Kolmas vuosi Kiinassa – ehkä myös viimeinen

Aloitin vuosi sitten kesäloman jälkeisen bloggaamisen viittauksella Aeroflotin lennolla tarjotun onnenkeksin sisältä löytyneeseen viestiin, joka kuului näin: "You are capable, competent, creative and careful. Prove it." Rohkaiseva kehotus tuli kuin tilauksesta, ja liimasin paperinpalasen muistikirjani ensimmäiselle sivulle muistuttamaan uusista haasteista ja motivoimaan kehittymään.

Kymmenen kuukauttani Kunmingissa olivat antoisia. Kovalle työllekin alkoi ilmestyä hedelmiä poimittaviksi lukuvuoden loppupuolella – sekä sen jälkeen.

Kun viime viikonloppuna lensin jälleen Aeroflotin kyydillä Moskovan kautta Hongkongiin (mistä matka jatkui junalla takaisin Yunnanin pääkaupunkiin), oli aterian päätteeksi taas rapean onnenkeksin aika. Tällä kertaa viesti oli lyhyt ja ytimekäs:

”Your present plans are going to succeed.”

Hieno juttu! Suunnitelmia nimittäin on, ja ne ovat ainakin omasta mielestäni kunnianhimoisia. Niistä lisää ihan kohta.

Ilmoittauduin juuri yhden lukukauden ajaksi opiskelijaksi Kunmingissa sijaitsevaan Keats-kielikouluun. Olin alun perin suunnitellut viettäväni ensimmäiset kuusi kuukautta Kiinassa turistiviisumeilla pallotellen, sillä aikaa täysipäiväiselle opiskelulle minulla ei enää ole. Kesän aikana sääntöjä viisumin saamisen suhteen on kuitenkin hankaloitettu, eikä esimerkiksi Hongkongista käsin liene enää mahdollista saada yhtään enempää kuin 30 päivää kerrallaan oleskeluaikaa Manner-Kiinassa – hyvä jos sitäkään. Viisumisuunnitelma vaikutti liian hankalalta, sillä viisumien hankinnassa ja entryille jatkoaikaa hakiessa tulisi varmasti kulumaan aikaa ja rahaa – jatkuvasta epävarmuusstressistä puhumattakaan.

Keatsilla oli tarjota juuri tarpeisiini sopiva palvelu: 3 000 yuanin korvausta vastaan pääsen sunnuntai-iltapäivisin pidettävälle kurssille, jolle osallistuminen oikeuttaa opiskelijaviisumiin. Edellisen vuoden viisumini asumislupa ei ole vielä umpeutunut, joten sain tulla maahan ilman tarvetta minkäänlaiselle byrokratialle. Koska asuinpaikka on jo löytynyt ja poliisiasemalla käyty rekisteröitymässä, ehdin jo tänään toimittaa uudelle koululleni asumisluvan päivittämiseen vaadittavat paperit. Kaikki kävi vähän liiankin helposti!

Seuraavan puolen vuoden tavoitteeni on seuraava: kehittyä niin paljon kuin mahdollista eri osa-alueilla (pääasiassa kiinan kielen saralla) ja pysyä hengissä taloudellisesti (ja miksei muutenkin). Maaliskuussa alkaa sitten suurempi projekti, jolle parhaillaan etsin rahoitusta.

Taloudellisella puolella olen turvassa yhä säästöjen voimin, mutta tämän vuoden alkupuolen kova panostus on johtanut sellaiseen tilanteeseen, että olen hiljalleen alkanut saada Kiinaan liittyvästä kirjoittamisesta palkkaa. Huhtikuussa julkaistiin ensimmäinen artikkelini, ja pian sen jälkeen onnistuin myymään toisen. Elokuussa sain kaupaksi jo kolmannen, ja neljännellekin artikkelille olen löytänyt kiinnostusta. Mainitsen blogissa kyllä aina, kun jotakin ilmestyy.

Jos silloin tällöin saa artikkelin kaupaksi, pärjää yhdessä Kiinan halvimmista provinsseista mainiosti. Kirjoittamisen ohella saan toisinaan käsiini pieniä käännös- tai oikolukutoimeksiantoja. Kun tähän vielä liittää sen, että olen ajatellut hankkia itselleni jokusen kiinalaisen oppilaan englannin kielen yksityistunneille, ei raha-asioiden saralla pitäisi olla huolen häivää. Voin siis keskittyä lähes täysillä olennaiseen.

Maaliskuuta ja sitä seuraavaa 4–5 kuukautta ajatellen tapahtui elokuussa hienoja asioita. Joku lukijoista saattaa vielä muistaa käännöshaaveeni, Han Han -nimisen kiinalaiskirjailijan esikoisromaanin 《三重门》 kääntämisen suomen kielelle. Vuonna 2000 ilmestynyttä teosta ei aikaisemmin ole käännetty millekään vieraalle kielelle. Olen harrastuspohjalta ehtinyt kääntää teosta 56 sivun edestä, mikä on noin kuudesosa koko romaanista. Uhrasin kesälomastani jokusen kauniin päivän käännökseni hiomiseen, ja lähetin näytteen kustantajalle.

Kuten arvata saattaa, on kiinasta suoraan suomen kielelle kääntämään kykenevistä maassamme pulaa, ja sainkin kustantajan hyvin nopeasti kiinnostumaan yhteistyöstä. Sovimme tapaamisen, ja lyhyiden neuvottelujen jälkeen allekirjoitimme käännössopimuksen. Kustantamolta saamieni tietojen mukaan neuvottelut teoksen julkaisuoikeuksista ovat sujuneet hyvin, joten olen alkanut henkisesti valmistautua käännösprojektiin.

Strategiani on melko yksinkertainen: ilmoittaudun ensi vuoden alussa johonkin kunmingilaiseen kielikouluun yksityisopetukseen, mikä mahdollistaa sen, että voin käydä kiinalaisen opettajan kanssa teoksen läpi kannesta kanteen. Näin minimoin virheiden ja väärinymmärrysten määrän ja pystyn takaamaan sen, että lopputuloksesta tulee julkaisukelpoinen. Laadun takaamiseksi auttaa myös se, että kustantajalla on mielessä kokeneempi kiinan kielen tuntija, joka voi työni tarkistaa.

Kiinankielisen kirjan kääntäminen on luonnollisesti itsessään valtava oppimisprosessi, minkä vuoksi sormeni alkavat syyhytä jo pelkästä ajatuksesta kääriä hihat ja ryhtyä töihin. Maltti on kuitenkin nyt valttia: Kääntäminen tämän lukukauden aikana ei onnistuisi ensinnäkään siksi, että en ole ehtinyt suunnitella rahoitusta loppuun asti; maaliskuuhun mennessä ehdin hakea useita apurahoja, ja mikäli niiden suhteen ei onnista, voin paniikkiratkaisuna etsiä Kunmingissa lisää töitä ja kustantaa koko projektin itse. Tässä puolen vuoden aikana ehdin lisäksi kehittyä kiinan kielen osaajana vielä paljon, mikä tekee maaliskuussa työhön ryhtymisestä ja kunnioitettavan työtahdin ylläpitämisestä helpompaa.

Näyttää siltä, että noin vuoden kuluttua voin ylpeänä todeta, että olen kääntänyt kiinalaisen romaanin äidinkielelleni ja saanut sen vieläpä julkaistua. Silloin saan myös huomata liittyneeni hyvin pieneen kerhoon kaivattuja osaajia.

Monistakin syistä johtuen on tämän vuoden edetessä alkanut hiljalleen vahvistua tunne siitä, että kolme vuotta Kiinassa saa toistaiseksi riittää. Vuoden kuluttua tästä hetkestä olen saavuttanut kielitaidon, jolla voi jo tehdä yhtä ja toista mielenkiintoista kotimaasta käsin. Tämän postauksen otsikkoon liittyen voinkin varovasti vihjata, että käännöstyöstä tulisi minulle eräänlainen omatekemän kolmivuotisen opintosuunnitelmani ”lopputyö”, suuri projekti, jonka jälkeen on aika palata kotiin.

Sitä ennen ehtii kuitenkin tapahtua paljon, ja edessä on hienoja aikoja Yunnanissa. Ei muuta kuin töihin!