keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Kiinan ”asuntosedät” vs. tavalliset kuluttajat


Jokainen Kiinan kehittyneemmän puoliskon kaupunkeja nähnyt on saanut huomata, että lähes kaikkialla on käynnissä mieletön rakennusbuumi: vanhoja, matalia ja ränsistymään päässeitä rakennuksia vedetään nurin, kun tilalle on kaavoitettu komeita, korkeita kerrostaloja.


Asuntojen hinnan kehityssuunta on Kiinassa viime vuosina vaihdellut, mutta hinnat ovat jälleen monin paikoin nousussa ja yleistäen voidaan sanoa, että perusduunarin näkökulmasta mukavan asunnon hankkiminen saattaa olla toiveajattelua.

Vuonna 2008 valmistunut kiinalainen tv-sarja 《蜗居》 (suomeksi vaikka Matala maja) käsittelee muiden muassa tätä ilmiötä huolellisesti: ensimmäistä ja ainoaksi jäävää lastaan odottava, noin kolmekymppinen pariskunta yrittää epätoivoisesti keksiä keinot oman asunnon hankkimiseen, mutta realiteetit eivät ole heidän puolellaan. Lapsi päätyy elämään isovanhempiensa luona samalla, kun hänen vanhempansa taistelevat muuttuvan Kiinan kourissa.

Omistusasunnon hankkimisen tärkeys on ainakin omasta näkökulmastani Kiinassa hämmästyttävällä tasolla (tosin niin taitaa olla myös Suomessa, itse satun vain tuntemaan enemmän itseni kaltaisia ikuisia haahuilijoita kuin stabiiliuden ystäviä). Eräs miespuolinen kiinalaisystäväni on kihlannut tyttöystävänsä, mutta ei omien sanojensa ja kiinalaiselle kulttuurille mielestäni tyypillisen ajattelutavan mukaan voi viedä häntä vihille, koska miehen varat eivät riitä oman kodin ostamiseen.

Hakukone Baidun mukaan Kunmingin kaupungissa työskentelevien keskitulot olivat viime vuonna 3 470 yuania. Jos lukua verrataan esimerkiksi tämänhetkisen kotini lähistölle kohoavien kerrostalojen neliöhintaan (7 800 yuania), voidaan laskea, että vaikkapa 80-neliöisen kodin maksamiseen uppoaisi keskivertoduunarilta 15 vuoden palkka kokonaisuudessaan. Tähän yhtälöön voidaan lisätä vielä se, että vaimo ei aina suinkaan ole töissä; lisäksi monien kaupunkilaisten vanhemmat odottavat jälkikasvultaan säännöllistä rahallista tukea.

Mikä asuntojen hintaa sitten nostaa? Tietojeni mukaan esimerkiksi Kunmingissa uusien rakennusten asunnot käyvät mainiosti kaupaksi. Valtaosaa ei kuitenkaan käytetä asumiseen (ei edes vuokra-asumiseen), vaan niistä tulee tyhjinä seisovia sijoituskohteita.

Kiinan medioissa on puhuttu paljon korruptoituneista poliitikoista, joilta löytyy väylät parhaille asuntoapajille – vieläpä naurettavan alhaiseen hintaan. Lukemattomat määrät kiinteistöjä haalineista on julkisuudessa käytetty muun muassa sellaisia nimityksiä kuten ”asuntosetä”, ”asuntotäti” ja ”asuntovaari” (“房叔”,“房婶”,“房爷”).

Julkisuuteen tulleiden tapausten joukossa on muun muassa 84 kiinteistöä omistava zhejiangilainen virkamies, kymmenien kiinteistöjen kantonilainen komiteasihteeri sekä viimeisimpänä ”asuntovaari”, joka omistaa Pekingissä peräti 80 kovahintaista kiinteistöä.

Valtion leivissä työskenteleville avautuu usein tilaisuuksia esimerkiksi otollisiin tontteihin sijoittamiseen – halvalla. Asuntoja saattaa heille irrota jopa alle puoleen hintaan siitä, mitä tavallinen, guanxia (关系) eli suhteita omaamaton kansalainen saisi vastaavasta pulittaa. Kiinteistöjä pidetään luotettavampina sijoituskohteina kuin esimerkiksi osakkeita, optioita tai velkakirjoja.

Mitä enemmän rikkaat rohmuavat asuntoja päältä pois, sitä vähemmän niitä jää tavallisen kuluttajan ulottuville. Ja koska halvalla lähteneistä kiinteistöistä aiheutuneita tulonmenetyksiä pitää jollakin tavalla kompensoida, lankeaa yhä korkeampi neliöhinta tavallisen kiinalaisen harteille.

2 kommenttia:

  1. Käsittääkseni asuntojen ostaminen on käytännössä ainoa sijoituskohde kiinalaisille, vain kaikista rikkain eliitti ostaa osakkeita yms ulkomailta.

    Asunnot on tietenkin ykköspuheenaihe Kiinassa, joten pakostakin on tullu opittua aiheesta Kiinalaisilta työkavereilta:

    keskiverto duunari ei tule ostamaan asuntoa tuollaisesta uudesta kerrostalosta, vaan kiinan uuteen keskiluokkaan kuuluva pariskunta jossa molemmat ovat töissä, tienaten per hlö 7000 - 15000 rmb / kk . tällöin on mahdollista maksaa tuollainen kerrostalo asunto 10 vuodessa tai nopeammin.

    Mutta tässä on sellainen iso este mikä tekee asuntokaupoista todella hankalan: pankit suostuu lainoittamaan vaan 50% tai vähemmän asunnon arvosta. eli puolet asunnosta pitäis maksaa heti.

    yleensä ensimmäiseksi asunnoksi ostetaan vaatimattomampi asunto vanhemmasta kerrostalosta, joka pystytääm maksamaan parissa vuodessa. ja se sitten aikanaan myydään että saadaan vaadittava 50% käsiraha parempaa asuntoon.

    tästä seuraa sitten että kaikkien hintaluokkien asunnoille on kasvava kysyntä keskiluokan kasvaessa, ja kysynnän mukana hinnat kasvavat ostovoimaa nopeammin. tulee itseään ruokkiva noidankehä jossa jo asuntoja omistamat rikastuvat entisestään ja ensiasunnon hankkiminen tulee kokoajan vaikeammaksi.

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Simo, aihe on itselleni sen verran uusi, että mielelläni kuulen lisävalaistusta lehdistä lukemani ja paikallisilta kuulemani tukevoittamiseksi. :)

    VastaaPoista