Käärmeen vuoden kynnyksellä

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vaihtuu kiinalaisessa kuukalenterissa lohikäärmeen vuosi käärmeen vuodeksi.

Rakettien sekä ronskien papattien pauketta on kuulunut jo useiden päivien ajan, eikä kaupungista meinaa löytyä risteystä, jossa ilotulitteita ei olisi kaupan. Kaupat ja ravintolat ovat hiljalleen vaipuneet tauolle liiketoiminnasta, ja esimerkiksi lämpimän aterian löytämisestä on kuluneella viikolla kehittynyt päivä päivältä haastavampi tehtävä. Ihmisiä on Kunmingissa liikenteessä kuitenkin yhä paljon, ja vaikuttaa vahvasti siltä, ettei tämä kaupunki muutu lomien aikana alkuunkaan yhtä kuolleeksi kuin esimerkiksi Jinhua viime vuonna.

Takuuvarma uutisaihe uudenvuodenjuhlaa edeltävän viikon aikana on jälleen ollut 春运 (chūnyùn), joka viittaa siihen valtaisaan liikenteen määrään, joka syntyy, kun sadat miljoonat ihmiset pyrkivät samanaikaisesti matkustamaan kotipaikkoihinsa viettämään vuoden tärkeintä juhlaa perheidensä kanssa. Päivittäin on netistä löytynyt pieniä tarinoita yksilöistä, joita on lippuluukulla onnistanut. Yhtenä päivänä asemalta oli lähtenyt lähes tyhjä juna, vaikka lipunmyynnissä sen oli kerrottu olleen loppuunmyyty.

Itsekin olen siirtymässä aattopäivänä Kunmingista muutaman tunnin päähän Dalin kaupunkiin, mutta minut seurakseen kutsuneella perheellä on onneksi yksityinen vuokrakuljetus hoidettuna. Tien päällä saattaa kuitenkin lauantaina olla ruuhkaa, joten jää nähtäväksi, ehdimmekö ajoissa määränpäähämme päivällistä nauttimaan.

Valmistauduin henkisesti mahdollisiin tien päällä kohdattaviin vastoinkäymisiin katsomalla parin vuoden takaisen, aiheensa puolesta hyvin ajankohtaisen kolmen tähden kiinalaiskomedian 《人在囧途》 (rén zài jiǒng tú), joka englanniksi tunnetaan nimellä Lost on Journey.

Elokuva kertoo kaoottisista päivistä ennen uutta vuotta. Ison firman armoton pomo on lähdössä lennolle Changshaan jokavuotiselle visiitille vaimoaan ja tytärtään tapaamaan, vaikka nuori rakastajatar yrittääkin kosiskella häntä viettämään sen sijaan kiellettyä laatuaikaa kanssaan. Pomo saa tahtomattaan matkaseurakseen maitofarmilla työskentelevän, naiivin ja käytökseltään hölmön maalaisen, joka puolestaan lähtee matkan päälle maksamatta jääneitä palkkoja metsästämään.

Ennen kuin hassuttelumusiikki ehtii alkaa, voimme jo arvata, että kaikki mikä vain voi mennä pieleen, meneekin pieleen ja kunnolla. Kone vaihtuu junaan, juna linja-autoon ja kulkuneuvot siitä aina vain huonommiksi. Ja ennen kuin lopulta päästään perille, on puolin ja toisin ehditty oppia kaikenlaisia läksyjä elämästä. Vakaviakin yhteiskunnallisia aiheita sivuava elokuva käväisee välillä suorastaan melodramaattisen puolella, mutta tunnelma on kuitenkin pääsääntöisesti harmittoman kevyt.

Kyseessä ei siis missään tapauksessa ole mikään klassikko, mutta Kiinassa elokuva lienee melko suosittu. Elokuvaa on vaikea suositella kellekään, koska sitä voi olla hankala löytää englanninkielisillä tekstityksillä varustettuna. Tämä on harmi, sillä elokuva kuvaa osuvasti sitä, kuinka kaoottista matkustaminen Kiinassa voikaan toisinaan olla. Ne, jotka kielitaitonsa puolesta pystyvät elokuvaa seuraamaan, ovat puolestaan saattaneet elokuvassa nähdyn kaaoksen jo omakohtaisesti kokea.

Onnea ja menestystä käärmeen vuodelle!