Kunming-kuulumisia!

Päiväkirjatyyppistä tavaraa uusista ympyröistä…

Aikani Kunmingissa on alkanut lupaavasti! Vain muutamia yksittäisiä kiinahetkiä ja väistämättömiä sähläyksiä lukuun ottamatta olo on ollut päivästä toiseen niin positiivinen, että edellinen lukuvuoteni Jinhuassa on alkanut tuntua vain menneisyyden kiusalliselta painajaisunelta.

Kuten kesällä itselleni lupasin, olen täällä ollut aktiivisempi, mikä onkin jo ehtinyt johtaa hienoihin tuttavuuksiin. Elämän tahti on ollut toisinaan jopa hektinen, enkä esimerkiksi ole ehtinyt juurikaan viettää aikaani tietokoneen äärellä (paitsi opiskellessani). Kunming kohtelee minua nyt erinomaisen hyvin, ja kaikki merkit viittaavat siihen, että jatkossa elo vain paranee!

Jaan nyt asunnon ruotsalaisen kaverin kanssa; tulemme erinomaisesti juttuun, vaikkei meillä paljon yhteistä olekaan – en esimerkiksi usko, että saan häntä koskaan lähtemään ulos syömään tai juomaan paria tuopillista. Koska hänellä on muualla asuva kiinalainen tyttöystävä, näemme toisiamme melko harvoin. Viikonloppuisin häntä ei ole näkynyt ollenkaan, mikä sopii minulle mainiosti.

Itse asunto on komea, siitä kelpaa maksaa 1 000 yuania kuussa, sillä stipendin kustantama huone yliopiston asuntolassa olisi ollut ala-arvoinen. Matkaa täältä yliopistolle on tosin kuutisen kilometriä, mutta sekin taittuu melko nopeasti polkupyörällä – samalla pysyy etäällä pelko fyysisen kunnon rappeutumisesta.

Asunnon viihtyvyyttä häiritsee oikeastaan vain pari kirousta, jotka tuntuvat seuraavan minua maailman joka kolkkaan: alakerrassa asustaa hyvin kaukaisen tulevaisuuden huippupianisti, ja jossain muualla lähellä remontoidaan oikein tunteella. Öisin kuulen toisinaan ulkoa kulkukoirien ulvontaa, mutta ikkunat antavat sentään sisäpihalle itään päin, joten liikenteen melusta ei tarvitse kärsiä; aamuaurinkokin takaa reippaan aikaisen alun aamulle. (Sitä aurinkoa tosin ei näinä viikkoina ole ihan liikaa näkynyt.)

Ateistina tulen kiinnittäneeksi huomiota siihen, että sekä asunnon kiinalainen omistaja (joka lähti vuodeksi Ruotsiin ja vuokrasi asunnon meille) että kämppis ovat molemmat vannoutuneita kristittyjä. Kotiovella sekä muun muassa hampaita pestessä ja jääkaapilla käydessä viestit herramme Jeesuksen Kristuksen kaikkivoipaisuudesta yrittävät porautua mieleeni. Omasta huoneestani olen isommat Jeesus-viittaukset piilottanut, mutta muualla asunnossa en niihin kehtaa kajota, eikä siihen kyllä ole erityisen suurta tarvettakaan.

Opiskelu on alkanut hienosti, ja nyt tuntuu siltä, että kielitaitoni on parantunut kohisten jo ensimmäisen kuukauden aikana. Ilmoittauduttuani minut sijoitettiin oitis haastavimpaan ryhmään, jossa on lisäkseni vain neljä muuta opiskelijaa, mikä tuntuu suorastaan luksukselta. Oppikirjoista osa on mukavasti suoraa jatkoa niille, joita viime lukuvuotena Jinhuassa oli käytössä.

Neljästä opettajastani kolme on loistavia. Esimerkiksi lukemiskurssin opettaja kertoo meille hyvinkin avoimesti Kiinan nurjemmista puolista ja tarjoaa oppikirjan lisäksi mielenkiintoisia artikkeleita ajankohtaisiin aiheisiin liittyen.

Valitettavasti kursseista tärkeimmän eli Comprehensive Chinese -kurssin opettaja on kaavoihinsa kangistunut herra, joka puhuu meille alentuvaan sävyyn ja tuntuu vähät välittävän meistä, hoitaa vain hommansa oppikirjan kanssa eikä edes yritä esimerkiksi soveltaa mitään. Kuusi tuntia viikossa hänen kanssaan on alkanut tuntua sietämättömältä – torstaina olimme jo ajautua sanaharkkaan, kun olin ensin aikani mielessäni manaillut hänen läpeensä kiinalaisia opetusmetodejaan ennen kuin hän haukkui luokkatoverini ääntämyksen ja nauroi sitten omalle, hyvinkin ymmärrettävälle väärinkäsitykselleni.

Yritän jatkossa hillitä kiukkuni ja hyväksyä sen, että viikon tunneista kolmannes ei yksinkertaisesti minulle sovi. Ainakin voin tulevaisuudessa soveltaa kokemaani, sillä kyseinen opettaja todellakin edustaa kaikkea sitä, mitä itse haluan välttää, jos ja kun joskus opettajaksi kotimaassani ryhdyn.

Opiskeluun uppoaa viime vuoden tavoin paljon aikaa paitsi tunneilla, myös niiden jälkeen. Se ei kuitenkaan ole nyt vienyt erityisesti aikaa elämästä nauttimiselta. Meillä on esimerkiksi koululla mukava pieni kahvila, jonne kokoontua ahkeroimaan porukalla; niinpä aherruksen voi usein yhdistää mielenkiintoiseen yhdessäoloon uusien kavereiden kanssa (vaikkakin usein opiskelu jää kun keskustelu ottaa vallan).

Ilokseni olen saanut huomata, että täällä on paljon mielenkiintoista eurooppalaisporukkaa, sellaisia ihmisiä, jotka ovat Kiinassa ihan muista syistä kuin bisneksen perässä. Puhumme paljon mielenkiintoisista aiheista, eikä niihin lukeudu rahanteko, urheilu tai viinanjuonti, vaan muun muassa kieliin, kulttuureihin, historiaan ja yhteiskunnallisiin asioihin liittyviä aiheita.

Yhdessä tutustumme myös Kunmingin tarjontaan, ja olemme esimerkiksi ehtineet jo käydä rock-konsertissa ja viettää kiinalaisen elokuvan iltoja drinkkien kera. Kun tekemistä ja kiinnostavaa seuraa on näin paljon, tulee päivistä usein pitkiä, ja iltaisin saan usein huomata, että olen ollut matkassa kellon ympäri ennen kuin viimein poikkean kotiin nukkumaan.

Tätä voi jo kutsua elämiseksi! Opiskelun jatkuminen ei ollut alun perin päällimmäinen toiveeni, mutta olen nyt ymmärtänyt, että tämä vuosi antaa vielä hienon tilaisuuden ottaa avosylin vastaan ruhtinaallisen vapaa-ajan tarjoama vapaus ja kaikki mahdollisuudet kokea uutta. Tästä kelpaa jatkaa!

Pari aiheeseen liitymätöntä, taannoisen illan hempeää otosta vielä tähän lopuksi.