Olen nyt parina päivänä viettänyt näissä puistoissa mukavan iltapäiväisen lepohetken veden solinaa, lintujen laulua ja kaikenkarvaisten (näytteillä olevien) eläinten ääntelyä kuunnellen, välillä istahtanut pidemmäksikin aikaa lukemaan hostellin kirjahyllystä löytämääni, suomenkielistä Sieppari ruispellossa -kirjaa (jonka käännös on aina yhtä ilahduttavaa luettavaa).
Mikä oli vitsikästä niin koko aika mitä mä sahasin sitä silmään niin mä ajattelin yhtä muuta juttua. Mä asun New Yorkissa, ja mä ajattelin yhtä lammikkoa Central Parkissa, siinä lähellä Central Park Southia. Mä ajattelin että onkohan se ihan jäässä kun mä tuun himaan, ja jos se on ihan jäässä niin missä ne ankat sit on. Mä ajattelin että mihkähän ne ankat menee kun se lampi jäätyy ihan tasaseks. Mä ajattelin että tuleekohan joku jätkä kuorma-auton kanssa ja heittää ne zoohon tai jotain sellista. Tai lentääks ne vaan vek.
Tätä mietin joskus Tampereellakin Sorsapuiston lammella. Nekalassa asuessani opin, että ainakin osa sorsista vietti Viinikanojalla koko viime talven, mutta en tiedä, lentävätkö sorsat ylipäätään Tampereelta enää minnekään, kun ihmiset ruokkivat niitä talvella... Hong Kongin eläinten ei varmaankaan tarvitse lämpötiloista välittää minään vuodenaikana. Eri asia on tietysti se, mitä ne tuumaavat elämästään häkissä. Ainakin monet apinalajien edustajat näyttivät aika ressukoilta pitäessään neljällä raajalla kiinni häkin verkosta ja katsellessaan niitä pällisteleviä ihmisiä; toiset niistä onneksi ymmärsivät – varmaan ihan piruuttaan – ottaa rennosti ja maata vain selällään jossain mahdollisimman huomaamattomassa nurkassa. Jättiläiskuristajakäärmettä ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.
Näihin puistoihin kävellessä saa ihan hienosti hien pintaan, ja moni varmasti hoitaa lyhyen matkan mieluummin taksilla. Pienen budjetin matkaajana en itse ole kuitenkaan vielä kertaakaan turvautunut taksiin. Hong Kong Islandin korkeuserot ja välillä hyvin jyrkät mäet ja portaikot huomioon ottaen tämä on tarkoittanut erinomaista kuntoilua. Tämä vaikuttaakin paikalta, jossa pitempään viettävä voisi hienosti yhdistää saareen tutustumisen reippailuun ja päästä samalla tuossa tuokiossa hyvään kuntoon, paitsi fyysisesti, ehkä myös henkisesti. Äärimmäisen tasaiseen Pekingiin verrattuna ympäristö kutsuu täällä kuntoilemaan erittäin vakuuttavalla tavalla.
Ilman saasteisuus olisikin sitten pitkällä aikavälillä oma kysymyksensä. Ainakaan toistaiseksi en ole ollut saasteista erityisen ahdistunut (ainakaan korkeammalla, kauempana kaupungista kulkiessani), mutta moni kokeneempi on asiasta varmasti eri mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti