Kouluympäristössä tapahtuvat surmatyöt eivät ole yksityisoikeudella Suomen ja Yhdysvaltain ongelmia. Myös esimerkiksi Kiinassa on viime vuosina tapahtunut. Etenkin vuonna 2010 laajaa julkisuutta keräsi päiväkoteihin ja alakouluihin suuntautuneiden julmien hyökkäysten sarja.
Tänä vuonna syyskuun 14. päivä tapahtui Kaakkois-Kiinan Jiangxi-provinssissa, missä erään lukion kolmannen luokan vastuuopettaja joutui toimistossaan tunnille valmistautuessaan oppilaansa surmaamaksi.
Motiivina pidetään kauan kasvanutta kaunaa liian tiukkaa kuria pitänyttä opettajaa kohtaan. Pitkään kyteneen vihan arvellaan lopulta purkautuneen siinä vaiheessa, kun opettaja takavarikoi pojalta tämän matkapuhelimen. Oppilas oli jo aikaisemmin ehtinyt menettää kiinnostuksensa opiskelua kohtaan. Hän nukkui usein tunneilla, ja surmatyötä edeltävänä aikana oli jopa lakannut tulemasta osalle tunneista.
Kyseinen lukio on tunnettu siitä, että sen oppilaat pärjäävät hyvin kokeissa ja siten sieltä valmistuvien mahdollisuuden päästä arvostetumpiin yliopistoihin ovat paremmat. Opettajansa surmannut oppilas on yksi niistä monista nuorista, jotka oli pistetty lukioon sen hyvän maineen vuoksi, eikä niinkään siksi, että poika kyvyiltään olisi mitenkään erottunut massasta ja siten ansainnut parempaa.
Kyseisessä lukiossa opiskelevien mukaan koulupäivät alkavat tavallisesti aamuseitsemältä ja päättyvät jopa niinkin myöhään kuin iltakymmeneltä; joka viikko pidetään kuusi tenttiä, jotta oppilaat varmasti ovat skarppina läpi lukuvuoden. Lepohetkiä nuorille suodaan vain kahdesti viikossa, lauantai-iltana sekä sunnuntai-iltapäivänä. On helppo päätellä, ettei kyseisessä "superkoulussa" ole helppoa olla kasvava nuori.
Eräs koulun opettajista kertoo, että opettajien on yleensä pakko olla tiukkoja, sillä kilpailu on armotonta paitsi eri oppilaitosten kesken, myös koulun sisäisesti sen eri luokkien, opettajien sekä tietysti itse oppilaiden välillä. Opettajansa surmanneen oppilaan sanotaan jääneen jo hyvän aikaa sitten muiden oppilaiden kelkasta, minkä vuoksi hän oli luovuttanut ja alkanut kapinoida opettajiaan ja jopa omia vanhempiaan vastaan, jotka kohdistivat poikaansa kohtuuttoman korkeita odotuksia.
Surman jälkeen koulun opettajat pitivät netissä neuvonpitoa tapahtuman syistä. Eräs opettaja oli sitä mieltä, että pakkomielteisesti tuloksiin tähtäävän opetuksen keskellä oppilaat saattavat tuntea olevansa kuin tuotantolinjalla kohti paketointia olevia tuotteita. Tällainen johtaa helposti siihen, että oppilaat turtuvat ”opiskeluun” ja menettävät viimeisetkin kiinnostuksensa rippeet koulunkäyntiä kohtaan.
Kovia paineita luovan opetusilmapiirin uskotaan tuovan liian kovia paineita erityisesti niille lapsille, jotka perheensä ainoina lapsina ovat tottuneet saamaan tahtonsa läpi, olemaan huomion keskipisteenä ja siten tuntemaan olevansa erityisiä, muita tärkeämpiä. Toinen suuri joukko paineelle yliherkkiä nuoria ovat ne, jotka syystä tai toisesta eivät juuri koskaan pääse tapaamaan vanhempiaan ja perhettään, vaan asuvat oppilaitoksensa tarjoamissa asuntoloissa.
Halusin jakaa tämän uutisen, sillä kyseessä on ainakin jo toinen kerta lyhyen ajan sisään, kun kiinalaiseen nuorisoon liittyvästä tragediasta tai muusta huolestuttavasta ilmiöstä uutisoitaessa otetaan puheeksi kiinalaisen koulujärjestelmän negatiiviset piirteet. Aihe on ehdottomasti syvemmän tutustumisen arvoinen, ja allekirjoittaneen kiinnostusta aihetta kohtaan lisää se kiinalainen romaani, jonka todennäköisesti ensi vuonna suomennan. Romaani nimittäin kertoo teini-ikäisestä pojasta, joka puuduttavan ja kohtuuttomia paineita luovan koulunkäynnin keskellä yrittää löytää elämästään jotakin innostumisen arvoista. Kirjan ilmestyttyä vuonna 2000 otti nuori sukupolvi tarinan ja sen kirjoittajan omakseen.
Uutisen lähde: 《南方都市报》 17.9.2013; alkuperäisen uutisen sisältöä on tätä blogitekstiä varten valikoiden suomennettu, minkä jälkeen sekaan on tarpeen vaatiessa lisätty omia kommentteja tai muuta informaatiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti