Tap Mun

Viikonloppuna pääsin osallistumaan erään hongkongilaisen yliopiston fuksileirille. Lauantaiaamuna minä ja kuutisenkymmentä nuorta opiskelijaa tai tulevaa opiskelijaa suuntasimme kohti Tap Mun -saarta reput täynnä vettä ja muonaa ja taskussa aurinkovoidepurkki. Luvassa oli puolitoista vuorokautta taivasalla, armottoman auringon armoilla.

Reissu oli mielenkiintoinen ja itse saari vanhanaikaisine kylineen viehättävän kaunis – kauniita saaria ja vanhoja kyliä Hong Kongissa tuntuu riittävän, eikä niihin helposti kyllästy! Betonisten kävelypolkujen reunustamassa tiheässä metsikössä saattoi hahmottaa vanhojen kotien raunioita, jotka kasvillisuus oli häikäilemättä ottanut haltuunsa. Välillä vastaan tuli laiduntavia lehmiä, joiden jätöksiä väistellessä sai olla jatkuvasti valppaana.

Opiskelijat olivat oikein ystävällisiä ja puhuivat parhaansa mukaan kanssani englantia ja usein mandariiniakin. Vaikka leirillä puhuttiin 99-prosenttisesti kantoninkiinaa ja vaikka välillä tunsin olevani vähän porukan ulkopuolella, viihdyin leirillä enimmäkseen hyvin. Ehkä hienoin hetki oli lauantai-iltainen, pitkä, retkikeittimien avulla toteutettu hot pot -ateria tähtitaivaan alla, taustamusiikkina meren kohina ja heinäsirkkojen sirinä.

Yöllä oli tarkoitus nukkua teltoissa, mutta niissä oli niin tukalan kuuma, että suurin osa porukasta nukkui taivasalla tai valvoi suosiolla läpi yön. Sunnuntain auringonpaahteessa tajusin, että kestävyyteni ei vielä riitä Hong Kongin ilmastossa kovinkaan pitkälle, ja päivä tuntui tuskastuttavan pitkältä. Toipuakseni aion tänään hyvällä omallatunnolla vain maata hostellihuoneessa ja tuijottaa kannettavani ruutua.