Mainontaa

Eräänä lokakuisena iltapäivänä istuskelin luokkatoverini kanssa yliopistomme kampuksella opiskelemassa, kun seuraamme liittyi kiinalainen kaveri nimeltään Wang. Paikallisen mainostoimiston ohjaajan avustaja kertoi etsivänsä ulkomaalaisia kasvoja seuraavan päivän kuvauksiin. Rahan kiilto silmissämme me köyhät opiskelijat suostuimme ehdotukseen. Itsekin pääsisin taas televisioon, edellisestä kerrasta oli jo aikaa.

Vietimme kiinalaisen apteekkiketjun kuvauksissa reilut kolme tuntia, ja odotellessamme syömiemme herkullisten välipalojen lisäksi saimme itse kukin 300 yuania korvaukseksi siitä, että naamamme näkyy nyt televisiossa todennäköisesti satojen miljoonien ihmisten ilona.

Itse kuvaukset olivat sangen vaivattomat, sillä meidän ei oikeastaan tarvinnut muuta kuin seistä rivissä ja katsoa apteekkiin liittyvää lorua lausuvaa kiinalaista esiintyjää. Lausumisen päätyttyä nostimme vielä peukkumme ilmaan ja lausuimme kovaan ääneen apteekin uuden iskulauseen, joka kiinaksi kuuluu ”一心堂，保健品，真的全！”.

Kiinalaiset mainokset ovat tavallisesti äänekkäitä ja ärsyttäviä, ja niitä tulee joka tuutista. Television omistaminen ja sen päivittäinen katsominen olisi kiinan opiskelijan kuuntelutaidoille hyvästä, mutta mainoksia on niin paljon, että mielestäni on parempi olla televisiotta ja vain keskittyä johonkin sellaiseen, mikä ei kohota pulssia.

Mietin, tulisiko tekemästämme mainoksesta kenties massasta eroava poikkeus – luultavasti ei.

Ennen kuvauksia työnantajaansa esitellessään Wang kuitenkin näytti meille, että kaikki kiinalaiset mainokset eivät suinkaan ole samasta puusta veistettyjä. Hän esitteli meille uudenlaisen, Kiinassa suosituksi osoittautuneen mainostamisen tyylin, joka lyhytelokuvan keinoin yhdistää kiinalaisia koskettavan, kiinalaisesta kulttuurista ammentavan tarinan häpeilemättä modernin tuotesijoittelun kanssa.

Tämän linkin takaa pitäisi avautua ällösiirappinen, lyhytelokuvaksi puettu kiinalaismainos. Suosittelen sitä vain ja ainoastaan sen liikuttavan pääosanesittäjän vuoksi. Kiinaa taitamatonkin pääsee varmasti tarinan juonesta jyvälle!

[Seuraavat kappaleet sisältävät juonipaljastuksia mainoksesta!]

Kiinalaiseen uuteen vuoteen sijoittuvassa tarinassa rautatieaseman työntekijä valmistautuu viettämään uudenvuodenaattoa yksin. Hänen kolme pesästä jo lentänyttä lastaan ovat itse kukin liian kiireisiä palatakseen kotiin: yksi tekee bisnestä, toinen on tekemässä läpimurtoa pop-tähdeksi ja kolmas haluaa mieluummin reissata kavereidensa kanssa.

Aatonaattona konduktööri tapaa asemalla yksinäisen nuoren miehen ja tarjoaa hänelle yösijan. Leskimiehen hyväntahtoisuudesta liikuttuneesta nuorukaisesta kuoriutuu esiin yllättävä, maaginen puoli. Pepsi-cola ja Lay’s-perunalastut apunaan hän lähtee istuttamaan perheen lasten mieliin koti-ikävää. Isä-ressukan yksinäinen uusivuosi on kenties sittenkin pelastettavissa…

Mainos näyttää hyvältä ja on mielestäni laadukkaasti tuotettu, mutta Pepsi- ja Lay’s-tuotteiden sisällyttäminen melkeinpä jokaiseen kohtaukseen (sekä nykyhetkeen sijoittuviin että lapsuustakaumiin) ikään kuin ne oikeasti olisivat olennainen osa jokaisen kiinalaisen perheen uutta vuotta, saa ainakin allekirjoittaneen voimaan välillä pahoin.

Ehkä ensi kerralla marketissa valitsen Pepsin sijaan Coca Colan ja poljen sitten ostamaan Lay’s-sipsien tilalle lähes suomalaisten perunalastujen veroisia, paikallisia tuotteita.