Paluu talviunilta

Kiinalainen uusivuosi älyttömine rakettien paukutteluineen on nyt ohi, ja tänään keskiviikkona tulee yliopistomme opiskelijoiden tulla ilmoittautumaan läsnä olevaksi alkavalle lukukaudelle. Kahden, kolmen viikon ajan oli yliopistokampus lähiympäristöineen aika kuollut alue – välillä oli jopa vaikea löytää avoinna olevaa ravintolaa – mutta viime päivinä on ollut ilahduttava seurata elämän palaamista katujen varsille, ravintoloihin, kauppoihin ja muihin tuttuihin paikkoihin.

Pitkä loma on nostattanut ihmisissä erilaisia tuntemuksia kiinan opiskelun, Jinhuan, jopa Kiinankin suhteen. Moni on viettänyt lomansa kotimaassaan perheensä kanssa. Heille tauko on varmasti tehnyt hyvää, he ovat kukaties taas täynnä voimia saatuaan läheisistään tarpeekseen. Jos kotona taas on ollut myös poika- tai tyttöystävä odottamassa, voi etäsuhteen aloittaminen uudelleen alusta tuntua musertavalta – ainakin yksi tuttuni laskee jo päiviä heinäkuuhun vietettyään juuri reilun viikon verran aikaa tyttöystävänsä kanssa Shanghaissa. Jinhuaan paluu tai opiskelu ei silloin ihan ymmärrettävästi ehkä kiinnosta.

Jokunen porukasta päätti jo hyvissä ajoin ennen lomien alkua, etteivät käyttäisi stipendiään loppuun asti, vaan käyttävät loma-ajan ensin täällä hyväkseen ja palaavat sitten kotiin. Ja onhan lähes kokonainen vuosi jo melkoisen pitkä aika: itsellänikin on ollut ihmettelemistä siinä, että vaikka tämä reissu on jo tähän asti kokemistani pisin, on siitä vielä melkein puolet kokematta. Koti-ikävä yllättää silloin tällöin todella salakavalasti.

Moni kanssaopiskelijoistani koki ensimmäisen lukukauden perusteella Jinhuan täysin mitättömäksi kaupungiksi, jolla ei ole yliopiston lisäksi tarjota yhtään mitään. Tiedän lukuisia ihmisiä, jotka viettivät viikonlopuista suurimman osan Shanghain yökerhoissa ja ostosparatiiseissa, palatakseen aina puoliväkisin kiinan tunneille viettämään harmaita arkipäiviään ennen uutta viikonloppua.

Ne, jotka onnistuivat toteuttamaan suunnitelmansa seikkailla koko loman ajan ympäri Kiinaa, ovat myös mielenkiintoisessa asemassa tähän ”tuppukylään” palatessaan: ehkä kuukauden jatkuneen hektisen matkailun jälkeen tekisi ainakin itselleni vain hyvää asettua hetkeksi paikalleen lepäämään. Matkoista uupuminen saattaakin tarjota oivan ponnahduslaudan uuteen lukukauteen: kenties matkalla kerätyt kokemukset ovat olleet niin hienoja, että kielen saloihin haluaa syventyä entistä tarkemmin – mitä paremmin tuntee kielen, sitä antoisampaa on maassa matkailla. Tällaisia motivoivia vaikutuksia voi olla niin isoilla kuin pienilläkin kokemuksilla, sen verran olen itsekin ehtinyt täällä oppia.

Itse selvisin lomasta mielestäni yllättävän hyvin, vaikka pysyinkin paikallani Jinhuassa sen alusta loppuun. Viime päivinä motivaatio pistää kunnon opiskeluvaihde päälle on alkanut nostella päätään, joten lekottelu saanee pikku hiljaa loppua. Tämän viikon päivät käytän ensin CSC-stipendihakemuksen kasaamiseen sekä elämäni ensimmäisen kiinankielisen työhakemuksen kirjoittamiseen. Kun ne on saatu valmiiksi ja tiputettu postin luukusta, tulee minusta taas täysipäiväinen opiskelija.

Alla bonuksena vielä täytekuvia arkistoista. Ensimmäisistä kuvista näkee hienosti sen vaihtelevan näkymän, joka huoneeni ikkunasta alkaa taas tarjoutua, kun talvisää tästä hieman lämpenee ja sumuisia päiviä alkaa olla hieman vähemmän.