Ennen kiinalaista uutta vuotta vietettiin kuluneena viikonloppuna ensimmäisen "aurinkojakson" (solar term) alkamista juhlistavaa 立春-juhlaa. Leppoisa päivä oli todellinen piristysruiske hieman kuivakaksi taantuneen talvilomani keskellä, ja se muistutti minua taas vaihteeksi siitä, kuinka vieraanvaraisia kiinalaiset voivatkaan olla.
Suomalaisen kielitieteilijäystäväni ja hänen miehensä siivellä pääsin lauantaina osallistumaan peräti kahteen Sani Yi -vähemmistön edustajien isännöimään juhla-ateriaan.
Lounasta nautiskeltiin pienessä maalaiskylässä sijainneen kodin auringonpaisteen täyttämällä pihalla. Ruokalajeja oli komea valikoima: sika oli teurastettu juhla-ateriaa varten ja muun muassa vuohenjuusto, paikallisten tuottama erikoisuus, maistui paremmalta kuin koskaan. Ruokajuomaksi sain olutta ("Saat juoda viinaa sitten päivällisellä", minulle kerrottiin) ja sen kyytipojaksi useammankin savukkeen pöydässä istuneilta herrasmiehiltä.
Lounaan jälkeen vei paikallinen Sani-nainen meidät kävelylle pienen, tupakan ja maissin viljelyyn keskittyvän kylän ympäristöön. Masentavan vaalean betonin sijaan oli suuri osa pienen kylän rakennuksista vielä punaisia, joko tiilistä tai savesta rakennettuja. Läheisen vesialtaan rannalla paimen istui auringonpaisteessa samalla, kun hänen ketjunsa päässä ollut, kylän kovaotteisin vesipuhveli (水牛) kylpi tyytyväisenä.
Noin 300 taloudesta koostuvassa kylässä kaikki tuntevat toisensa, ja tunnelma tuntui siksi lämpimältä (ei siis pelkästään parinkymmenen celsiusasteen vuoksi). Hyväntuulisia paimenia kaikenkarvaisten eläimien kera käveli kylätiellä vastaan alinomaa. Kävellessämme pysähtyivät ohikulkijat juttelemaan oppaallemme ja lässyttämään hänen selässään maailman menoa ihmetelleelle pienokaiselle.
Yunnan-provinssissa ulkomaalaiset kielitieteilijät tekevät paljon työtä vähemmistökansojen kielten kartoittamiseksi ja muun muassa koulutuksen kehittämiseksi vähemmistökylissä sekä kansantarinoiden saattamiseksi kirjalliseen muotoon ennen kuin ne ehtivät kadota kokonaan. Kiinassa puhutaan arvioista riippuen jopa 150 eri kieltä, ja Yunnan lukuisine vähemmistöryhmittymineen on mitä oivallisin paikka intohimoisten kielitieteilijöiden toiminnalle. Aina, kun olen näiden lingvistien kanssa ollut tekemisissä, on mieleeni hiipinyt varovainen ajatus: "Entä jos minäkin jonakin päivänä..."
Päivällistä syömään siirryimme hieman isompaan kaupungintapaiseen, ja sielläkin puhuttiin tulevista härkätaisteluista (斗牛). Paikallinen versio kyseisestä kansanhuvista on pistää kaksi tai jopa neljä tai viisi härkää kehään samanaikaisesti ja katsoa, kuinka käy; ihmisiä vastaan eläimet eivät siis taistele. Minulle kerrottiin, että vesipuhveleille on tapana juottaa Red Bullia, johon on sekoitettu kananmunia. Sekoitus saa eläimet kuulemma hurjalle tuulelle, mikä selittänee osittain myös termin tauriini, joka on yksi Red Bullin vaikuttavista aineista. Muun muassa täältä löytyy lyhyt pätkä härkätaisteluihin liittyen.
Päivällisellä tunnelma oli lounasta juhlavampi ja väkeäkin oli enemmän. Vaikka ruokatarjonta ei ollutkaan yhtä mainio kuin aikaisemmin lounaalla, kelpasi pöydässä istuskella mukavien kiinalaisten isäntien kanssa niitä näitä jutellen.
Tällä kertaa oli minunkin paikalleni tuotu reilun kokoinen riisikulhollinen täynnä vahvaa maissiviinaa. Syömisen ohella sain siitä ottaa reippaita kulauksia aina, kun joku pöydästämme päätti juoda tai kun joku tuli muista pöydistä toivottavaan onnea ja menestystä. Itsekin olen alkanut jo oppia kiinalaisten pöytätavoille, sillä huomasin välillä tarttuvani itse viinakuppiin ja toivottavani muille pöydän miehille (naiset eivät pöydässämme syystä tai toisesta juoneet) hyvää uuden vuoden aikaa, tai muuten vain kippisteleväni.
Viinamaljani tuntui pohjattoman isolta, eikä asiaa yhtään auttanut se, että joku isännistä kävi sinnikkäästi aina täyttämässä sitä sitä mukaa kuin sain viinaa nieltyä. Yhdessä vaiheessa pöytäämme ilmestyi jopa reippaan äänekästä ”maljalaulua” (敬酒歌) laulamaan hilpeä mieskolmikko – ja sitten taas juotiin. Ehdin humaltua pöydässä jonkin verran, mutta juomaan yllyttäminen ei onneksi ehtinyt karata sillä tavalla käsistä, että ilo olisi päässyt muuttumaan huonoksi oloksi.
Ateriat kävivät hyvästä harjoituksesta lauantaina alkavaa kiinalaista uutta vuotta ajatellen. Pääsen viettämään sitä useiden päivien ajaksi kiinalaisen perheen kanssa Dali-kaupungin lähistöllä sijaitsevaan maaseutukylään. Potentiaalinen ryyppyputki siis tiedossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti