Palvoako harmautta, melua ja kaupallisuutta?

Yleensä tykkään kirjoitella positiivisesti kaikista niistä hienoista paikoista, joissa olen Kiinassa vieraillut. Nyt joudun kuitenkin tekemään poikkeuksen, sillä jostain syystä Hangzhoussa viettämäni päivät ovat jättäneet minut kylmäksi. Tämä on yllättävää, sillä kyseessä on juuri se paratiisikaupunki, jonne itsekin olisin halunnut vuodeksi opiskelemaan ja joka on paitsi historiallisesti myös turismin valossa Kiinan merkittävimpiä kaupunkeja.

Hangzhoun tärkein vetonaula on West Lake -järvi, jota paljon ylistetään ja josta kielen opiskelijat kuulevat varmasti jo ensimmäisillä kiinan kursseillaan, kun teksteissä tulevat puheeksi vierailemisen arvoiset paikat Kiinassa. Itse en ole saanut järvestä kovinkaan paljon irti, ja mietinkin, voisiko se johtua siitä että olen suomalainen ja että kyseessä on yksinkertaisesti järvi. Kauniita, puhtaita järviä on tullut nähtyä yksi jos toinenkin, ja sinivalkoisissa silmissäni järveä ympäröi aina tiheä metsä kapeine polkuineen, joita pitkin kulkea. Rannoille on rakennettu mahdollisimman vähän kesämökkejä, jottei kesäisen iltahämärän rauha rikkoudu humalaisesta mölyämisestä.

Länsijärven ympärillä ei metsästä tai rauhasta ole tietoakaan, vaan rantoja reunustavat ravintolat, kaupat ja jopa majatalot; vilkkaita katuja sijaitsee monin paikoin hyvinkin lähellä järven rantaa. Lienee sanomattakin selvää, että ihmisten määrä on myös melkoinen.

Hangzhou Travel Guide -läpyskässä on järven kartan yhteydessä mainittu peräti 30 kohdetta, jotka matkailija saattaisi haluta nähdä ja kokea. Niistä osa osoittautui omituisiksi pettymyksiksi, kuten pieniksi sillanpätkiksi tai mitäänsanomattomiksi, myyntikojujen täyttämiksi paviljongeiksi. Järvi itsessään ei tarjoa kovinkaan kaksisia näkymiä ainakaan ilmansaasteiden siunaamina päivinä, jollaisia viime päivät ovatkin olleet. Itse en tahtonut millään löytää järveltä mitään erikoista, vaikka jokusen miellyttävän temppelin tai hiljaisemman puiston onnistuinkin löytämään.

Aloin väkisin miettiä, oliko vika järvessä vai sittenkin minussa. Valmistauduinko Hangzhoun ylpeyden kokemiseen huonosti? Jos tämänhetkisen hostellini langaton verkkoyhteys toimisi muulloinkin kuin kahdeksalta aamulla, olisin voinut hankkia lisätietoa ja kenties saada kokemuksistani enemmän irti. Toisaalta moni kiinalainenkin matkailija täällä on pettyneenä todennut, ettei siellä mitään "hauskaa" ole, joten ehkä tässä ollaan oikeilla jäljillä, ehkä kaikkea vanhaa ja kuuluisaa ei oikeasti ole pakko jumaloida, vaikka turistiopas niin kehottaa. Toisaalta haluaisin uskoa, että saisin järvestä enemmän irti ajan kanssa, jos vaikka opiskelisin täällä ja kävisin järvellä aina silloin tällöin, ihan rauhassa ilman kuumottavaa hoppua ja väsyneitä jalkoja.

Toki Hangzhoussa on hyviäkin kokemuksia kertynyt, onhan West Lake vain yksi osa kaupungin vetovoimasta - tiedostan, että viiden päivän aikana olen ehtinyt vain raapaista kaupungin pintaa. Muista paikoista en varmaan jaksa liikaa kirjoitella, mutta tarkoitukseni olisi päivittää seuraavaksi muutamilla valokuvanäytteillä kuluneen viikon ajalta.

Keskiviikkona tieni vie Jinhuaan, jossa voin viimein purkaa matkalaukkuni ja asettua aloilleni. Tuntuu hyvältä hiljalleen aloittaa opiskelu tosissaan ja päästä kaupunkiin, joka ei voi tuottaa pettymystä - minkäänlaista tietoa eikä siten odotuksiakaan minulla nimittäin ei paikasta ole!