sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Kunming-kuulumisia (2013年 11月 3号)

Kiina-blogi on syys- ja lokakuun aikana päässyt mukavaan vauhtiin kolmen laiskan kesäkuukauden jälkeen – tekstejä on julkaistu alkuperäisen tavoitteen mukaisesti, kolmen päivän välein eli noin kymmenen tekstin kuukausitahdilla. Lukijoita on ainakin allekirjoittaneen odotuksiin nähden ollut mukavasti.

Blogiteksteissäni suunta on jo hyvin kauan ollut pois henkilökohtaisemmasta kirjoittelusta. Sen sijaan, että blogini kautta lukija voisi seurata elämääni Kiinassa, olen etsinyt blogipostauksiin aineksia muun muassa kiinan kielestä sekä Kiinaan liittyvistä ajankohtaisista ja/tai yhteiskunnallisista aiheista; välillä mukaan on toki eksynyt ihan hömpäksi luokiteltaviakin aiheita.

Joka tapauksessa pointtini on se, että lukijoiden joukossa on varmasti sellaisia, jotka tykkäisivät kuulla enemmän siitä, miten sillä Raunolla siellä Kiinassa sujuu. Kirjoitin kuulumisia viimeksi vajaa kaksi kuukautta sitten, ja nyt on päivityksen aika. Koitan jatkossakin muistaa päivitellä elämästäni, edes parin kuukauden välein. Tässä siis:

Rakas päiväkirja…

Kuten aiemmin olen kertonut, löysimme Kunmingiin saapuessamme tyttöystäväni kanssa nopeasti edullisen huoneen kimppakämpästä. Kuukausivuokra on 450 yuania per nenä, plus noin sata yuania molemmilta vesi-, sähkö- ja kaasumaksuihin ynnä muuhun tarpeelliseen kuten internetiin.

Sopu huoneessamme on säilynyt upeasti, vaikka tilaa kahdelle onkin vähän (kyseessä on ensimmäinen kerta, kun asumme yhdessä). Pienillä hankinnoilla olemme tehneet huoneesta itsemme näköisen, ja sateisina päivinä huoneessa viihtyy mainiosti opiskellen ja kirjoitellen. Kiinalaiseen tyyliin onnettomista ikkunoista vetää jonkin verran ja yöt ovat alkaneet kylmetä, mutta päivisin takuuvarmasti läsnä oleva Kunmingin aurinko kompensoi mukavasti.

Työtilani on yksinkertainen mutta toimiva!

Asunto sijaitsee mukavalla paikalla, eikä tarvetta polkupyörälle tai julkisille kulkuvälineille tavallisesti ole. Olen ottanut tavakseni herätä aamuisin aikaisin ja kävellä puolisen tuntia vanhalle yliopistolleni kahvittelemaan – muutama tunti vierähtää koulun viihtyisässä kahviossa opiskellen tai ulkona, kampuksen nurmella paistatellen, ennen kuin palaan kotiin valmistamaan lounasta – tai odottelemaan sen valmistumista.

Lounaan valmistamme nykyisin useimmiten itse, mikä on oikein tervetullut muutos parempaan suuntaan. Viime vuonna nimittäin taisin kokata itse vain kahdesti kokonaisen lukuvuoden aikana! Liikaa öljyä ja ties mitä muuta sisältävä kiinalainen ruoka on alkanut kyllästyttää, ja sen rinnalla ihan perinteinen, mautonkin kotiruoka (oma bravuurini on isot keitot) maistuu taivaalliselta ja tuntuu vatsankin näkökulmasta hyvältä. Iltaisin tyttöystäväni syö työpaikallaan, ja silloin minulla on tapana suunnistaa johonkin läheiseen ravintolaan simppelille yhden hengen gaifan-annokselle (riisiä ja joku ruokalaji siinä riisin päällä) tai nuudeleille.

Elämä on ollut mukavaa, mutta asumisesta on sanottava, että välillä on alkanut harmittaa, että meillä ei vieläkään ole ollut kunnolla varaa vuokrata ihan omaa asuntoa. Kun viisi elintavoiltaan ja esimerkiksi kommunikaatiotyyliltään erilaista ihmistä pistetään saman katon alle, alkaa helposti yhtä jos toistakin moni asia pänniä.

Meillä on siis ollut pieniä sisäisiä konflikteja, ja vaikka hyvin aikuiseen tyyliin olemme asioista keskustelleet, ei ihan kaiken muuttaminen parempaan päin ole kaikesta päätellen mahdollista. Mutta ei tästä aiheesta tämän enempää, onneksi tyttöystäväni kanssa olemme suurin piirtein kaikesta samalla aaltopituudella, ja voimme siten päivitellä kaikkea toisillemme tai vain sulkea ovemme ja olla keskenämme. Vikaa on varmasti näkökulmasta riippuen meissäkin.

Käytän edelleen valtaosat päivistäni kirjoittamiseen, kiinan kielen opiskeluun sekä kiinalaisen kirjallisuuden ja sanomalehtiartikkelien lukemiseen. Samalla valmistaudun rauhassa neljä kuukautta kestävään Han Han -käännösprojektiini, jonka toivon starttaavan maaliskuun alussa. Emme vielä ole saaneet sitä lopullista vihreätä valoa eli oikeuksia kirjan kääntämiseen ja julkaisemiseen, mutta en ole toistaiseksi jaksanut olla asian suhteen huolissani. 慢慢来, sanoi kiinalainen.

Hain projektiani varten apurahaa lopulta yhteensä viidestä eri paikasta, ja vasta ensimmäisen haun tulokset on tätä kirjoittaessa julkistettu. Vaikka ensimmäisellä yrittämällä ei tärpännytkään, on mahdollisuuksia jäljellä siis vielä neljä. Viimeisen haun tulokset julkistetaan helmikuussa.

Apurahapäätöksiä odottelen jännityksellä, sillä minulla ei nykyisin juuri ole ”varaa” käyttää aikaani ylimääräisen tienaamiseen esimerkiksi englantia opettamalla. Vaikken apurahaa saisikaan, pystyisin kuitenkin melko varmasti projektin toteuttamaan, sillä kirjoittamilleni artikkeleille on edelleen ollut ainakin jonkin verran kysyntää – mainittakoon, että Aamulehti julkaisi 26. lokakuuta kolumnini, ja julkaissee kirjoituksiani myös jatkossa.

Silti apurahan saaminen tarkoittaisi sitä, että voisin hetkeksi lakata laskemasta jokaista yuania, jonka arjessani kulutan. Lisäksi se takaisi sen, että kun ensi kesänä palaamme ensin Suomeen ja sen jälkeen hyvin todennäköisesti asetumme Tallinnaan asumaan, olisi tärkeää, ettemme palaisi kotiin ihan tyhjätaskuina.

Toki voin ensi lukukauden aikana tarvittaessa etsiä jostain sivutuloja mahdollisesti palkattoman kääntämisen oheen, mutta: kuten olen jo kertonut, ovat monenlaiset pyörät jo lähteneet pyörimään ja kaikenlaisia ihan rahanarvoisiakin ideoita on. Niinpä uskon, että kunhan jaksan pitää yllä tätä nykyistä opiskelu- ja kirjoittamistahtiani, tulee onnistumistiheys jatkossa vain kasvamaan ja onnistun tuloja keräämään tekemällä jotakin sellaista, mistä todella pidän.

Lisätään siis vain edelleen sitä pökköä – tai öljyä – pesään! 加油!

3 kommenttia:

  1. Hei, Rauno!
    Löysin blogisi sattumalta reilu vuosi sitten ja olen siitä lähtien seurannut sitä suurella mielenkiinnolla. En ole aiemmin kommentoinut blogikirjoituksiasi, vaikka monesti olen ollut lähellä tehdä niin, varsinkin tällaisten henkilökohtaisempien blogitekstien yhteydessä. Kuulun itse nimittäin siihen lukijajoukkoon, joka mieluiten lukee juuri sinun omista kuulumisistasi siellä Kiinassa, joten minun puolestani saisit kirjoittaa useamminkin omasta elämästäsi. :) Tällaiset tekstithän tekevät blogista vain persoonallisemman, eikä se mielestäni ole huono juttu. Ja henkilökohtaistenkin tekstien kautta tulee joka tapauksessa usein esille kaikenlaisia mielenkiintoisia asioita elämästä Kiinassa. Kun en ole itse koskaan käynyt Kiinassa, ovat monet ihan arkisetkin asiat kiinnostavia. Myös kieleen liittyvät tekstit kiinnostavat, vaikka (tai juuri siksi että) en kiinaa osaakaan.

    Joka tapauksessa haluan kiittää hienosta blogista ja toivottaa menestystä käännös- ja muihin projekteihin. Huomasin kolumnisi Aamulehdessä, onnittelut julkaisusta!

    Terveisin,
    Iina

    P.S. Saanko udella, millä kielellä kiinaa taitava suomalais-virolainen pariskunta keskenään kommunikoi?

    VastaaPoista
  2. Kiitokset kommentista, Iina, uudesta lukijasta kuuleminen tekee minut aina iloiseksi (vaikka tässä tapauksessa kyse ei olekaan enää niin "uudesta" lukijasta)!

    Meillä puhutaan pääasiassa englantia, mutta uskon, että viron, suomen ja miksei kiinankin rooli varmasti kasvaa kunhan vuodet tästä alkavat vieriä. :)

    VastaaPoista
  3. Minäkin luen aina suurella mielenkiinnolla nämä henkilökohtaisemmat kuulumiset :)

    Voi kunpa vielä ehtisin käväistä Kunmingissa ennen kuin lähdette sieltä!

    VastaaPoista