perjantai 7. helmikuuta 2014

Unohtunut, ”käytännöllinen” QQ

Käytin ennen kiinalaisten suosimaa chat-ohjelmistoa QQ:ta melko paljon, sillä sen avulla oli helppo pitää yhteyttä tuttuihin kiinalaisiin samalla, kun tuli harjoitelleeksi kiinan kielen kirjoittamista (joskus tosin keskustelukumppani näki minun kanssani chättäilyn tilaisuutena harjoitella englantia).

Jossain vaiheessa QQ kuitenkin jäi. Ensinnäkin se vain unohtuu helposti, varsinkin, kun en omista älypuhelinta. Toinen syy saattaa olla se, että kiinalaiset itsekään eivät taida enää olla ihan niin rakastuneita QQ:hun (en tiedä noista taivutuspäätteistä) kuin ennen – vaikuttaisi siltä, että esimerkiksi WeChat on nykyisin selkeästi suositumpi. Minulla on sellainen mielikuva, että QQ on jonkin verran "out 了".

Merkittävin syy QQ:n unohtumiselle oli kuitenkin se, että kontaktiluetteloni alkoi olla täynnä satunnaista porukkaa: tyttö jonka kanssa juttelin bussissa, perheenisä jonka tapasin maastopyöräreissulla, kaverin kaveri joka haluaa oppia englantia… Alkoi käydä niin, että QQ:n käynnistäessäni sain heti useita viestejä ihmisiltä, joita en oikeastaan edes tunne.

Minulle on aina tuottanut harmaita hiuksia kiinalaisten innokkuus ”ystävystyä” ulkomaalaisen kanssa. On todella kiusallista, kun muutaman minuutin jonkun kiinalaisen kanssa vaikka bussissa keskusteltuasi hän kysyy: ”Voimmeko olla ystäviä?”

Joskus aikaisemmin, kun olin vasta saapunut Kiinaan, annoin aika monellekin numeroni, mistä saattoi seurata joko ihan vain tekstailua tai sitten jopa yksi tai toinenkin tapaaminen. Ihan hyvää kielivaihtoa, mutta ei sitten kuitenkaan paljon enempää.

Harvoin onnistun innostumaan kiinalaisesta, joka on kiinnostunut minusta vain siksi, että en ole kiinalainen. Minulla onkin kiinalaisia ystäviä vain vähän, en yksinkertaisesti ole onnistunut löytämään kiinalaisten kanssa yhteistä aaltopituutta. Tämä on todella sääli, ja yksi suuri osasyy sille, miksi en aio Kiinaan pidemmäksi aikaa jäädä.

Jossain vaiheessa totesin, että enää en enää halua jaella satunnaisille kiinalaisille puhelinnumeroani. Mutta mikä sitten neuvoksi? Kasvojen säilyttämisen ja menettämisen konsepti on Kiinassa todella vahva, ja haluan sitä itsekin kunnioittaa. Jos kiinalainen ilmaisee haluavansa olla ystäväsi ja vastaat, että et näe ystävyydelle minkäänlaisia perusteita, olet rehellinen mutta saat samalla kiinalaisen menettämään kasvonsa.

Olen pari kertaa itsekin väsyneenä todennut kiinalaiselle, että en näe mitään syytä antaa hänelle kontaktitietojani vain siksi, että satuimme samaan bussiin ja vaihdoimme pari sanaa. Tällaisen vastauksen antaminen saa minut aina tuntemaan itseni epäkohteliaaksi, suorastaan tylyksi.

Onneksi sain eräänä kauniina päivänä ajatuksen: vaikka en tahdokaan puhelinnumeroani antaa, voin aina sanoa, että QQ:ssa sen sijaan minut voi lisätä kontaktiksi! Koska en QQ:ta enää juuri koskaan käytä, ei tietojeni antamisessa ole mitään vaaraakaan! Hieno juttu – kukaan ei menetä kasvojaan, eikä minun tarvitse kärsiä vaivaannuttavista puhelinkeskusteluista, tekstiviestien vaihteluista tai tekosyiden esittämisestä sille, miksi juuri tällä hetkellä minulla ei ole aikaa lähteä syömään.

1 kommentti:

  1. Olen tehnyt ihan samaa eli antanut QQ numeroni kun en ole halunnut olla toykea, mutta en kuitenkaan halua jakaa puhelinnumeroani ympariinsa. Nykyaan kaikki kylla kyselevat juuri wechatin peraan ja tuntuu, etta "kaverilista" kasvaa vahan liiankin nopeasti satunnaisista tuttavuuksista.

    VastaaPoista