Mitä kiinalaiset haluavat?

Tässä taas sarjassa ”bisnesideoita miettivälle” – pari ehdotusta siitä, millaisella osaamisella voisi hyvässä lykyssä onnistua tekemään läpimurron Kiinan markkinoille. Provisioita voitoista voi siirtää Osuuspankin tililleni, jonka numeron ilmoitan pyydettäessä.

Omasta jääkaapistani on viime aikoina löytynyt ainakin itävaltalaista tuorejuustoa sekä ranskalaista maitoa.

Laadukasta ilmanpuhdistusteknologiaa

Viime talvena Kiinan saastelukemat ja -näkymät olivat pahempia kuin koskaan, ja siksi jopa kiinalaisella medialla on ollut lupa kirjoittaa aiheesta entistä peittelemättömämmin.

Savusumukaupungeissa ihmiset kulkevat ulkona kasvoillaan käytännössä hyödyttömät hengityssuojaimet. Ilmanpuhdistajasta on tulossa jääkaappien ja liesien ohella olennainen osa joka kodin elektroniikkaa. Teknologian kehittymiselle tällä saralla on kuitenkin kipeä tarve.

PM2,5-pienhiukkaset tunkeutuvat ulkoilman ohella myös koteihin. Lisäksi kiinalaiset saavat kodeissaan nauttia erilaisista kemiallisista saasteista, kuten formaldehydista tai haihtuvista orgaanisista yhdisteistä (en tiedä näistä yhtään mitään, mutta tällaiseen muotoon sain termit käännettyä), joita voi tulla ilmaan muun muassa rakennusmateriaaleista ja huonekaluista. Valvonta ja rajoitukset eivät näillä saroilla Kiinassa ole lähelläkään esimerkiksi Euroopan luokkaa.

Tuoreet raportit kertovat, että valtaosa Kiinan markkinoilla myytävistä ilmanpuhdistajista on toimintakyvyltään ala-arvoisia, korkeintaan pölynimurin veroisia. Monet valmistajat ovat tehneet hyvin rahaa kuluttajia harhaan johtavilla, käytännössä hyödyttömillä tuotteilla. Samalla hyvät myyntilukemat ovat hidastaneet tarvetta tutkimukselle ja tuotekehittelylle.

Edes maahantuodut, korkealaatuiset ilmanpuhdistajat eivät tavallisesti vastaa kiinalaisten erityistarpeita, vaan ne on usein suunniteltu ilman puhdistamiseen siitepölyn kaltaisista, allergiaoireita aiheuttavista hiukkasista. On selvää, että kysyntä korkealaatuisille, PM2.5-hiukkasiin tepsivälle ilmapuhdistusteknologialle on Kiinassa räjähtämässä.

Aiheesta kirjoitti 《文汇报》.

Luotettavia, korkealaatuisia maitotuotteita

”Uudessa-Seelannissa ollaan siirtymässä lammastaloudesta maidontuotantoon, sillä Kiina ostaa maitotuotteita niin paljon kuin niitä tuotetaan.” Näin kirjoitti Huili-lehti viimevuotisessa numerossaan (5/2013).

Kiinassa maitotuotteiden kulutus on ollut selvässä kasvussa jo pitkään. Vuodesta 2000 lähtien kasvua on ollut keskimäärin 12,8 prosenttia vuodessa, eikä loppua kasvulle liene näkyvissä.

Länsimaalaistumisen ja keskimääräisen kulutuskyvyn kasvun lisäksi maitotuotteiden kysyntää alkanee lähitulevaisuudessa nostaa myös se tosiseikka, että viime vuonna tehdyn yhden lapsen politiikan muutoksen vuoksi syntyvien lapsien määrän arvioidaan nousevan nykyisestä merkittävästi.

Kiinassa Walmart- ja Carrefour-tavaratalojen hyllyiltä löytää paljon maahantuotuja maitotuotteita, ja monet merkeistä ovat eurooppalaisia. Myös kiinalaisia tuottajia on paljon, mutta koska Kiina muistaa lähimenneisyydestään erinäisiä ikäviä, maitotuotteiden turvallisuuteen (tai siis turvallisuuden puutteeseen) liittyviä tapauksia, on turvallisuus yhä useamman kuluttajan mielessä ostosvalintoja tehdessä.

Tuotteen eurooppalaisuus nähdään takeena korkeasta laadusta ja turvallisuudesta, ja yhä useamman kiinalaisen tie viekin tavaratalojen import-osastoille.