Ensimmäinen puolisko Kunmingissa viettämästäni lukuvuodesta päättyi tammikuun neljäntenä. Vaikka arvosanoilla ei tulevaisuuttani ajatellen ole hitustakaan väliä, hoidin tavoilleni uskollisesti kaikki neljä tenttiä kunnolla pois päiväjärjestyksestä.
Heti tenteistä selvittyäni lähdin kymmenen päivän reissulle, mikä tarkoitti samalla ”historiallista” paussia kiinan opiskelusta. Tajusin nimittäin, että en ole kertaakaan malttanut olla edes viikkoa ilman kiinaa sen jälkeen, kun kuusi ja puoli vuotta sitten raapustin vihkooni ensimmäiset kirjoitusmerkkini. Vieroitusoireita ei juuri tullut, sillä sain matkan aikana selvitellä asioita ja toimia muiden matkailijoiden tulkkina enemmän kuin kylliksi.
Matka teki ehdottomasti hyvää, varsinkin, kun etelää kohti suunnistaessa lämpötilat nousivat nousemistaan. Oli mukava paistatella auringossa ja ihailla sinistä taivasta, kun samalla sai kuulla uutisia kolean Pekingin ala-arvoisesta ilmanlaadusta ja Kunmingin lumisateista ja sumusta.
Tänään olen jo ehtinyt palata normaaliin päiväjärjestykseen. Todennäköisesti vietän jäljellä olevan loma-ajan rennosti kotona, eli aikaa tehdä kaikkea kehittävää jää paljon – nyt on maaliskuun alkuun asti aikaa panostaa. Silloin alkaa viimeinen lukukausi, jonka aikana revin opiskelustipendistäni vielä kaiken mahdollisen irti ennen kuin ryhdyn viimein hiljalleen poimimaan kaiken tämän kovan työn hedelmiä. Uusi vuosi on jo tuonut tullessaan merkkejä uusista haasteista, jotka pitäisivät minut Kiinassa vielä mahdollisesti pitkäänkin.
Tammikuun tulevat blogitekstit ovat pitkästä aikaa oikein tunteella matka- ja valokuvausaiheisia. Juuri päättynyt matkani vei minut sekä suomalaisen reissutoverini Minnan (jonka matkablogista piakkoin alkaa myös löytyä raporttia – sama matka, erilainen näkökulma) ensin pieneen, Jianshui-nimiseen kaupunkiin, jonka kuuluisin nähtävyys lienee upea ”pääskysluola”. Sieltä suuntasimme Yuanyangiin haukkomaan henkeämme maailmankuulujen riisiterassipeltojen äärelle ennen viimeistä määränpäätämme, eteläistä Xishuangbannaa, joka kesäisen sään lisäksi tarjosi leppoisaa tunnelmaa ja pari yllättävän kaunista, hyvin vanhaa temppelialuetta. Tiedossa pieniä yksityiskohtia sanoin ja suuria maisemia kuvin.
Lähes kaikesta näkemästämme saimme nautiskella ilman helvetillisiä kiinalaisia turistimassoja, joista loma-aikoina täällä saa aina kuulla ja lukea ja joita kannattaa vältellä viimeiseen asti. Lähdimme nimittäin matkaan fiksusti hyvissä ajoin: kiinalaiset opiskelijat jäivät talvilomalle vasta 12. päivä, ja koska kiinalainen uusi vuosi koittaa vasta helmikuussa, raatavat kiinalaiset tätä kirjoittaessa yhä armotta leipänsä eteen.
Matkan aikana en voinut olla miettimättä Lonely Planetin Yunnan-osuuden esittelytekstiä (käännetty pikaisesti englannista):
”Kiinalaisten matkailijoiden unelmakohteiden kärkeä hipova Yunnan oli muinoin paikka, jonne epäsuosioon joutuneet virkamiehet karkotettiin. Nähtyään Yunnanin he mitä luultavimmin hykertelivät hyvälle tuurilleen.”
Viime vuonna stipendiä hakiessani ei Yunnan ollut ihan toivelistani kärjessä, mutta tänne China Scholarship Council minut kuitenkin päätti lähettää. Tiedon opiskelupaikasta saatuani olin tyytyväinen ja heti innoissani, mutta todellisuus on silti osoittautunut paljon odotuksiani hienommaksi. Saan varmasti lukuvuoden jälkipuoliskosta vähintään yhtä paljon irti kuin juuri päättyneestäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti