Tärppejä

Guangzhou-raporttieni välissä jaan kolme mielestäni jakamisen arvoista asiaa: kaksi linkkiä muille sivuille internetin jännässä maailmassa sekä yhden kirjavinkin kiinan kieltä opiskeleville tai siitä muuten kiinnostuneille.

Kirjatärppi

Modern Mandarin Chinese Grammar – A Practical Guide on vuonna 2006 julkaistu teos, joka lähes 400-sivuisena tarjoaa suurta apua kiinan kielen parissa tavalla tai toisella työskenteleville. En ole teokseen vielä itse tarkemmin tutustunut, mutta päällisin puolin se vaikuttaa hyödylliseltä; lisäksi eräs opiskelutovereistani on lukenut sitä ahkerasti jo pitkään, joten mistään turhasta opuksesta ei varmasti ole kyse.

Kirjan jakaminen voi olla laitonta tai ainakin hieman epäeettistä, mutta mainittakoon kuitenkin sivulauseessa, että kyseinen teos löytyy minulta pdf-muodossa. Mikäli olet kiinnostunut teoksesta, pistä sähköpostia tai jätä kommentit-osioon yhteystietosi, niin paluupostissa kerron teoksesta lisää.

Ruokablogitärppi

"Let's get something straight: we like chili. We like it a lot. One of us routinely eats the hottest Jalfrezis swedish indian restaurants have to offer, and subsequently goes around suffering from burns in his mouth all day. That's just how viking we are. But this dish is insane, like something freshly crawled out of a smoldering pit in the buddhist hells. It consists of some kind of mashed, supernaturally strong chili, all cold, mixed with an ungodly amount of coriander, put on a plate. That's it. That's this dish. We want to love it, but, well... no. Some meat or something to like soak in and savour the absurd spiciness could have saved it, but as it stands, 'Ghostfire fury' tastes like genocide."

Omintakeisen kirjoitustyylin omaava, chiliä rakastava ruotsalainen koulukaverini Ola on kirjoittanut tätä mukaansa tempaavaa ”ruokablogia” Kunmingiin saapumisestaan lähtien. Heaven in Hell etsii laowai-voimin täydellistä ravintolayhdistelmää, joka tarjoaisi äärimmäisen rupuisen mutta hinta-laatu-suhteeltaan ihanteellisen, autenttisen kiinalaisen ravintolaelämyksen. Itse olin mukana viimeisimmällä ravintola-arvostelureissulla vierailevana valokuvaajana.

Ola kirjoittaa hauskasti (joskin toisinaan hieman huolimattomasti), ja vaikka välillä suoraan kiinan kielestä tulevat sanavalinnat saattavat vieraannuttaa niitä, jotka eivät kieltä tai kiinalaista ruokakulttuuria kovin hyvin tunne, suosittelen lämpimästi tutustumaan tähän persoonalliseen blogiin.

Valokuvaus/ultrasöpöys/kissa-ja-mummelitärppi

Ystäväni suositteli tätä linkkiä. Se kuljettaa artikkelin pariin, joka saa ainakin kissojen ystävien sydämet sulamaan. (Äidille terveisiä siis, toivottavasti viimeisimmät sähköpostini eivät ole hukkuneet roskapostin sekaan…)

Artikkeli kertoo valokuvin 13 vuotta sitten alkaneesta, erityisestä suhteesta. Silloin japanilaisen valokuvaajan iäkäs maanviljelijäisoäiti Misao löysi eräästä vajasta hylätyn, valkean kissan, jonka silmätkin olivat eri paria. Pienokaisen nimeksi tuli Fukumaru, eikä kaksikkoa sen jälkeen ole voinut mikään erottaa. Heidän ystävyytensä on löytänyt tiensä myös kansien väliin: kirja tunnetaan nimellä Misao the Big Mama and Fukumaru the Cat.