maanantai 26. syyskuuta 2011

Pienenpieniä havaintoja Kiinasta

Nyt mennään todella pintapuolisella linjalla, mutta alla mainitut seikat ovat joko ihastuttaneet tai vihastuttaneet minua kuluneen kuukauden aikana, ja jostain syystä näistä kirjoittaminen tuntui hauskalta idealta. Kenties kirjoittelen myöhemmin lisää kunhan ensin keksin muita pikkuseikkoja. Ehkä jollakulla Kiinassa asuvalla tai asuneella on samankaltaisia kokemuksia? Jakakaamme tuskamme ja/tai ilomme!

Kunnon olutta, kiitos!

Tämän ei sinänsä tarvitse olla huono asia, mutta kunnon olut on tähän asti Kiinassa ollut hieman kiven alla. Pekingissä sain pari vuotta sitten helposti kahdella tai kolmella yuanilla kaupasta ja ravintolassakin ison pullon maittavaa Qingdao-olutta, mutta nykyään joudun tyytymään mitäänsanomattomiin vaihtoehtoihin ja variaatioihin, joista on kaiken lisäksi prosentit imetty alle kolmen tienoille - suomalaisena poikana tietenkin haluan, että iso pullo olutta nousee edes jonkin verran päähän, jotta kiinakin sitten luistaa vähän paremmin. Suosikkiravintolani jääkaappi mainostaa Qingdao-olutta, mutta sisältä löytyy sellaisia laimeita nimiä kuin Harbin Beer tai Snow Beer. Mitä on tapahtunut, onko tämä jotain terveysintoilua?!

便宜没好货,好货不便宜!

Otsikon sanonta "halpa tuote ei ole laadukas eikä laadukas tuote halpa" pätee erityisen hyvin Kiinassa: voit olla varma, että halvimman vaihtoehdon kanssa tulee viikon sisällä ongelmia. Siksi ostin esimerkiksi vedenkeittimen 99 yuanin hintaan, vaikka erikoistarjouksessa oli myös 39 yuanin vempeleitä. Jos olisin laittanut peliin vielä parikymppiä lisää, ei laitetta tarvitsisi vahtia, vaan veden kiehuessa siitä katkeaisi virta ihan itsestään.

Koska kampuksella etäisyydet ovat melko pitkiä, hankki valtaosa opiskelijoista heti ensimmäisen viikon aikana polkupyörän. Valitettavasti lähes jokainen osti pyöränsä ylihintaan samasta romukaupasta, ja pyöriä on nyt taluteltu takaisin kaupalle pikaista huoltoa varten. Polkimia, satulan istuimia ja tukijalkoja sinkoilee sinne tänne, jarrut saattavat aamulla temppuilla mutta illemmalla taas toimia ihan mainiosti, sisäkumit puhkeilevat omia aikojaan ihan ilman lasinsirujakin. Omasta, käytettynä eri kaupasta ostamastani jämäpyörästäkin on sisäkumi puhjennut jo kahdesti, mutta laadukkaamman, taiwanilaisvalmisteisen Giant-maastopyöräni pitäisi olla luotettavampaa sorttia. Taidanpa silti pyytää isää laittamaan joulupakettiin salmiakkikalojen (mmm...) ja täysksylitolipurukumin lisäksi myös pari 26-tuumaisen renkaan sisäkumia!

Tööt tööt, ring ring!

Tätä seikkaa pidän itse asiassa melko ilahduttavana, vaikka ainakin tamperelaista alkaisi täällä ahdistaa hyvin nopeasti. Kiinalaiset autoissaan tai skoottereillaan tööttäilevät nimittäin hieman enemmän kuin äkkiseltään tuntuisi olevan tarvetta. Tämä tapa varmaankin selittyy väenpaljoudella ja ruuhkien yleisyydellä: ihmiset eivät yksinkertaisesti pysy poissa tieltä ellei jatkuvasti pidä itsestään mekkalaa. Oma suosikkini oli maaseudun rosoisella tiellä viilettänyt mies, jonka skootterin äänitorvi aktivoitui pienimmästäkin värähdyksestä. Kuulin hänen tasaisen piipityksensä jo kaukaa, vaikkei pienellä tiellä oikeastaan edes ollut ketään, jota menostaan varoittaa.

Suurimman ilon olen ottanut irti pyöräillessäni, sillä täällä minulla on vapaus soitella kelloani niin paljon kuin huvittaa – myös ihan varmuuden vuoksi silloinkin kun kukaan ei varsinaisesti ole tielläni. Soitellessani ihmiset väistävät tai sitten eivät; minusta tuntuu, että kiinalaiset ovat selvästi turtuneet jatkuvaan soittokellojen ja äänitorvien kakofoniaan. Tämä on kuitenkin virkistävää vaihtelua Tampereen lapselliseen, jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden väliseen sotaleikkiin verrattuna. Tampereella kun hellästi kilautan kerran kelloani, saan osakseni murhaavia katseita, alaspäin kääntyneitä suupieliä ja epämääräistä mutinaa, ja seuraavan päivän Aamulehden tekstaripalstalta voin lukea lisää tekosistani sekä aiheuttamastani stressistä ja mielipahasta. Ottakaahan ihmiset rennommin siellä Tampereella, tai en viitsi koskaan tulla sinne takaisin!

3 kommenttia:

  1. Suomi on kyllä niin Suomi! Tänne mahtuisi paljon enemmänkin meteliä.

    VastaaPoista
  2. Minä olen alkanut täällä Harbinissa jo turtua autojen ynnä muiden kulkupelien tööttäilyyn. Vertaan itseäni paimennettavaan karjaan, joka lipuu sen kummemmin ajattelematta, refleksinomaisesti porukan mukana tien toiselle puolelle tööttäysäänien johdattelemana...

    VastaaPoista
  3. Kaikki muut tööttäykset vielä kestäisikin, mutta ne bussit! Kukahan ne äänitorvet on suunnitellut sellaisiksi, että oikein korvia vihloo? :)

    VastaaPoista