Vaikka meillä Suomessakin tykätään monien merkkipäivien ja kissanristiäisten kunniaksi antaa sukulaisille ja ystäville lahjoja, on suomalaisen ja kiinalaisen lahjakulttuurin välillä valtavia eroja.Lahjan tuominen tuntuu Kiinassa olevan aivan ehdoton juttu jopa silloin, kun ystäväsi kutsuu sinut viettämään ihan tavallista iltaa. Joku tuo helvetisti hedelmiä, toinen kivan viinapullon, kolmas jotakin sellaista, minkä tuottamisesta hänen kotiseutunsa tunnetaan.
Kun viime vuonna vietin Kunmingissa kolmekymppisiäni, toi yksi kaverini mukanaan kaksi kiinalaista ystäväänsä. Vaikka kuinka yritimme heille vakuutella, että minkäänlaiset tuliaiset eivät ole välttämättömiä, eivät he voineet olla törsäämättä korttelin kulmalta löytyneeseen lähikauppaan – tuliaisina suuret määrät olutta ja pahvilaatikollinen maitoa!
Lahjoja annetaan riippumatta siitä, onko niille tarvetta vai ei. Lahjasta kieltäytyminen on tietysti epäkohteliasta, sillä se saa lahjan antajan ”menettämään kasvonsa”. Vastaanottajan pitää toki ensin teeskennellen hanata hieman vastaan ennen lopullista lahjan hyväksymistä.
Absolutistille saattaa sadella alkoholia, savuttomalle tupakkaa. Mitä tällaisille tarpeettomille lahjoille sitten voi tehdä? Ei viitsisi menemäänkään heittää, kun lahjalla kuitenkin on arvoa…
Kiinalaisen lahjakulttuurin myötä tukevasti jalkansa maahan on asettanut myös ilmiöön liittyvä bisnes: lahjojen kierrättäminen, toisin sanoen käyttämättömän tuotteen ostaminen ja sitten sen uudelleen parempaan hintaan kauppaaminen.
Kun ensimmäistä kertaa törmäsin tällaiseen liikkeeseen Kunmingissa, luin hieman hämmentyneenä kaupan kylttejä: ”Kierrätetään korkeaan hintaan merkkitupakat, hienot viinat, ym. ym.” Savukkeiden ja viinan lisäksi kysyntää on esimerkiksi erilaisille kiinalaisessa lääketieteessä käytettäville, tyyriille raaka-aineille. Lisäksi voidaan kierrättää muun muassa tietokoneita ja matkapuhelimia.
Erityisesti kiinalaisen uudenvuoden juhlinnan päättymisen jälkeisenä aikana alalla käy kova kuhina. Eikä ihme, sillä nimenomaan uudenvuoden aikaan ihmiset suorittavat lukemattomia vierailuja sukulaistensa ja ystäviensä luokse. Lahjoja viskellään puolin ja toisin, oli niille käyttöä tai ei.
Eräässä löytämässäni pikkuartikkelissa kauppias kuvailee tyypillistä päiväänsä: Porukka soittelee yleensä päivisin ja tiedustelee, kuinka paljon tällaisesta ja tuollaisesta tuotteesta saisi. Jos hinta miellyttää, poikkeaa asiakas illemmalla vaihtamaan saamansa lahjan käteiseksi. Joskus kauppias saattaa vaihdon tehdäkseen lähteä jopa kotikäynnille.
Mielestäni ainakin Suomessa on jo lahjakulttuurissa tapahtunut selviä muutoksia. Nykyisin lahjaa mietitään enemmän, ja on olemassa lukemattomia persoonallisia tapoja antaa lahja, joka lämmittää perinteistä, komeron perukoille tai kirpputorille päätyvää tavaralahjaa enemmän. Koska moni on kyllästynyt lahjastressiin ja lahjan antamiseen vain lahjan antamisen vuoksi, ei monissa piireissä lahjoja aina edes tarvitse antaa – jo esimerkiksi yhdessäolo ja muistaminen käyvät ihan hienosti lahjasta.
Kun ajattelen Kiinaa, en näe, että kulttuurissa syvälle juurtuneeseen lahjakulttuuriin olisi tiedossa muutoksia – päinvastoin, uskon, että mitä hienoimpien lahjojen ostaminen vain yleistyy entisestään. Väestöltään valtavan kansan lahjatörsäämistä miettiessä pientä lohtua tuo se, että kierrätysbisneksen ansiosta suurempi osuus tuotteista päätyy lopulta ihan oikeaan käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti