Toisinaan kiinalaisia lehtiartikkeleita lukiessani vastaan tulee sellaisia tekstejä, jotka saavat väkisinkin hieman nostamaan kulmiaan ja epäilemään, että mikäköhän tämänkin artikkelin tarkoitus on ollut. Joskus tuntuu siltä, että artikkeleissa pyritään tosiasioita liioittelemalla nostattamaan kiinalaisten itsetuntoa ja kansallista ylpeyttä.
Yksi tällainen artikkeli oli nimeltään ”Miksi ulkomaalaiset naiset ovat hulluina kiinalaisiin miehiin?” Kiinassa kolmisen vuotta eläneenä ja ihmisiä tarkkailleena en voinut kuin naureskella lueskellessani juttua, joka kertoi muutamasta yksittäistapauksesta, jossa kiinalaisella miehellä on puolisona länsimaalainen nainen. Juttu yritti uskotella, että nykypäivänä naiset suorastaan ryntäävät Kiinaan miehistä tappelemaan. En lähtisi ihan heti tällaista allekirjoittamaan, vaikka toki poikkeustapauksiakin Kiinaan saapuvien joukosta löytyy.
Jaan tässä suomennoksen viimeisimmästä huomioni herättäneestä artikkelista. Tekstissä piilee varmasti totuuden jyvä, sillä kiinalaiset, ulkomaille matkailemaan lähtevät turistit ovat nykyään maailman kovimpia kuluttajia, ja upporikkaita löytyy vaurastuvasta Kiinasta vuosi vuodelta enemmän. Lukija saa kuitenkin tehdä omat johtopäätöksensä siitä, onko kirjoittaja (joka ilmeisesti on Yhdysvalloissa asuva kiinalainen) maustanut tekstiään pienellä liioittelulla vai ei – vai voisiko kyseessä olla peräti vitsi?
Tässä suomennos:
Nykyään amerikkalaisten luksustuotekauppojen ovien pielestä löytyy kiinankielisiä kylttejä. Niissä lukee muun muassa ”tervetuloa”, ”meiltä saa kuitin”, ”ethän tinkaa”, ”osta yksi, saat toisen kaupan päälle” tai ”tuotteemme ovat takuulla aitoja”.
Yhdysvalloissa autokaupat ovat palkanneet tarkoituksella myyjiä, jotka osaavat sujuvaa kiinaa. Vaaleatukkainen, sinisilmäinen nuorukainen ottaa esille käyntikorttinsa, joka on kokonaan kiinankielinen. Hänen oikea nimensä on selvästi Michael, sillä kortissa lukee 麦克 (màikè). Kortissa kehotetaan kutsumaan myyjää ”pikku-Maiksi” (小麦 (xiǎomài)).
Las Vegasin merkkivaatekaupassa rivi kultakiharaisia nuoria neitejä odottaa asiakkaita. Itäaasialaiset kasvot nähdessään he alkavat välittömästi suoltaa kiinankielisiä lauseita: ”tervetuloa”, ”katsele rauhassa”, ”kiitos”, ”eipä kestä”, ”tervetuloa uudelleen”. Joskus asiakas toteaa kohteliaasti olevansa Japanista, Etelä-Koreasta tai Vietnamista. Silloin kultakutri vaihtaa välittömästi englantiin ja toteaa tympeä ilme kasvoillaan, että ”katsele itse”. Joskus ennen kiinalaiskaupunkien ulkomaalaisten asuttamissa kaupunginosissa oli kylttejä, joissa luki: ”Kiinalaisilta ja koirilta pääsy kielletty.” Tämän päivän Yhdysvalloissa puolestaan saattaa melkeinpä löytää kylttejä, joissa seisoo: ”Vain kiinalaisten taluttamat koirat saavat astua sisään.”
Kerran vein erään tianjinilaisfirman toimitusjohtajan, herra Wangin, Costco-tukkumyymälään ostoksille. Herra Wang osti kertarysäyksellä tyhjäksi yli kaksikymmentä hyllyllistä tavaraa. Hänen perässään toistakymmentä amerikkalaista myyjää työnsi hiki hatussa ostoskärryjä, ja tilanne oli vaikuttava. Vaikka herra Wang ei edes osannut englantia, riitti, että hän osoitti sormellaan haluamaansa tavaraa, ja myyjä siirsi tavaran ripeästi ostoskärryyn. Alun perin Wang oli tullut Yhdysvaltoihin Boeing 737 -lentokoneen ostaakseen – Costco-ostosreissun saapuessa päätökseensä ladattiin tavarat suoraan koneeseen.
Alkuperäinen teksti julkaistu 《世界博览》-lehdessä. Tämä käännös perustuu editoituun versioon, jonka julkaisi 3.12.2013 sanomalehti 《文摘周报》.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti