tiistai 28. lokakuuta 2014

Prostituution sääntelyä 1900-luvun alun Kiinassa

Kirja: Elizabeth J. Remick: Regulating Prostitution in China – Gender and Local Statebuiding 1900–1937 (2014 Stanford University Press)

Sain juuri päätökseen Elizabeth J. Remickin kirjan, joka käsittelee erittäin akateemisella ja hämmästyttävän yksityiskohtaisella otteella prostituution historiaa Kiinassa ja sitä, kuinka prostituutiota säänneltiin Kiinassa vuosien 1900 ja 1937 välillä. Remick on kirjoittanut kirjansa muun muassa laajan kiinankielisen lehti- ja muun arkistomateriaalin avulla.

Teos on erityisen kiinnostava niille, jotka ovat kiinnostuneita Hangzhousta, Guangzhousta ja/tai Kunmingista. Kussakin maakuntapääkaupungissa prostituutioon suhtauduttiin ja sitä säänneltiin eri tavalla ja eri motiiveista johtuen. Remick valitsi nämä kaupungit tutkimuksensa pääkohteiksi siksi, että niistä oli laajimmin saatavilla prostituutioon liittyvää arkistomateriaalia.

Seuraavassa muutama valittu tiedonjyvä kirjan pohjalta:

– Kiinalaisella naisella ei ollut 1900-luvun alussa helppoa. Monet naiset joutuivat prostituoiduiksi vasten tahtoaan. Vapaaehtoinen prostituoiduksi ryhtyminenkin saattoi olla vain yritys paeta muilta kovilta kohtaloilta, kuten elämältä jalkavaimona, palvelijana tai tehdastyöläisenä.

– Kiinalaisessa kulttuurissa prostituutiota pidettiin luonnollisena osana yhteiskuntaa, minkä vuoksi toistuvat yritykset sen kieltämiseksikin olivat hyödyttömiä. Kiinalaisen miehen suorastaan piti käydä bordellissa osoittaakseen miehisyytensä, kun taas vaimon tuli odottaa hyveellisenä kotona ja vain hyväksyä asia. Bordellialueita mainostettiin ajan matkaoppaissa, ja prostituoidut olivat todella suosittuja. Juorulehdissä kirjoitettiin jatkuvasti kaupungin kauneimpien prostituoitujen yksityiselämästä. Monissa kaupungeissa oli jopa julkisia juhlia, joissa valittiin vaaleilla kauneimmat prostituoidut.

– Kiinalaiskaupunkien arkistoista löytyy tietoa ainoastaan heteroseksuaalisesta prostituutiosta, jossa asiakas oli aina mies ja palvelun tarjoaja nainen. Muunkinlaista prostituutiota oli kuitenkin olemassa, sillä esimerkiksi homoseksuaalisuus oli Kiinassa yleistä – siitä ei vain haluttu puhua tai todisteita ei ole haluttu säilyttää.

– Vaikka muitakin motiiveja tietysti oli, alettiin prostituutiota Kiinassa alun perin säännöstellä siitä yksinkertaisesta syystä, että se oli niin modernia. Pariisissa alkunsa saanut malli löysi tiensä Kiinaan Tokion kautta.

– Guangzhoussa prostituutio oli valtaisa bisnes ja sitä päätettiin verottaa raskaasti: jopa 60 % palvelun hinnasta koostui erilaisista veroista. Kaupunki sai parhaimmillaan 1920-luvulla 30 % verotuloistaan prostituutiosta. Prostituutiovero oli kaupungin toiseksi merkittävin tulonlähde heti taloveron jälkeen, ja se mahdollisti muun muassa teiden rakentamisen, koulujen perustamisen sekä erilaisten sosiaalipalvelujen olemassaolon. Voidaan sanoa, että prostituutio teki Guangzhousta yhden Kiinan kehittyneimmistä kaupungeista. Kun kaupungin prostituoidut menivät vuonna 1926 lakkoon, he saivat hyvin nopeasti tahtonsa läpi – prostituution verotus oli julkiselle taloudelle niin merkittävä tulonlähde.

– Hangzhou verotti prostituutiota paljon Guangzhouta kevyemmin, eikä siten onnistunut modernisoitumaan niin kuin Kiinan entisessä pääkaupungissa olisi kenties haluttu. Kaupunki kuitenkin sijoitti verorahoja terveysinfrastruktuurinsa kehittämiseen, ja yksi suuri syy prostituution sääntelyn tarpeelle olikin sukupuolitautien leviämisen hillitseminen ja kansan terveyden ylläpito. Guangzhoussa vastaavia sijoituksia ei juuri tehty.

– Kunming oli kiinalaisten kaupunkien keskuudessa harvinaisuus siinä, että se pyrki tekemään prostituutiosta täysin poliisin kontrolloiman liiketoiminnan – tällä uskottiin saavutettavan merkittäviä parannuksia yleisen järjestyksen saralla. Kunmingin bordellit olivat käytännössä julkisia laitoksia ja prostituoidut julkisen sektorin työntekijöitä.

– Kiinalaisissa suurkaupungeissa oli myös julkisia laitoksia, joista käytettiin nimeä jiliangsuo (kiin. 济良所). Ne olivat paikkoja, joissa entisistä prostituoiduista pyrittiin tekemään "yhteiskuntakelpoisia". Naisia päätyi sinne niin pakosta kuin vapaaehtoisestikin. Suurin osa naisista päätyi jiliangsuon kautta naimisiin. Monet oppivat jonkin hyödyllisen taidon ja saattoivat siten löytää itselleen työpaikan. On kuitenkin todennäköistä, että jiliangsuosta päästyään suuri osa naisista päätyi eri syistä johtuen takaisin prostituoiduiksi tai jonkin toisen ikävän kohtalon kahleisiin.

Voit tutustua Kiinan, kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin tuntemusta vaativaa osaamista tarjoavan yritykseni verkkosivuihin osoitteessa www.hiinakiina.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti