Länsimaissa melko monelle on selvää, että kun mennään naimisiin, tulee se tehdä kunnolla ja mahdollisimman näyttävästi. Rahaa palaa, asut, kampaukset ja rusketukset ovat upeita, ruoka on herkullista eikä hääillan ohjelma (kaavamaisuudestaan huolimatta) jätä kylmäksi.
Hääjuhlan järjestäminen tulee kalliiksi, ja siksipä monet liittävät hääkutsun mukaan tietoa pankkitilistä, jolle voi tallettaa rahaa illan järjestelyistä tai edes vastanaineiden häämatkasta aiheutuvia kuluja varten. Toinen vaihtoehto on mielestäni kuvottava ”lahjalista”: voit navigoida vaikkapa Stockmannin nettisivuille ja ostaa meille jotain helvetin kallista mutta äärimmäisen tarpeellista, kuten pyyhkeitä, kylpytakkeja tai tuikkulyhtyjä, joita monivuotisen avosuhteemme aikana emme tulleet hankkineeksi mutta joita nyt, avioparina, yhtäkkiä kipeästi tarvitsemme. Maksat vain tavaran netissä, ja se toimitetaan hääpäivänä nimelläsi ja mahdollisella viestilläsi varustettuna lahjapöydälle. Helppoa!
Onneksi monet ovat sentään nykyisin alkaneet järjestää myös hillitympiä häitä, joissa lahja- ja raharynnäkön sekä kaikenlaisen materiaalisen pröystäilyn sijaan tärkeänä pidetään oikeasti sitä yhdessäoloa ja esimerkiksi lahjoja, jotka huokuvat henkilökohtaisuutta ja rakkautta hääparin ja juhlavieraan välillä.
Kun Kiinassa osallistutaan hääjuhlaan tai muihin pitoihin, lahja on luonnollisesti myös äärimmäisen tärkeä. Monesti tuliaisina tuodaan jotakin nätisti paketoitua: se saattaa olla esimerkiksi kartonki tupakkaa, pullo hienoa maotai-viinaa tai jonkinlaista harvinaisempaa syötävää, jota peruspariskunta ei sen hinnan puolesta ehkä raaski arkensa osaksi niin usein hankkia.
Tärkeämpää on kuitenkin tuoda tullessaan hongbao (红包), punaisia satasen seteleitä sisällään pitävä punainen kirjekuori. Kuoreen sullottava summa riippuu siitä, kuinka läheinen suhteesi hääpariin on: omaa lasta, serkkua, työkaveria tai tutun tuttua varten varataan omansuuruiset summansa. Tärkeintä on antaa edes jotain, mutta nyrkkisääntö lienee, että mitä enemmän annat, sitä enemmän sopii vastaisuudessa myös odottaa. Ja annettaessa pidetään kyllä mielessä se, että kaveri saa luvan antaa vielä jonakin päivänä lahjarahat takaisin.
Kun hääjuhlia ja erilaisia kissanristiäisiä on vuosien varrella alkanut kertyä, alkaa seurustelevalle pariskunnalle kertyä myös paineita mennä itse naimisiin ja järjestää kunnon juhla – kuinka muuten nuoripari voisi saada vuosien varrella muualle syytämänsä lahjarahat takaisin?
Asiaa on hiljattain kiinalaisella Tianya-keskustelufoorumilla pohdiskellut nuoripari, joka ei haluaisi järjestää suurta hääjuhlaa. Syyt haluttomuudelle ovat seuraavanlaiset:
(1) Uuden asunnon käsirahan maksamisen vuoksi pariskunta on hyvästä palkkatasostaan huolimatta lähes varaton.
(2) Sopivan juhlapaikan löytäminen sopuhintaisesti oikeaan aikaan (uudenvuoden kynnyksellä tietenkin) olisi lähes mahdotonta.
(3) Järjestelyihin ylipäätään liittyisi liikaa häslinkiä.
(4) Itä-Kiinan Nanjingissa asuvan pariskunnan toinen osapuoli on kotoisin eteläisestä Guangxi-provinssista, toinen pohjoisesta Sisä-Mongoliasta – koko suvun saaminen samaan aikaan yhden katon alle olisi liian hankalaa.
(5) Molempien perheet ovat sitä mieltä, että riittäisi, että molemmat järjestävät kotikylässään pienet illanistujaiset lähimmälle perheelle ja ystäväpiirille.
(6) Herkkähipiäinen nuoripari pitää kotipaikkojensa hääjuhlaperinteitä turhan vulgaareina, ja siksi haluaisi välttyä liialliselta nolostumiselta.
Pariskunta esittääkin nettikansalle kysymyksen: Jos emme järjestä hääjuhlaa, kuinka voimme saada vuosien varrella sukulaisillemme ja ystävillemme antamamme rahat takaisin? Nuoripari laskeskelee sulloneensa 6-vuotisen yhdessäolonsa aikana punaisiin kirjekuoriin yhteensä parinkymmenentuhannen yuanin edestä satasia.
Vastauksia pariskunnan 14.10. esittämään kysymykseen on kertynyt vähän yli kolmesataa. Seuraavassa postauksessa näemme, millaisia neuvoja pariskunta on saanut. Katsotaan siis, mitä nettikansan kommentointi opettaa meille kiinalaisesta kulttuurista! Vai opettaako mitään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti