Rohkeudella, röyhkeydellä, taidolla ja tuurilla

Koska polkupyöräily Kiinassa on tarjonnut minulle kuluneen kuukauden aikana suuria elämyksiä paitsi vuoriteillä myös kaupungissa, ajattelin jakaa kokemuksiani ja samalla hieman varoitella niitä, jotka ehkä joskus aikovat Kiinassa polkupyörällä liikkua.

Ensimmäiset Kiinan pyöräilykokemukseni ovat Hangzhousta. Siellä 300 yuanin panttia vastaan saa kortin, jonka avulla voi melkeinpä ilmaiseksi vuokrata kaupungin polkupyöriä. Hangzhoussa on yli tuhat spottia, joista poimia pyörä tai jonne jättää pyörä käytön jälkeen. Alle tunnin kestävästä vuokrasta ei veloiteta, mutta ei huvi kallista ole vaikka lenkki vähän venähtäisikin. Pyörien laatu vaihtelee – ne ovat kiinalaiseen tyyliin pieniä ja niiden satulat ovat lähes poikkeuksetta liian matalalla – mutta kyllä niillä silti hienosti pääsee paikasta toiseen, joten suosittelen kokeilemaan jos Hangzhoussa satut pyörimään! Lisätietoa pyörävuokrauksesta löydät muun muassa täältä.

Pyöräily maaseudun asfalttiteillä on usein rentouttavaa ja rauhallista, ja teillä voi yleensä tuntea olonsa turvalliseksi: esimerkiksi vuoriteiden mutkaisissa kohdissa jok’ikisen kiinalaisen autoilijan selkäytimestä tulee puolenkymmentä varoitustööttäystä muuta tien päällä olevaa liikennettä varten. Eli eivät kiinalaisetkaan aina ”vittuillakseen tööttäile”.

Kaupunkipyöräily onkin sitten ihan oma, kaoottinen maailmansa: liikennesääntöjä Kiinassakin on, mutta niitä ei nyt vain kovin moni satu aina noudattamaan! Kevyelle liikenteelle on Jinhuassa periaatteessa kaikkialla oma, eristetty kaistansa, mutta silläkin kaistalla saa varoa äänettömiä sähköskoottereita, isompia kaksi- tai kolmepyöräisiä vempaimia, tai sitten autoja tai jättimäisiä rekkoja. Ja vaikka kulkisit oikeanpuoleisella kaistalla, niitä rekkoja tulee silti vastaan säännöllisesti! Tampereella uskalsin vielä joskus pyöräillessä kuunnella musiikkia, mutta täällä se ei tule (yleensä) kuuloonkaan kampusalueen ulkopuolella.

Keskustapyöräilyssä pitää olla varovainen, mutta samalla rohkea ja nopea, sillä liikaa empivä, arka hidastelija ei pääse minnekään, vaan homma voi yhtä hyvin mennä jalkakäytävällä taluttamiseksi. Pyöräkaistan puuttuessa kaistoista oikeanpuolimmainen on tarkoitettu kevyelle liikenteelle, ja ruuhka-aikaan vilinää siellä riittää, joten pyöräilijä saa olla tarkkana itseään ohittelevan muun liikenteen kanssa. Välillä muut pyöräilijät tai esimerkiksi E-Biket ovat kuitenkin liian hitaita, ja niitä ohitellaan sitten vaikka keskikaistan kautta. Silloin vilkaistaan nopeasti, mitä takaa on tulossa, ennen kuin kaarretaan rohkeasti vasempaan ja lisätään vauhtia.

Eräänlainen todiste siitä, että täällä liikennekaaos on todellakin usein sitä ”hallittua kaaosta”, on se, että keskikaistan kautta hitaampia ohittaessa raskaampi liikenne kaartaa myös kauemmaksi – tarvittaessa vaikka vastaantulijoiden kaistalle.

Liikenteen seassa pärjää hienosti, jos omaa sopivasti röyhkeyttä. Kilttinä suomalaisena arastelin aluksi, mutta aloin melko pian ymmärtää, että kiinalainen, jonka eteen kiilaan, on koko elämänsä ajan tullut kiilatuksi ja tietää hyvin kuinka muuttuneeseen asetelmaan sopeudutaan. Tottumattomalle ulkomaalaiselle tämä tarkoittaa tietenkin sitä, että silmät pitää olla selässäkin, eikä pyöräillessä keskitytä mihinkään maisemiin tai kirjoitella tekstiviestiä. Pyörätie on ajoittain suoranainen taistelutanner, jossa nopeat syövät hitaat.

Liikennevalot ovat täällä toisaalta käytännölliset, toisaalta vaaralliset. Niissä on nimittäin usein näyttö, joka kertoo, kuinka kauan vihreää on jäljellä tai kuinka kauan pitää vielä seistä punaisissa – autoilija voi vaikka sammuttaa moottorinsa ja ottaa torkut. Laskuri on kuitenkin siitä huono, että punaisissa odottavat ottavat sadan prosentin varmuudella varaslähdön saavuttaakseen seuraavat punaiset pari sekuntia nopeammin. Käytännön vinkkinä siis mainittakoon, että ainakaan pyöräilijän ei kannata ruuhkaisessa risteyksessä ylittää tietä viime tipassa, silloin kun laskurissa on enää muutama sekunti jäljellä.

Itse olin kerran risteyksen keskipisteessä, kun keltaista oli jäljellä enää pari sekuntia. Oikealta alkoi sitten virrata busseja, takseja ja muita ajoneuvoja, eikä niistä yksikään olisi halunnut hidastaa yhden typerän pyöräilevän ulkomaalaisen vuoksi. Selvisin onneksi tilanteesta säikähdyksellä ja kohonneella pulssilla ja sain jälleen todeta, että kyllä sen kaaoksen ytimestä jokin kasassa pitävä logiikka löytyy.

Kiinassa kun ollaan, kaoottisuuden tunteen lisäksi ruuhkaisilla teillä häiritsee tietenkin ilman saasteisuus. Paljon kaupungissa pyöräilevän kannattaakin luultavasti hankkia hengitysteidensä peitoksi suoja tai vaikka Darth Vader -maski. Vastaavaa tulee joka tapauksessa vastaan koko ajan, eli oloaan ei tarvitse tuntea hölmöksi. Kasvojensa peittäminen on myös turvallisuusteko: ulkomaalaisuutesi salaamalla autat tien päällä kulkevia kiinalaisia keskittymään olennaiseen, ja onnettomuustilastot kaunistuvat.

Alla vielä hauska pyöräilyvideo Jinhuasta vuodelta 2007. (EDIT: Ei ilmeisesti onnistu katsominen Suomesta käsin.) Mitään erityisen hurjaa tässä ei tapahdu, mutta paljon olennaista on kuvaaja saanut muutamaan minuuttiin kiteytettyä. Lukijalta haluaisin kysyä, mikä yksityiskohta videosta jäi päällimmäiseksi mieleen?