Tässä ja kahdessa seuraavassa blogitekstissä päästään viimein tutustumaan Yunnan-provinssin antiin matkailun näkökulmasta. Matkan kolme pääkohdetta (Jianshui, Yuanyang ja Xishuangbanna) saavat kukin oman, lyhyen esittelytekstinsä – kuvien kera tietenkin.
Matkan ensimmäinen kohde, Jianshui (建水), on kiinalaisittain pieni kaupunki noin neljän tunnin bussimatkan päässä Kunmingista. Mikään erityisen merkittävä paikka ei kyseessä liene, sillä esimerkiksi Wikipedia esittelee kaupungin englanniksi vain parilla vaivaisella lauseella.
Ruokapuolella kaupunki tunnetaan muun muassa grilliruoastaan sekä käytännössä kaikkialla myynnissä olevasta, grillatusta, tuliseen kuivamausteseokseen dipattavasta tofustaan. Kärsivällinen arkkitehtuurin ystävä löytää Jianshuin kaduilta ja pikkukujilta varmasti paljon vanhoja helmiä.
Kuten niin monista muistakin kiinalaiskaupungeista, löytyy myös Jianshuin kartalta majapaikkojen täplittämä vanhakaupunki. Turismi on tässä kaupungissa sen verran vähäistä, etteivät valtavat ihmismassat ole vielä ehtineet viedä paikasta kaikkea fiilistä. Jianshuihin suunnistava löytää vanhasta kaupunginosasta ihan mukavasti perustemppeleitä ja muuta nähtävää, mutta Kiinassa enemmän reissanneelle sieltä löytyy melko vähän uutta.
Yksi mainio tärppi keskustan tuntumassa on Double Dragon Bridge (双龙桥). 17 kaaresta ja kahdesta kauniista rakennuksesta koostuva silta on rakennettu Qing-dynastian aikana, ja se lukeutuu Kiinan kymmenen vanhimman sillan joukkoon. Kiinaa opiskeleva voi kokeilla siltaa ylittäessään kuunteluhaastetta: yritä ymmärtää keskellä seisovan rakennuksen sisällä tuulta pitävän kodittoman miehen puheita! [kuvia poistettu jälkikäteen]
Paikalle pääsee keskustasta kätevästi esimerkiksi junaraiteita pitkin tallustellen. Matkaa on viitisen kilometriä ja kävely raiteiden päällä tuntuu melko pitkältä, mutta samalla saa ihailla eteläpuolella avautuvaa, nättiä maalaismaisemaa.
Ehdoton suositukseni Jianshuihin eksyvälle on suunnata kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan pääskysten luolaan (燕子洞 tai Swallow’s Cavern), joka itselleni oli yksi koko matkan ehdottomista kohokohdista. Kyseessä on pienen joen läpäisemä, valtava ornitologin unelma: keväällä ja kesällä kymmeniä metrejä korkeassa luolassa pesii ja ympäriinsä lentelee satoja tuhansia pääskysiä.
Syksyllä, kun linnut ovat muuttaneet pois, ryhtyvät paikalliset, vetreät nuoret jokavuotiseen kiipeilyrupeamaansa pääskysten pesien keräämiseksi – Kiinassahan pääskysenpesäkeitto on tunnettu gourmet-ruokalaji! Turisteille järjestetään silloin myös näytöksiä, joissa pelottomat kiipeilijät kapuavat ylöspäin ilman turvavälineitä.
Lintujen, kiipeilijöiden ja onneksi myös turistimassojen loistaessa poissaolollaan kiinnittyi oma huomioni upeisiin stalagmiitti- ja stalagtiittimuodostumiin, jotka olivat välillä kuin suoraan jostakin sci-fi-kauhuelokuvasta; usein mielikuvitustaan käyttämällä saattoi muodostelmissa nähdä esimerkiksi eläinhahmoja (tai avaruusolioita).
Kuten luolasta löytyvä englanninkielinen opastetaulu ”osuvasti” sanoo, ”the quantity is so much for the eye to see that the quality is too beautiful to be absorbed all at once”. Pääskysten luola on todellakin näkemisen ja kokemisen arvoinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti