Eräässä taannoin julkaisemassani blogitekstissä mainitsin, että kiinalaiset ovat äänekästä väkeä ja tuntuvat viihtyvän parhaiten paikoissa ja tilanteissa, joissa meteliä ja vilinää piisaa. Kiinalainen renao-luonne on vähän niin kuin vastakohta Suomessa yleiselle, mieluiten rauhalliseen ympäristöön hakeutuvalle luonteelle.
Yhtä oivaa esimerkkiä perikiinalaisesta tilanteesta, jossa on paljon väkeä ja meteliä, voi todistaa hankkiutumalla vaikka alkuillasta, päivällisajan jälkeen, johonkin paikalliseen puistoon tai julkiselle aukiolle. On melko varmaa, että siellä on menossa ”aukiotanssit”, kiinaksi 广场舞.
Aukiotanssiryhmät saattavat olla valtavan suuria, kokonaisen keskusaukion täyttäviä ihmismassoja. Ne saattavat olla myös pieniä, vaikka noin tusinasta tanssijasta koostuvia ryhmiä. Valtaosa tanssijoista on naisia, mutta miehiäkin mahtuu joukkoon. Tanssijoiden keski-ikä on verrattain korkea, vaikka joskus perheet lähtevätkin kolmen sukupolven voimin paikalle.
Tanssimista säestää porukan eteen asetettu, usein yhdenteentoista asteeseen säädetty kaiutin, josta ilmoille raikaa milloin millaistakin musiikkia perinteisemmästä kiinalaisesta musiikista aina moderniin teknopoppiin. Tansseja ohjaa yleensä yksi tanssitaidoiltaan hieman etevämpi nainen. Muut seuraavat perässä taitojensa sallimissa rajoissa. Monet tanssivat kehnosti, mutta aukiotansseissa ei ole mitään väliä sillä, kuinka hyvin tai huonosti tanssii. Tärkeintä on se, että keho saa liikuntaa ja mieli riemuitsee! Ehkä juuri tässä piilee aukiotanssien salaisuus.
Olen iloinen aukiotanssien olemassaolosta. Niiden todistaminen saa minut aina hyvälle tuulelle, joskus suorastaan liikuttuneeksi, ja soisin vastaavan ilmiön leviävän passiivisempien, kenties itsensä nolaamista pelkäävien suomalaistenkin keskuuteen. On hienoa nähdä näitä ryhmiä, joihin jokainen on tervetullut eikä suorituspaineita ole.
Mielipiteeni voisi kuitenkin olla erilainen, jos olisin joskus asunut aukion vieressä. Aukiotansseista on nimittäin Kiinassa tullut viime aikoina kuuma väittelyn aihe, mikä osoittaa sen, ettei ihan jokainen kiinalainen olekaan meluun rakastunut!
Kiinassa on raportoitu joitain välikohtauksia aukiotanssijoiden ja meluun kyllästyneiden välillä. Wenzhoulaisen toimistorakennuksen yrittäjät olivat kuluttaneet 260 000 yuania (noin 30 000 euroa) omiin äänentoistolaitteisiinsa, joilla tanssijat häädettiin tarpeen tullen häiritsemästä. Pekingissä meluun kyllästynyt mies oli tarttunut kivääriinsä, lähtenyt ulos ja ampunut taivaalle varoituslaukauksen, saaden siten tanssijoihin vipinää. Wuhanin kaupungissa parikymmentä tanssijaa koki ikävän yllätyksen, kun joku tanssipaikan vieressä asuva heitti heidän päälleen ulostetta.
Kun netissä levisi pari viikkoa sitten kuva Pariisin Place du Louvrella aukiotanssit pystyyn pistäneistä kiinalaisista ”mammoista”, alkoi moni kiinalainen nettikansalainen purkaa turhautumistaan. Monet osoittivat häpeävänsä sitä, että meluisa tanssiminen ja julkisen tilan omiminen oli pakko viedä ulkomaillekin. Tanssijoiden uskotaan sotkevan entisestään kiinalaismassojen jo ennestään tuhrimaa Kiina-kuvaa maailmalla. Pääosa valittajista on nuorempaa väkeä, eli kyseessä on selvä sukupolvien välinen kulttuurien yhteenotto.
Aukiotanssien aiheuttamat ongelmat ovat myös herättäneet keskustelua epäonnistuneesta kaupunkisuunnittelusta, jossa ei ole osattu ottaa huomioon kaupungistumisen kiivasta tahtia. Kansalaisille ei ole riittävästi julkisia tiloja, joissa toteuttaa itseään ja harrastaa liikuntaa. Siksi niin monet tanssiryhmät valtaavat sen tilan, minkä sattuvat löytämään – usein jonkin asuinalueen sisältä, tai vaikka toimistorakennuksen pihalta. Silloin alkaa monilla hermot kiristyä ja korvatulpille tulee käyttöä. Suomessa tansseille pistettäisiin varmasti nopeasti stoppi, mutta en usko, että kiinalaiset aukiotanssijat joutuvat ihan heti harrastuksestaan luopumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti