Mietin yllättävän pitkään, millä kielellä alkaisin tätä blogia kirjoittaa.
Kirjoitan mielelläni suomeksi, koska kyseessä on suomalaisillekin todella haastava kieli – harva oikeasti osaa kirjoittaa hyvää suomea, ja harvoin blogia lukiessa voi todeta, että se todellakin on huolellisesti kirjoitettu.
Vaikka tämä kuulostaa kornilta, pidän äidinkieltäni kauniina ja ainutlaatuisena. Niinpä haluan kehittyä suomenkielisenä kirjoittajana. Vaikkei omissa kirjoituksissani kovin kaksista sisältöä olisikaan, tuntuu aina hyvältä, kun joku tuntemistani (tai tuntemattomista) kielipoliiseista kehaisee edes tyyliäni tai tekstieni kieliasua.
Englanniksi olisi myös mukava kirjoittaa, eikä vähiten siksi, että potentiaalisten lukijoiden määrä nousisi sen valinnan myötä pilviin. Kiinasta käsin kuitenkin kirjoitetaan ihan riittävästi englanninkielisiä blogeja, joten jättäydyn suosiolla tuon valtaisan joukon ulkopuolelle. Ei tule roskakommenttejakaan välttämättä ihan liikaa.
Sitten olisi tietysti kiinan kieli, jota olen opiskellut intohimoisesti jo viiden vuoden ajan. En missään nimessä voisi kirjoittaa näitä samoja asioita kiinaksi ilman muiden apua. Ehkä kuitenkin kielitaitoni kehittyessä ja itsevarmuuteni kasvaessa alan hiljalleen tarjoilla jotain pientä purtavaa kiinaksikin – ideoita ainakin on.
Kirjoittelenpa siis jatkossa edelleen suomeksi. Tulevaisuudessa leipäni (toivottavasti) tuo pitkälti pöytään osaamiseni suomi-englanti-kiina-kieliakselilla, ja jotenkin koen näistä kolmesta äidinkieleni olevan erityisasemassa. Vaikka lukijakunnasta tulee tällöin suppeampi, on toisaalta mukava voida tarjota esimerkiksi omille vanhemmilleen mahdollisuus lukea, mitä se poika siellä Kiinassa oikein puuhailee. Lisäksi on tavallaan turvallisempaa kirjoittaa suomeksi, kun tulevat, luultavasti ainakin jonkin verran englantia osaavat opiskelutoverini eivät voi noin vain käydä vilkaisemassa, mitä se outo, itsestään liikoja luuleva suomalainen on taas mennyt kirjoittamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti