. (Jostain syystä sivun kuvat eivät tätä kirjoittaessa näy.)

Syksyllä valmistelin myös suomennosnäytteet yhteensä neljästä kiinalaisesta romaanista, jotka viime kesän aikana luin ja jotka enemmän kuin mielelläni suomentaisin (muitakin on toki mielessä). Ja hienosti kävi: viime viikolla allekirjoitin Basam Booksin kanssa kaksi uutta käännössopimusta. Syksyllä 2016 ilmestyy Yu Huan hieno esikoisromaani Elämänkaari (《活着》; englanniksi To Live), ja vuoden 2017 alkupuoliskolla on luvassa kiinalaista tieteiskirjallisuutta Kolmen kappaleen probleema -nimisen romaanin muodossa (《三体》; englanniksi The Three-Body Problem).

[EDIT: Käännössopimukset siirrettiin myöhemmin Aula & Co -kustantamolle. Elämänkaari ilmestyy syksyllä 2016, mutta Kolmen kappaleen probleema -projekti on pantu toistaiseksi jäihin. Sen sijaan julkaisemme vuoden 2017 ensimmäisen puoliskon aikana Mai Jian esikoisromaanin Koodinmurtaja (《解密》; englanniksi Decoded).]

Elämänkaarta pidetään yhtenä modernin Kiinan kirjallisuushistorian merkittävimmistä romaaneista. Muun muassa Time Out Beijing on sijoittanut sen toiseksi parhaaksi vuoden 1900 jälkeen julkaistuksi kiinalaissyntyisen kirjailijan kirjoittamaksi romaaniksi.

Kun vaimoni ensimmäinen kiinanopettaja ja nykyinen kollega kuuli, että olen ryhtymässä suomentamaan Elämänkaarta, hän hämmästyi. Hän kertoi lukeneensa romaanin lukemattomia kertoja ja rakastavansa sitä kenties enemmän kuin yhtäkään muuta teosta. Kun hän oli ensimmäistä kertaa lukenut sen loppuun, hän ei ollut kuulemma puhunut mitään viiteen päivään, ja samalla tavalla oli reagoinut myös hänen siskonsa – niin syvältä kouraiseva teos on kyseessä.

Kannattaa muuten katsoa Zhang Yimoun ohjaama elokuva vuodelta 1994, se on hieno elokuva ja sitä tehtäessä on (ilmeisesti) kirjailijan luvalla otettu toimivalla tavalla vapauksia. Elokuvan katsottuaan voi jäädä odottelemaan suomennostani, mutta kannattaa pitää mielessä, että kirja riipaisee huomattavasti elokuvaa syvemmin.

Haastetta riittää myös Kolmen kappaleen probleemassa, pitkälti sen genren vuoksi. Scifi ei ole minulle erityisen tuttu tyylilaji – varsinkaan kiinan kielellä. Liu Cixinin kirjoittama romaani, joka on samaa nimeä kantavan trilogian ensimmäinen osa, julkaistiin alun perin jo vuonna 2008. Se kuitenkin nousi maailmanmaineeseen vasta viime vuonna ilmestyneen englanninnoksen myötä. Tämän vuoden elokuussa romaani voitti maailman arvostetuimman tieteiskirjallisuuspalkinnon, kun sille myönnettiin Hugo Award parhaasta tieteisromaanista. Genren ystävien keskuudessa kiinalainen scifi koetaan varmasti virkistävänä tuulahduksena.

Kuten arvata saattaa, kahden käännössopimuksen allekirjoittaminen teki minut onnelliseksi. Minä haluan kiinalaista nykykaunokirjallisuutta suomentaa, ja kustantaja on valmis tätä arvokasta kulttuurityötä kanssani tekemään (tällä hetkellähän kiinalaista kaunokirjallisuutta suomentaa minun lisäkseni vain Riina Vuokko). Nämä kaksi projektia tuovat minulle satojen tuntien edestä haastavaa, erittäin antoisaa työtä, jonka myötä olen jatkossa valmis tarttumaan yhä suurempiin haasteisiin. Mitä enemmän kiinalaisia teoksia luen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että kiinalaisen kirjallisuuden aarrearkku on pohjaton (ja sitä laajemmaksi kasvaa ostoslistani). Minun onnekseni arkku on suomen kielellä myös pitkälti tutkimaton, mikä tarkoittaa sitä, että minulla on suuri kunnia (mukana tulee tietysti myös paljon vastuuta) tarttua näihin koskemattomiin helmiin ja hioa niistä käännökset suomalaiselle lukijalle.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Kuukausi Kiinassa, yksi blogiteksti

”Jos kaupunkeja verrataan ihmiseen, Chengdu on kuin fiksu nuorukainen, joka kantaa kädessään paperiviuhkaa ja suhtautuu elämäänsä rennosti. Chongqing puolestaan on kuin erämaiden karpaasi, joka kantaa käsissään kahta nuijaa ja käy epäröimättä kimppuusi, jos uskallat ottaa häneen katsekontaktin.”Unohda minut tänä yönä, Chengdu

Lensin toukokuussa ensimmäistä kertaa Kiinaan Finnairin kyydissä. Tuntui hienolta, sillä aikaisempien vuosien budjettiratkaisut venäläisyhtiö Aeroflotin siivillä Moskovan kautta eivät olleet koskaan olleet erityisen riemastuttavia: vaihtoyhteyttä sai yleensä odottaa noin 20 tuntia, ja koneessa venäläiset lentoemännät (vai mikä nyt onkaan nykyisin poliittisesti korrekti termi, onhan henkilökunnan joukossa myös miehiä) olivat usein yllättävän tylyjä.

Tällä kertaa lensin ensin Tallinnan viihtyisältä Lennart Meri -lentokentältä (jossa sain muun muassa istuskella säkkituolilla lentoa odotellessani) Helsinkiin, mistä matka jatkui parin tunnin odottelun jälkeen suoraan Chongqingiin. Lento sujui mukavasti, vaikka jouduinkin keskelle innokasta hollantilaista nuorisojoukkoa, jonka pälpätystä eivät edes korvatulpat pitäneet loitolla. Onneksi henkilökunta oli jälleen kerran aivan uskomattoman ystävällistä.

Oli muuten jännä seurata, kuinka (ilmeisesti) Finnairin Xi’anin-kone kulki pitkään rinta rinnan koneeni kanssa – vasta loppua kohden koneiden tiet alkoivat erkaantua. Xi’anista olen kuullut sellaista, että siellä ei Terrakotta-armeijan lisäksi ole juuri mitään näkemisen arvoista, ja että ei se armeijakaan itse asiassa niin erityisen kaksinen ole – itse näin onneksi patsaita kerran Tampereella. Matkailijoita Xi’an silti vetää puoleensa, ja siksi Finnairkin varmaan sinne lentää.

Chongqingistakaan en ole mitään erityistä koskaan kuullut, mutta se ei ollut laskeutuessani tärkeää. Päivä oli pilvinen ja aavistuksen sateinen, ja valtava Chongqing (jossa villeimpien arvioiden mukaan asuu lähes 30 miljoonaa ihmistä) tornitaloineen toi jotenkin maailmanlopun mieleen – ei ehkä edes kovin kaukaa haettu ajatus. Saavuin kaupunkiin aamulla seitsemän tienoilla, ja ainoa tehtäväni oli löytää seitsemän tunnin aikana tieni Chongqingin päärautatieasemalle, mistä matkani jatkuisi 20-tuntisella junavuorolla vanhaan tuttuun Kunmingiin.

Junamatka oli ensimmäiseni Kiinassa, jonka aikana en joutunut ärtymään lähelläni mölyävästä porukasta. Taisin nukkua matkasta peräti 15 tuntia – lentokoneessa en ollut onnistunut nukahtamaan, kiitos hollantilaisten, joten yksi yö oli jäänyt väliin. Nukkumisen ohella luin juuri aloittamaani Piiritetty linnoitus -romaania (《围城》), jonka kirjoitti 1940-luvulla Qian Zhongshu -niminen, vähemmän tunnettu mutta huomattavat kirjoittajanlahjat omaava herra.

Piiritetty linnoitus on yksi vähemmän tunnetuista 1900-luvun kiinalaiskirjallisuuden helmistä. En ollut sitä vielä lukenut, mutta olen jo pitkään tiennyt, että suomennan sen vielä jonakin päivänä. Matkani tavoite oli saada luettua tuo 359-sivuinen romaani (kiinaksi lukiessani kymmenen sivua päivässä riittää tavallisesti varsin hyvin), ja sainkin sen viimeiset sanat luettua paluumatkalla, kun odottelin jo jatkolentoa Helsingissä. Se on hieno romaani, erittäin hauska sekoitus vanhanajan tien päällä -kuvausta sekä loppua kohti myös avioliittodraamaa. Samalla se on kiehtova kiinalaisen kulttuurin sekä Kiinan ja lännen välisten erojen kuvaus. En enää ihmettele, miksi sekä Han Han että Murong Xuecun ovat tuotannossaan tähän romaaniin niin ahkerasti viittailleet.

Vaimo oli Kunmingin rautatieasemalla vastassa – hän oli lähtenyt Kiinaan jo aikaisemmin, ja myös palaa kotiin pari viikkoa minun jälkeeni. Hänen piti päästä Kunmingiin jo toukokuun alkupäivinä puolustamaan kiinankielistä graduaan (joka muuten näyttää nyt painettuna upealta ja saa minut puhkumaan ylpeyttä). Tätä kirjoittaessani hän on vielä Shanghaissa, jonne Tallinnan Konfutse-instituutti hänet lähetti pitämään huolta kahden viikon kielileirille saapuneista virolaisnuorista. Kotona on siis ollut hiljaista, mikä tarjoaa minulle täydellisen tekosyyn uppoutua sekä kiinan että viron kielen opintoihini ja aloitella siinä sivussa jo ansaittua kesälomaa.

Vietin Kunmingissa lopulta kaksi ja puoli viikkoa, eikä niistä päivistä ole kovin paljon kerrottavaa. Majoituimme The Hump -nimiseen hostelliin, joka meluisuudestaan huolimatta on ansainnut maineensa Kunmingin parhaana hostellina. Majoittuminen on edullista (maksoin ensin punkastani 35 yuania yöltä, ja halvin yksityishuonekin maksoi kahdelta henkilöltä yhteensä vain 110 yuania) ja suuri kattoterassi (joskin niinkin matalalla kuin kolmannessa kerroksessa) tarjoaa viihtyisät puitteet päivien ja iltojen viettämiseen.

Minulla oli koko matkan ajan vielä jonkin verran työvelvollisuuksia, joten aamupäivät menivät usein kirjoittaessa. Tämä olisi ollut täysin ok, ellei internetin käyttö olisi jälleen kerran Kiinassa aiheuttanut reilusti harmaita hiuksia. VPN (virtual private network) -ratkaisu ei osunut tällä kertaa oikeaan, vaikka VPNinjaa olinkin aikaisemmin ehtinyt Kiinassa yli vuoden ajan tyytyväisenä käyttää. Monet verkkosivuthan eivät Kiinassa ilman VPN:ää toimi. VPNinja tarjosi hetkittäistä helpotusta Facebook-riippuvuuteen, mutta silloin kun Facebook toimi, kaikki muu tuntui kärsivän. Seuraavalla kerralla täytyy kokeilla jotain muuta ratkaisua.

Lounaan jälkeen olin yleensä vapaa, mikä tarkoitti lähes poikkeuksetta sietämättömän kevyttä olemista. Vaimon piti vielä käydä silloin tällöin hoitamassa asioitaan yliopistolla, minkä vuoksi jäin usein viettämään iltapäiviäni hostellin sohville, joilla löhöillen joko luin romaaniani tai sitten otin muuten vain rennosti. Pieni varaslähtö kesälomaan siis!

Jo ennen Kunmingiin saapumistani vaimo oli ystävystynyt parin henkilön kanssa, jotka hekin olivat päättäneet majoittua The Humpiin hieman pidemmäksi ajaksi.

Toinen uusista tuttavuuksista oli Intiassa syntynyt, Australiassa asuva mutta Kiinan passin omistava (!) eläkeläisherra. Hän istui mielellään illalla alas ja tilasi itselleen (ja usein myös seuralaisilleen) lasillisen punaviiniä. Usein hänellä oli vielä repussaan kaupasta haettu piilopullo, josta santsata viiniä ensin kohteliaasti baarista ostettuihin laseihin. Keskustelimme päivittäin tuntikausia kaikesta taivaan ja maan välillä, ja meistä tuli läheisiä – näin miehessä paljon sellaista, mitä uskon tai toivon itsessäni näkeväni kun olen ehtinyt varttua hänen ikäänsä. Hänen lisäkseen seurassamme oli eloisa 24-vuotias amerikkalaistyttö, joka hyvin vahvasta amerikkalaisuudestaan huolimatta oli hänkin erittäin mukava ja antoisa keskustelukumppani.

En valitettavasti edelleenkään onnistunut käymään paikallisen väestön kanssa kovin pitkiä keskusteluja. Mielenkiintoisimman sananvaihdon taisin käydä pienen tytön kanssa, kun taas pisimmän aikuisen kanssa käymäni keskustelun aiheet liikkuivat tuttuun tyyliin pelkän rahan ympärillä: ”Paljonko saat palkkaa?” ”Paljonko lentolippusi maksoivat?” ”Paljonko maksaa kun soitat kotiin?” ”Paljonko asunto kotimaassasi maksaa?” ”Paljonko kulutat Kiinassa päivän aikana?” Ja. Niin. Edelleen. Huokaus.

Kaikista hyvistä kokemuksistani huolimatta tämänkertainen Kiinan-vierailuni toimi valitettavan hyvänä muistutuksena siitä, miksi halusin vuosi sitten niin palavasti muuttaa Kiinasta pois. En kuitenkaan halua purkaa negatiivisia ajatuksiani tähän luettavaksi, vaan tyydyn siihen, että olen saanut jakaa turhautumiseni vaimon kanssa (joka muuten jakaa tuntemukseni 99-prosenttisesti).

Kunmingin jälkeen oli aika panna lomavaihde silmään, vaikka itse jouduinkin yhä ne aamupäivät viettämään työn merkeissä. Vaimo sai oikein luvan kanssa nukkua aamuisin myöhään ja lukea kirjaa tai katsella suosikki-tv-sarjojaan, kunnes kutsuin hänet syömään kanssani lounasta.

Matkustimme ensin junalla Chengduun. Kolme ja puoli vuotta sitten stipendi vei meidät molemmat Kunmingiin, missä tapasimme. Kuitenkin olimme kumpikin kirjoittaneet stipendihakemukseen ykköstoiveeksi Chengdussa sijaitsevan Sichuanin yliopiston. Nyt meille koitti viimein tilaisuus viettää viikko tuossa kaupungissa, jonne olimme molemmat niin palavasti halunneet päästä asumaan ja opiskelemaan.

Chengdu, Kiinan viidenneksi suurin kaupunki ja juuri suomentamani romaanin tapahtumapaikka, tuntui heti Kunmingiin nähden virkistävältä ja suorastaan jännittävältä. Koostaan huolimatta Chengdu ei vaikuttanut erityisen suurelta. Matkailijan kannalta oli mukavaa, että monet vierailemisen arvoisista kohteista sijaitsevat kohtuullisten etäisyyksien päässä hostellilta tai kaupungin keskustasta. Löysin kartalta paljon tuttuja kohteita, jotka mainitaan Chengdu-suomennoksessani: Wenshu-luostari, Wuhou-temppeli, Du Fun olkikattoinen mökki…













Muihin elämyksiin lukeutui muun muassa vierailu keskukseen, jossa kiinalaiset tekevät parhaansa pitääkseen jättiläispandapopulaatiota hengissä – helpommin sanottu kuin tehty, sillä pienen peniksen lisäksi pandat on kirottu äärimmäisellä laiskuudella. Pääsimme paikalle varhain aamulla juuri sopivaan aikaan: puolisen tusinaa leikkituulella ollutta pandanpoikasta painivat keskenään ja tekivät parhaansa aiheuttaakseen kavereilleen vahinkoa. Vaimo kertoi, ettei muista, koska viimeksi olisi kuullut minun nauravan yhtä riemukkaasti. Isommat pandat, jos niitä nyt edes sattui näkemään, ottivat rennosti ja söivät bambua. Ne muistuttivat mielestäni monin tavoin ihmistä.







Chengdussa kävimme myös hot pot -ravintolassa, vaikka se kaikkein kuuluisin hot pot odottikin oikeastaan vasta Chongqingissa. Tilasimme oman annoksemme sellaisena versiona, jossa suurin osa liemestä ei ole tulista ja vain keskiosa on chilin tummaksi värjäämä. Sain ihan hyvät punat poskilleni! Ravintolassa tunnelma oli asianmukainen: ateriaansa aloittelevat ihmiset alkoivat hiljalleen niiskuttaa, sitten vähän yskiä, sitten juoda enenevissä määrin olutta. Eräässä pöydässä punaposkiset miehet alkoivat yksi toisensa jälkeen riisua paitojaan, ja meteli alkoi ahkeran olutlasien kilistelyn myötä yltyä – tulinen ruokakin taisi tarjota humalaan oman lisänsä. Tunnelma oli vallan mainio!


Ammatillisessa mielessä tämänkertainen Kiinan-matkani oli tärkeä. Olin valmistellut itselleni etukäteen listan kirjoista, jotka halusin tuoda tullessani. Lopulta haaviini tarttui yhteensä 16 romaania tai novelli- tai esseekokoelmaa yhdeksältä eri kiinalaiskirjailijalta. Tavoitteeni on jatkossakin suomentaa kiinalaista kirjallisuutta yhden tai kahden kirjan vuositahdilla, ja toivon, että näistä ostoksista riittää suomennettavaa pitkälle tulevaisuuteen.

Näiden kuudentoista kirjan lisäksi hankin itselleni niin tärkeitä oppikirjoja: syventävien kiinan kielen oppikirjojen lisäksi ostin kaksi klassisen kiinan maailmaan johdattavaa teosta sekä niiden rinnalle kirjat, jotka opastavat Tang- ja Song-runouden jännittävään maailmaan. Kaksi ensimmäistä romaanisuomennostani ovat osoittaneet, että kiinan kielen tuntemuksessani on vielä paljon kehitettävää. Lisäksi viittauksia klassiseen kiinaan näyttäisi esiintyvän lähes jokaisessa romaanissa.

Myös Chengdussa hostellivalintamme osui nappiin. Mix Hostel on ilmeisesti yksi kolmesta Chengdussa yhteistyötä tekevästä, keskimääräistä hyvämaineisemmasta hostellista. Lievästä ahtaudestaan huolimatta hostelli tarjosi edulliset puitteet äärimmäisen viihtyisässä miljöössä. Henkilökunta oli häikäisevän ystävällistä ja jopa hostellin tarjoama ruoka maistui niin hyvin, että monesti emme vaivautuneet edes lähtemään ulos muita ratkaisuja etsimään. Usein kiinalaishostellien tarjoama ruoka on korkeintaan keskinkertaista.


Mix Hostel toimi meille mukavana majapaikkana viikon verran ennen kuin koitti aika suunnata junalla Chongqingiin – sieltä lähtisi lentoni sekä samana päivänä vaimon pikajuna kohti Shanghaita. Nähtävyysnälkä oli aika pitkälti saatu jo Chengdussa tyydytettyä, emmekä jaksaneet enää olla kovin kunnianhimoisia.

Hostelli (joka tällä kertaa oli huomattavasti keskinkertaisempi) sijaitsi mukavasti Jangtsejoen varrella, vaikkakin niin alhaalla rinteessä, että sinne ja sieltä pois pääseminen vaati aina pitkien portaikkojen läpikäymisen. Kaiken lisäksi kaupungissa oli niin kuuma, että emme ensimmäisen päivän jälkeen enää viitsineet edes harkita ulos lähtemistä ennen iltapäivää!

Chongqing ei loppujen lopuksi tuntunut mitenkään erityiseltä, mutta jotain kaupunki kuitenkin tarjosi – sellaisen suurkaupunkikärpäsen pureman, jonka olen aikaisemmin kokenut Hong Kongissa ja Shanghaissa ja jota olen sittemmin ehtinyt kaivata. Chongqing on niin vilkas ja meluisa ja jonkinlaisella viehättävällä tavalla sekava, että jokainen kävelyretki sen kaduilla tuntui jännittävältä seikkailulta. Hieman yllättäen ihmiset tuijottivat kaduilla ulkomaalaisia poikkeuksellisen paljon, mutta emme antaneet sen häiritä nautiskeluamme: tuntui taas hienolta olla Kiinassa!








Muista myös tutustua Kiinaan liittyviä kieli- ja asiantuntijapalveluja tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Kiina-kuulumiset: Romaanin Chengdu vaihtuu oikeaan Chengduun

Edellisestä elämäni kulkua painottavasta blogitekstistä on ehtinyt jo vierähtää aikaa, joten tässä ”tilapäivitys”.

HSK 6 – menestys!

Kuten blogiani seuraavat tietävät, kävin maaliskuun lopulla Tallinnan yliopiston Konfutse-instituutissa suorittamassa HSK:n eli kiinan kielen tasokokeen kuudennen ja korkeimman tason.

Testi olisi voinut mennä paremminkin, mikä johtui osittain itsestäni riippumattomista tekijöistä. Kuuntelun aikana kahdella koetilannetta valvoneella opettajalla oli yllättävän paljon säädettävää, mikä vaikutti toisinaan äänitteiden kuulemiseen. Kuulokkeita ei nimittäin ollut tarjolla, joten jokainen ylimääräinen ääni johti siihen, että yksi tai kaksi sanaa jäi kuulematta. Tämä ei sinänsä olisi ollut katastrofi, ellei asia olisi johtanut myös ärtymiseeni, joka puolestaan tarkoitti keskittymisen herpaantumista ja varmasti useiden pisteiden menettämistä. Tulos kuuntelusta 68/100. Koko testin kolmesta osiosta pitää saada keskimäärin 60 pistettä, mikäli mielii testin läpäistä.

Luetunymmärtäminen oli vahvin osa-alueeni, vaikka testitilanteessa kiire tulikin: tulos 84/100. Kahden kiinalaisen romaanin suomentaminen on selvästi harjaannuttanut taitojani.

Viimeinen osio eli kirjoitelma sujui kuuntelun tavoin tyydyttävästi. Annettu teksti kertoi miehestä, joka oli keksinyt mobiiliapplikaation (onneksi sana oli minulle tuttu!). Tekstistä piti kirjoittaa ulkomuistista noin 400 kirjoitusmerkin mittainen tiivistelmä. Pisteitä 70/100. Mainittakoon, että tämän viimeisen osion aikana koetta valvoneet opettajat kuiskuttelivat keskenään ärsyttävästi ainakin kymmenen minuutin ajan – vihaisista mulkaisuistani välittämättä.

Kävin koetilanteen jälkeen tekemässä opettajien toiminnasta kohteliaan valituksen (siitä huolimatta, että koetta valvonut mies on vaimoni pomo). Tämä oli neljäs kerta kun suoritin HSK:ta, eikä keskittymistäni ole koskaan aikaisemmin pantu koetilanteessa yhtä tiukoille. Onneksi läpäisin testin (yhteispistein 222/300, läpäisemiseen vaaditaan 180 pistettä), joten minun ei enää tarvitse käydä suorittamassa sitä uudelleen!

Unohda minut tänä yönä, Chengdu

Myös toinen romaanisuomennokseni on jo ehtinyt saapua päätökseensä – toimitusprosessia sekä alkusanojen ynnä muiden tekstien kirjoittamista lukuun ottamatta. Suomensin Murong Xuecunin hienon romaanin tammi- ja huhtikuun välisenä aikana ”varsinaisen työni” ohessa noin viidentoista sivun viikkotahdilla. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että olen lopputulokseen tyytyväinen, mutta katsotaan nyt millaista palautetta tulee! Tässä lyhyt katkelma suomennoksestani:

Jos kaupunkeja vertaa ihmisiin, Chengdu on kuin huoleton kulkuri, jolla ei ole tippaakaan kunnianhimoa eikä edes juuri mitään tekemistä. Chengdun pehmeä murre on niin miellyttävää kuunneltavaa, että se voi saada kiukunkin laantumaan. Chengdulaiset ovat maankuuluja joutilaisuudestaan. He viettävät päivänsä leppoisasti siemaillen teetä joko rottinkituolilla istuskellen tai sitten mahjongpöydän ääressä. Koko heidän elämänsä on kuin yksi pitkä, kiireettömästi etenevä ilta. Satuit sitten Qingyang-palatsille, Wuhou-temppelille tai Du Fun olkikattoiselle mökille, näet aina kaikkialla suuret määrät joutilaita ihmisiä, jotka ovat ostaneet viidellä yuanilla pannullisen teetä ja istuneet sitten alas kuluttamaan päiväänsä. Ajan myötä heidän päivänsä ovat muuttuneet yhtä laimeiksi ja mauttomiksi kuin heidän toistakymmentä kertaa kuumassa vedessä uitetuilla lehdillä maustettu teensä.

Kerron projektin etenemisestä lisää, kun kerrottavaa tulee!

Myös se oikea Chengdu!

Viimeisenä muttei vähäisimpänä: paluu Kiinaan! Ei vaan, oikeastaan kyse on vain pienestä matkasta. Vaimoni lähtee kahdeksi kuukaudeksi Kiinaan puolustamaan ensin kiinankielistä graduaan ja toimimaan sitten Shanghaissa virolaisille lukiolaisille ja yliopisto-opiskelijoille järjestettävän kielileirin vastuuhenkilönä.

Sain tästä hyvä tekosyyn lähteä itsekin käymään Kiinassa. Taskussani on nyt 30 vuorokauden turistiviisumi (ensimmäinen turistiviisumini Kiinaan) ja meno-paluulippu Finnairin suoralle lennolle Helsingistä Chongqingiin. Aion viettää matkani ensimmäisen puoliskon tutussa ja turvallisessa Kunmingissa ja palata sitten takaisin hieman keskemmälle Kiinaa. Aion tutustua suurella mielenkiinnolla Chongqingin ja Chengdun miljoonakaupunkeihin – toivottavasti en sentään päädy Chengdussa viettämään moraalisesti ihan yhtä rappeutuneita päiviä kuin juuri suomentamani romaanin päähenkilö Chen Zhong!

Loman ja rentoutumisen ohella matkalleni on myös ammatilliset syynsä. Ensinnäkin minun täytyy pitää huoli myös kiinan kielitaitoni suullisesta puolesta, jota en ole juuri päässyt harjoittelemaan sen jälkeen, kun viime kesänä palasin Kunmingista ja muutin Viroon. Toisekseen aion hankkia vielä pienen nipun edistyneen tason kiinan kielen oppikirjoja sekä luultavasti myös klassisen kiinan maailmaan johdattavia opuksia. Olen kielinörtti enkä saa oppikirjoista tarpeekseni!

Kaikkein tärkein tavoitteeni on kuitenkin löytää tuliaisiksi mahdollisimman paljon kiinnostavaa kiinalaista nykykaunokirjallisuutta eri kirjailijoilta. Tavoitteeni on kääntää jotakin kiinasta myös ensi vuonna, ja todennäköisesti myös joka vuosi sen jälkeenkin. Ideoita on jo paljon ja niitä tulee luultavasti matkan varrella vielä lisää.

Tässä tämänkertaiset kuulumiset – lisää päivityksiä luultavasti luvassa Kiinan-matkani aikana!

Muista myös tutustua Kiinaan liittyviä kieli- ja asiantuntijapalveluja tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com



torstai 2. huhtikuuta 2015

Sana kiinaa päivässä!

Viime viikolla sain ajatuksen perustaa kiinan kieleen liittyvän, englanninkielisen Facebook-sivuston. Chinese Word of the Day jakaa yhden kiinan kielen sanan, ilmauksen tai kirjoitusmerkin joka päivä. Luonnollisesti tarkoitukseni on jakaa sivulla mielenkiintoista sanastoa eikä ihan mitä tahansa mitä eteen sattuu. Tarjolla siis hyödyllisiä tai hyödyttömiä mutta takuuvarmasti kiehtovia ja vaivattomia kurkistuksia kiinan kielen (ja sitä kautta myös Kiinan ja kiinalaisen kulttuurin) maailmaan!

Sivusta saa tykätä ja siitä saa vinkata kaverille!

https://www.facebook.com/chinesewordoftheday

Muista myös tutustua Kiinaan liittyviä kieli- ja asiantuntijapalveluja tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com



lauantai 28. maaliskuuta 2015

HSK 6 -testin rakenteesta

Osana valmistautumistani huomisaamuiseen HSK 6 -koitokseeni kirjoitan tässä hieman testin rakenteesta. Toivon, että blogitekstistäni on tulevaisuudessa hyötyä niille, jotka samaa testiä ovat aikeissa suorittaa.

Testi koostuu kolmesta osiosta: kuuntelusta (35 min + 5 min vastausten merkitsemiseen), luetunymmärtämisestä (50 min) sekä kirjoitelmasta (45 min). Yhteensä siis 2 tuntia 15 minuuttia. Jokaisesta osiosta voi saada 100 pistettä. Testin läpäisemiseksi tarvitaan 180 pistettä, eli jokaisesta osiosta on saatava keskimäärin vähintään 60 pistettä.

Kuuntelu jakautuu kolmeen osaan seuraavasti:

(1) 15 tehtävää

Kuulet lyhyen tekstinpätkän tai dialogin. Valitse kuunneltuasi neljästä vastausvaihtoehdosta se, joka vastaa kuulemaasi sisältöä.

Esimerkki:

生物学家和经济学家在树林中散步,突然碰到一头大黑熊。经济学家扭头就跑。生物学家说:“别跑了,我们跑不过黑熊!”而经济学家一边狂跑,一边回头说:“我虽然跑不过黑熊,但我跑得过你!

Vastausvaihtoehdot:

A 他们去动物园了
B 他们遇到了老虎
C 生物学家吓晕了
D 经济学家一直在跑

(2) 15 tehtävää

Kuulet kolme pidempää dialogia tai haastattelua. Jokaisen päätteeksi kuulet viisi kysymystä, joihin sinun tulee valita neljästä vastausvaihtoehdosta oikea.

(3) 20 tehtävää

Kuulet pituudeltaan vaihtelevia tekstinpätkiä tai dialogeja, joihin liittyen sinulle esitetään vaihteleva määrä monivalintakysymyksiä. Viimeisen kysymyksen jälkeen saat viisi minuuttia aikaa vastauslomakkeen täyttämiseen koko kuunteluosion osalta.

Näytetestiä tehdessäni sain kuuntelun ensimmäisestä osasta lähes kaikki oikein, mutta toisessa osiossa haparoin pahemman kerran. Kolmas, vaikeimmaksi otaksumani osuus sen sijaan sujui paremmin. Yhteensä sain pisteitä 35/50 eli 70 sadasta. Hyvä alku, varsinkin, kun olen aina pitänyt kuuntelua heikkona kohtanani!

Luetunymmärtäminen jakautuu neljään osaan seuraavasti:

(1) 10 tehtävää

Saat luettavaksesi neljä lausetta. Etsi niistä se, jossa on virhe.

Esimerkki:

A 秋天是北京一年中最美好的季节。
B 他是一位有着30多年教龄的老教师。
C 做一件事情,只要开始行动,就算获得了一半的成功。
D 婺源是属于南宋著名学者朱熹的故里和中国铁路之父詹天佑的家乡。

Tähän tehtävään liittyen kaksi ajatusta/vinkkiä:

Luetunymmärtämisosiossa tulee helposti kiire, ja siksi kannattaa säästää aikaa silloin kuin voi – jopa silloin, kun vaarana on väärän vastauksen valitseminen. Voi olla parempi vastata väärin kuin tuhlata liikaa aikaa vaikeaan tehtävään (johon ehkä kaiken sen miettimisenkin jälkeen lopulta vastaa kuitenkin väärin).

Esimerkiksi ylle kopioimassani näytetestin tehtävässä en löytänyt kolmesta ensimmäisestä lauseesta mitään vikaa. Sen sijaan, että olisin käyttänyt aikaa D-kohdan lukemiseen, otin riskin (tai luotin kielitaitooni) ja merkkasin vastaukseksi D:n. Tämä taktiikka onnistui kolme kertaa neljästä. Sama pätee myöhemmissäkin osioissa (tai oikeastaan koko testissä): jos et löydä kolmen ensimmäisen vaihtoehdon joukosta mieleistäsi vastausta, valitse neljäs ja jatka turhia aikailematta seuraavaan tehtävään.

Aikaa voi säästää myös jättämällä vaivalloisia kohtia väliin ja palaamalla ajan salliessa niihin myöhemmin. Tämän ensimmäisen osan kolmessa viimeisessä tehtävässä lauseet ovat jo selvästi hankalampia kuin alussa. Kannattaa harkita siirtymistä seuraavaan osaan, jonka alussa on taas luvassa helpompia pisteitä. Sama pätee luetunymmärtämisen myöhemmissäkin osissa.

(2) 10 tehtävää

Saat luettavaksesi lyhyitä tekstinpätkiä. Jokaisessa on kolme tai neljä aukkoa ja perässä neljä vastausvaihtoehtoa, settiä. Valitse niistä se, jonka sanat sopivat tekstin tyhjiin kohtiin.

Esimerkki:

高中生与初中生相比,在做出判断和决定前能更多地______各种事实和可能性,_____行动的各种可能后果,决定一旦做出也能更______地见诸行动。

A 考察,预料,明显
B 考虑,预计,迅速
C 考验,预见,充分
D 思考,预测,显著

Tässäkin voi taktikoida eliminoimalla vastausvaihtoehtoja. Siten voi kenties löytää oikean vastauksen jo ennen viimeistä aukkoa.

(3) 10 tehtävää

Saat luettavaksesi kaksi pidempää tekstinpätkää. Jokaisessa tekstissä on viisi aukkoa. Tekstin perässä on viisi lausetta, joilla aukot tulee täyttää. Toimi alussa huolellisesti – jokaisen vastauksen myötä vastausvaihtoehdot hupenevat ja seuraavan vastauksen valinta helpottuu. Viimeisen vastauksen voitkin heittää sen kummempia miettimättä, kun jäljellä on enää yksi vaihtoehto! Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä mikäli teet yhden virheen, siitä seuraa automaattisesti myös vähintään toinen mokoma.

(4) 20 tehtävää

Tässä viimeisessä osassa saat luettavaksesi neljä tai viisi pitkää tekstinpätkää, joihin liittyen sinun pitää vastata aina neljään tai viiteen kysymykseen. Tämäkin osa alkaa suhteellisen vaivattomilla teksteillä ja vaikeutuu sitten loppua kohti.

Näytetestiä tehdessäni sain luetunymmärtämisosiossa 36/50 pistettä eli 72 sadasta. Tämä tarkoittaisi oikeassa koetilanteessa sitä, että kirjoitelma saa mennä kehnostikin: 38 pistettä sadasta riittäisi läpäisemiseen vaadittavan kokonaispistemäärän saavuttamiseen.

Kirjoittamisosio koostuu yhdestä kirjoitelmasta:

Saat luettavaksesi noin 1 000:n kirjoitusmerkin mittaisen tekstin. Sinulla on 10 minuuttia aikaa tutustua siihen, minkä jälkeen teksti otetaan sinulta pois. Tehtäväsi on sen jälkeen kirjoittaa omin sanoin tekstistä 400 merkkiä pitkä tiivistelmä. Mielipiteitäsi aiheesta ei kaivata, vaan sinun tulee vain muistaa lukemasi tekstin sisältö. Muista keksiä tiivistelmällesi otsikko! Otsikko tulee ensimmäiselle riville, minkä jälkeen jokaisen alkavan kappaleen ensimmäisen rivin kaksi ensimmäistä ruutua tulee jättää tyhjäksi.

Muistan, että sain aikoinaan HSK:n viidennen tason testin kirjoittamisosiosta melko korkeat pisteet, vaikka kirjoitelmieni sisällöt olivatkin melko yksinkertaiset ja lapselliset. Uskonkin, että hienojen sanojen käyttämisen sijaan kannattaa keskittyä siihen, että kirjoitusmerkeistä tulee virheettömiä ja lauseista kieliopillisesti suunnilleen oikeita.

Voit tutustua Kiinaan liittyviä kieli- ja asiantuntijapalveluja tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com



keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Pidä varasi, jos lennät Kiinassa!

Kiinassa matkustava joutuu usein turvautumaan maan sisäisiin lentoihin. Kiinassa (tai kiinalaisten kanssa kansainvälisesti) lentävän kannattaa muistaa, että joka päivä lukemattomat kiinalaiset lentävät ensimmäisen lentonsa. Monella on lentomatkustamiseen liittyvä etiketti vielä hakusessa. Siitä merkkinä viimeaikainen, erikoisista lentokonetapauksista kertovien uutisten tulva.

Tuoreimmassa tapauksessa kiinalaismies pidätettiin ja poistettiin koneesta tappelun päätteeksi. Herra ei suostunut luopumaan ikkunapaikastaan, vaikka hänelle määrätty paikka oli jossain aivan muualla. Mies oli sitä mieltä, että ensimmäisenä koneeseen ehtivillä pitäisi olla oikeus valita istumapaikkansa.

Riidat ja tappelut ovat Kiinan lennoilla yleisiä. Eräässä joulukuisessa tapauksessa riita istumapaikoista johti lopulta siihen, että nuori nainen kaatoi kulhollisen kiehuvaa vettä lentoemännän päälle. Tunteet alkoivat käydä kuumina, ja pian naisen miesystävä uhkasi räjäyttää koneen. Siinä vaiheessa Bangkokista Nanjingiin matkalla ollut kone kääntyi takaisin. Pommia koneesta ei löydetty.

Kerran erään Hong Kongiin mielineen perheen 3-vuotias poika ei suostunut kiinnittämään turvavyötään. Äiti vaati saada pitää poikaansa sylissään lennon ajan, vaikka se oli kiellettyä. Koska lento alkoi viivästyä, matkustajien välille puhkesi riita. Lopulta kolmehenkinen perhe, joka ei suostunut antamaan periksi, poistettiin koneesta.

Tyytymättömyyttä kanssamatkustajissa aiheutti myös matkalla Detroitiin ollut kiinalaisperhe, jonka isä levitti matkustamon käytävälle sanomalehden ja salli poikansa hoitaa tarpeensa paperin päälle. Kiinan kaduilla ulostava lapsi on tavallinen näky, mutta Kiinaan näky sitten rajoittuukin.

Joulukuussa eräs kärsimätön kiinalaisherra päätti jouduttaa koneesta poistumistaan ottamalla käyttöön hätäevakuointiin tarkoitetun ”liukumäen”. Mies, joka ei oman selityksensä mukaan ollut kuunnellut turvaohjeita ennen lentoa, sai maksaa tempauksestaan noin 5 000 euron vahingonkorvaukset.

Toisessa tapauksessa lentokone odotti vuoroaan kiitoradalle, kun eräästä matkustajasta alkoi tuntua siltä, että matkustamossa oli hieman tunkkaista. Hän päätti avata istumapaikkansa vieressä sijaitsevan hätäuloskäynnin voidakseen haukata raitista ilmaa. Lähtö viivästyi ja mies siirrettiin istumaan mahdollisimman kauas hätäuloskäynneistä.

Näistä tapauksista heijastuu Kiinan kiivas kehitys. Lennoilla tapahtuu, koska ne ovat pullollaan vaurastuneiden perheiden jäseniä, joilla vielä hiljattain saattoi tuskin olla varaa edes polkupyörään. Kummalliset ratkaisut ja erikoinen käytös saattavat olla arkipäivää maaseudun paikallisbussissa, mutta moni ei tule ajatelleeksi, että pelisäännöt ovat lentokoneessa hieman toiset.

Voit tutustua Kiinaan liittyviä kieli- ja asiantuntijapalveluja tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com



keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Viimeisen HSK:n paikka

Eräs viimeisistä HSK-aiheisista blogiteksteistäni oli otsikoltaan ”HSK 5: ehkä masokisteille”. Suoritin HSK:n toiseksi ylimmän tason joulukuussa 2011. Silloin kyseessä oli kolmas kerta kun suoritin kiinan kielen tasokokeen (汉语水平考试) eri tasoja.

Olen jokaisella yrittämälläni läpäissyt testin, mutta samalla olen joka kerta vihannut sitä. Siksi olen tarkoituksella vältellyt testin kuudennen ja korkeimman tason suorittamista, vaikka olisin sen pystynyt läpäisemään varmasti jo kaksi vuotta sitten. Minulla ei vain ole ollut mitään palavaa syytä hankkia kyseistä diplomia – miksi siis olisin halunnut kiusata itseäni?

Viime aikoina olen kuitenkin pariinkin otteeseen saanut kuulla kommentin: ”Oho, oot suorittanut hooäskoo vitosen?!”

Tuumin, että jos jo viitostason läpäiseminen herättää kunnioitusta, niin ehkä nyt olisi aika suorittaa se viimeinenkin taso. Onhan minulla nykyisin myös oma yritys, jonka nimissä myyn kiinan kielen osaamistani. Ehkä HSK 6 voi jo tehdä vaikutuksen potentiaaliseen asiakkaaseen?

Olen päättänyt suorittaa testin Tallinna ülikooli Konfutsiuse instituutis eli Tallinnan yliopiston Konfutse-instituutissa maaliskuun viimeisenä lauantaina.

Sitä ajatellen Kiina-blogissa on luvassa pari aiheeseen liittyvää blogitekstiä. Kirjoitan valmistautumisesta, testin rakenteesta, testitilanteesta itsestään sekä lopulta myös kehuskelevaan sävyyn saavuttamastani tuloksesta. Mikäli kaikesta itsevarmuudestani huolimatta kuitenkin epäonnistun, saattaa blogissa vallita asian suhteen vain syvä hiljaisuus.

Voit tutustua Kiinaan liittyviä kieli- ja asiantuntijapalveluja tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com



tiistai 10. helmikuuta 2015

Ympäristö kiittää Kiinan köyhiä

Joulukuussa 2014 erään iäkkään pariskunnan tarina sulatti kiinalaismediassa sydämiä. Xinjiangin maakunnassa asuva 70-vuotias herra oli vienyt rouvansa korukauppaan ja ostanut tälle timanttisormuksen.

Tapahtumasta teki erityisen se, että vanha herra oli tienannut rahat sormukseen romua keräämällä. ”Elämämme on ollut kovaa”, mies oli todennut sormuksen ostettuaan. ”Halusin piristää vaimoani.”

Tarinat vanhemman kiinalaisväen sinnikkyydestä eivät tule allekirjoittaneelle enää yllätyksenä, sillä asuin Kiinassa yli kolme vuotta. Kestävän kehityksen ystävänä ja aktiivisena ihmisten tarkkailijana kiinnitin Kiinan-vuosieni aikana myös jätteitä kerääviin ihmisiin paljon huomiota.

Ensimmäisenä vuotenani asuin Zhejiangin maakunnassa, paikallisen yliopiston asuntolassa. Alkuviikkoina valittelin usein sitä, kuinka kierrätysmahdollisuudet loistivat poissaolollaan. Vuosia jatkuneen, Suomessa opitun tunnollisen kierrättämisen jälkeen tuntui pahalta heittää kaikki jätteet samaan astiaan.

Opin kuitenkin nopeasti, ettei Kiinan kierrätystilanne ehkä olekaan täysin lohduton.

Kerran ulos lähtiessäni näin yhden asuntolamme siivoojista sinisten jäteastioiden kimpussa. Luultavasti köyhältä maaseudulta kaupunkiin töihin tullut nainen oli avannut lukemattomia muovipusseja ja lajitellut kaiken kierrätettäväksi kelpaavan siisteihin nippuihin. Huokaisin helpotuksesta, vaikkei minun käynytkään siivoojaa kateeksi.

Vastaava tilanne paisui toisenlaisiin mittasuhteisiin kesäkuussa, kun sadoilla opiskelijoilla alkoi koittaa kotiinpaluun aika. Silloin moni sai huomata, että vaihto-opiskeluaikoina nurkkiin kertynyt materia ei mahdukaan matkalaukkuihin. Yhtäkkiä roskiin lensi jätesäkkikaupalla täysin käyttö- tai kierrätyskelpoista tavaraa: vaatteita, kirjoja, erilaista arjen käyttötavaraa.

Siivoojat tekivät tavallista pidempiä työvuoroja varmistaakseen, ettei hyvää tavaraa menisi sivu suun. Kerran kuulin heidän jopa riitelevän keskenään jätehuoneessa. En usko, että mitään meni hukkaan.

Uskon, että moni matalapalkkainen kiinalainen voi jopa kaksinkertaistaa tulonsa jätteitä penkomalla. Tavaran kierrättäminen on varmasti kymmenille miljoonille elinehto.

Kun asuin kaksi vuotta Lounais-Kiinassa yhdessä maan köyhimmistä maakunnista, jätin usein kierrätettäväksi kelpaavan materiaalin muovipusseissa pihalla sijaitsevien roskalaatikkojen viereen. Kun palasin puoli tuntia myöhemmin päivälliseltä kotiin, niput olivat lähes poikkeuksetta hävinneet.

Asuntoni ikkunasta huomasin päivisin, että kaksikin eri naista kävi säännöllisin väliajoin tarkistamassa asuinalueemme roskikset.

Elinkorttelimme pääportilla odotti lisäksi aina puolisen tusinaa kierrättäjää pienellä lavalla varustettujen, kolmipyöräisten polkupyöriensä kanssa (ks. kuva). He ottivat vastaan kaiken ylimääräisen keräyspaperista aina huonekaluihin ja epäkuntoisiin kodinkoneisiin. Lahjoittaja sai kiitokseksi muutaman ryppyisen setelin. Sitten kierrättäjä lähti viemään tavaraa eteenpäin.


Jossakin hikisen polkupyörämatkan päässä häntä odotti suuri, huolestuttavan täyteen tavaraa lastattu rekka. Sen kuljettaja puolestaan maksoi kierrättäjälle ennen kuin lähti lastin täytyttyä viemään tavaraansa edelleen seuraavalle linkille kierrätyksen ketjussa.

Valitettavasti lähes 1,4 miljardin asukkaan Kiinassa kierrätysvalistusta ei ole vielä saatu ulottumaan kansan korviin asti. Siitä huolimatta uskon, että materiaali kiertää Kiinassa tehokkaasti. Syytä tehokkuudelle tosin on turha etsiä minkäänlaisesta vihreästä ajattelusta. Riittää, että tiedostaa yhden kasvavan Kiinan lukemattomista yhteiskunnallisista epäkohdista: köyhien valtavan määrän. Köyhät kierrättävät varakkaampien jätteet.

Kiinassa on pian enemmän superrikkaita kuin missään muussa valtiossa. Samalla köyhien määrä on edelleen hurja – heidän määränsä mitataan sadoissa miljoonissa. Kiinalaisten kulutuskyvyn alati kasvaessa ja arvomaailman muuttuessa yhä materialistisemmaksi ympäristöasioista huolestuneen mielessä herää kuitenkin paradoksaalinen ajatus: onneksi Kiinassa sentään on vielä niin paljon köyhyyttä!

Voit tutustua Kiinaan liittyviä kieli- ja asiantuntijapalveluja tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com

perjantai 30. tammikuuta 2015

Matkoja savusumuun


Saasteet ovat yksi huolestuttavimmista ilmiöistä tämän päivän Kiinassa.

Kyseessä on ilmiö, jonka vuoksi lukemattomat, allekirjoittanut mukaan lukien, ovat alkaneet vältellä Kiinaa. Myös monet kiinalaiset haluaisivat paeta kotimaastaan sinisempien taivaiden maille, mutta yleensä vain rikkailla tai muuten etuoikeutetuilla on siihen mahdollisuus. Silti Kiinan talouskasvua jaksetaan hehkuttaa, ikään kuin tällä kasvulla ei olisi raakoja, peruuttamattomia sivuvaikutuksia.

Jia Zhangke puolestaan on yksi tämän päivän Kiinan kiinnostavimmista elokuvantekijöistä. Tämä kiinalaisohjaajien ”kuudennen sukupolven” yhteiskuntaa tarkasteleva johtotähti on mies sellaisten elokuvien kuin Still Life, 24 City ja A Touch of Sin takana.

Nyt Jia Zhangke on tehnyt yhteistyössä Greenpeacen kanssa Kiinan huolestuttavaa saastetilannetta kuvaavan lyhytelokuvan. Kuulostaa tärkeältä elokuvalta – eikä lopputulos petä odotuksia.

Nimeä Smog Journeys (kiinaksi 《人在霾途》) kantava lyhäri alkaa harmailla kuvilla savupiipuista ja voimaloista. Läheisellä pellolla näemme nelihenkisen maalaisperheen polttamassa nuotiota. Ikääntynyt perheen isoisä yskäisee ja vilkaisee sitten tehtaanpiippuun päin. Myös hänen tyttärensä yskii, sylissään pieni vauva. Missä lienee vauvan isä?

Pitkät junat kuljettavat lukemattomia hiililasteja teollisuuden ja kaupunkien hyödynnettäväksi. Näemme, kuinka pikkukaupungin nuoripari rakastuu, ja siirrymme hieman ajassa eteenpäin. Mies työskentelee paikallisessa kaivoksessa. Lääkärin vastaanotolla selviää, että pienen lapsen keuhkoissa on jo jokin vialla.

Työväki polkee savusumuisissa maisemissa töihin. Myöhemmin he katselevat valkokankaalta propagandavideota Kiinan vihreästä kehityksestä. Todellisuuden ja propagandan välillä on valtava ero.

Greenpeace sanoo: "Taivas ei muutu siniseksi odottamalla." Jotain täytyy tapahtua, ja vähän helvetin nopeasti.

Katso Jia Zhangken hieno, ajatuksia herättävä lyhytelokuva YouTubesta.

Haluan työssäni levittää tietoisuutta paitsi kiehtovasta kiinan kielestä ja kiinalaisesta kulttuurista, myös kiinalaisen nyky-yhteiskunnan epämiellyttävistä totuuksista ja lukemattomista muista maassa vallitsevista epäkohdista. Yritykseni verkkosivut osoitteessa www.hiinakiina.com

torstai 15. tammikuuta 2015

En muuttaisi enää Kiinaan asumaan

Kokoonnuimme viime viikonloppuna Tallinnassa pienellä porukalla, josta jokainen on työnsä puolesta tavalla tai toisella tekemisissä Kiinan kanssa.

Jossain vaiheessa yksi porukasta päätti suorittaa pikagallupin: ”Kenellä on ikävä Kiinaan?” Kädet nousivat ripeästi ilmaan.

Mieleeni tuli erään toisen, Kiinassa vuosien varrella asuneen tuttavani hiljattainen Facebook-tilapäivitys: ”Kiina-syndrooma: ollessasi Kiinassa kaipaat kotia, mutta palattuasi viimein kotiin huomaatkin kaipaavasi jo takaisin Kiinaan.

Tämä pitää monen kohdalla paikkansa. Itse olen palannut Kiinasta pidemmän oleskelun jälkeen kotiin yhteensä neljä kertaa. Kolmen ensimmäisen kerran jälkeen kotimaassa odotti aina jonkinlainen epämiellyttävä vastakulttuurishokki, ja huomasin aina haikailevani takaisin Keskustan Valtakuntaan.

Neljännen Kiinan-vuoteni jälkeen en kuitenkaan ole ehtinyt kaivata Kiinaan sekuntiakaan. Siksi en myöskään nostanut kättäni, kun viikonloppuna ilmoille heitettiin yllä mainittu kysymys.

Kiina väsytti minut totaalisesti, enkä ole tuntemuksieni kanssa yksin. Syitä on monia, mutta en jaksa tässä blogitekstissä niihin kaikkiin lähteä pureutumaan. Blogiani pitempään seuranneet kyllä tietävät, mitä Kiinasta ja kiinalaisista ajattelen.

Tärkeimmän syyn haluan kuitenkin mainita. Se on terveys. Meillä jokaisella on vain yksi elämä. Olisi absurdia sijoittaa ura ja raha sen edelle. Vaikka syliini putoaisi huomenna kuinka mehevä työtarjous, en suostuisi muuttamaan takaisin Kiinaan. En ennen kuin Kiinan ilma, vesi ja ruoka ovat puhdasta. En siis välttämättä enää koskaan.

Kiinan ilmansaasteista ei tarvitse edes puhua, sillä kauhukuviin törmää netissä tahtomattaankin. Huolestuttavan suuri osuus Kiinan vesistöistä on pilalla. Silti pilaantuneella vedellä kastellaan varmasti peltoja. Ruokaa ostaessa ei oikein voi tietää, mistä se on lähtöisin tai mitä elimistöönsä saa ruokailun sivutuotteena. Voi vain toivoa parasta ja pestä vihanneksensa huolella.

Tuoreen tutkimuksen mukaan edes puolet Kiinan ruoantuotantolaitoksista ei täytä nykyaikaisia turvallisuus- ja terveysstandardeja. Ruokaskandaaleja paljastuu Kiinassa usein, ja monesti kehnosti hoidetun tuotannon aiheuttamat haittavaikutukset yksittäisten ihmisten terveydelle ovat peruuttamattomia. Ihmisiä jopa kuolee.

McDonald's on yksi monista ravintolaketjuista, joihin on viime vuosina Kiinassa liittynyt merkittäviä ruokaskandaaleja.

Kiinalaisten kanssa kommunikoiva saattaa ensin ihmetellä, miksi he puhuvat ripulista niin avoimesti – meillä lännessähän ripuli on suuri tabu, kukaan ei koskaan kehtaisi tunnustaa kärsineensä siitä. Ihmettely loppuu, kun on ehtinyt asua jonkin aikaa Kiinassa. Kiinassa saa huomata, että vatsa on sekaisin hieman useammin kuin mitä ehkä pitäisi. Lievät ruokamyrkytykset ovat arkipäivää, isompiakin pommeja osuu varmuudella kohdalle silloin tällöin. Tätä kirjoittaessa huokaisen helpotuksesta havaitessani, että minulla ei ole ollut vatsani kanssa ongelmia sen jälkeen, kun viime kesänä jätin Kiinan taakseni.

Yhä useampi kiinalainen ei luota kotimaansa ruokatuotantoon, vaan ostaa mieluummin tuontiruokaa – monet suomalaisyrityksetkin miettivät suu vaahdossa, miten päästä hyötymään kasvaneesta kysynnästä. Valitettavasti tuontiruoka on niin kallista, että siihen ei ole ihan jokaisella varaa. Tässä jälleen yksi modernin Kiinan epäkohta, josta rikkaat voivat ostaa itsensä ulos mutta josta köyhät joutuvat kärsimään.

Voit tutustua Kiinaan liittyviä kieli- ja asiantuntijapalveluja tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com

tiistai 13. tammikuuta 2015

Työkuulumisia ahjun äärestä

Vuosi on vaihtunut ja uudet tuulet ovat alkanet puhaltaa aloittelevan pienyrittäjän elämässä.

Talvipakkaset ja säästökuuri ovat saaneet minut ja kiinankielistä graduaan ahkerasti työstävän vaimoni vetäytymään asuintalossamme pienempään, puulämmitteiseen tilaan, jonka makuuhuone ja keittiö saavat palvella nyt myös viihtyisinä tilapäistoimistotiloina.

Olen ottanut pienen varaslähdön elämäni toiseen merkittävään käännösprojektiin. ”Varaslähdön” siinä mielessä, että en vielä ole ehtinyt saada kustantajalta projektiin lopullista vihreää valoa. Olen kuitenkin asian suhteen luottavainen ja käännän jo hissukseen – ensimmäisen työviikon aikana painin suomennoksen parissa viitisentoista tuntia, ja tahti saa pysyä leppoisana jatkossakin. Pahimmassa tapauksessa ehdin tehdä vähän turhaa työtä, mutta kyllä tuo kiinasta kääntäminen aina käy tervetulleesta harjoituksestakin.

Kyseessä on Murong Xuecun -niminen kiinalainen nykykirjailija ja hänen esikoisromaaninsa, jonka suomennos tottelee tällä hetkellä työnimeä Unohda minut tänä yönä, Chengdu. Kirjoitan herrasta ja romaanista varmasti lisää lähitulevaisuudessa; lisätietoja löydät halutessasi vaikka heti tämän linkin takaa.


Suomentamisen ohella olen työskennellyt uuden, mielenkiintoisen projektin parissa. Tänään näki päivänvalon valmistavan teollisuuden nykytrendejä valottava, englanninkielisen verkkosivusto Industrial PRIME. Olen tällä hetkellä vastuussa sivustolla julkaistavien artikkeleiden kirjoittamisesta ja sivuston kieliasusta yleensä. Tehtävä työllistää oikein mukavasti.

Näiden kahden pääprojektin ohella olen edelleen ideoinut uusia, niin Kiina- kuin Viro-aiheisia artikkeleita ja saanut joitain myytyäkin. Viimeisimmän Kiinaa käsittelevän tekstini osti Lastensuojelun Keskusliiton kuukausijulkaisu Lapsen maailma. Varsinaisesta julkaisuajankohdasta ei ole tällä hetkellä tarkkaa tietoa.

Mainittakoon lisäksi, että olen löytänyt erään mielenkiintoisen, kiinalaista yhteiskuntaa käsittelevän tietokirjan. Aion tuottaa siitä lähiviikkoina käännösnäytteen ja tarjota sitä kustantamoille. Tämä käännösprojekti olisi tervetullut projekti positiivisesti alkaneen vuoden toiselle puoliskolle. Se olisi myös piristys alkukielensä puolesta – teos on kirjoitettu englanniksi. Toivottavasti kukaan toinen suomentaja ei ole ehtinyt ensin!

Tällaista kuuluu siis nykyään Tallinnaan. Mainittakoon vielä, että suomentamani, lokakuussa ilmestynyt Kolme porttia näyttäisi saaneen ihan kelvollisen vastaanoton. Siitä on kirjoitettu mukavat arvostelut ainakin Helsingin Sanomiin ja Kiiltomatoon. Jälkimmäisessä arvostelussa suomentaja sai ilahduttavan paljon huomiota, ja Hesarissakin käännöstäni kuvailtiin ”näppäräksi”. Olen nähnyt romaanista myyntikopioita ainakin Tampereen ja Helsingin isommissa kirjakaupoissa. Helsingin seudun kirjastoissa siitä on saatavilla nelisenkymmentä kopiota, mutta kannattaa tehdä varaus, sillä ne näyttävät olevan lähes poikkeuksetta lainassa!

Voit tutustua yritykseni verkkosivuihin suomeksi, viroksi, englanniksi ja kiinaksi osoitteessa www.hiinakiina.com.