Moni aikuinen kielenopiskelija kärsii pitkään kiusallisesta ongelmasta: vaikka kirjoittamisen ja lukemisen puolesta kielitaitoa pitäisi jo löytyä, ei tosipaikan tullen, luokkahuoneen ulkopuolella, kuitenkaan tahdo millään saada sanaa suustaan. Puhuessa hävettää, kun tietoisuus omien puhetaitojen puutteista ottaa vallan.
Olen välillä kirjoituksissani päivitellyt sitä, että puhutun kiinan harjoitukset ovat täällä toistaiseksi jääneet melko vähälle sen vuoksi, että olen tullut tehneeksi aika vähän kiinalaisten kanssa tuttavuutta. Olen suorastaan jääräpäisesti ajatellut, että en haluaisi etsiä tuttavuuksia, jotka perustuisivat vain molemminpuoliselle kielijelpille. Siksi olen jokuseen otteeseen kieltäytynyt, mikäli joku mielensä rohkaissut kiinalaisopiskelija on tullut varovaisella englannillaan tiedustelemaan, josko voisin ryhtyä hänen ystäväkseen. Lisäksi olen luonteeltani mielestäni melko hiljainen, mikä on ehkä hankaloittanut ihmisiin tutustumistani entisestään.
Mutta kuten olen tämän kielen opiskelusta niin moneen kertaan todennut, kasvaa nälkä syödessä, ja itseluottamus siinä sivussa. Ja kuluneella, uuden lukukauden aloittaneella viikolla tapahtui passiivisessa päässäni jotain kummaa: päätin aktivoitua, heittää kaikki periaatteeni ja estoni romukoppaan. Päätin, että tämän lukukauden jälkeen on puhutun kiinan tasoni ehtinyt nousta aivan uusiin sfääreihin, lähemmäs kirjoitetun kiinan tasoani.
Ensimmäiseksi otin yhteyttä käännösprojektissani viime lukukaudella auttaneeseen tuutoriini, ja sovimme jatkavamme tapaamisiamme myös jatkossa. Sitten sovin tapaavani erään tyttösen, jonka kanssa jo syyskuussa vaihdoimme numeroita, mutta jota en ollut sen koommin tavannut. Ehdimme jo viettää parituntisen kuppostelutuokion, joka pisti molemmin puolin kielitaidot koville ja väsytti aivot, mutta jätti jälkeensä tyytyväisyyden tunteen. Perjantaina tein ystäväni avustamana jo kolmannen kielijelppituttavuuteni, ja aion nyt etsiä niitä lisää voidakseni joka viikko viettää ainakin 4–6 tuntia natiivipuhujan kanssa harjoitellen.
Myös QQ on minulla nyt aina auki, ja siellä tulee harjoitelleeksi kirjoittamista ja lukemista kiinalaisten kanssa melko usein. Tunneilla olen kommentoinut tilaisuuden tullen aktiivisesti ja kysellyt heti, kun kysyttävää on tullut mieleen. Kampuksen pohjoisportilla katuruoan valmistumista odotellessani tai muissa kaupoissa asioidessani olen alkanut jauhaa myyjien kanssa milloin mistäkin turhanpäiväisestä, kysellä, tiedustella, ihmetellä.
Kampuksen täpötäydessä kanttiinissa olen tutuksi tulleen tyhjän pöydän metsästyksen sijaan alkanut istua ennakkoluulottomasti vapaille paikoille kiinalaisten viereen ja pistää reippaasti small talkit käyntiin. Useimmiten kiinan taitoni ovat heidän englannin taitojaan paremmat, joten heidän arkailunsa vuoksi minun on helppo pitää kiina keskustelun kielenä. Toki kohteliaasti yritän usein saada heistä englantiakin irti, mutta mukavasti kiina useimmiten dominoi keskusteluja. Tulee mieleen Tampereen ajat, jolloin kävin suomea opiskelevan kiinalaistytön kanssa eri paikoissa opiskelemassa: silloin puhuimme aina 99-prosenttisesti englantia, vaikka tarkoitus oli keskittyä suomeen ja kiinaan! On hienoa huomata, että siitä ujostelu- ja jopa pelkovaiheesta on viimeinkin päässyt ylitse, ja kielitaitoaan tulee nyt soveltaneeksi erittäin rohkeasti ilman pelkoa virheistä.
Motivaatio on siis taas korkealla, ja olen myös huomannut, että nyt kun HSK:n eli kiinan kielen tasokokeen viitostason suorittamisen aikainen tuska on enää vain kaukainen muisto, olen vaivihkaa jo alkanut suunnata katsettani sen ylimmänkin tason päihittämiseen. Niinpä olen nyt asettanut viralliseksi tavoitteekseni läpäistä kuutostason akateemisen vuoden 2012–2013 päätteeksi. Silloin kiinan opintojeni alkamisesta tuleekin kuluneeksi jo lähes seitsemän vuotta!
Pitkäksi on tämä tie silloin ehtinyt jo muodostua. Toivotan voimia ja inspiraatiota muille tien päällä oleville!
sunnuntai 26. helmikuuta 2012
torstai 23. helmikuuta 2012
Uusia blogituulia
Kiina-blogi on ehtinyt vanheta jo ihan kunnioitettavaan 80 julkaisun ikään.
Tekstiä on tullut kirjoitettua yllättävän paljon ja saamani palaute on ollut pääsääntöisesti ilahduttavan rohkaisevaa. Uuden lukukauden alkamisen myötä alkanen hidastaa tämän kanssa tahtia, joten tekstejä ei välttämättä ole enää luvassa ihan totuttuun, omasta näkökulmastani suhteelliseen tiuhaan tahtiin.
Tai täytyy nyt katsoa. Pitkään meni niin, että kirjoittamisen aihetta tuli kuin itsestään mieleen tasaisesti parin päivän välein, mutta viime aikoina on tuntunut siltä, että mieli alkanut painaa jarrua. Syynä voi olla tämä (onneksi jo viimeisiään vetelevä) talvi, joka on passivoittanut minut yllättävän tehokkaalla tavalla ja viimeistään tähän päivään mennessä puristanut viimeisetkin kirjoitusmehut bloggaajan pienestä mielestä. Voi kun tuo ainainen sumu jo väistyisi ja harmaiden pilvien tilalle tulisi viimein se tuttu kirkas, sininen taivas ja se paahtava aurinko, jonka lämmössä hikoiltiin täällä tyytyväisinä pitkälle viime syksyyn!
Jatkossa Kiina-blogin antia alkaa olla luettavissa myös Hidasta elämää -sivuston Blogit-osiossa, jonne sain kunnian perustaa oman, pienen nurkkaukseni – kyseinen blogi tottelee nimeä Perillä. Aluksi blogissa on tarkoitus julkaista erinäisiä tässä blogissa julkaistuja herkkuja kuluneilta Kiinan-kuukausiltani, mutta luultavasti myöhemmin kirjoitan sinne myös tarinoita, jotka eivät tämän blogin sivuille päädy (siinä tapauksessa kuitenkin laitan tänne ehdottomasti linkkiä).
Olen tästä tilaisuudesta innoissani, ja kiitos kunniasta kuuluu etupäässä Hidasta elämää -tiimille sekä aina yhtä rohkaisevasti ja suurella mielenkiinnolla touhuihini suhtautuvalle isosiskolleni. Kiitos myös lukijoille, niin ahkerille kommentoijille kuin hiljaisemmillekin seuraajille – osa teistä on ollut mukana jo vuoden 2009 alusta lähtien, enkä voi muuta kuin hämmentyneen nöyrästi kumarrella ja kiitellä sitä, että teitä ihmisiä jaksaa antini kiinnostaa!
Tekstiä on tullut kirjoitettua yllättävän paljon ja saamani palaute on ollut pääsääntöisesti ilahduttavan rohkaisevaa. Uuden lukukauden alkamisen myötä alkanen hidastaa tämän kanssa tahtia, joten tekstejä ei välttämättä ole enää luvassa ihan totuttuun, omasta näkökulmastani suhteelliseen tiuhaan tahtiin.
Tai täytyy nyt katsoa. Pitkään meni niin, että kirjoittamisen aihetta tuli kuin itsestään mieleen tasaisesti parin päivän välein, mutta viime aikoina on tuntunut siltä, että mieli alkanut painaa jarrua. Syynä voi olla tämä (onneksi jo viimeisiään vetelevä) talvi, joka on passivoittanut minut yllättävän tehokkaalla tavalla ja viimeistään tähän päivään mennessä puristanut viimeisetkin kirjoitusmehut bloggaajan pienestä mielestä. Voi kun tuo ainainen sumu jo väistyisi ja harmaiden pilvien tilalle tulisi viimein se tuttu kirkas, sininen taivas ja se paahtava aurinko, jonka lämmössä hikoiltiin täällä tyytyväisinä pitkälle viime syksyyn!
Jatkossa Kiina-blogin antia alkaa olla luettavissa myös Hidasta elämää -sivuston Blogit-osiossa, jonne sain kunnian perustaa oman, pienen nurkkaukseni – kyseinen blogi tottelee nimeä Perillä. Aluksi blogissa on tarkoitus julkaista erinäisiä tässä blogissa julkaistuja herkkuja kuluneilta Kiinan-kuukausiltani, mutta luultavasti myöhemmin kirjoitan sinne myös tarinoita, jotka eivät tämän blogin sivuille päädy (siinä tapauksessa kuitenkin laitan tänne ehdottomasti linkkiä).
Olen tästä tilaisuudesta innoissani, ja kiitos kunniasta kuuluu etupäässä Hidasta elämää -tiimille sekä aina yhtä rohkaisevasti ja suurella mielenkiinnolla touhuihini suhtautuvalle isosiskolleni. Kiitos myös lukijoille, niin ahkerille kommentoijille kuin hiljaisemmillekin seuraajille – osa teistä on ollut mukana jo vuoden 2009 alusta lähtien, enkä voi muuta kuin hämmentyneen nöyrästi kumarrella ja kiitellä sitä, että teitä ihmisiä jaksaa antini kiinnostaa!
perjantai 17. helmikuuta 2012
Kolmen minuutin huuma
Keskiviikkona kävin noutamassa uuden lukujärjestyksen ja uudet oppikirjat, ja olenkin noudon jälkeistä lounasta seuranneesta lievästä ruokamyrkytyksestä huolimatta ollut kirjoista lapsellisen innoissani. Kiinan kielessä käytetään ilmaisua 三分钟热度 (’kolmen minuutin huuma’) kuvaamaan tuota ihmiselle niin tyypillistä onnellisuuden tunnetta, joka koetaan silloin, kun käsiin on saatu jokin uusi tavara. Lienee tuttu tunne jokaiselle!
Tuo huuma on kohdallani jo ehtinyt jatkua hieman pitempään, niin tyytyväisenä olen käynyt läpi uusien kirjojen ensimmäisiä haasteita. Puhutun kiinan oppikirjasarjassa loikattiin oudosti yhden kirjan yli Advanced-tason kakkosopukseen, kun taas Comprehensive-kiinan uusi oppikirja on edelleen sitä tuttua Intermediate-tasoa. Viime lukukauden kuuntelukurssi sekä kirjakiinan lukeminen ovat pudonneet lukujärjestyksestä, ja niiden tilalle on laitettu kirjoittamiskurssi sekä haastavalta vaikuttava kurssi, jolla tutustutaan muun muassa Kiinan maantietoon, historiaan, politiikkaan ja talouteen. Kiinaksi.
Itse uskon pitkälti sanastopainotteiseen kielten opiskeluun. Lukio- ja yliopisto-opintojeni välisen kolmen vuoden aikana opiskelin englannin kielen sanastoa omaksi ilokseni välillä kuin mielipuoli, ja kun yliopistossa alettiin sitten kirjoitella esseitä, huomasin nopeasti saamani palautteen perusteella, että kirjoitan huomattavasti keskimääräistä sujuvampaa englantia.
Samaan pyrin myös kiinan kielen kanssa. Minulle on nyt tärkeintä kerätä ensin valtaisa sanavarasto, jonka ansiosta uusia tekstejä lukiessa ei tarvitsisi uhrata liikaa energiaa tuntemattomien sanojen kanssa painiskeluun. Kattavan sanavaraston oppiminen vie paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta sellaisen avittamana kielen rakenteisiin ja saloihin sekä kaikenlaisiin verbaalisiin tehokeinoihin tulee lukiessa jo ihan tiedostamattaankin kiinnittäneeksi huomiota. Silloin jo pelkästään lukemalla oppii myös kehittymään kirjoittajana.
Taipumuksistani huolimatta on tällä alkavalla lukukaudella ihan virkistävää, että varsinaisia kielen oppikirjoja pitkine sanastolistoineen on vain kaksi – ihan kamalia sanastoähkyjä siis tuskin on tällä kertaa tiedossa, vaikka kovaa mentäneenkin edelleen. Kirjoittamiskurssi tulee tarpeeseen, sillä minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut tilaisuutta väsäillä kirjoitelmia kiinaksi siten, että olisin saanut niistä suoraa palautetta. Voin siis laittaa itseni peliin ihan uudella tavalla!
Ja nyt kun opiskelu on taas alkanut tuntua niin mukavalta, on se vanha tuttu ikuisuuskysymys alkanut taas nostella päätään: jatkaako opiskelua tämän vuoden jälkeen vai eikö jatkaa? Stipendihakemus tulevalle lukuvuodelle on postissa ja toivottavasti pian myös perillä, ja olen yllätyksekseni huomannut, että kiinankielisen cv:n ja työnhakukirjeen kirjoittaminen on ollut parisen viikkoa jäissä.
On todella harmillista, että CSC-stipendivalintojen tuloksia odotellessa menee helposti viisi kuukautta. Olisi hienoa saada vaikka edes huhti-toukokuussa tietää tulleensa joko hyväksytyksi tai hylätyksi. Nyt kun olen päättänyt jäädä Kiinaan vielä ainakin toiseksi vuodeksi, haluan tehdä kaikkeni varmistaakseni, että jonkinlaisen paikan syksyyn mennessä saan. Mikäli onnistun löytämään töitä, voi ruveta hävettämään kesällä, jos saan huomata, että olen vienyt stipendin jonkun toisen hakijan nenän edestä vain jättääkseni sen lopulta vastaanottamatta.
Tuo huuma on kohdallani jo ehtinyt jatkua hieman pitempään, niin tyytyväisenä olen käynyt läpi uusien kirjojen ensimmäisiä haasteita. Puhutun kiinan oppikirjasarjassa loikattiin oudosti yhden kirjan yli Advanced-tason kakkosopukseen, kun taas Comprehensive-kiinan uusi oppikirja on edelleen sitä tuttua Intermediate-tasoa. Viime lukukauden kuuntelukurssi sekä kirjakiinan lukeminen ovat pudonneet lukujärjestyksestä, ja niiden tilalle on laitettu kirjoittamiskurssi sekä haastavalta vaikuttava kurssi, jolla tutustutaan muun muassa Kiinan maantietoon, historiaan, politiikkaan ja talouteen. Kiinaksi.
Itse uskon pitkälti sanastopainotteiseen kielten opiskeluun. Lukio- ja yliopisto-opintojeni välisen kolmen vuoden aikana opiskelin englannin kielen sanastoa omaksi ilokseni välillä kuin mielipuoli, ja kun yliopistossa alettiin sitten kirjoitella esseitä, huomasin nopeasti saamani palautteen perusteella, että kirjoitan huomattavasti keskimääräistä sujuvampaa englantia.
Samaan pyrin myös kiinan kielen kanssa. Minulle on nyt tärkeintä kerätä ensin valtaisa sanavarasto, jonka ansiosta uusia tekstejä lukiessa ei tarvitsisi uhrata liikaa energiaa tuntemattomien sanojen kanssa painiskeluun. Kattavan sanavaraston oppiminen vie paljon aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta sellaisen avittamana kielen rakenteisiin ja saloihin sekä kaikenlaisiin verbaalisiin tehokeinoihin tulee lukiessa jo ihan tiedostamattaankin kiinnittäneeksi huomiota. Silloin jo pelkästään lukemalla oppii myös kehittymään kirjoittajana.
Taipumuksistani huolimatta on tällä alkavalla lukukaudella ihan virkistävää, että varsinaisia kielen oppikirjoja pitkine sanastolistoineen on vain kaksi – ihan kamalia sanastoähkyjä siis tuskin on tällä kertaa tiedossa, vaikka kovaa mentäneenkin edelleen. Kirjoittamiskurssi tulee tarpeeseen, sillä minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut tilaisuutta väsäillä kirjoitelmia kiinaksi siten, että olisin saanut niistä suoraa palautetta. Voin siis laittaa itseni peliin ihan uudella tavalla!
Ja nyt kun opiskelu on taas alkanut tuntua niin mukavalta, on se vanha tuttu ikuisuuskysymys alkanut taas nostella päätään: jatkaako opiskelua tämän vuoden jälkeen vai eikö jatkaa? Stipendihakemus tulevalle lukuvuodelle on postissa ja toivottavasti pian myös perillä, ja olen yllätyksekseni huomannut, että kiinankielisen cv:n ja työnhakukirjeen kirjoittaminen on ollut parisen viikkoa jäissä.
On todella harmillista, että CSC-stipendivalintojen tuloksia odotellessa menee helposti viisi kuukautta. Olisi hienoa saada vaikka edes huhti-toukokuussa tietää tulleensa joko hyväksytyksi tai hylätyksi. Nyt kun olen päättänyt jäädä Kiinaan vielä ainakin toiseksi vuodeksi, haluan tehdä kaikkeni varmistaakseni, että jonkinlaisen paikan syksyyn mennessä saan. Mikäli onnistun löytämään töitä, voi ruveta hävettämään kesällä, jos saan huomata, että olen vienyt stipendin jonkun toisen hakijan nenän edestä vain jättääkseni sen lopulta vastaanottamatta.
tiistai 14. helmikuuta 2012
Jinhua-kuvasetti VII
Väliaikaisesti superpienen budjetin seikkailijan onnistuu viihdyttää itseään yllättävän helposti: päätin katsoa muiden kaupunkien sijaan tarkemmin lähelle, syksyllä hankkimani Jinhuan turistikartan puitteisiin. Ensimmäinen matkani vei minut neljällä yuanilla paikallisbussilla "kameliakulttuuripuistoon", joka jo helmikuussa on sangen viehättävä järvi- ja puistoalue siitäkin huolimatta, että puut eivät vielä ole puhjenneet kukkaan, aluetta ei ole kuukausiin turisteja varten ehostettu ja että sinisestä taivaasta ei vielä ole tietoakaan.
Kuvaaminen tuntui sisällä kököttämisen vastapainoksi kuitenkin älyttömän vapauttavalta ja rentouttavalta, ja huomaan jälleen kerran pohtivani, minkä ihmeen takia en saa itseäni ylös ja ulos useammin, vaikka moisia lupauksia kerta toisensa jälkeen tulen tehneeksi...
Kuvaaminen tuntui sisällä kököttämisen vastapainoksi kuitenkin älyttömän vapauttavalta ja rentouttavalta, ja huomaan jälleen kerran pohtivani, minkä ihmeen takia en saa itseäni ylös ja ulos useammin, vaikka moisia lupauksia kerta toisensa jälkeen tulen tehneeksi...
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
Kaksi aasialaista elokuvahelmeä
Koska aasialainen elokuva oli alun perin niin suuressa roolissa minua kiinan tunneille inspiroimassa, haluaisin alkaa blogissani hieman mainostaa joitain takavuosina löytyneitä helmiä. Tarkoitukseni on silloin tällöin esitellä kaksi näkemisen arvoista elokuvaa – sellaisia, joista kovin moni ei välttämättä ole kuullut; mitään hittejä en siis tässä blogissa suotta lähde mainostamaan. Tässä ensimmäinen pari:
Japani: Perhonen sydämessä (Suwarôteiru/Swallowtail Butterfly, Shunji Iwai, 1996)
Shunji Iwain Rakkautta & anarkiaa -helmi vuodelta 1996 rakentuu nuoren Ageha-tytön kasvutarinan ympärille. Äitinsä kuoltua Ageha päätyy Glico-nimisen prostituoidun hoiviin ja törmää tämän myötä värikkääseen joukkoon pikkurikollisia ja erilaisia parhaansa tekeviä, jotka ovat tulleet eri puolilta maailmaa Japaniin vahvan yenin houkuttelemana. Tarkoitus on ansaita pieni omaisuus ja palata sitten kotiin elämään leppoisaa elämää. Menestyminen ei kuitenkaan ole niin helppoa – ei ainakaan ennen kuin absurdien käänteiden myötä päähenkilöt löytävät keinon tehdä paljon rahaa, jolla lähteä jahtaamaan suurempia seteleitä ja unelmia, joista he eivät välttämättä ole vielä ehtineet edes unelmoida.
Koskettava ja tunnelmallinen kasvutarina yhdistyy oudon onnistuneella tavalla tarkoitushakuisen campiin mutta toisinaan tyylikkääseen, veriseen toimintaan, japanilaiseen pop-musiikkiin ja köyhien slummien karun todellisuuden kuvaamiseen (elokuvassa nähtävälle oopiumikadulle ei pienellä tytöllä pitäisi olla mitään asiaa). Kulttuurien ja kansalaisuuksien sulatusuunissa puhutaan viehättävän tasavertaisesti kiinaa, japania ja englantia sekä näiden omituisia sekoituksia.
Päähenkilöt saavat katsojan sympatiat puolelleen heikkouksistaan tai häikäilemättömyyksistään huolimatta. Sivurooleista pienimmätkin jäävät mieleen. Tästä esimerkkinä Glicon tähdittämän Yen Town Band -yhtyeen soittajat: Japanissa maahanmuuttajaperheisiin syntyneet valkoiset tai mustat miehet ovat sydämissään ja äidinkielensä puolesta sataprosenttisen japanilaisia, mutta heitä kohdellaan kotimaassaan ikuisesti ulkomaalaisina ja siten tavallisesti vähempiarvoisina. He eivät ole sen parempia kuin yen-kuumeen vanavedessä maahan saapuneet laittomat siirtolaiset.
Bhutan: Taikureita ja kulkureita (Travellers and Magicians, Khyentse Norbu, 2003)
Ensimmäinen kokonaan Bhutanissa kuvattu elokuva on vähäeleinen, lämpimällä huumorilla höystetty road movie. Dondup, nuori valtion virkamies, on määrätty töihin syrjäiseen pikkukylään, jossa miehet kuluttavat päivänsä kiihkeiden jousiammuntamittelöiden parissa. Eräänä päivänä Dondup saa ystävältään kauan odottamansa kirjeen, jossa kerrotaan, että hänellä olisi mahdollisuus päästä Amerikkaan. Hän pakkaa laukkunsa, tarttuu mankkaansa ja jättää kylän taakseen, mutta myöhästyy kuitenkin vuoristotien ainoasta bussista…
Tien vierellä autokyytiä toiveikkaana odotellessaan Dondup kohtaa erilaisia persoonia: vanhan omenakauppiaan, munkin, juopon, riisipaperin valmistajan ja tämän tyttären… Mahdollisuuksien maa mielessään ei hän millään jaksaisi muista tien kulkijoista välittää, mutta hänellä ei ole vaihtoehtoja. Aika kuluu, ja munkilla on kerrottavanaan oma satunsa, jonka päähenkilö ei olekaan niin kovin erilainen Dondupiin verrattuna.
Elokuva tarjoaa pieniä näkökulmia rakkauteen ja toveruuteen, mutta ennen kaikkea pistää miettimään sukupolvien välisiä kuiluja, globalisaatiota ja jonkinlaista universaalisti melko yleistä kaipuuta päästä pakoon sitä paikkaa, missä ihminen kulloinkin sattuu elämään. Dondupin mielessä Amerikkaan pääsy on hienoin mahdollinen asia, mitä hänelle voisi tapahtua. Munkin kertoman tarinan päähenkilö, levoton nuori mies, puolestaan on varma siitä, että naapurikylässä tytöt ovat kauniimpia. Kuten alla lainaamani repliikit osoittavat, ei vanhempi väki näe, mikä siellä aidan takana tai isossa, modernissa maailmassa oikein houkuttelee. Kolmas repliikki on erityisen kuvaava: ajatuksesta tekee niin ristiriitaisen juuri se, että se virkotaan henkeäsalpaavan kauniiden luontomaisemien keskellä:
”Dondup on virkamies, hän on tärkeä mies kylässämme.”
”Ja silti hän haluaa jättää sen kaiken ja lähteä Amerikkaan tiskaamaan tai poimimaan omenia.”
”Amerikassa täytyy olla todella kaunista.”
Lopulta elokuva saa ajattelemaan myös sitä, mistä on antoisa elämä tehty. Tarvitseeko ihminen selviytyäkseen jokapäiväiset virrat viihdettä, menoa, elämyksiä ja vaihtelua, vai voisiko onni kenties sittenkin löytyä yksinkertaisista asioista? Elokuvan munkin näkökulmasta asiasta ei ainakaan ole epäilystäkään. Hänen neuvonsa Dondupille kuuluu:
”Älä muuta pois kylästäsi. Elämä kaupungissa on masentavaa.”
Japani: Perhonen sydämessä (Suwarôteiru/Swallowtail Butterfly, Shunji Iwai, 1996)
Shunji Iwain Rakkautta & anarkiaa -helmi vuodelta 1996 rakentuu nuoren Ageha-tytön kasvutarinan ympärille. Äitinsä kuoltua Ageha päätyy Glico-nimisen prostituoidun hoiviin ja törmää tämän myötä värikkääseen joukkoon pikkurikollisia ja erilaisia parhaansa tekeviä, jotka ovat tulleet eri puolilta maailmaa Japaniin vahvan yenin houkuttelemana. Tarkoitus on ansaita pieni omaisuus ja palata sitten kotiin elämään leppoisaa elämää. Menestyminen ei kuitenkaan ole niin helppoa – ei ainakaan ennen kuin absurdien käänteiden myötä päähenkilöt löytävät keinon tehdä paljon rahaa, jolla lähteä jahtaamaan suurempia seteleitä ja unelmia, joista he eivät välttämättä ole vielä ehtineet edes unelmoida.
Koskettava ja tunnelmallinen kasvutarina yhdistyy oudon onnistuneella tavalla tarkoitushakuisen campiin mutta toisinaan tyylikkääseen, veriseen toimintaan, japanilaiseen pop-musiikkiin ja köyhien slummien karun todellisuuden kuvaamiseen (elokuvassa nähtävälle oopiumikadulle ei pienellä tytöllä pitäisi olla mitään asiaa). Kulttuurien ja kansalaisuuksien sulatusuunissa puhutaan viehättävän tasavertaisesti kiinaa, japania ja englantia sekä näiden omituisia sekoituksia.
Päähenkilöt saavat katsojan sympatiat puolelleen heikkouksistaan tai häikäilemättömyyksistään huolimatta. Sivurooleista pienimmätkin jäävät mieleen. Tästä esimerkkinä Glicon tähdittämän Yen Town Band -yhtyeen soittajat: Japanissa maahanmuuttajaperheisiin syntyneet valkoiset tai mustat miehet ovat sydämissään ja äidinkielensä puolesta sataprosenttisen japanilaisia, mutta heitä kohdellaan kotimaassaan ikuisesti ulkomaalaisina ja siten tavallisesti vähempiarvoisina. He eivät ole sen parempia kuin yen-kuumeen vanavedessä maahan saapuneet laittomat siirtolaiset.
Bhutan: Taikureita ja kulkureita (Travellers and Magicians, Khyentse Norbu, 2003)
Ensimmäinen kokonaan Bhutanissa kuvattu elokuva on vähäeleinen, lämpimällä huumorilla höystetty road movie. Dondup, nuori valtion virkamies, on määrätty töihin syrjäiseen pikkukylään, jossa miehet kuluttavat päivänsä kiihkeiden jousiammuntamittelöiden parissa. Eräänä päivänä Dondup saa ystävältään kauan odottamansa kirjeen, jossa kerrotaan, että hänellä olisi mahdollisuus päästä Amerikkaan. Hän pakkaa laukkunsa, tarttuu mankkaansa ja jättää kylän taakseen, mutta myöhästyy kuitenkin vuoristotien ainoasta bussista…
Tien vierellä autokyytiä toiveikkaana odotellessaan Dondup kohtaa erilaisia persoonia: vanhan omenakauppiaan, munkin, juopon, riisipaperin valmistajan ja tämän tyttären… Mahdollisuuksien maa mielessään ei hän millään jaksaisi muista tien kulkijoista välittää, mutta hänellä ei ole vaihtoehtoja. Aika kuluu, ja munkilla on kerrottavanaan oma satunsa, jonka päähenkilö ei olekaan niin kovin erilainen Dondupiin verrattuna.
Elokuva tarjoaa pieniä näkökulmia rakkauteen ja toveruuteen, mutta ennen kaikkea pistää miettimään sukupolvien välisiä kuiluja, globalisaatiota ja jonkinlaista universaalisti melko yleistä kaipuuta päästä pakoon sitä paikkaa, missä ihminen kulloinkin sattuu elämään. Dondupin mielessä Amerikkaan pääsy on hienoin mahdollinen asia, mitä hänelle voisi tapahtua. Munkin kertoman tarinan päähenkilö, levoton nuori mies, puolestaan on varma siitä, että naapurikylässä tytöt ovat kauniimpia. Kuten alla lainaamani repliikit osoittavat, ei vanhempi väki näe, mikä siellä aidan takana tai isossa, modernissa maailmassa oikein houkuttelee. Kolmas repliikki on erityisen kuvaava: ajatuksesta tekee niin ristiriitaisen juuri se, että se virkotaan henkeäsalpaavan kauniiden luontomaisemien keskellä:
”Dondup on virkamies, hän on tärkeä mies kylässämme.”
”Ja silti hän haluaa jättää sen kaiken ja lähteä Amerikkaan tiskaamaan tai poimimaan omenia.”
”Amerikassa täytyy olla todella kaunista.”
Lopulta elokuva saa ajattelemaan myös sitä, mistä on antoisa elämä tehty. Tarvitseeko ihminen selviytyäkseen jokapäiväiset virrat viihdettä, menoa, elämyksiä ja vaihtelua, vai voisiko onni kenties sittenkin löytyä yksinkertaisista asioista? Elokuvan munkin näkökulmasta asiasta ei ainakaan ole epäilystäkään. Hänen neuvonsa Dondupille kuuluu:
”Älä muuta pois kylästäsi. Elämä kaupungissa on masentavaa.”
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Paluu talviunilta
Kiinalainen uusivuosi älyttömine rakettien paukutteluineen on nyt ohi, ja tänään keskiviikkona tulee yliopistomme opiskelijoiden tulla ilmoittautumaan läsnä olevaksi alkavalle lukukaudelle. Kahden, kolmen viikon ajan oli yliopistokampus lähiympäristöineen aika kuollut alue – välillä oli jopa vaikea löytää avoinna olevaa ravintolaa – mutta viime päivinä on ollut ilahduttava seurata elämän palaamista katujen varsille, ravintoloihin, kauppoihin ja muihin tuttuihin paikkoihin.
Pitkä loma on nostattanut ihmisissä erilaisia tuntemuksia kiinan opiskelun, Jinhuan, jopa Kiinankin suhteen. Moni on viettänyt lomansa kotimaassaan perheensä kanssa. Heille tauko on varmasti tehnyt hyvää, he ovat kukaties taas täynnä voimia saatuaan läheisistään tarpeekseen. Jos kotona taas on ollut myös poika- tai tyttöystävä odottamassa, voi etäsuhteen aloittaminen uudelleen alusta tuntua musertavalta – ainakin yksi tuttuni laskee jo päiviä heinäkuuhun vietettyään juuri reilun viikon verran aikaa tyttöystävänsä kanssa Shanghaissa. Jinhuaan paluu tai opiskelu ei silloin ihan ymmärrettävästi ehkä kiinnosta.
Jokunen porukasta päätti jo hyvissä ajoin ennen lomien alkua, etteivät käyttäisi stipendiään loppuun asti, vaan käyttävät loma-ajan ensin täällä hyväkseen ja palaavat sitten kotiin. Ja onhan lähes kokonainen vuosi jo melkoisen pitkä aika: itsellänikin on ollut ihmettelemistä siinä, että vaikka tämä reissu on jo tähän asti kokemistani pisin, on siitä vielä melkein puolet kokematta. Koti-ikävä yllättää silloin tällöin todella salakavalasti.
Moni kanssaopiskelijoistani koki ensimmäisen lukukauden perusteella Jinhuan täysin mitättömäksi kaupungiksi, jolla ei ole yliopiston lisäksi tarjota yhtään mitään. Tiedän lukuisia ihmisiä, jotka viettivät viikonlopuista suurimman osan Shanghain yökerhoissa ja ostosparatiiseissa, palatakseen aina puoliväkisin kiinan tunneille viettämään harmaita arkipäiviään ennen uutta viikonloppua.
Ne, jotka onnistuivat toteuttamaan suunnitelmansa seikkailla koko loman ajan ympäri Kiinaa, ovat myös mielenkiintoisessa asemassa tähän ”tuppukylään” palatessaan: ehkä kuukauden jatkuneen hektisen matkailun jälkeen tekisi ainakin itselleni vain hyvää asettua hetkeksi paikalleen lepäämään. Matkoista uupuminen saattaakin tarjota oivan ponnahduslaudan uuteen lukukauteen: kenties matkalla kerätyt kokemukset ovat olleet niin hienoja, että kielen saloihin haluaa syventyä entistä tarkemmin – mitä paremmin tuntee kielen, sitä antoisampaa on maassa matkailla. Tällaisia motivoivia vaikutuksia voi olla niin isoilla kuin pienilläkin kokemuksilla, sen verran olen itsekin ehtinyt täällä oppia.
Itse selvisin lomasta mielestäni yllättävän hyvin, vaikka pysyinkin paikallani Jinhuassa sen alusta loppuun. Viime päivinä motivaatio pistää kunnon opiskeluvaihde päälle on alkanut nostella päätään, joten lekottelu saanee pikku hiljaa loppua. Tämän viikon päivät käytän ensin CSC-stipendihakemuksen kasaamiseen sekä elämäni ensimmäisen kiinankielisen työhakemuksen kirjoittamiseen. Kun ne on saatu valmiiksi ja tiputettu postin luukusta, tulee minusta taas täysipäiväinen opiskelija.
Alla bonuksena vielä täytekuvia arkistoista. Ensimmäisistä kuvista näkee hienosti sen vaihtelevan näkymän, joka huoneeni ikkunasta alkaa taas tarjoutua, kun talvisää tästä hieman lämpenee ja sumuisia päiviä alkaa olla hieman vähemmän.
Pitkä loma on nostattanut ihmisissä erilaisia tuntemuksia kiinan opiskelun, Jinhuan, jopa Kiinankin suhteen. Moni on viettänyt lomansa kotimaassaan perheensä kanssa. Heille tauko on varmasti tehnyt hyvää, he ovat kukaties taas täynnä voimia saatuaan läheisistään tarpeekseen. Jos kotona taas on ollut myös poika- tai tyttöystävä odottamassa, voi etäsuhteen aloittaminen uudelleen alusta tuntua musertavalta – ainakin yksi tuttuni laskee jo päiviä heinäkuuhun vietettyään juuri reilun viikon verran aikaa tyttöystävänsä kanssa Shanghaissa. Jinhuaan paluu tai opiskelu ei silloin ihan ymmärrettävästi ehkä kiinnosta.
Jokunen porukasta päätti jo hyvissä ajoin ennen lomien alkua, etteivät käyttäisi stipendiään loppuun asti, vaan käyttävät loma-ajan ensin täällä hyväkseen ja palaavat sitten kotiin. Ja onhan lähes kokonainen vuosi jo melkoisen pitkä aika: itsellänikin on ollut ihmettelemistä siinä, että vaikka tämä reissu on jo tähän asti kokemistani pisin, on siitä vielä melkein puolet kokematta. Koti-ikävä yllättää silloin tällöin todella salakavalasti.
Moni kanssaopiskelijoistani koki ensimmäisen lukukauden perusteella Jinhuan täysin mitättömäksi kaupungiksi, jolla ei ole yliopiston lisäksi tarjota yhtään mitään. Tiedän lukuisia ihmisiä, jotka viettivät viikonlopuista suurimman osan Shanghain yökerhoissa ja ostosparatiiseissa, palatakseen aina puoliväkisin kiinan tunneille viettämään harmaita arkipäiviään ennen uutta viikonloppua.
Ne, jotka onnistuivat toteuttamaan suunnitelmansa seikkailla koko loman ajan ympäri Kiinaa, ovat myös mielenkiintoisessa asemassa tähän ”tuppukylään” palatessaan: ehkä kuukauden jatkuneen hektisen matkailun jälkeen tekisi ainakin itselleni vain hyvää asettua hetkeksi paikalleen lepäämään. Matkoista uupuminen saattaakin tarjota oivan ponnahduslaudan uuteen lukukauteen: kenties matkalla kerätyt kokemukset ovat olleet niin hienoja, että kielen saloihin haluaa syventyä entistä tarkemmin – mitä paremmin tuntee kielen, sitä antoisampaa on maassa matkailla. Tällaisia motivoivia vaikutuksia voi olla niin isoilla kuin pienilläkin kokemuksilla, sen verran olen itsekin ehtinyt täällä oppia.
Itse selvisin lomasta mielestäni yllättävän hyvin, vaikka pysyinkin paikallani Jinhuassa sen alusta loppuun. Viime päivinä motivaatio pistää kunnon opiskeluvaihde päälle on alkanut nostella päätään, joten lekottelu saanee pikku hiljaa loppua. Tämän viikon päivät käytän ensin CSC-stipendihakemuksen kasaamiseen sekä elämäni ensimmäisen kiinankielisen työhakemuksen kirjoittamiseen. Kun ne on saatu valmiiksi ja tiputettu postin luukusta, tulee minusta taas täysipäiväinen opiskelija.
Alla bonuksena vielä täytekuvia arkistoista. Ensimmäisistä kuvista näkee hienosti sen vaihtelevan näkymän, joka huoneeni ikkunasta alkaa taas tarjoutua, kun talvisää tästä hieman lämpenee ja sumuisia päiviä alkaa olla hieman vähemmän.
lauantai 4. helmikuuta 2012
Aivojumppa: kiinankielisiä arvoituksia
Kuumeilun aikainen sängyssä makailu aiheutti vähäksi aikaa niin pahasti ylösalaisin kääntyneen päivärytmin, ettei sitä korjaillessa ole ehtinyt päivisin käydä tekemässä tai kokemassa mitään jakamisen arvoista. Kiinan kieleen liittyvillä aiheilla siis jatketaan, elämästä lisää ehkä sitten myöhemmin, valokuvien kera jos luoja suo.
Nyt tarjolla kiinaa tunteville lukijoille jokunen 猜字谜-esimerkki: arvoituksia, joissa pitää kaksiosaisen vihjeen perusteella selvittää, mistä kirjoitusmerkistä on kyse. Ihan mukavia nämä ovat mielestäni, vaikka kerran kiinan tunnilla paria tällaista kokeillessamme osa porukasta tuhahteli että ”onpas lapsellista”.
Laitan vihjeistä ja vastauksista (vastaukset alimpana) tähän mukaan myös suomennokset, ihan vain kiinaa osaamattomien lukijoiden iloksi/kiusaksi. Sitä en paljasta, mihin vastaukset loppujen lopuksi perustuvat – en välttämättä itsekään jokaista ihan loppuun asti ymmärrä – mutta kysyä toki saa kommentit-osiossa! Mainittakoon kuitenkin, että vihjeissä kuvaillaan yleensä vastauksena olevan kirjoitusmerkin osia; joissain vihjeissä vihjaillaan taas merkin kirjoittamistapaan liittyen (siksi vihjeitä on luonnollisesti välillä hankala kääntää).
Arvoitukset kiinaksi:
1 王先生，白先生，一起坐在石凳上。
2 一只狗，两个口，谁遇它，谁发愁。
3 一边红，一边绿，一边喜风，一边喜雨。
4 一点一横长，一撇到南洋，南洋有个人，只有一寸长。
5 池里不见水，地上不见泥。
6 既有头，又有尾，中间生了四张嘴。
7 土上有竹林，土下一寸金。
8 一人一张口，口下长只手。
9 一根木棍，吊个方框，一把梯子，搭在中央。
Vihjeiden suomennokset:
1 Herra Kuningas ja herra Valkoinen istuvat yhdessä kivisellä tuolilla.
2 Yksi koira, kaksi suuta, kuka sen kohtaa, on hänellä suru.
3 Se on yhtä aikaa punainen ja vihreä ja se pitää samanaikaisesti sekä tuulesta, että sateesta.
4 Yksi piste, yksi pitkä vaakasuora viiva, yksi veto alas etelän merille. Etelän merillä on yksi pituudeltaan vain tuuman mittainen mies.
5 Altaassa ei näy vettä, eikä maassa näy savea.
6 Sillä on sekä pää, että häntä, keskelle on kasvanut neljä suuta.
7 Maan päällä bambumetsä, maan alla tuuman verran kultaa.
8 Yksi ihminen ja yksi suu, suun alle on kasvanut käsi.
9 Puukepistä roikkuu suorakulmion muotoinen kehys, kehyksen keskelle on asetettu tikapuut.
Vastaukset:
1 碧 (jade)
2 哭 (itku, itkeä)
3 秋 (syksy)
4 府 (kartano)
5 也 (myös)
6 申 (kurkottaa)
7 等 (odottaa)
8 拿 (napata, ottaa)
9 面 (kasvot, pinta, nuudeli)
Hihkaise jos sait kaikki tai melkein kaikki oikein – saat palkinnoksi hymiön!
Nyt tarjolla kiinaa tunteville lukijoille jokunen 猜字谜-esimerkki: arvoituksia, joissa pitää kaksiosaisen vihjeen perusteella selvittää, mistä kirjoitusmerkistä on kyse. Ihan mukavia nämä ovat mielestäni, vaikka kerran kiinan tunnilla paria tällaista kokeillessamme osa porukasta tuhahteli että ”onpas lapsellista”.
Laitan vihjeistä ja vastauksista (vastaukset alimpana) tähän mukaan myös suomennokset, ihan vain kiinaa osaamattomien lukijoiden iloksi/kiusaksi. Sitä en paljasta, mihin vastaukset loppujen lopuksi perustuvat – en välttämättä itsekään jokaista ihan loppuun asti ymmärrä – mutta kysyä toki saa kommentit-osiossa! Mainittakoon kuitenkin, että vihjeissä kuvaillaan yleensä vastauksena olevan kirjoitusmerkin osia; joissain vihjeissä vihjaillaan taas merkin kirjoittamistapaan liittyen (siksi vihjeitä on luonnollisesti välillä hankala kääntää).
Arvoitukset kiinaksi:
1 王先生，白先生，一起坐在石凳上。
2 一只狗，两个口，谁遇它，谁发愁。
3 一边红，一边绿，一边喜风，一边喜雨。
4 一点一横长，一撇到南洋，南洋有个人，只有一寸长。
5 池里不见水，地上不见泥。
6 既有头，又有尾，中间生了四张嘴。
7 土上有竹林，土下一寸金。
8 一人一张口，口下长只手。
9 一根木棍，吊个方框，一把梯子，搭在中央。
Vihjeiden suomennokset:
1 Herra Kuningas ja herra Valkoinen istuvat yhdessä kivisellä tuolilla.
2 Yksi koira, kaksi suuta, kuka sen kohtaa, on hänellä suru.
3 Se on yhtä aikaa punainen ja vihreä ja se pitää samanaikaisesti sekä tuulesta, että sateesta.
4 Yksi piste, yksi pitkä vaakasuora viiva, yksi veto alas etelän merille. Etelän merillä on yksi pituudeltaan vain tuuman mittainen mies.
5 Altaassa ei näy vettä, eikä maassa näy savea.
6 Sillä on sekä pää, että häntä, keskelle on kasvanut neljä suuta.
7 Maan päällä bambumetsä, maan alla tuuman verran kultaa.
8 Yksi ihminen ja yksi suu, suun alle on kasvanut käsi.
9 Puukepistä roikkuu suorakulmion muotoinen kehys, kehyksen keskelle on asetettu tikapuut.
Vastaukset:
1 碧 (jade)
2 哭 (itku, itkeä)
3 秋 (syksy)
4 府 (kartano)
5 也 (myös)
6 申 (kurkottaa)
7 等 (odottaa)
8 拿 (napata, ottaa)
9 面 (kasvot, pinta, nuudeli)
Hihkaise jos sait kaikki tai melkein kaikki oikein – saat palkinnoksi hymiön!
torstai 2. helmikuuta 2012
Kirosanoja ja muuta
En nyt ole lupausteni veroisen ahkerasti keräillyt sitä ”sanastoa, jota et kiinan tunneilla opi”, mutta tässä kuitenkin joitain näytteitä ilmaisuista, joihin olen törmännyt katsellessani amerikkalaisia väkivaltaelokuvia kiinalaisilla tekstityksillä varustettuina. Jos likaiset sanat eivät kiinnosta tai ne loukkaavat, ei kannata välttämättä lukea loppuun asti.
Mainittakoon, että olen hyvin tietoinen katsomieni elokuvien kiinalaisten tekstien laadusta – välillä laatu on täysin ala-arvoista, ja tuntuu siltä, ettei tekstitykset kasannut henkilö osaisi sanaakaan elokuvan alkuperäisestä kielestä. Elokuvia katsoessani muistiin kirjoittamani sanat osoittautuivatkin usein olevan vain "jotain sinne päin" dialogissa puhuttuun nähden. Siitä huolimatta sain koottua ihan mukavan intron aiheesta kiinnostuneille; esimerkkilauseita en laita suotta tekstiä kuormittamaan, niitä löytää tarvittaessa internetistä.
En tätä listausta varten konsultoinut Eveline Chaon kiinankielistä slangia käsittelevää teosta, enkä toisaalta ole asunut Kiinassa riittävän kauan tunteakseni kuinka tällaista sanastoa todellisuudessa käytetään. Kommentteja ja tarinoita kokemuksista otetaankin paremmin tietäviltä mielellään vastaan.
Herjaavia sanoja löytyi melko paljon, ja niistä suurin osa oli mieheltä toiselle suunnattuja. Samoin kuin monissa kielissä, vaihtelee sanojen loukkaavuus varmasti ihmisten välisten suhteiden sekä muun muassa äänensävyn mukaan: Suomessakin mies voi kutsua kaveriaan tuttavallisesti homoksi tai runkkariksi, mutta ventovieraan kanssa ei moinen puhuttelu tule kuuloonkaan, ellei sitten hae nyrkkitappelua.
Alla listattuja sanoja näin käytettävän usein yhteyksissä, joissa englanniksi on sanottu esimerkiksi "fucker", "bastard", "scum" ja niin edelleen. Kaikenlaisista paskiaisista, kusipäistä, runkkareista ja mulkuista on siis näissä kyse (sanan jälkeen hakasulkeissa ääntämys, sitten sulkeissa sanan kirjaimellinen merkitys yksittäisten merkkien mukaan; myöhemmin jälkimmäinen tieto on annettu vain silloin kuin se on tarpeelliseksi katsottu):
混球 [húnqiú] (likainen pallo)
混蛋 [húndàn] (likainen muna)
混账 [húnzhàng] (likainen tili(?))
王八蛋 [wángbādàn] (parittaja muna) tai (aisankannattaja muna)
杂种 [zázhǒng] (sekasikiö)
鸟人 [niǎorén] (lintu ihminen)
傻逼 / 傻屄 / 傻B [shǎbī] (typerä vittu) (varmasti todella herjaava, mutta kuulin myös kerran bussissa hyväntuulisen nuoren miehen käyttävän tätä sanaa ilmeisesti isosiskonsa kanssa puhelimessa puhuessaan)
Tässä muita erilaisiin ihmisiin viittaavia sanoja, jotka ovat neutraaleja mutta joita ei välttämättä ihan jokapäiväisessä arkisanastossaan tule käyttäneeksi, tai sieltä oppikirjasta löytäneeksi:
同志 [tóngzhì] 'homoseksuaali' tai 'hintti' (riippuen kontekstista)
婊子 [biǎozi] 'prostituoitu' tai 'huora' (riippuen ehkä kontekstista)
妓女 [jìnǚ] 'prostituoitu' tai 'huora' (riippuen ehkä kontekstista)
脱衣舞娘 [tuōyīwǔniáng] 'strippari'
Seuraavissa huudahduksia, joko ihmiseltä toiselle ilmaistuina tai sitten ihan yksittäisen ihmisen reaktioina johonkin nähtyyn tai tapahtuneeseen:
滚蛋 [gǔndàn] 'Painu vittuun!'
+ variaatiot tästä, samaa tarkoittavat muun muassa 滚 [gǔn], 滚开 [gǔnkāi], 滚出去 [gǔnchūqu]
操你妈 [càonǐmā] (nussi(n) äitiäsi) ’Haista vittu!’
他妈的 [tāmāde] (hänen äiti + nsä) 'Helvetti!' tai 'helvetin...'
见鬼 [jiànguǐ] (nähdä aave) 'Perkele!'
操 [cào] 干 [gàn] 靠 [kào] 'Vittu!' (sanoja voidaan käyttää myös vulgaarimmin seksiaktiin viittaavina verbeinä)
Mikä on sinun suosikkikirosanasi kiinan kielessä?
Mainittakoon, että olen hyvin tietoinen katsomieni elokuvien kiinalaisten tekstien laadusta – välillä laatu on täysin ala-arvoista, ja tuntuu siltä, ettei tekstitykset kasannut henkilö osaisi sanaakaan elokuvan alkuperäisestä kielestä. Elokuvia katsoessani muistiin kirjoittamani sanat osoittautuivatkin usein olevan vain "jotain sinne päin" dialogissa puhuttuun nähden. Siitä huolimatta sain koottua ihan mukavan intron aiheesta kiinnostuneille; esimerkkilauseita en laita suotta tekstiä kuormittamaan, niitä löytää tarvittaessa internetistä.
En tätä listausta varten konsultoinut Eveline Chaon kiinankielistä slangia käsittelevää teosta, enkä toisaalta ole asunut Kiinassa riittävän kauan tunteakseni kuinka tällaista sanastoa todellisuudessa käytetään. Kommentteja ja tarinoita kokemuksista otetaankin paremmin tietäviltä mielellään vastaan.
Herjaavia sanoja löytyi melko paljon, ja niistä suurin osa oli mieheltä toiselle suunnattuja. Samoin kuin monissa kielissä, vaihtelee sanojen loukkaavuus varmasti ihmisten välisten suhteiden sekä muun muassa äänensävyn mukaan: Suomessakin mies voi kutsua kaveriaan tuttavallisesti homoksi tai runkkariksi, mutta ventovieraan kanssa ei moinen puhuttelu tule kuuloonkaan, ellei sitten hae nyrkkitappelua.
Alla listattuja sanoja näin käytettävän usein yhteyksissä, joissa englanniksi on sanottu esimerkiksi "fucker", "bastard", "scum" ja niin edelleen. Kaikenlaisista paskiaisista, kusipäistä, runkkareista ja mulkuista on siis näissä kyse (sanan jälkeen hakasulkeissa ääntämys, sitten sulkeissa sanan kirjaimellinen merkitys yksittäisten merkkien mukaan; myöhemmin jälkimmäinen tieto on annettu vain silloin kuin se on tarpeelliseksi katsottu):
混球 [húnqiú] (likainen pallo)
混蛋 [húndàn] (likainen muna)
混账 [húnzhàng] (likainen tili(?))
王八蛋 [wángbādàn] (parittaja muna) tai (aisankannattaja muna)
杂种 [zázhǒng] (sekasikiö)
鸟人 [niǎorén] (lintu ihminen)
傻逼 / 傻屄 / 傻B [shǎbī] (typerä vittu) (varmasti todella herjaava, mutta kuulin myös kerran bussissa hyväntuulisen nuoren miehen käyttävän tätä sanaa ilmeisesti isosiskonsa kanssa puhelimessa puhuessaan)
Tässä muita erilaisiin ihmisiin viittaavia sanoja, jotka ovat neutraaleja mutta joita ei välttämättä ihan jokapäiväisessä arkisanastossaan tule käyttäneeksi, tai sieltä oppikirjasta löytäneeksi:
同志 [tóngzhì] 'homoseksuaali' tai 'hintti' (riippuen kontekstista)
婊子 [biǎozi] 'prostituoitu' tai 'huora' (riippuen ehkä kontekstista)
妓女 [jìnǚ] 'prostituoitu' tai 'huora' (riippuen ehkä kontekstista)
脱衣舞娘 [tuōyīwǔniáng] 'strippari'
Seuraavissa huudahduksia, joko ihmiseltä toiselle ilmaistuina tai sitten ihan yksittäisen ihmisen reaktioina johonkin nähtyyn tai tapahtuneeseen:
滚蛋 [gǔndàn] 'Painu vittuun!'
+ variaatiot tästä, samaa tarkoittavat muun muassa 滚 [gǔn], 滚开 [gǔnkāi], 滚出去 [gǔnchūqu]
操你妈 [càonǐmā] (nussi(n) äitiäsi) ’Haista vittu!’
他妈的 [tāmāde] (hänen äiti + nsä) 'Helvetti!' tai 'helvetin...'
见鬼 [jiànguǐ] (nähdä aave) 'Perkele!'
操 [cào] 干 [gàn] 靠 [kào] 'Vittu!' (sanoja voidaan käyttää myös vulgaarimmin seksiaktiin viittaavina verbeinä)
Mikä on sinun suosikkikirosanasi kiinan kielessä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)