Kiinan poissaolevat (都市失陪族)

Soitatko hyvin harvoin vanhemmillesi? Oletko töistä palattuasi usein niin huonolla tuulella, ettei puhuminen maita? Lupaatko usein lapsillesi laatuaikaa yhdessä, vain pettääksesi lupauksesi myöhemmin muihin kiireisiin vedoten?

Mikäli vastauksesi kahteen tai kolmeen näistä kysymyksistä on ”kyllä”, et välttämättä Suomessa erotu kovin räikeästi massasta. Kiinassa sen sijaan edustat vielä melko tuoretta ilmiötä, joka on viime aikoina alkanut herättää keskustelua.

Kiina kehittyy taloudellisesti kiivaaseen tahtiin, mutta yhteiskunnallisen kehityksen sanotaan laahustavan hitaasti perässä. Tämä on johtanut muun muassa siihen, että ennen maailman tasa-arvoisimpiin valtioihin lukeutunut Kiina on nykyisin yksi epätasa-arvoisimmista. Eriarvoisuuden ohella kehitys on lisännyt työelämän paineita (esimerkiksi asuntojen korkean hintatason vuoksi) niin, että jopa kiinalaisille perinteisesti ensiarvoisen tärkeät perhearvot ovat alkaneet rakoilla. Aiheeseen liittyvästä tutkimuksesta kirjoittaa muun muassa sanomalehti 《文摘周刊》.

Tutkimuksen mukaan Kiinan kaupunkilaisperheistä 63 prosenttia ehtii saman pöydän ääreen vain alle kolmasti vuodessa. Vastaavasti 65 prosenttia vanhuksista kokee olonsa yksinäiseksi, kun jälkikasvu on liian kiireinen pitääkseen kunnolla yhteyttä. Kuvaavia ovat raportin mainitsemat kolme yleisintä fraasia, joita kaupunkilaiset käyttävät ollessaan puhelimessa vanhempiensa kanssa: ”juu, juu”, ”hyvä, hyvä” ja ”selvä, selvä” (“嗯嗯”，“好的”，“知道了”).

Vanhemman sukupolven apaattisuuden lisäksi kiireinen elämäntyyli näkyy myös avioliittojen laadussa: 74,4 prosenttia kyselyyn osallistuneista Kiinan kaupunkilaisista kertoi viettävänsä keskimäärin alle tunnin päivässä aviopuolisonsa seurassa.

Työelämän rokottavaa tahtia heijastelevat tutkimustilastot, joiden mukaan 83,1 prosenttia haastatelluista kokee potevansa ”työpäivän jälkeistä vaiteliaisuutta”. Nämä ihmiset tulevat yleensä hyvin toimeen työtovereidensa kanssa samalla, kun esimerkiksi asiakastapaamiset sujuvat rutiinilla. Väsyneenä kotona juttu ei kuitenkaan jaksa enää luistaa.

Lienee sanomattakin selvää, että yllä mainitut ilmiöt eivät varsinaisesti edistä avio-onnea. Artikkelissa rinnastetaan kiinan kielessä identtisesti ääntyvät sanat 幸福 (xìngfú) ’onnellisuus’ ja 性福 (xìngfú) ’onnellinen seksielämä’. Nykyisin Kiinassa pistetäänkin päivittäin alulle peräti yli 5 000 avioeroa, kun aviopuolisot eivät jaksa olla molemmin puolin kiinnostuneita toisistaan.

Avio-onnen ohella kovasta työtahdista kärsivät myös vanhempien ja heidän lastensa väliset suhteet. Vanhemmat viettävät lastensa kanssa keskimäärin vain 1,05 tuntia päivässä, ja enemmistö lapsista onkin periaatteessa isovanhempiensa kasvattamia. Artikkelin mukaan yhä useammat kiinalaisvanhemmat havahtuvat jossain vaiheessa siihen, että heidän lapsensa on yhtäkkiä ehtinyt kasvaa aikuiseksi; vanhemmilta on jäänyt kasvuprosessi näkemättä.

Hidastakaa, kiinalaiset, tekisi mieli sanoa tässä vaiheessa. Valitettavasti näyttää siltä, ettei tässä kehittyvässä yhteiskunnassa termille hidastaminen ole ihan lähitulevaisuudessa luvassa yleiseen tietoisuuteen tiensä löytävää, kiinankielistä vastinetta.

Pitäisikin muuten itse muistaa soitella Suomeen päin…

Aiheeseen liittyvän artikkelin julkaisi 7.12. sanomalehti《文摘周刊》, artikkelin pohjana käytetty, hieman laajempi kiinankielinen teksti löytyy täältä.