Banna – jalat pöydälle ja sätkä huulille

Lyhenne Banna toimii tässä tekstissä yleisterminä koko Xishuangbannan (西双版纳) alueelle. Kyseessä on Yunnanin eteläisin osa, Laosin ja Myanmarin kanssa yhteisen rajan omaava, etnisen Dai-vähemmistön kansoittama itsehallinnollinen prefektuuri. Sen pääkaupunki on Jinghong (景洪).

Matkamme viimeinen kohde osoittautui paikaksi, jolla ei nähtävyyksien suhteen ole merkittävän paljon annettavaa. Silti vietimme pisimmän pätkän reissustamme Bannassa, ja nautimme ajastamme suunnattomasti. Bannassa sai hidastaa rytmiä ja nauttia auringosta ja hyvästä ruoasta tai vaikkapa oluesta yön eloisalla kauppa- ja ruokakadulla. Bannassa ei tarvinnut ottaa paineita, piti vain muistaa nauttia hetkestä ja ottaa rennommin.

Mekong-joki virtaa Xishuangbannan lävitse.

Kiinan lisäksi kaikki tekstit löytyy myös Dai-vähemmistön omalla kirjoitusjärjestelmällä kirjoitettuna (toivottavasti en ole tämän suhteen väärässä!).

Moni Kiinassa pakenee kylmää Bannaan. Toisin kuin vaikkapa Hainan-saaren lomakohteissa, ei Mekong-joen läpäisemässä, kehityksestä vielä hieman jäljessä olevassa paikassa kuitenkaan tunnu siltä, että turismi olisi tehnyt tunnelmille liikaa hallaa. Kuulin taksikuskilta, että Bannassa ”ei käy enää ulkomaalaisia”: jokaista nykypäivän ulkomaalaista turistia kohden kävi siellä 80-luvulla jopa viitisenkymmentä laowaita – ja kaikki kulkivat ympäriinsä reippaasti pyörän satulassa polkien.

Nykyisin Bannassa matkat paikasta toiseen sujuvat pyörän ohella mukavasti myös bussilla, ja koska teitä on uudistettu, eivät pisimmätkään välimatkat enää tunnu liian pitkiltä. Alla lyhyesti pari suositusta kohteista, joihin Bannassa kannattaa suunnata.

Villejä elefantteja!

Viidakkotunnelmiin halajavan kannattaa mieluummin suunnata vaikka Kaakkois-Aasiaan, mutta on Kiinallakin vähän annettavaa: Bannasta löytyy monia valtavan kokoisia luonnonsuojelualueita. Jälkiviisaana tiedän, että parhaat elämykset löytää, kun päättää raottaa lompakkoaan ja etsiä porukalla jonkin paikallisen kahvilan tai hostellin avulla oppaan, jonka ohjaamana pääsee pariksi päiväksi oikealle seikkailulle viidakon uumeniin.

Paremman puutteessa toimii myös Villielefanttien laakso (野象谷). Kyseessä on koko perheelle sopiva paikka, joka saattaa kuitenkin herkästi jättää vierailijan kylmäksi. Reilun tunnin mittainen patikkaretki – jonka voi korvata myös köysiratakyydillä – johtaa paikalle, jossa hyvällä tuurilla saa nähdä kymmenkunta vapaana pyörivää elefanttia.

Mikäli tuuri on huono eikä fantteja näy, löytää kävelymatkan varrelta kolme turisteja varten puuhun kahlittua elefanttiparkaa. Lisäksi puiston alkuosassa näkee joitain perhosia, liskoja, käärmeitä ja eksoottisia lintuja, mutta niiden suhteen ei kannata pidättää hengitystään. Minulle elefanttilaaksossa patikointi oli ihan mukava kokemus, mutta esimerkiksi Intiassa monesti vierailleet italialaiset kaverimme olivat siellä ikävystyä kuoliaaksi.

Vanha paviljonki ja vanha pagoda!

Ainakin valokuvauksen kannalta Bannalla on tarjota jokunen hieno, vanha buddhalainen temppelialue. Ne eivät ehkä kooltaan henkeä salpaa, mutta tarjoavat sitäkin enemmän yksityiskohtia sekä kaunista arkkitehtuuria. Seuraavassa säästän hieman sanoja ja annan kuvien puhua puolestaan.

Ensimmäinen kohde on Jinzhen-kylässä sijaitseva, vuonna 1701 rakennettu Kahdeksankulmainen paviljonki (八角亭).

Sakyamuni-buddhan kunniaksi pystytetty kaunis paviljonki on rakennettu lähes kokonaan puusta. Pieni, melkeinpä lapsuuden leikkimökin mieleen tuova sisään johtava oviaukko oli vieraillessamme suljettu, joten peremmälle emme päässeet vilkaisemaan – harmi, sillä netistä löytyy mielenkiintoisia kuvauksia siitä, miltä sisältä näyttää. Paviljongin vieressä sijaitsevan vanhan puun varjossa buddhan kerrotaan jakaneen opetuksiaan kansalle. [kuvia poistettu jälkikäteen]

Temppelin seinät on koristeltu buddhalaisin teemoin.

Näköalatkaan eivät ole hullummat.

Toinen kohde, White Bamboo Shoot Pagoda eli suomeksi hieman lyhyemmin ja simppelimmin vaikkapa Valkoinen pagoda (曼飞龙塔), löytyy Bannan eteläosassa sijaitsevasta, Damenglong-nimisestä pikkukaupungista. Tarinan mukaan vuonna 1204 rakennettu pagoda on pystytetty paikalle, jonne Bannassa muinoin vieraillut Sakyamuni-buddha oli jättänyt jalanjälkensä.

Reitti pienen mäen päälle vie kulkijan valinnasta riippuen joko kauniin, pienen asuma-alueen tai vihreän maaston ympäröimän, vanhan portaikon lävitse. Huipulla ei kukaan ollut kysymässä pääsymaksua, mutta myöhemmin eräs vanha herra äkkäsi vierailijat ja tuli pyytämään rahaa. Vastapalveluksena hän kajautti kaiuttimista soimaan Teresa Tengin ikivihreitä, mikä vei osan paikan seesteisen hiljaisuuden viehätyksestä. [kuvia poistettu jälkikäteen]

Tämä "Utopiaa" esittävä, kammottavista ihmiskasvoista koostuva pieni rakennelma on taas yksi mielenkiintoinen syy lisää yrittää tutustua syvemmin buddhalaisuuteen.