香港真是個好地方

Ennen lähtöäni Suomesta moni tuntemani hongkongilainen ihmetteli, miksi ihmeessä aion viettää Hong Kongissa peräti 20 päivää. Lähes poikkeuksetta ihmiset totesivat, että viikko tai puolitoista riittäisi täällä ihan hyvin ”kaiken” näkemiseen. Nyt jäljellä on enää pieni hetki ennen kuin suuntaan Manner-Kiinan puolelle, missä aion viettää ensin kaksi yötä Guangzhoussa, sitten neljä tai viisi yötä Hangzhoussa ennen asettumistani Jinhuaan. Olen ihan tyytyväinen tämän matkan pituuteen.

Lantau-saarella käynnin jälkeen en ole enää nähnyt tai kokenut mitään erityisen suurta (ellei lasketa kantonilaista oopperaa, josta ehkä kirjoittelen sitten joskus), vaan olen lähinnä kulkenut julkisilla erilaisille alueille vaeltelemaan, välillä ihan muuten vain, välillä jonkun satunnaisen kirjakaupan, taidegallerian tai pikkupuiston houkuttelemana.

Toki voisin nyt jälkiviisaana todeta, että jokusen päivän olisi tästä reissusta hyvin voinut napsaista pois. Olen kuitenkin nautiskellut myös kaikesta päämäärättömästä kuljeskelusta, ja koska täällä elinkustannukset ovat Suomeen verrattuna alhaiset, en näe yhtään syytä sille, että nämä "tylsät" tai "toimettomat" viimeiset päivät olisi kannattanut korvata vastaavilla päivillä esimerkiksi kotimaassa (vaikka siskostani tykkäänkin).

Kiinan puolelle olisin tietysti voinut siirtyä jo vähän aikaisemmin, mutta toisaalta minun täytyy siellä 30 vuorokauden sisällä muuttaa opiskelijaviisumini asumisluvaksi. Se taas tarkoittaa sitä, että joudun käymään uudelleen muun muassa terveystarkastuksessa, enkä ole yhtään varma siitä, kuinka ripeästi tuleva yliopistoni kyydittää uudet ulkomaalaiset opiskelijat nämä asiat hoitamaan, vai pitääkö asiat hoitaa kenties ihan oma-aloitteisesti. Päätin siis varovaisesti, etten ylittäisi Kiinan rajaa kovin aikaisessa vaiheessa.

Olen päätynyt pitämään joutilaana oloa lomamatkallakin ihan sallittuna tilana, varsinkin jos jalat ovat pari viikkoa jatkuneen päivittäisen kävelyn jäljiltä hieman poikki. Ja mikäs täällä ollessa, kun vapaa-aikaa vielä ainakin tämän kerran tässä elämässä on näin avokätisesti tarjolla. Hostellin lähiympäristöstä saan jo riittävästi iloa ja merkityksen tuntua matkalleni, oli kyse sitten ala-aulan sympaattisen vahtimestarin ystävällisestä tervehdyksestä, kaduilla vallitsevasta, oudolla tavalla kotoisasta ihmiskuhinasta, katujen hajuista tai lukemattomista pikkuravintoloista kantautuvista tuoksuista. Puhumattakaan paikallisesta ruoasta, jota aina välillä uskaltaudun kokeilemaan, kunhan ensin saan ravintoloiden ikkunoissa seisovista perinteisistä kiinalaisista kirjoitusmerkeistä riittävästi selkoa.

Tämän matkan aikana Hong Kong ehti tehdä minuun syvän vaikutuksen, ja uskon palaavani tänne vielä jonakin päivänä hieman pidemmäksi ajaksi. Siitä siis otsikko: Hong Kong todellakin on hieno paikka!

Seuraava päivitys tulee luultavasti Hangzhousta käsin, olettaen että suunnitelmani Kiinan internet-sensuurin kiertämisestä onnistuvat. Silloin olisi tiedossa ainakin raporttia parinkymmenen tunnin junamatkasta sekä tietysti paikallisista turistispoteista.

Shaolin-mestareita ja pirun iso Buddha

Hong Kongin komein nähtävyys lienee Lantau-saaren Ngong Ping -kylän kupeessa sijaitseva Tian Tan Buddha, toiselta nimeltään yksinkertaisemmin ja hieman kuvaavammin Big Buddha. 30 metriä korkea ja 250 tonnia painava pronssinen, istuvaa Buddhaa kuvaava patsas odottaa buddhalaisia sekä turisteja korkean portaikon huipulla, missä pienemmät, naishahmoiset patsaat puolestaan tarjoilevat Buddhalle lahjojaan ja ylistystä. [kuvia poistettu jälkikäteen]

Paikan päälle pääsee hienosti ottamalla ensin metron (josta täällä käytetään nimeä MTR (Mass Transit Railway)) Tung Chung -asemalle ja vaihtamalla sitten köysiratakyytiin, joka vie perille näyttävien maisemien saattelemana (kuinkas muutenkaan). Budjettimiehenä valitsin itse hitaamman ja edullisemman reitin: hyppäsin ensin Centralin laiturilta lautan kyytiin ja jatkoin Lantau-saaren Mui Wosta bussilla kohti suurta patsasta, joka näyttäytyikin kukkuloiden lomasta yllättävän varhaisessa vaiheessa matkaa.

Itse Buddhan lisäksi paikalla riittää melko niukasti nähtävää. Kaunis Po Lin -luostari on ehdottomasti visiitin arvoinen, vaikka ainakin tällä kertaa käyntiä häiritsi jonkin verran eri paikoissa käynnissä ollut remontointi. Mainittakoon myös, että ravintolat alueella näyttävät olevan erikoistuneet kasvisruokaan, joten punaisen lihan nimeen vannova saattaa ilman eväitä ahdistua täällä kuin tupakkamies savuttomalla lennolla.

Köysiradan suunnasta tulevat joutuvat väkisinkin kävelemään ylikaupallisen, täysin turisteille suunnatun kauppakadun läpi ennen kuin luostariin tai Buddhan luokse on asiaa. Lähes kaikki konsultoimani tiedonlähteet manailevat tämän paikan häikäilemätöntä kaupallisuutta, ja olen itse asiasta vähän samaa mieltä, vaikka mielelläni alueelta postikorttini hankinkin.

Kauppakadun positiivinen puoli kuluvan kuukauden aikana on kuitenkin ollut mahtava Ngong Ping Shaolin Showcase -esitys, joka tarjoaa vajaan puolen tunnin ajan parinkymmenen Shaolin-mestarin hengästyttäviä taidonnäytteitä, aseiden kanssa tai ilman, yksilösuorituksina tai ryhmissä. Koska valokuvausyritelmieni tulokset olivat melko onnettomia, tarjoan mieluummin alla olevan Youtube-linkin samaisen porukan aikaisempaan esitykseen.

Museoihin helteeltä piiloon

Elokuussa puolenpäivän jälkeen aurinko paistaa täällä kuumasti ja lähes suoraan ylhäältä päin siten, että sen heijastama varjokin jää täysin omiin jalkoihin. Keskipäivää ympäröivinä tunteina ei välttämättä kannata lähteä kovin pitkille kävelyille, joten olen itse päättänyt nukkua hieman myöhempään, aloittaa päivän rennosti, ja vasta kahden tienoilla alkaa suunnistaa kohti sitä paikkaa, minne minäkin päivänä olen päättänyt mennä.

Päivässä on kuitenkin paljon tunteja, jos aikaa ei tarvitse käyttää muuhun kuin ympäriinsä pyörimiseen. Siksi onkin ollut hienoa havaita, että Hong Kongilla on tarjota sangen kattavasti isoja, hienoja ja hyvin ilmastoituja museoita. Pääsylippu museoon kuin museoon on ainakin tähän mennessä maksanut vaivaiset 10 dollaria (noin 1 €), ja halutessaan 50 dollarilla voi ostaa puoli vuotta voimassa olevan museopassin, joka oikeuttaa rajattomaan pääsyyn kaikkiin (ainakin suurimpiin) Hong Kongin museoihin. Keskiviikkoisin museoissa ei ole pääsymaksua ollenkaan, mutta pihistelijän kiusana on silloin melko varmasti tungos, eikä erityisnäyttelyihin pääse välttämättä sisään. Seuraavassa linkkejä ja pikaiset esittelyt niistä museoista, joissa olen ehtinyt käydä.

Hong Kong Museum of Coastal Defence

Sijainti: Hong Kong Island; MTR Island Line, Shau Kei Wan -asemalta 15 minuutin kävely

Lyhyt arvostelu: ei mikään Suomenlinna. Ulkosalla pääasiassa erilaisia tykkejä sekä bunkkereita, joissa on joskus säilytetty panoksia ja tykinkuulia. Hyvänä puolena kauniit näkymät eri suuntiin. Tervetullut, ilmastoitu sisätilanäyttely esitteli Hong Kongin ja Kiinan sotahistoriaa erittäin kattavasti – vitriineistä löytyi kaikkea vanhoista asiakirjoista aseisiin ja univormuihin.

Hong Kong Museums of Arts

Sijainti: Kowloonin eteläkärki, Tsim Sha Tsui; kivenheiton päässä Star Ferry -laiturilta tai Tsim Sha Tsui -metroasemalta

Taidemuseossa on neljä pysyvää näyttelyä, jotka esittelevät komeita kulta- ja keramiikkaesineitä, kauniita koristeita/koristeasuja sekä perinteistä kiinalaista maisemamaalausta. Erityisnäyttelyistä parasta antia edustivat Legacy & Creations - "Ink Art vs Ink Art" ja "Art vs Art" -näyttelyt, jotka tarjosivat maukkaita näytteitä kiinalaisesta nykytaiteesta.

Hong Kong Museum of History

Sijainti: Kowloon; MTR Tsim Sha Tsui -asemalta 15 minuutin kävely

Hong Kongin historiasta kiinnostuneille erinomainen paikka. Pääosan museon tiloista vie kunnianhimoinen näyttely, joka kattaa Hong Kongin historian aikojen alusta aina nykypäivään asti. Pienempi erikoisnäyttely oli sekin hieno: The Flavours of Everyday Life in China kertoo mannerkiinalaisten arjesta puolen vuosisadan ajalta muun muassa maalauksin, valokuvin ja erilaisin esinein. Erityisen kiehtovia olivat lainaukset ja valokuvat ajalta, jolloin kasettinauhurit, televisiot ja kaikenlainen ”cool” (kuten aurinkolasit) alkoivat yleistyä kiinalaisten elämässä.

Hong Kong Science Museum

Sijainti: käytännössä sama kuin History Museum

Lapsille paljon opittavaa sekä miljoona jännää asiaa, joita kokeilla. Aikuisille ehkä tylsempi paikka, vaikka täytyy myöntää, että itselleni ei olisi yhtään pahitteeksi käydä joitain tiedejuttuja uudestaan läpi. Tällä kertaa pistin nopean käyntini ruuhkan piikkiin, paikalla oli yksinkertaisesti liikaa lapsia.

Tap Mun

Viikonloppuna pääsin osallistumaan erään hongkongilaisen yliopiston fuksileirille. Lauantaiaamuna minä ja kuutisenkymmentä nuorta opiskelijaa tai tulevaa opiskelijaa suuntasimme kohti Tap Mun -saarta reput täynnä vettä ja muonaa ja taskussa aurinkovoidepurkki. Luvassa oli puolitoista vuorokautta taivasalla, armottoman auringon armoilla.

Reissu oli mielenkiintoinen ja itse saari vanhanaikaisine kylineen viehättävän kaunis – kauniita saaria ja vanhoja kyliä Hong Kongissa tuntuu riittävän, eikä niihin helposti kyllästy! Betonisten kävelypolkujen reunustamassa tiheässä metsikössä saattoi hahmottaa vanhojen kotien raunioita, jotka kasvillisuus oli häikäilemättä ottanut haltuunsa. Välillä vastaan tuli laiduntavia lehmiä, joiden jätöksiä väistellessä sai olla jatkuvasti valppaana.

Opiskelijat olivat oikein ystävällisiä ja puhuivat parhaansa mukaan kanssani englantia ja usein mandariiniakin. Vaikka leirillä puhuttiin 99-prosenttisesti kantoninkiinaa ja vaikka välillä tunsin olevani vähän porukan ulkopuolella, viihdyin leirillä enimmäkseen hyvin. Ehkä hienoin hetki oli lauantai-iltainen, pitkä, retkikeittimien avulla toteutettu hot pot -ateria tähtitaivaan alla, taustamusiikkina meren kohina ja heinäsirkkojen sirinä.

Yöllä oli tarkoitus nukkua teltoissa, mutta niissä oli niin tukalan kuuma, että suurin osa porukasta nukkui taivasalla tai valvoi suosiolla läpi yön. Sunnuntain auringonpaahteessa tajusin, että kestävyyteni ei vielä riitä Hong Kongin ilmastossa kovinkaan pitkälle, ja päivä tuntui tuskastuttavan pitkältä. Toipuakseni aion tänään hyvällä omallatunnolla vain maata hostellihuoneessa ja tuijottaa kannettavani ruutua.

Lamma Island

Näitä tekstejä tulee nyt vähän turhan tiuhaan tahtiin, mutta yrittäkää kestää, pyrin ainakin pitämään nämä lyhyinä. Aikaa kirjoittelulle nyt vain sattuu olemaan paljon, kun lähes joka päivä olen saanut päivän elämykset koettua helposti iltaseitsemään mennessä. Iltaisinkin toki kannattaisi liikkua, mutta energiaani yritän parhaani mukaan muistaa säästellä. Lisäksi hostellihuoneessa on välillä ollut iltaisin mukavan leppoisa tunnelma.

Aloitin horisonttini laajentamisen jo tänään, kun suuntasin ensimmäiselle matkalleni kohti muita Hong Kongin saaria. Hong Kong Islandin lounaispuolella sijaitseva Lamma Island osoittautuikin täydelliseksi kohteeksi yhden päivän elämysretkeä etsivälle.

Centralin neloslaiturilta kulkee saarelle kaksi laivayhteyttä, joista toisen määränpää on Yung Shue Wan ja toisen Sok Kwu Wan. Molemmat ovat pieniä kyliä, joista löytyy ainakin mielenkiintoisia ruokapaikkoja. Sok Kwu Wan vaikutti ravintolatarjonnaltaan enemmän kalaruokiin erikoistuneelta, ja kaikkea erikoista ruokapaikkojen akvaarioissa olikin tarjolla! Itse söin tarkoituksella vatsani täyteen jo lähtiessäni, koska vierastan aika paljon kalaruokia - etenkin jos päätös pitää tehdä isojen akvaarioiden edessä, kun melkein kaikki syötävä on vielä elossa...

Turistien pääasiallinen tehtävä saarella on joko loikoilla jollakin saaren lukuisista hiekkarannoista tai patikoida noin puolentoista tunnin reitti saaren läpi kylästä toiseen ja syödä ja juoda molemmissa päissä jotakin. Itse tyydyin budjettisyistä pelkkään patikointiin, joka olikin todella raskas: vaikka suurimman osan mäkisestä reitistä saakin kulkea puiden varjoissa, tuli aukeammilla etapeilla vesipullolle ja sateenvarjolle käyttöä. Lisäksi jossain kyltissä tai turistioppaassa mainittu puolitoistatuntinen tarkoittaa kohdallani yleensä vähän pitempää aikaa: välillä pitää pysähtyä ottamaan kuvia, välillä poiketa reitiltä joko ihan uteliaisuuttaan tai sitten omaa tyhmyyttään.

Reitiltä silloin tällöin avautuvat näkymät ovat yhtä melko isoa voimalaa lukuunottamatta hienoja: ensin voi nähdä Hong Kong Islandin, ja matkan toisella puoliskolla aavan meren sekä horisontissa siintäviä muita pieniä saaria, joista suurimmalla osalla ei liene edes asutusta. Matkan alkuvaiheilla oma suosikkipaikkani oli pienenpieni, valkoisista betoniasumuksista koostuva rauhallinen kylä, jossa tuntui siltä, että aika oli pysähtynyt joitakin kymmeniä vuosia sitten. Suositellaan!

"The Peak I Love You!"

Ensimmäinen, fyysisesti yllättävän rankka viikkoni Hong Kongissa on päättynyt, ja toistaiseksi olen pysytellyt turvallisesti hostellini "lähistöllä": pääasiassa Hong Kong Islandilla ja jonkin verran myös Kowloonin puolella. Viimeistään 20-päiväisen reissuni kääntyessä jälkipuoliskolleen alan suunnitella myös matkoja muille saarille, joten paljon jännitystä pitäisi olla vielä luvassa - isosta Buddhasta on varmasti tulossa kuvia.

Toistaiseksi ehdoton suosikkipaikkani on ollut Victoria Peak, joka lienee Hong Kongiin saapuvien turistien yleisin kohde, eikä syyttä. Jo matka saaren korkeimmalla huipulla sijaitsevalle Peak Towerille on elämys: jos jonot eivät ole liian pitkät, kannattaa valita Peak Tram, raitiovaunu (EDIT siis funikulaari!), joka alkoi kuljettaa ihmisiä ylös jo vuonna 1888. Hämmästyttävä vaunu kulkee välillä rinnettä pitkin kuumottavan jyrkässä kulmassa, ja olikin yllättävää kuulla, ettei sen kanssa ole koskaan sattunut onnettomuutta.

Huipulla kannattaa aloittaa Peak Towerista, jonka tarjoamaa näkymää kaikkiin mahdollisiin suuntiin ei voi sanoin (eikä ehkä kuvinkaan riittävän hyvin) kuvailla. Koska torniin on (näennäisen pieni) 30 HKD:n ylimääräinen pääsymaksu, ei siellä myöskään ollut erityisen kova tungos edes sesonkiaikana, joten kuvia pääsi nopeasti räpsimään haluamiltaan paikoilta.

Halusin ottaa Peakista kaiken irti, joten kävin siellä kaksi kertaa, ensin illan pimeydessä ja sitten keskellä kirkasta päivää. Päiväreissulla patikoin vielä hienon, huipun ympäri kiertävän Lugard Road/Harlech Road -reitin, joka tarjosi reilun tunnin verran varjoa, hiljaisuutta sekä mielenrauhaa ja joka yllätti välillä myös hienoilla maisemilla. Alla vielä kuvamaistiaisia Peakilta ja sen lähiympäristöstä. [kuvia poistettu jälkikäteen]

P.S. Tuo otsikko viittaa johonkin outoon kampanjaan, joka kannustaa ihmisiä ottamaan itsestään Peakilla kuvia, joissa he ovat muodostaneet käsillään sydämen.

Rauhaa ja halutessasi myös paljon liikuntaa

Hong Kong Islandin kuuluisaa Central-aluetta voi kuvailla vähintäänkin vilkkaaksi ja meluisaksi. Onneksi sen kupeessa sijaitsee kaksi upeaa puistoa (Hong Kong Park ja Hong Kong Zoological & Botanical Gardens), jotka eksoottisine ja harvinaisine puu- ja eläinlajeineen melkein peittävät suurkaupungista kantautuvan, jatkuvan jymyn.

Olen nyt parina päivänä viettänyt näissä puistoissa mukavan iltapäiväisen lepohetken veden solinaa, lintujen laulua ja kaikenkarvaisten (näytteillä olevien) eläinten ääntelyä kuunnellen, välillä istahtanut pidemmäksikin aikaa lukemaan hostellin kirjahyllystä löytämääni, suomenkielistä Sieppari ruispellossa -kirjaa (jonka käännös on aina yhtä ilahduttavaa luettavaa).

Mikä oli vitsikästä niin koko aika mitä mä sahasin sitä silmään niin mä ajattelin yhtä muuta juttua. Mä asun New Yorkissa, ja mä ajattelin yhtä lammikkoa Central Parkissa, siinä lähellä Central Park Southia. Mä ajattelin että onkohan se ihan jäässä kun mä tuun himaan, ja jos se on ihan jäässä niin missä ne ankat sit on. Mä ajattelin että mihkähän ne ankat menee kun se lampi jäätyy ihan tasaseks. Mä ajattelin että tuleekohan joku jätkä kuorma-auton kanssa ja heittää ne zoohon tai jotain sellista. Tai lentääks ne vaan vek.

Tätä mietin joskus Tampereellakin Sorsapuiston lammella. Nekalassa asuessani opin, että ainakin osa sorsista vietti Viinikanojalla koko viime talven, mutta en tiedä, lentävätkö sorsat ylipäätään Tampereelta enää minnekään, kun ihmiset ruokkivat niitä talvella... Hong Kongin eläinten ei varmaankaan tarvitse lämpötiloista välittää minään vuodenaikana. Eri asia on tietysti se, mitä ne tuumaavat elämästään häkissä. Ainakin monet apinalajien edustajat näyttivät aika ressukoilta pitäessään neljällä raajalla kiinni häkin verkosta ja katsellessaan niitä pällisteleviä ihmisiä; toiset niistä onneksi ymmärsivät – varmaan ihan piruuttaan – ottaa rennosti ja maata vain selällään jossain mahdollisimman huomaamattomassa nurkassa. Jättiläiskuristajakäärmettä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Näihin puistoihin kävellessä saa ihan hienosti hien pintaan, ja moni varmasti hoitaa lyhyen matkan mieluummin taksilla. Pienen budjetin matkaajana en itse ole kuitenkaan vielä kertaakaan turvautunut taksiin. Hong Kong Islandin korkeuserot ja välillä hyvin jyrkät mäet ja portaikot huomioon ottaen tämä on tarkoittanut erinomaista kuntoilua. Tämä vaikuttaakin paikalta, jossa pitempään viettävä voisi hienosti yhdistää saareen tutustumisen reippailuun ja päästä samalla tuossa tuokiossa hyvään kuntoon, paitsi fyysisesti, ehkä myös henkisesti. Äärimmäisen tasaiseen Pekingiin verrattuna ympäristö kutsuu täällä kuntoilemaan erittäin vakuuttavalla tavalla.

Ilman saasteisuus olisikin sitten pitkällä aikavälillä oma kysymyksensä. Ainakaan toistaiseksi en ole ollut saasteista erityisen ahdistunut (ainakaan korkeammalla, kauempana kaupungista kulkiessani), mutta moni kokeneempi on asiasta varmasti eri mieltä.

Vainoharhoja hostellissa

Kyllä huomaa, että olen tottunut asumaan yksinäni, kun nukkuminen dormissa on ollut hieman sekavaa! Ensimmäisenä iltana olin niin poikki, että menin nukkumaan jo ennen seitsemää, eikä silloin huoneessa ollut muita paikalla. Pari tuntia myöhemmin heräsin siihen, kun hostelliin juuri kirjautunut thaimaalainen nuori kaveri halusi esitellä itsensä. Ensimmäiset sekavat lauseeni menisivät suomeksi käännettynä jotakuinkin näin: "Kuka helvetti sää oot?" ja "Mitä sää täällä teet?" Kokosin itseni kuitenkin melko nopeasti, ja onnistuin selittämään, että olen usein hieman outo unisena (isääni tullut).

Toisena yönä otin jo selvästi rauhallisemmin, mutta aamuisin on ollut vielä vähän sellaista "kuka siellä nyt taas kajoaa tavaroihini?!" -sekoilua, lähinnä siksi että olen nukkunut niin pitkään, että muut ovat saaneet aamutoimensa hoidetuksi ja lähteneet, kun itse olen vasta alkanut harkita nousemista. Päätin kuitenkin tänään jatkaa hostellivaraustani (vielä kun se oli mahdollista), joten majailen tässä huoneessa yhteensä 19 yön verran ennen kuin matkani jatkuu mantereelle päin. Eiköhän siinä ajassa ehdi jo tottua melkein mihin tahansa.

Kameran kanssa liikkuessa olen joutunut toteamaan, että jotkut asiat vain on parempi kokea omin silmin kuin linssin läpi. Kaikkea suurta - lähinnä rakennuksia - olen tässä kolmen päivän ajan ehtinyt ihmetellä, mutta ei massiivinen rakennus oikein tunnu kuvassa näyttävän miltään. Laitan tähän joka tapauksessa joitain näytteitä siitä, miltä Hong Kongissa näin alkajaisiksi on näyttänyt (kuvatekstejä en ainakaan vielä osannut laittaa, mutta ehkä niin on parempikin). Tällaisia kuvia on internet väärällään, mutta ei kai muutamasta lisäkuvasta haittaakaan ole. Ehkä sitten, kun olen asettunut aloilleni Jinhuaan, tulee kuvailtua jotain vähän pienimuotoisempaakin...

"Ei jumalauta!"

Ei mitään syväanalyysia ole luvassa, teki vain mieli joitain satunnaisia havaintoja kirjoitella ennen aikaista nukkumaanmenoa.

Ensimmäisenä päivänäni Hong Kongissa huudahdin mielessäni useaan otteeseen: "Ei jumalauta!" Näin ajattelin mm. astuessani matkalaukkujeni kanssa viileältä lentokentältä kuumottavaan, sateenjälkeiseen elokuun auringonpaisteeseen. Samoin tein katsellessani lentokenttäbussin ikkunasta upeita maisemia ja naurettavan suurikokoisia kerrostalospektaakkeleita, tai satamaa, joka tuhansine rahtikontteineen näytti erivärisiä lego-palikoita täynnä olevalta lastenhuoneen lattialta.

Matkasta väsyneenä en ole ehtinyt viettää kuin pari tuntia ulkona, mutta tekisi silti mieli vähän liioitellen sanoa, että olen jo nyt ehtinyt kokea enemmän Kiinaa kuin viimeksi Pekingissä, kun olin työharjoittelussa kaukana kaupungin keskustasta. Täällä kuhisee selvästi enemmän, tätä menoa katsellessa tulee mieleen se hankalasti käännettävissä oleva adjektiivi, 热闹. Juuri tällaisia kokemuksia lähdin täältä hakemaan.

Olin heti yllättynyt siitä, kuinka kiinalaiselta Hong Kong Island näyttää. Odotin nimittäin, että täällä isohko osa porukasta olisi valkoihoisia, mutta kovin aasialaiselta vaikuttaa. Brittien vallan jäljet näkyvät lähinnä vessanpöntöissä, kaksikerroksisissa busseissa ja raitiovaunuissa, vasemmanpuoleisessa liikenteessä sekä siinä, että täällä voinee useimmissa paikoissa odottaa saavansa haluamansa englantia käyttäen. Eivätkä ihmiset toisaalta tuijota, mikä tarkoittaa sitä, että he ovat tottuneet kaikenvärisiin naamoihin.

Kaduilla on meluisaa ja ne haisevat tutulta. En kuitenkaan tiedä, onko kyseessä Kiinan haju. Ehkä se on vain haju, joka syntyy kaikkialla, missä yhteen paikkaan on keskittynyt liikaa ihmisiä elämään kiireistä elämäänsä.

Hostelli vaikuttaa mukavalta, vaikka se olikin yllättävän hyvin piilotettu ja vaikka joku tyttö puhui aulassa kauhuissaan isoista hämähäkeistä. Kahdeksan sängyn dormin sijaan päädyinkin kuuden hengen huoneeseen, eikä täällä ainakaan nyt ole lisäkseni kuin yksi asukas (jos ei mahdollisia hämähäkkejä lasketa). Hostellin vieraat olivat eilen kuulemma pitäneet railakkaat bileet, joten toimintaa odotellessa...

Ruoka ei nyt jostain syystä maita, ja ateriankin jälkeen vatsa tuntuu heti kurisevan. Taitaa olla vielä jännitystä ilmassa, kun parin vuoden odotuksen jälkeen maisemat ja kaikki muukin vaihtui kertarysäyksellä. Toivotaan, että kunnon yöunien jälkeen helpottaa!

Blogin tavoitteista

Myönnän heti aluksi, että yksi tämän blogin tarkoituksista on pitää meteliä sen kirjoittajasta. Olen 28-vuotias filosofian maisteri, ja vaikkei rahalle tunnu erityisen suurta tarvetta olevankaan, en välttämättä haluaisi enää kovin montaa vuotta elämästäni viettää täysipäiväisenä opiskelijana. Kiinaan päästyäni jo ennestään hyvä kielitaitoni alkaa kehittyä rymisten, ja uskon vakaasti, että vietettyäni maassa vuoden tai kaksi voin tehdä kielitaitoni turvin jo vähän kaikenlaista.

Siinä vaiheessa voin varmasti törmätä Kiinassa helposti monenlaisiin työtarjouksiin, mutta en panisi ollenkaan pahakseni, jos jonakin päivänä yhteyttä otettaisiin suomalaiseltakin taholta. Pitkällä aikavälillä tavoittelen uraa, jossa teen omissa nimissäni asioita, joita itse haluan tehdä (esimerkiksi opettamista, kääntämistä, kirjoittamista), mutta tiedän, että tämän saavuttamiseen menee vielä vuosia. Matkalla päämäärääni olen varmasti valmis tekemään periaatteessa mitä tahansa, kunhan se tarjoaa mahdollisuuden elää Kiinassa tai ainakin työskennellä kiinankielisessä ympäristössä.

Eli itseäni lähden tässä blogissa mainostamaan, mutta pyrin tekemään sen vaivihkaa tekstieni kautta. Loppujen lopuksi tiedossa on vain yksi blogi lukemattomien muiden joukossa, yksi tarina yhden suomalaisen kokemuksista (ainakin aluksi) yhdessä kiinalaisessa kaupungissa ja yliopistossa.

Lähtökohtani ovat kuitenkin jo hieman tavallisesta poikkeavat, ja uskaltaisin sanoa että myös kiinnostavammat. Suurin osa Kiinaan kiinaa opiskelemaan lähtevistä ei lähtiessään tiedä ainakaan kielestä vielä paljoakaan, kun taas itse olen päässyt kielitaidossa mitattuna jo sangen pitkälle. Myös itse Kiinasta sekä maan tavoista ja kulttuurista tiedän paljon jo lähtökohtaisesti.

En aio edes yrittää kirjoittaa mitenkään syvästi mistään polttavista teemoista, sillä tietoni eivät riitä käsittelemään vakuuttavasti esimerkiksi asioita, jotka ulkomaalaisten silmissä ovat Kiinassa pielessä. Aion keskittyä ensisijaisesti siihen aiheeseen, jonka tunnen, eli kieleen. Kielestä pystyn kirjoittamaan jo syvemmin sille tuulelle päästessäni; toisaalta taitoni ovat vielä kaukana korkeatasoisesta kielenkäytöstä, joten kielen opiskelua aloittelevatkin saavat teksteistä varmasti jotain irti. Mielessäni onkin jo useita aiheita, jotka varmasti kiinnostavat paitsi kiinaa opiskelevia myös niitä, jotka ovat kiinnostuneita vieraista kielistä yleisemmin.

Toinen aihe, josta haluan ehkä kirjoitella, on tavallisen ihmisen elämä ja arki Kiinassa, oli kyseessä sitten paikallinen tai ulkomaalainen. Kielitaitoni kehittyessä ja rohkeuteni kasvaessa kanssakäymiseni tavallisten kaduntallaajien kanssa yleistyvät, ja uskon, että saan nuo kontaktit poikimaan kiinnostavaa tekstiä. Mitä kaikkea pientä mutta mielenkiintoista voikaan seurata vaikka siitä, kun parin Qingdao-oluen jälkeen päästään tien varrella seisovassa malatang-pöydässä paikallisten nuorten kanssa juttutuulelle!

Erityisen suureksi matkailun ja turismin ystäväksi tai markkinoijaksi minusta ei ole, mutta jo Hong Kongin myötä tiedossa lienee jonkin verran ”matkailupornoa”*. Viimeksi Kiinassa asuessani en käynyt kertaakaan Pekingin ulkopuolella, mikä on jälkikäteen toisinaan harmittanut. Tälläkään kertaa en aio ihan suunnattomasti lennellä ympäri Kiinaa, mutta Zhejiang-provinssiin olen ajatellut tutustua vuoden aikana syvemmin. Vuoden kuluttua tältä sivulta löytyneekin melko kattavasti suosituksia sinne päin aikoville suomalaisille!

Viimeisenä mainittakoon ihan kuiskaten, että valokuvaus on tällä kertaa matkallani suuremmassa roolissa kuin viimeksi. Olen parhaani mukaan yrittänyt kehittyä kuvaajana viimeisen parin vuoden aikana, ja harjoitusten on tarkoitus jatkua Kiinassa, missä kuvattavaa riittää. Jonkinlaista viikon kuvat -tyylistä palstaa saattaa siis olla luvassa, ja toivoisinkin saavani palautetta kuvistani.

Yritän pitää tekstini melko lyhyinä ja ytimekkäinä, nytkin jo kaduttaa kun tämä pääsi näin venähtämään, mutta sallittakoon tämä nyt introlöpinöiden nimissä. Itse luen laiskasti muiden kirjoittamia blogeja, sillä olen huomannut että usein bloggaajat sortuvat liialliseen jaaritteluun, tai sitten blogi ilmiselvästi toimii jonkinlaisena omalle lähipiirille suunnattuna julkisena päiväkirjana. En itse ymmärrä, miten toisilla riittää intoa (ja aikaa) naputella tuhat sanaa jostain tiistaiaamupäivästä ilman, että pääsee edes otsikkonsa ilmaisemaan asiaan.

Seuraava postaus maapallon toiselta puolelta, jos mikään ei mene pieleen!

* porn

fig. As the second element in compounds: denoting written or visual material that emphasizes the sensuous or sensational aspects of a non-sexual subject, appealing to its audience in a manner likened to the titillating effect of pornography.

OED s.v. porn n.2, sense 2

Mitä nyt tapahtuu?

Dui dui dui -blogia seuranneet tietänevät, minkälaista matkaa tässä ollaan aloittamassa, mutta kertaan seuraavassa vielä lyhyesti, mitä tuleman pitää.

Helmikuussa hain CIMO:n kautta China Scholarship Council -stipendiä päästäkseni opiskelemaan kiinaa johonkin kiinalaiseen yliopistoon yhden lukuvuoden ajaksi. Heinäkuun alkupuolella pitkä odotus päättyi, kun sain kuulla olleeni yksi hyväksytyistä. Niinpä syyskuun alusta lähtien opiskelen hieman tuntemattomammassa Jinhuan kaupungissa Zhejiang Normal University -nimisessä yliopistossa lukuvuoden verran kiinaa.

Viiden vuoden ahkera ”pohjatyö” kiinan kielen parissa saa siis nyt arvoistaan jatkoa, kun viimein pääsen opiskelemaan kieltä intensiivisesti, useita tunteja päivässä. Yli kolme vuotta jatkuneen itseopiskelun vaihtaminen interaktiiviseen oppimisympäristöön opettajan ja opiskelutovereiden seuraan tuntuu siunaukselta. Myös kampukselta poistuminen tarjoaa varmuudella paljon tilaisuuksia käyttää oppimaansa, joten pyrin viettämään mahdollisimman paljon aikaa ulkona. Vuotta pidemmälle en ole vielä elämääni Kiinassa suunnitellut, mutta pidän hyvin epätodennäköisenä sitä, että ensi kesänä palaisin Suomeen, ainakaan pikavisiittiä pidemmäksi ajaksi.

Stipendin myötä saatavat apurahat takaavat sen, että voin suunnitelmieni mukaisesti aloittaa matkani jo tässä kuussa: ensi keskiviikkona suuntaan Hong Kongiin, missä minulla on jonkin verran tuttuja viimeisimmän yliopistovuoteni ajoilta. Kolmisen viikkoa Hong Kongissa vietettyäni siirryn Manner-Kiinan puolelle, ja jatkan Kiinan eteläosasta mahdollisesti junalla kohti ”lopullista” määränpäätäni.

Kielivalinnasta

Mietin yllättävän pitkään, millä kielellä alkaisin tätä blogia kirjoittaa.

Kirjoitan mielelläni suomeksi, koska kyseessä on suomalaisillekin todella haastava kieli – harva oikeasti osaa kirjoittaa hyvää suomea, ja harvoin blogia lukiessa voi todeta, että se todellakin on huolellisesti kirjoitettu.

Vaikka tämä kuulostaa kornilta, pidän äidinkieltäni kauniina ja ainutlaatuisena. Niinpä haluan kehittyä suomenkielisenä kirjoittajana. Vaikkei omissa kirjoituksissani kovin kaksista sisältöä olisikaan, tuntuu aina hyvältä, kun joku tuntemistani (tai tuntemattomista) kielipoliiseista kehaisee edes tyyliäni tai tekstieni kieliasua.

Englanniksi olisi myös mukava kirjoittaa, eikä vähiten siksi, että potentiaalisten lukijoiden määrä nousisi sen valinnan myötä pilviin. Kiinasta käsin kuitenkin kirjoitetaan ihan riittävästi englanninkielisiä blogeja, joten jättäydyn suosiolla tuon valtaisan joukon ulkopuolelle. Ei tule roskakommenttejakaan välttämättä ihan liikaa.

Sitten olisi tietysti kiinan kieli, jota olen opiskellut intohimoisesti jo viiden vuoden ajan. En missään nimessä voisi kirjoittaa näitä samoja asioita kiinaksi ilman muiden apua. Ehkä kuitenkin kielitaitoni kehittyessä ja itsevarmuuteni kasvaessa alan hiljalleen tarjoilla jotain pientä purtavaa kiinaksikin – ideoita ainakin on.

Kirjoittelenpa siis jatkossa edelleen suomeksi. Tulevaisuudessa leipäni (toivottavasti) tuo pitkälti pöytään osaamiseni suomi-englanti-kiina-kieliakselilla, ja jotenkin koen näistä kolmesta äidinkieleni olevan erityisasemassa. Vaikka lukijakunnasta tulee tällöin suppeampi, on toisaalta mukava voida tarjota esimerkiksi omille vanhemmilleen mahdollisuus lukea, mitä se poika siellä Kiinassa oikein puuhailee. Lisäksi on tavallaan turvallisempaa kirjoittaa suomeksi, kun tulevat, luultavasti ainakin jonkin verran englantia osaavat opiskelutoverini eivät voi noin vain käydä vilkaisemassa, mitä se outo, itsestään liikoja luuleva suomalainen on taas mennyt kirjoittamaan.