Oikean työn makuun!

Maanantaina käärin viimein hihani ja ryhdyin pitkän valmistautumisen päätteeksi suomentamaan kiinankielistä 《三重门》-romaania, jonka on kirjoittanut kiinankielisessä maailmassa sangen tunnettu herra nimeltä Han Han (ks. sivupalkin Han Han -tunniste).

Seuraavat 15 viikkoa olen periaatteessa täystyöllistetty kaunokirjallisuuden kääntäjä, ja projektin lopputuloksena pitäisi syntyä Kolmoisportti (tai Kolme porttia, en ole vielä käännöksen lopullista nimeä lyönyt lukkoon – ah, valinnan vaikeutta!). Kirjan on tarkoitus ilmestyä kauppoihin tämän vuoden syksyllä. Käännöksen valmistuttua palaan kesäkuun jälkipuoliskolla Suomeen (tai no, oikeastaan Viroon) viettämään lomaa, minkä jälkeen kaiken sujuessa hyvin alan hiljalleen työskennellä oman toiminimeni alla, Kiinaan ja kiinan kieleen liittyvää osaamistani myyden.

Lentänemme muuten kotiin Shanghaista käsin, ja olenkin ehtinyt miettiä, josko Shanghain kupeessa asustava herra Han olisi ehtiväinen käymään kääntäjän kanssa kahvilla, kenties suostuvainen peräti pieneen haastatteluunkin… Voi tosin hyvin olla, että kääntäjällä menee pupu pöksyyn ja koko tapaaminen jää ehdottamatta.

Käännösprojektilla pääsen hienosti työn makuun monivuotisen opintopainotteisen elämän jälkeen. Ei sillä, että olisin viime aikoina vain lepäillyt laakereillani. Suorastaan pakkomielteenomaisen opiskelun ohella olen viimeisen vajaan vuoden aikana julkaissut kunnioitettavan määrän Kiina-aiheisia artikkeleita ja kolumneja.

Helmikuun lopulla sain lisäksi valmiiksi käsikirjoituksen kiinan kielen ja kiinalaisen kulttuurin maailmaan opastavasta kirjastani, jonka sisällöstä myös Kiina-blogin lukijat ovat jo pitkään saaneet palasia nautittavakseen. Uskon huumorilla höystetyllä kirjallani olevan paljonkin potentiaalia, etenkin, mikäli projektiin saataisiin mukaan osaava kuvittaja. Kustantajan etsintä on luonnollisesti alkanut.

Joudun nyt kääntämisen vuoksi työntämään kirjoittamisen joksikin aikaa hieman sivummalle. Olen suunnitellut työskenteleväni Kolmoisportin parissa 4½ päivänä viikossa, yhteensä noin 30–35 tuntia viikoittain työskennellen ja siten noin 22 sivua valmista tekstiä joka viikko tuottaen. Aikaa jäänee siis vielä sille opiskelullekin, kuin myös kirjoittamiselle (myös blogi pysyy elossa), kenties jopa oleilulle!

Osa työtunneistani koostuu kiinalaisen opettajan kanssa käytävistä yksityistunneista, joiden ensisijainen tarkoitus on käydä romaani huolellisesti kiinaa äidinkielenään puhuvan avustuksella läpi (toisekseen tämän "palvelun" ostaminen tarkoittaa opiskelupaikkaa, joka takaa viisumin, jonka turvin puolestaan voin Kiinassa asua ja työskennellä).

Maanantaina tapasin uuden opettajani ensimmäisen kerran, ja alku oli mielestäni lupaava. Käymme lähdetekstin läpi kappale kappaleelta siten, että sekä oppilas että opettaja tulevat tunnille kysymyksin varustautuneena. Ensimmäisellä tunnilla hän jo kyseli minulta paljon muun muassa kiinalaisen kulttuurin erityispiirteisiin sekä kirjallisiin alluusioihin liittyviä kiperiä kysymyksiä. Kuten käännöstyöhön vakavasti suhtautuvalta jo odottaa sopii, en tuottanut opettajalle pettymystä.

Hänen kysymystensä jälkeen tuli minun vuoroni esittää selventäviä kysymyksiä kohdista, joiden kanssa minulla on ollut hankaluuksia tai joiden merkityksestä en ole ollut sataprosenttisen varma. Tällaisella yhteispelillä autamme takaamaan paino- ja myyntikelpoisen kirjan syntymisen. Itse kääntäminen on luonnollisesti täysin omissa käsissäni, mutta laadun takaamiseksi kustantaja etsii työlleni vielä tarkistajaksi suomalaisen kiinan kielen ja/tai kiinalaisen kulttuurin asiantuntijan. Näin siksi, että olen alalla vielä ihan nobody, onhan kyseessä ensimmäinen käännökseni.

Tällaisissa tunnelmissa siis lähdetään maaliskuuta ja kevättä viettämään Kunmingissa. Jätin ihan tarkoituksella lauantai-iltana täällä Kunmingissa sattuneen, traagisen terrori-iskun blogini sisällön ulkopuolelle – kiinnostuneet löytävät varmasti asiasta lisätietoja, enkä usko, että minulta juuri nyt tähän asiaan liittyen löytyy ihan hirveästi mitään uutta sanottavaa.