Aikaisempaan postaukseeni liittyen ensimmäinen tilannepäivitys/pohdinta ”kentältä”.
Ensimmäinen viikkoni uudella, päättäväisellä tarmolla meni hienosti, sillä taisin viikonlopun aikana viettää lähes kahdeksan tuntia kiinalaisseurassa puhutun kielen taitojani aktiivisesti hioen. Kiinan kielen osuus tapaamisista oli varmaan kolmen neljäsosan luokkaa, eli hyvin sain pidettyä ”ohjat käsissäni”, tarjoten kuitenkin tasapuolisuuden nimissä keskustelukumppaneilleni säännöllisesti mahdollisuuksia ilmaista itseään myös englanniksi.
Kanttiinissa "ahdistelin" opiskelijatyttöjä luokkatoverini kanssa päivittäin, ja sain huomata, että usein he juttelevat mielellään ulkomaalaisen kanssa – toivuttuaan ensin siitä hämmennyksestä, jonka kiinaa taitavan laowain tapaaminen herkästi aiheuttaa. Kerran istuimme neljän hengen pöytään, jossa istui yksi naisopiskelija. Kysyin, onko hän yksin ja voisimmeko istua pöytään. Hän totesi ystävänsä olevan vielä hakemassa ruokaa, mutta kehotti istumaan. Hänen ystävänsä ei kuitenkaan koskaan saapunut pöytään, mutta yhdessä vaiheessa näin erään tyttösen kulkevan tarjotin kädessä pöytäämme kohti, minua hämmentyneenä tuijottaen – lopulta hän kiersi pöytämme kauempaa ja päätyi istumaan jonnekin ihan muualle, joten pöydässä jo istunut opiskelija ei voinut kuin syödä ruokansa loppuun kadonnutta ystäväänsä ihmetellen. Tämä nauratti, mutta toisaalta tuli myös vähän syyllinen olo, sillä tiedän varsin hyvin, että kiinalaisopiskelijat saattavat olla todella ujoja ja pidättyväisiä, etenkin tuntemattomien ulkomaalaisten läsnä ollessa.
Kuten olen varmaan aikaisemmin maininnut, on meitä kiinaa opiskelevia täällä rohkaistu hankkimaan niitä kiinalaisia kielijelppipareja – ja jos ei muuten onnistu niin sitten voi marssia kansainvälisten asioiden toimistoon ja pyytää heitä järjestämään asia. Toimistolla on ilmeisesti lista kiinalaisista opiskelijoista – useimmiten naispuolisista – jotka ovat tarjoutuneet vapaaehtoisiksi.
Monella heistä on pääaineena 对外汉语 eli kiinan kielen opettaminen ulkomaalaisille, joten ulkomaalaisen opiskelijan tuutoriksi pääseminen saattaa olla heille mieletön mahdollisuus kerätä ensimmäisiä kokemuksiaan. Itsekin olin innoissani takavuosina, kun minuun otettiin yliopistolta yhteyttä ja pyydettiin mukaan pieneen porukkaan vastaanottamaan ja auttamaan kahtakymmentä Tampereelle saapuvaa kiinalaisopiskelijaa.
Yllätyksekseni kuulin viikonloppuna eräältä aikaisempina vuosina toimistossa työskennelleeltä opiskelijalta, että tämänkin ilmiön taakse kätkeytyy epämiellyttävä totuus. Joissain tapauksissa on käynyt ilmi, että kiinalainen opiskelija on ilmoittautunut vapaaehtoiseksi varta vasten ulkomaalaisen poikaystävän hankkiakseen.
Vielä useammin kyseessä on kuitenkin ollut opintojensa suhteen hieman laiskahko ulkomaalainen miesopiskelija, joka on ajatellut, että tuon niin kovin työlään kiinan kielen saisi haltuunsa kätevimmin lakanoiden välissä – englannin kielessä moisesta kielikumppanista käytetään termiä sleeping dictionary. Kiinalaiset opiskelijatytöt ovat kuulemma useaan otteeseen palanneet toimistolle pyytämään, että he pääsisivät takaisin listalle voidakseen myöhemmin tutustua jonkun hieman vähemmän suorasukaisen vaihto-oppilaan kanssa. Kiinalaisen ja ulkomaalaisen tapaamisissa puheenaiheet ovat lipsahtaneet turhan henkilökohtaisiin aiheisiin, ja kielijelppi on mennyt ahdistelun puolelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti