Lijiang on reilun miljoonan asukkaan kokoinen kaupunki Yunnanin luoteisosassa. Paikka tunnetaan parhaiten vuorimaisemistaan sekä vanhastakaupungistaan, joka on yksi koko provinssin suurimmista (lue: pahimmista) turistirysistä. Sateisia kesäkuukausia lukuun ottamatta sää vaikuttaisi Lijiangissa olevan aina täydellinen.
Nähtävää Lijiangissa ei loppujen lopuksi kovin paljoa ole, mutta kaksi tai kolme päivää kaupungissa kuluu rattoisasti. Hitaamman matkailun ystävä viihtyy pitempäänkin, sillä varsinaisen vanhankaupungin ohella lähiympäristöstä löytää helposti monia muitakin vanhoja, toinen toistaan viehättävämpiä pikkukyliä.
Varsinaisen, kuuluisimman vanhankaupungin alueelle pääsee maksutta, mutta vierailijan kannattaa kuitenkin varautua pulittamaan 80 yuanin ”suojelumaksu”. Suosittelen kaivamaan kuvetta, sillä siten säästyt myöhemmältä turhautumiselta. Vasta tämän maksun pulitettuasi on sinulla nimittäin oikeus ostaa pääsylippuja muihin alueelta löytyviin kiinnostaviin kohteisiin. Joihinkin kohteisiin ja esimerkiksi niihin muihin vanhoihin kaupunkeihin pääset tämän lipun ostettuasi maksutta.
Lijiangin vanhakaupunki on parhaimmillaan aamulla heti auringonnousun jälkeen, kun turistimassat ovat vielä nukkumassa ja kaupat aamiaispaikkoja lukuun ottamatta kiinni. Kaupunki on yllättävän suuri, ja sen sokkeloisille kujille eksyy helposti, oli mukana sitten kartta tai ei. Raikkaan aamun hiljaisuudessa edes eksymisellä ei tosin ole mitään merkitystä, sillä niin mukavaa katuja tallatessa on. [kuvia poistettu jälkikäteen]
Black Dragon Pool Park
Vanhankaupungin pohjoispuolella sijaitseva, viehättävä puisto on vierailun arvoinen jo siksi, että sieltä löytyy yksi Yunnanin kuuluisimmista spoteista valokuvan räpsäisyä varten [kuva poistettu jälkikäteen]:
Shuhe-vanhakaupunki (束河)
Vaikka Shuhe-vanhaankaupunkiin pääsee kätevästi paikallisella bussilla, on se huomattavasti rauhallisempi ja vähemmän kaupallistunut kuin itse ”päävanhakaupunki”. Shuhessa mietin, että tässäpä olisi ihanteellinen paikka vaikkapa parin viikon oleskelulle jonkinlaisen etätyö- tai kirjoitusprojektin parissa. Majatalot ovat Shuhessakin toinen toistaan houkuttelevampia, ja paikan charmia lisäävät muun muassa kylän keskellä sijaitsevat pienet pellot. (kuva)
Baisha-vanhakaupunki (白沙)
Baisha tarjoaa vielä paremman aikamatkan menneisyyteen kuin Shuhe. Rauhallisten kujien tallailun ohella Baisha tarjoaa pari pientä erikoisuutta.
Freskoista kiinnostuneille löytyy Baishasta pieni temppelialue. Sen temppelit ovat kiehtovia, sillä niissä ei ole ollenkaan sisustusta – kaikki kumarrettava löytyy maalattuna seiniltä. Ming-dynastian aikana rakennetuista Liuli- ja Dabai ji -palatseista löytyvien freskojen maalaaminen aloitettiin vuonna 1384, ja niissä yhdistyy tiibetiläinen buddhismi, Han-alueen buddhismi sekä taoismi. Freskot ovat hyvin kuluneita, mutta niiden yksityiskohtia tutkiskellessa saattaa hyvin vierähtää pidempikin tovi. Temppelien sisällä ei valokuvaaminen ole soveliasta; alla olevat kuvat otin temppelin ulkopuolelta löytyneen, paikan historiaa esitelleen informaatiopisteen kuvista.
Freskojen lisäksi kaupungista löytyy muun muassa äärimmäisen kuuluisa tohtori, joka Lonely Planetin mukaan mainitaan joka ikisessä matkailuteoksessa, jossa Lijiangkin otetaan puheeksi. Itse en keksinyt syytä mennä tätä ”taolaistohtorista” tapaamaan, mutta lueskelin mielelläni vastaanottopaikan ulkopuolelle pystytetyistä tauluista löytyviä, tohtorista kirjoitettuja artikkeleita. Löytyipä taulusta myös suomenkielisiä tekstejä sekä parin tohtoria vierailullaan kunnioittaneen suomalaisen käyntikortit!
Oma matkani jatkui Lijiangista Daliin. Lijiang on sijaintinsa puolesta oivallinen kaupunki, sillä sieltä pääsee kätevästi jatkamaan matkaansa myös esimerkiksi Loikkaavan tiikerin rotkolle tai Shangri-Lahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti