Alkuvuodesta 2013 aloin blogikirjoittamisen ohella kirjoittaa Kiinaan liittyviä tekstejä myös ihan oikeiden lisätienestien toivossa. Silloin huhtikuussa sain kaupaksi ensimmäisen tekstini, eikä mennyt kovin pitkään, ennen kuin parille seuraavallekin oli jo ehtinyt löytyä ostajat.
Olen poiminut aiheita teksteilleni pääasiassa kiinalaisista sanomalehdistä, joita olen nyt puolentoista vuoden ajan lukenut säännöllisesti. Alun perin ryhdyin lehtiä lukemaan kehittääkseni kiinan kielen luetunymmärtämistaitojani. Huomasin kuitenkin hyvin nopeasti, että lukemistani artikkeleista löytyi myös mukavasti aiheita kirjoituksille.
Inspiraatio monille teksteille on syntynyt useampien artikkelien lukemisen myötä. Usein on syntynyt ensin vaatimaton blogiteksti, minkä jälkeen idea on jäänyt mieleen kypsymään. Lopputuloksena on ollut blogitekstin pohjalta tehty, parempi ja/tai laajempi, julkaisukelpoinen teksti. Ne ovat menneet yllättävän hyvin kaupaksi.
Tulevaa, kunnianhimoisempaa Kiina-kirjoitteluani ajatellen olen oppinut myös sellaisen läksyn, ettei aiheiden aina tarvitse olla seurausta pitkäaikaisesta perehtymisestä, vaan joskus pitää vain olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja kirjoittaa eteen pomppaavasta aiheesta ennen kuin muut ehtivät.
Muistan, kuinka viime vuonna syksyn tienoilla Helsingin Sanomat kirjoitti siitä, että elokuvaohjaaja Zhang Yimouta epäiltiin yhden lapsen politiikan säännösten rikkomisesta. Artikkelin nähdessäni löin kämmenellä otsaani, sillä tajusin, että olin itse törmännyt takuulla kiinnostavaan aiheeseen kiinalaisessa mediassa jo useita kuukausia aikaisemmin. Olisin varmasti saanut jollekin taholle tekstin aiheesta myytyä, mikäli olisin vain ymmärtänyt aiheeseen tarttua.
Hyvä esimerkki onnistumisesta tuli pari viikkoa sitten, kun luin taas kiinankielisiä sanomalehtiartikkeleita. Eräs teksti liittyi hieman Suomeen: Euroopassa opiskellut nuori kiinalaismies oli kotimaahansa palattuaan eri vaiheiden kautta päätynyt kauppaamaan maanmiehilleen ”espoolaista paistettua kanaa”. Kuulosti käsittämättömältä, etenkin siksi, että tarkempi googlaaminen ei tarjonnut kyseisestä Espoon herkusta minkäänlaisia lisätietoja.
Tajusin nopeasti, että tässähän olisi ainesta hauskalle pikku tekstille – eihän aina tarvitse kirjoittaa vakavia, esimerkiksi yhteiskunnallisia ongelmia kartoittavia artikkeleita. Ihmiset tykkäävät aina huumorista. Googlailin lisää selvittääkseni, mitä lehtiä Espoossa julkaistaan. Päädyin tarjoamaan juttuideaa Länsiväylä-lehdelle vielä samana päivänä.
Kolme päivää kiinankielisen artikkelin lukemisen jälkeen oma tekstini oli jo myyty. Aikainen Rauno nappasi kerrankin madon, ja lopputuloksen voi käydä lukemassa tämän linkin takaa.
Freelance-kirjoittajan kevät on sujunut mukavissa merkeissä. Parin viime viikon aikana kaksi muutakin tekstiä ovat löytäneet julkaisijansa, lisäksi yksi on tällä hetkellä kiinnostuksensa jo osoittaneen, potentiaalisen ostajan luettavana. Hieno juttu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti