Yksityiskohtia kiinan intensiiviopiskelusta (osa I)

No niin, aikani lupailtuani otin viimein itseäni niskasta kiinni ja rustasin tämän esittelytekstin. Seuraavassa intro kiinan kielen intensiiviopiskeluun, paikkana Kiinan Zhejiang-provinssin Jinhua ja Zhejiang Normal University. Tätä on nyt takana viisi viikkoa, edessä lukemattomia viikkoja.

Olen aikaisemmin varmasti useaan otteeseen maininnut, että opiskelutahti on kova. Tämä ei johdu pelkästään siitä, että pääsin lähtötasokokeen perusteella haastavuudeltaan kovimpaan porukkaan (中等二级, seuraavalla lukukaudella ilmeisesti 高等), sillä tasosta riippumatta jokaisella riittää täällä puurtamista: venäläinen kaverini tuli taannoin pyytämään hermosauhua yritettyään päntätä 110 uutta sanaa kahden illan ja yön aikana.

Itselläni ei varsinaisesti opettajien puheiden tai tekstien kieliopin ymmärtämisessä ole mitään ongelmia, vaan eniten aikaa vie juuri uuden sanaston opettelu. Viikossa opin noin 80 uutta sanaa ja ilmaisua, kun vastaavan oppimiseen tätä lukuvuotta edeltäneenä viiden vuoden ajanjaksona meni tavallisesti kuukauden päivät. Kun tätä tahtia jatkuu vuoden verran, alkaa sanavarastoni lähennellä kymmentä tuhatta – silloin varmasti jo juttu luistaa yhdestä jos toisestakin aiheesta!

90-minuuttisia, kymmenen minuutin tauolla varustettuja tunteja meillä on viikossa yhdeksän, lisäksi kotitehtäviin (joita tosin on ollut yllättävän vähän) ja itseopiskeluun kuluu päivittäin vähintään pari, kolme tuntia.

Valitettavasti opetusaika ei kuitenkaan todellisuudessa ole aina täydet 80 minuuttia, sillä kiinalaiset opettajat eivät jostain syystä pidä kovin tarkkaa kuria tunneille saapumisen suhteen. Esimerkiksi viime perjantaina tuntimme oli määrä alkaa klo 10:30, mutta saapuessani puolelta luokkaan ei siellä opettajan lisäksi ollut vielä muita! Tunnit alkavat lähes poikkeuksetta myöhässä ja tauot venyvät, kun laiska porukka valuu paikalle milloin tykkää kahvikuppi kädessä ja jatkaa vielä pitkään omilla äidinkielillään keskustelemista ennen kuin suovat opettajalle mahdollisuuden aloittaa.

Itselläni on (ehkä porukan vanhimpana, heh) kunnia toimia luokan "johtajana" (班长), mikä tarkoittaa sitä, että ongelmatilanteissa luokkakaverit tai opettajat voivat puhua minulle, ja minä sitten välitän viestin eteenpäin tai etsin muuten vastauksia. Olen roolini turvin myös ottanut vapauden välillä hieman salavihkaisesti puhua opettajille, että pientä kuria hekin saisivat tämän lapsilaumansa kanssa pitää – olemme kuitenkin kaikki täällä Kiinan kustannuksella ilmaiseksi opiskelemassa, ja osalla porukasta (minut mukaan lukien) ovat tavoitteet todella korkealla. Nyt viidennes ajasta menee turhaan hössötykseen muutamien laiskurien vuoksi, joille myös esimerkiksi oppitunnin peruuntuminen on maailman ihanin asia. Tämä kismittää välillä, koska haluaisin itse keskittyä opiskeluun ja koska tiedän, ettei tällainen varmasti tule kuuloonkaan ihan jokaisessa Kiinan yliopistossa.

Alla lyhyesti mainintoja kustakin kurssista erikseen:

听力, kuuntelu

Kuuntelukurssilla istumme studiossa, jonka laitteet ovat taattua kiinalaista laatua: useimmiten on kannattavampaa riisua kuulokkeet päästä ja kuunnella opettajan ja muiden puheita ilman niitä. Toistaiseksi kurssi on ollut melko yksitoikkoinen, sillä käymme pääasiassa läpi oppikirjan tekstejä ja teemme niihin liittyviä tehtäviä. Tekstien sisällöt ovat sanastoltaankin melko helppoja, joten tähän kurssiin ei tarvitse erityisen paljon vapaa-aikaansa uhrata.

口语, puhuttu kiina

Luulin aluksi, että puhutun kielen kurssilla tarkoitus olisi puhua mahdollisimman paljon, ja olinkin aluksi pettynyt, kun ison ryhmäkoon vuoksi yhden tunnin aikana en kovin montaa kertaa ehtinyt suutani avata. Hiljalleen aloin kuitenkin ymmärtää, että tarkoitus on ennemminkin oppia puhutun kiinan erityispiirteitä, ja niistä nuori, 23-vuotias naisopettajamme tietääkin paljon. Käytämme välillä oppikirjaa, välillä katselemme pätkiä suosituista tv-sarjoista tai näyttelemme ennalta määrättyihin aiheisiin liittyviä dialogeja.

阅读, kirjakiinan lukeminen

Tämä kurssi on teksteiltään haastavin, mutta siksi myös antoisa. Kiina voi olla välillä todella kinkkistä luettavaa, sillä kirjakielessä sanoja lyhennellään paljon ja yhdellä merkillä ilmaistaan usein jotain sellaista, mistä minulla ei ole aikaisemmin ollut aavistustakaan. Myös fraasien määrä on suuri, mikä tekee tekstien läpikäymisestä välillä todella raskasta. Kaikki tämä auttaa minua suunnattomasti aloittamani käännösprojektin kanssa, joten pidän kurssia erittäin tärkeänä. Tällä kurssilla meillä on vanha miesopettaja, joka on todella herttainen ja osaa asiansa, mutta jonka muisti ja kuulo alkavat toisaalta olla jo melko heikolla tasolla – välillä siis edetään hitaasti ja toistetaan tarpeettomasti yksinkertaisia asioita.

综合, hardcore-kurssi

Kursseista työläintä opettaa onneksi opettajista parhain: Kiinan pohjoisosista kotoisin oleva täti puhuu pirullisen kovalla ja selkeällä äänellä, eivätkä hänen pyöreät kasvonsa koskaan lakkaa hymyilemästä (eivätkä hikoilemasta!). Voisin kuunnella hänen ilahduttavaa, huumorin täyttämää opetustaan vaikka koko päivän, mikä on hieno asia, sillä tämän kurssin tekstit ja kielioppi vaativat meistä jokaiselta paljon.

Kirjoittamiskurssia meillä ei valitettavasti tällä hetkellä ole, mikä on toisaalta sääli, sillä kirjoittaisin mielelläni joka viikko jonkinlaisen aineen saadakseni siitä sitten palautetta ja oppiakseni tekemistäni virheistä. Tällä hetkellä tulee keskityttyä niin kovasti uuden oppimiseen, ja koska sitä uutta on paljon, ei kenelläkään tunnu olevan aikaa pysähtyä yhden oppilaan kohdalle ja korjata hänen virheitään, oli kyse sitten puhutusta tai kirjoitetusta kiinasta. Sitä varten tosin löytää halutessaan helposti kiinalaisen, opettajaksi opiskelevan innokkaan nuoren.

Jätinkö kertomatta jotakin, mikä sinua kiinnostaisi? Mainitse kommenteissa niin vastaan joko heti tai sitten kirjoitan myöhemmin kysymysten pohjalta tälle tekstille jatkoa.