Tällä hetkellä kiinan opiskeluni tärkein osa-alue on lukeminen. Pyrin lukemaan päivittäin noin kymmenen sivun edestä valitsemaani kiinalaista romaania sekä muutaman sanomalehtiartikkelin. Sanomalehtien saralla pitäydyn hyväksi todetussa, kolmen päivän välein ilmestyvässä 《文摘周刊》-lehdessä, johon on kerätty mielenkiintoisia uutisartikkeleita muista julkaisuista. Jokaisen artikkelin mukana tulee tieto siitä, missä teksti on alun perin julkaistu, joten lukija voi halutessaan vaikka netitse käydä tutustumassa, mitä muuta kyseisellä lähteellä on tarjottavanaan.
Koska lukutahtini on nyt aiempaa tiuhempi, näyttäisi blogissa jaettavaakin olevan tiedossa taas ihan mukavasti. Olen tähän ensimmäiseen blogitekstiin koonnut neljän uutisartikkelin pohjalta tilastotietoja, joiden myötä lukija saa sitä, mitä blogini nimen alaotsikkokin lupaa: pintaraapaisuja Kiinasta.
(Tykkään kirjoitella välillä tällaisia täysin pintapuolisia juttuja, sillä ajan myötä jotkin näistä lyhykäisistä kappaleista saattavat inspiroida allekirjoittaneen isompaa tekstiä työstämään. Ja miksei lukijakin voisi tätä kautta innostua hakeutumaan lisätiedon pariin?)
Maan korkeimmat minimipalkat
Viimeisimpien tilastojen mukaan Kiinan korkeinta minimikuukausipalkkaa ”nauttivat” shanghailaiset, jotka tienaavat kuukaudessa vähintään 1 620 yuania eli noin 200 euroa. Jos tarkastellaan tuntipalkkasäännöksiä, vievät pekingiläiset voiton 15,2 yuanin eli vajaan kahden euron tuntiliksallaan.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että jopa hintatasoltaan alhaisessa Yunnanissa ei noilla summilla kovin pitkälle pötkittäisi. Peking ja Shanghai taas ovat Kiinan kalleimpia kaupunkeja, joten minimipalkalla elävän tulee todennäköisesti asua vanhempiensa luona, syödä vain kotona valmistettuja aterioita tai halvimpia mantou-pullia ja ottaa elämän muillakin rintamilla rauhallisesti. Sellaiset ihanteet kuin omistusasunto ja lapsen pistäminen hyvään kouluun saattavat jäädä haaveeksi.
Lähde: 中新网-verkkosivusto
Mistä sitten rahat vuokraan?
Elinkustannukset nousevat, sille ei voi mitään. Asuminen etenkin suurissa kiinalaiskaupungeissa on ylettömän kallista, halusit sitten hankkia omistusasunnon tai elää vuokralla.
Tilastojen mukaan yleinen vuokrataso on ollut maanlaajuisesti nousussa nyt 44 kuukautta putkeen. Jyrkintä nousu on ollut Shenzhenissä, missä tämän päivän vuokrataso on keskimäärin 32 % vuoden 2009 lukemia korkeampi. Shenzhenistä löytyy jopa asuinalue, jossa nousu on ollut huimaava 89 %. Matalatuloisemman shenzheniläisen palkasta jopa kaksi kolmannesta saattaa upota vuokrakustannuksiin.
Lähde: 《南方日报》
Yhden lapsen politiikan rikkomisesta
Yhden lapsen politiikka on laaja ja kiehtova aihe, johon aion myöhemmin perehtyä tarkemmin. Liian monen lapsen hankkimisesta aiheutuvat seuraukset näyttäisivät vaihtelevan alueittain, mutta yleistäen voitaneen sanoa, että rangaistuksena liiallisesta lisääntymisestä saa ainakin sakkoja ja häpeää. Häpeästä esimerkkinä sellainen ainakin jossain päin maata olemassa oleva käytäntö, että sääntöjä rikkovan avioparin koko työyksiköltä jää vuoden lopussa mahdolliset bonukset saamatta.
Taloudelliset sanktiot näyttäisivät pahenevan sitä mukaa, mitä suurempi ja varakkaampi kaupunki on kyseessä. Maaseudulla rajoitusten ylittäminen ei siis ihan välttämättä pilaa koko loppuelämää, mutta esimerkiksi Shanghaissa sakotetaan avioparin kumpaistakin osapuolta vuosituloihin nähden kolminkertaisella summalla. Jos siis pariskunta tienaa yhteensä 80 000 yuania vuodessa, rapsahtaa heille rangaistukseksi 240 000 yuanin sakko. Pekingissä vastaava kerroin on lain mukaan pahimmillaan peräti kaksikymmentä. Kuulostaa tehokkaalta pelotteelta, mutta…
…syvemmälle perehtymiselle aiheeseen löytyy monia syitä. Minua kiinnostaa esimerkiksi tietää, kuinka tyttöystäväni pomolla voi olla neljä poikaa…
Lähde: 《21世纪经济报告》
Kirjoja, vaan ei lukijoita
Ei ehkä tule yllätyksenä, että väkiluvultaan maailman suurimmassa valtiossa painetaan myös suurimmat määrät kirjoja. Silti lukemien tarkasteleminen saa haukkomaan henkeään. Kiinassa painettiin vuonna 2012 peräti 7,925 miljardia kirjaa. Joka päivä julkaistiin keskimäärin 373 teosta.
Silti kiinalaiset lukevat vähän. Tilastojen mukaan keskivertokiinalainen lukee yhden vuoden aikana vain vähän yli neljä kirjaa. Vertailukohtaa tuo katsaus Pohjoismaihin, joissa artikkelin tietojen mukaan ihmiset lukevat keskimäärin 24 kirjaa vuodessa. Pohjoismaiden jälkeen kakkosena tulevat Yhdysvallat ja Etelä-Korea 17 ja 11 kirjan vuositahdeillaan.
Kiinan alhaiset lukemistilastot yllättävät, sillä ainakin hinnaltaan kirjat ovat maassa todella edullisia – kallein ostamani romaani taisi maksaa 25 yuania eli noin kolme euroa. En tiedä, kuinka yleisessä käytössä julkiset kirjastot Kiinassa ovat, mutta minusta tuntuu, että kirjojen edullisuus vähentää kysyntää kirjastopalveluille. Tämä on sääli siinä mielessä, että Kiinassa kirjaa (joita siis painettiin viime vuonna 7,925 miljardia kappaletta) pidetään helposti kertakäyttötavarana, joka viskataan roskikseen lukemisen jälkeen.
Lähde: 《新景报》
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti