En enää ihan tarkkaan muista, missä vaiheessa aloin suhtautua kirjoittamiseen vakavammin. Se taisi käydä mielessä jo kaksi vuotta sitten, ennen kuin lähdin opiskelemaan Kiinaa Zhejiang-provinssin Jinhuaan. Silloin päätin lopettaa vanhan Dui dui dui -blogini kirjoittamisen ja aloittaa puhtaalta pöydältä tämän nykyiseni kanssa.
Vuosi sitten Kunmingiin saavuttuani aloin hiljalleen innostua kirjoittamisesta jo enemmän, mutta silloin kieliopintoihin panostaminen ja uuteen kotikaupunkiin tutustuminen veivät parhaimmat mehut. Tarjosin jo silloin paria juttua tai juttuideaa eri tahoille, mutta en saanut ideoilleni juuri vastakaikua.
Ratkaiseva hetki taisi olla viime vuodenvaihteen tienoilla se, kun päätin ryhtyä lukemaan säännöllisesti kiinankielisiä sanomalehtiä: yhtäkkiä aiheita kirjoittamiselle alkoi löytyä yllin kyllin. Ammensin erilaisista artikkeleista ja lisäsin löytämääni tietoon omasta henkilökohtaisesta kokemuksestani ja aikaisemmin oppimastani. Blogiin päätyneistä pienistä kappaleista alkoi hiljalleen kehittyä aineksia isommille artikkeleille.
Nyt minulta on ostettu reilun puolen vuoden aikana jo neljä artikkelia. Tässä ohjeet niiden jäljille:
Ensimmäinen artikkelini julkaisi teollisuuden yhteinen media Organisaatio-Sanomat (olen tainnut tätä jo mainostaa, mutta kertaus suotakoon tämän kerran minulle anteeksi). Teksti käsittelee Kiinan väestörakenteen muutosta ja sen vaikutuksia kiinalaiseen teollisuuteen, joka on perinteisesti nojannut vahvasti työvoiman valtavaan määrään ja sen edullisuuteen.
Artikkelin löydät täältä.
Vuoden toisen artikkelini julkaisi viime viikolla verkkosivuillaan Suomen kuvalehti. Tämäkin teksti sai aiheensa Kiinan väestörakenteeseen liittyvistä artikkeleista ja tilastoista. Teksti käsittelee monien syiden summana syntynyttä vakavaa vääristymää nuoren väestön sukupuolijakaumassa: kiinalaisia miehiä on naisiin nähden liikaa.
Artikkelin löydät täältä.
Kun lähdin kesäkuussa matkalle vuoden kolmatta artikkeliani varten, ilmoitin myös blogissani vetäytyväni koko kesän mittaiselle kirjoitustauolle. Lähdin silloin Daliin viettääkseni viikon eräässä vuoren rinteessä sijaitsevassa buddhalaisessa luostarissa, päivittäin paikallisten munkkien opastuksella kungfua treenaten. Kokemus oli hieno, ja tuliaisina luostarista toin Voi hyvin -lehdelle paljon tekstiä ja kauniita kuvia.
Voi hyvin -lehden numero, jossa artikkelini julkaistiin, ilmestyi keskiviikkona 9.10. ja sitä löytää lehtipisteistä 10.12. asti.
Viimeisimpänä, muttei missään nimessä vähäisimpänä, julkaistaan niinikään matka-aiheinen tekstini kuvineen. Aiheena on noin vuosi sitten tekemäni vaellusretki Loikkaavan tiikerin rotkolle, joka lukeutuu Yunnanin kauneimpiin matkakohteisiin.
Artikkelin julkaisee Matkaopas-lehti ensi vuoden puolella. Sitä odotellessa voit klikata sivupalkista "Yunnan"-tunnistetta ja lukea, mitä kaikkea muuta tällä kauniilla provinssilla onkaan matkailijalle tarjota.
Moi Rauno!
VastaaPoistaLuen jatkuvasti blogiasi, ja olen ylpea sinusta:-)Ostin heti Voi Hyvin -lehden ja siina oleva artikkelisi on suorastaan upea, mielenkiintoinen! Kuvat tosi hienoja. Samaten luin sen Suomen Kuvalehden artikkelin, olet sina aikamoinen. Olenhan ollut sita mielta jo kauan. 我很高兴认识你。Odottelen taas jatkoja ja samalla menestysta sinulle:-)图拉
Moi Tuula, pitkästä aikaa! :)
VastaaPoistaKiva kuulla että olet edelleen lukijoiden joukossa! Meidän täytyykin yrittää järjestää tapaaminen, kun seuraavan kerran pääsen Tampereella käymään!