Rutiinit romukoppaan

Järjestelmällinen luonteeni on alusta asti soveltunut hyvin kiinan kielen opiskeluun: minulla on selkeät systeemit, jotka takaavat sen, että opin tasaista tahtia uutta ja pidän myös aikaisemmin opitun enemmän tai vähemmän tuoreessa muistissa. Jo viiden vuoden ajan olen toteuttanut kehittämääni, puolen vuoden välein toistuvaa sykliä, jonka aikana opin reilut 500 uutta sanaa ja käyn uudelleen läpi kaiken toistaiseksi oppimani.

Lienee sanomattakin selvää, että jos jotain on tottunut tekemään jo vuosia, ei rutiinistaan mielellään päästäisi irti. Tällä viikolla olen kuitenkin joutunut katsomaan peiliin ja toteamaan itselleni tiukasti, että nyt rutiineihin täytyy tulla isoja muutoksia.

Viikoittainen lukujärjestykseni koostuu yhdeksästä puolentoista tunnin oppitunnista: kaksi kertaa kuuntelua (听力), lukemista (阅读) sekä puhuttua kieltä (口语) ja kolme kertaa "yleistä" kiinaa (综合), joka on kursseista haastavin. Kursseja on siis yhteensä neljä, ja jokaisella kurssilla on omat oppikirjansa teksteineen ja harjoituksineen. Tunneilla ei ole ainakaan vielä tullut vastaan erityisen suuria haasteita; itse asiassa kuulun luokassa siihen puoliskoon, jonka mielestä välillä edetään vähän liian hitaasti ja toisinaan jäädään turhan pitkäksi ajaksi vatvomaan jotain sellaista seikkaa, jonka jokaisen tulisi tällä tasolla jo hallita. Tasoerot ovat noin 17-henkisessä ryhmässämme siis valtaisat.

Kursseista tekee niin haastavan teksteissä esiintyvä uuden sanaston määrä: tuntuu, että sitä on yksinkertaisesti liikaa! Olen tottunut käymään sanalistojani läpi rauhallisella, kolmen tai neljän sanan päivätahdilla – näin tosin pääasiassa siksi, että esimerkiksi kesällä valmistunut maisterin tutkintoni vähensi aikaisempina vuosina kiinalle omistettavissa olevaa aikaani merkittävästi.

Nyt opiskellaankin täysipäiväisesti Kiinassa, ja meno on sen mukaista: ensimmäisen viikon teksteistä kasasin peräti 76 uudesta sanasta koostuvan listan. Uusia sanoja täytyy siis päivittäin päntätä yli kymmenen, mikäli haluaa pysyä menossa mukana ja saada lukuvuodesta irti niin paljon kuin olisi tarkoitus. Tämä tahti selittää pitkälti sen, kuinka jotkut opiskelijat pystyvät vuoden tai kaksi Kiinassa opiskeltuaan puhumaan jo sangen sujuvaa kiinaa. Toisaalta tahti selittää myös sen, miksi moni Suomeen palattuaan alkaa hyvin nopeasti unohtaa oppimaansa: kovin paljon aikaa kertaamiselle ei Kiinassa välttämättä jää, ja kotiinpaluun jälkeen levätään laakereilla, kun pitkästä aikaa ei kukaan ole hengittämässä niskaan. Itse pyrin kiireestä huolimatta varmistamaan sen, että kertaamiselle jää aina riittävästi aikaa.

Oma kirjoituskäteni kuitenkin väsyy helposti, joten en millään pysty toteuttamaan aikaisempaa tekniikkaani eli kirjoittamaan jokaista uutta sanaa paperille kymmentä kertaa. Nyt sanasto pitää oppia uudella, vaivattomammalla mutta (jos mahdollista) samalla tehokkaammalla tavalla, ja kaipaisinkin lukijoilta kommentteja ja omakohtaisiin kokemuksiin pohjautuvia vinkkejä. Itse olen nyt käyttänyt enemmän nettiä apuvälineenä: etsin nettisanakirjoista esimerkkilauseita ja katson, mitä nopea googlaus kertoo sanojen käytöstä. Tekstit, joista olen sanaston koonnut, luen nyt läpi entistä useammin, melkeinpä päivittäin, jotta aikakin se ensimmäisenä kohdattu sanan käyttökonteksti pysyy muistissa.

Viikon kuluttua alkaa Kiinan kansallispäivän kunniaksi viikon loma, mutta pelkään pahoin, että vapaasta suuri osa menee rästihommia tehdessä ja tulevaan ryöpytykseen valmistautuessa. Ehkä ehdin lomailla sitten kiinalaisen uudenvuoden aikana...