"Ei jumalauta!"

Ei mitään syväanalyysia ole luvassa, teki vain mieli joitain satunnaisia havaintoja kirjoitella ennen aikaista nukkumaanmenoa.

Ensimmäisenä päivänäni Hong Kongissa huudahdin mielessäni useaan otteeseen: "Ei jumalauta!" Näin ajattelin mm. astuessani matkalaukkujeni kanssa viileältä lentokentältä kuumottavaan, sateenjälkeiseen elokuun auringonpaisteeseen. Samoin tein katsellessani lentokenttäbussin ikkunasta upeita maisemia ja naurettavan suurikokoisia kerrostalospektaakkeleita, tai satamaa, joka tuhansine rahtikontteineen näytti erivärisiä lego-palikoita täynnä olevalta lastenhuoneen lattialta.

Matkasta väsyneenä en ole ehtinyt viettää kuin pari tuntia ulkona, mutta tekisi silti mieli vähän liioitellen sanoa, että olen jo nyt ehtinyt kokea enemmän Kiinaa kuin viimeksi Pekingissä, kun olin työharjoittelussa kaukana kaupungin keskustasta. Täällä kuhisee selvästi enemmän, tätä menoa katsellessa tulee mieleen se hankalasti käännettävissä oleva adjektiivi, 热闹. Juuri tällaisia kokemuksia lähdin täältä hakemaan.

Olin heti yllättynyt siitä, kuinka kiinalaiselta Hong Kong Island näyttää. Odotin nimittäin, että täällä isohko osa porukasta olisi valkoihoisia, mutta kovin aasialaiselta vaikuttaa. Brittien vallan jäljet näkyvät lähinnä vessanpöntöissä, kaksikerroksisissa busseissa ja raitiovaunuissa, vasemmanpuoleisessa liikenteessä sekä siinä, että täällä voinee useimmissa paikoissa odottaa saavansa haluamansa englantia käyttäen. Eivätkä ihmiset toisaalta tuijota, mikä tarkoittaa sitä, että he ovat tottuneet kaikenvärisiin naamoihin.

Kaduilla on meluisaa ja ne haisevat tutulta. En kuitenkaan tiedä, onko kyseessä Kiinan haju. Ehkä se on vain haju, joka syntyy kaikkialla, missä yhteen paikkaan on keskittynyt liikaa ihmisiä elämään kiireistä elämäänsä.

Hostelli vaikuttaa mukavalta, vaikka se olikin yllättävän hyvin piilotettu ja vaikka joku tyttö puhui aulassa kauhuissaan isoista hämähäkeistä. Kahdeksan sängyn dormin sijaan päädyinkin kuuden hengen huoneeseen, eikä täällä ainakaan nyt ole lisäkseni kuin yksi asukas (jos ei mahdollisia hämähäkkejä lasketa). Hostellin vieraat olivat eilen kuulemma pitäneet railakkaat bileet, joten toimintaa odotellessa...

Ruoka ei nyt jostain syystä maita, ja ateriankin jälkeen vatsa tuntuu heti kurisevan. Taitaa olla vielä jännitystä ilmassa, kun parin vuoden odotuksen jälkeen maisemat ja kaikki muukin vaihtui kertarysäyksellä. Toivotaan, että kunnon yöunien jälkeen helpottaa!