Pysäköintitilaa Pekingistä?

Yksi yleisimmistä Kiinaan liittyvistä uutisaiheista lienee maan vauhdikas autoistuminen. Tilastot ovat Kiinan valtavan väkiluvun vuoksi usein masentavaa luettavaa, enkä siksi tällä kertaa jaksa keskustella esimerkiksi autoiluun liittyvistä kasvuluvuista. Tässä kuitenkin asiaa Pekingin tilanteeseen liittyen erään juuri lukemani kiinankielisen artikkelin pohjalta.

Nykyisin yhä useampi pekingiläinen on muuttanut työmatkojensa aikatauluja siten, että he menevät töihin muita aikaisemmin, voidakseen sitten iltapäivällä palata kotiinsa jo siihen aikaan, kun muut vielä painavat päivänsä viimeisiä tunteja. Osasyynä moiseen valintaan on se, että silloin autoilija voi välttyä pahimmilta ruuhkilta.

Tärkeämpi syy kuitenkin löytyy pysäköintitilan löytämisestä. Aikainen iltapäivälintu nappaa vapaan paikan, mattimyöhäinen saattaa kukaties joutua jättämään autonsa yöksi kokonaan eri kaupunginosaan.

Viimeisimpien tilastojen mukaan Pekingissä oli vuoden 2013 kesäkuussa peräti 5,31 miljoonaa ajoneuvoa. Valitettavasti pysäköintitilaa on tarjolla vain 2,76 miljoonalle. Asiantuntija Shi Kain mukaan Pekingiin ennen vuotta 1994 rakennettujen asuinalueiden suunnittelussa ei ole millään tavalla osattu ottaa huomioon sitä, että ajoneuvojen määrä ja tarve pysäköintitilalle tulisi ennemmin tai myöhemmin räjähdysmäisesti kasvamaan. Joka toinen Pekingin autoista onkin periaatteessa laittomasti pysäköity.

Asiantuntija Guo Jifu ei kuitenkaan pidä esimerkiksi pysäköintialueisiin sijoittamista ratkaisuna ongelmaan. Hänen mukaansa kaupungeissa, joissa väestön tiheys on korkea, liikenneongelmat pitäisi pyrkiä ja pystyä ratkaisemaan julkisen liikenteen kehittämisen keinoin. Suurien pysäköintihallien rakentamista ei pidetä hyvänä ajatuksena, sillä hyvät pysäköintimahdollisuudet saattaisivat vain toimia porkkanana autoilun suosion kasvamiselle.

Valitettavasti näyttäisi vain olevan niin, että:

(a) Auto on edelleen Kiinassa tärkeä statussymboli, eikä auton omistajaa noin vain saada vakuuttuneeksi autonsa vaihtamisesta täpötäyteen bussiin tai metroon – siitäkään huolimatta, että päivittäiset ruuhkat ovat naurettavia ja ratin takana hukkaan heitetyn ajan lisäksi palavat myös hermot. Ajoneuvojen määrä Pekingissä kasvaa, niin kuin se kasvaa muissakin kiinalaiskaupungeissa. (Esimerkiksi täällä Kunmingissa huomaa usein, että jotkut kauan sitten suunniteltujen keskustakorttelien kadut eivät leveydeltään enää kykene vastaamaan nykypäivän liikenteen tarpeisiin.)

(b) Mitä tulee pysäköintiin, veikkaisin, että Kiinan kaltaisessa markkinataloudessa jossain vaiheessa havahduttaisiin repimään taloudellinen hyöty irti siitä nykytodellisuudesta, että moni olisi valmis maksamaan maltaita hyvästä pysäköintipaikasta kohtuullisen etäisyyden päässä kotoaan. Missä kysyntää, siellä tarjontaa?

Teksti on viimeisiä kommentteja lukuun ottamatta vapaasti suomennettu 《经济观察报》-lehden julkaisemasta artikkelista.