Kiinalaisen uudenvuoden aatto osuu tänä vuonna tammikuun 30. päivälle, minkä jälkeen alkaa hevosen vuosi. Uusi vuosi on kiinalaisille vuoden tärkein juhla, jonka tärkeyttä voi verrata vaikkapa joulun asemaan Suomessa.
Perheen keskeiseen lahjakulttuuriin kuuluu Kiinassa yleisimmin raha. Hongbaot ovat sileitä, uunituoreita seteleitä sisältäviä punaisia kirjekuoria, joiden jakamisen vastuu laskeutuu monesti perheen isän harteille.
Rahan määrä määräytyy tulojen mukaan. Monilla on tapana sijoittaa punaisiin kirjekuoriin vuoden lopun kunniaksi työpaikalla jaetut bonukset.
Kirjekuoren tulee ehdottomasti olla punainen, sillä punainen väri symboloi kiinalaisessa kulttuurissa hyvää onnea. Joillain väreillä on negatiivisia konnotaatioita – esimerkiksi valkoinen, musta ja sininen yhdistetään kuolemaan – joten kiinalaiset päätyvät kuorta valmistellessa tai lahjaa miettiessä ehdottomasti punaiseen paketointiin. Punaista voi halutessaan höystää hyväenteisillä väreillä, joihin lukeutuvat ainakin vaaleanpunainen, keltainen sekä kullan väri.
Kuinka paljon rahaa sitten tulee antaa, ja kenelle? Kiinalainen esseisti Lin Daohui (林道辉) kirjoitti kerran omista suunnitelmistaan uudenvuoden rahalahjakuorien varalle. Hänen tuli valmistella neljä kuorta: yksi vaimolle, yksi tyttärelle, yksi vaimon vanhemmille ja yksi omille vanhemmilleen.
Suurin summa meni tietysti vaimolle, jonka pitäminen tyytyväisenä on kiinalaisessakin kulttuurissa elinehto. Bonuksia tuli työpaikalta 3 800 yuania, ja emäntä sai siitä leijonanosan, peräti 2 800 yuania. Toinen hongbao meni vaimon vanhemmille – 280 yuania. Mitä tahansa heille annettiinkin, lisäisivät vaimon vanhemmat summaan satasen ja antaisivat tyttärentyttärelleen. Appivanhemmat eivät siis varsinaisesti odottaneet vävyltään rahaa, vaan tärkeintä oli ajatus. Heille annetut rahat päätyivät tyttären pienten kätösten kautta vaimon hoivaan.
Kolmas kuori meni tyttärelle. Kahdeksikon hyväenteisyyden vuoksi isä olisi halunnut antaa 888 yuania, mutta koska rahat eivät riittäneet, päättyi hän kompromissiin – 188 yuania. Tytär ei summasta liikoja välittänyt, sillä nämäkin rahat päätyivät äidin taskuihin.
Vasta neljännen hongbaon isä antoi omille vanhemmilleen. Tasa-arvon vuoksi heillekin annettiin 280 yuania. Vanhemmat puolestaan antoivat lapsenlapselleen 180 yuania, eli tappiota tuli vain sen verran, mitä vaimon vanhemmilta voitettiin – tai mitä vaimo voitti.
Isä oli kuitenkin ovela: vaimon ollessa pesulla hän livahti keittiöön ja sulloi äitinsä taskuun kuusi uudenkarheaa satasen seteliä. Äidin ja pojan välillä vallitsi hiljainen yhteisymmärrys – miniälle ei asiasta tarvitsisi suotta mennä lörpöttelemään.
Tätä viimeistä, salaa lahjoitettua summaa lukuun ottamatta kaikki punaisissa kuorissa annetut rahat menivät siis perheen emännän taskuihin. Ei siis ollut mikään ihme, että joka vuosi, kun Kiinan tärkein juhla koitti, oli vaimo poikkeuksellisen hyvällä tuulella!
Tekstissä lainattu essee on nimeltään “俺的红包计划”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti