Kolmannet satunnaiset

Suomalaisia mä metsästän

Viime vuonna kaipailin Jinhuassa suomalaiskontakteja, sillä olin luultavasti koko kaupungin ainoa suomalainen – edes pohjoiseurooppalaisia veljiä tai siskoja ei kaupungissa näkynyt. Satunnaisen skypettämisen ohella ainoat tilaisuuteni puhua äidinkieltäni koittivat huhtikuussa, kun sain Suomesta parin viikon ajaksi vierailijoita; lisäksi Shanghain Subway-ravintoloissa tuntui joka ikisellä käynnillä olevan seurana suomalaisedustusta.

Kunmingista en ole vielä yhtäkään suomalaista onnistunut löytämään. Onneksi olen sentään havainnut joitain merkkejä siitä, että heitäkin täältä löytyy. Korealainen luokkatoverini sanoi opiskelleensa viime vuonna kahden suomalaisen kanssa, mutta ei osannut sanoa heidän tämänhetkisestä olinpaikastaan sen enempää. Myös ruotsalainen kämppikseni on suomalaisia joskus tavannut, tosin ikävä kyllä hänkään ei heitä varsinaisesti tunne.

Erään mahtavan pikku kirjakaupan käytettyjen kirjojen osastolla törmäsin yllätyksekseni Mika Waltariin ja Väinö Linnaan – kuka kirjat on kauppaan käynyt myymässä, ja kuinka kauan sitten?! Joka tapauksessa iltalukemisenani on nyt suomalainen klassikko, joka jostain syystä on tähän päivään asti jäänyt allekirjoittaneelta lukematta…

Mukavasti säilyneen Sinuhe egyptiläinen -pokkarin ensimmäisellä sivulla ilahduttaa puolen euron kirppishintalappu, jonka alle on myöhemmin rustattu uudeksi hinnaksi 20 yuania, eli kaksi ja puoli euroa. Hinnat nousussa!

Bissemerkit haltuun!

Jos saat kiinalaisessa baarissa eteesi täysin kiinankielisen juomalistan, kannattaa tietää ainakin muutamien suosikkien nimet myös kiinaksi. Alla tavallisimpien olutmerkkien kiinankielisiä nimiä, joiden avulla saanee Kiinassa jo janonsa sammumaan (pahoitteluni niille, joille ei olut maistu, tämän informatiivisempi en nyt jaksa olla):

吉尼斯 (jínísī) Guinness

喜力 (xǐlì) tai 海尼根 (hǎinígēn) Heineken

嘉士伯 (jiāshìbó) Carlsberg

百威 (bǎiwēi) Budweiser

生力 (shēnglì) San Miguel

科罗娜 (kēluónuó) Corona

虎牌 (hǔpái) Tiger

青岛 (qīngdǎo) Tsingtao, Kiinan oma klassikko

Niin, ja isänmaallisille vinkkinä, että myös Finlandia-vodkaa löytyy joskus baarien tarjonnasta; kyseinen tuote tottelee kiinaksi nimeä 芬兰伏特加 (fēnlánfútèjiā).

Kiinalainen, joka tuuppasi minua

”Kiinainhosta” olen kirjoitellut aiemmin, ja tarkoitukseni oli jossain vaiheessa kirjoittaa aiheesta enemmänkin. Jostain syystä Kunmingissa meno on kuitenkin tuntunut paljon sivistyneemmältä ja kohteliaammalta kuin mitä olen tottunut odottamaan, joten erityisen suurta tarvetta valittamiselle en ole enää tuntenut.

Silti pakko ihan vähäsen mainita, muistin arkistoja purkaa…

Kiinalaiset tunkevat, kiilaavat ja etuilevat. Se tuntuisi olevan kulttuurin ominaispiirre, jolle ei vain voi mitään ja joka pitää vain hyväksyä. Ehkä se johtuu yksinkertaisesti siitä, että kansaa on liikaa, eikä kohtelias etene tungoksessa minnekään. Olenkin oppinut jo maassa maan tavalla -tyylillä olemaan aika jämäkkä esimerkiksi varmistaessani paikkaani täpötäydessä bussissa, mutta pidän kuitenkin aina pääni kylmänä.

Vaikuttaisi siltä, että kiinalaisetkin ovat hiljalleen alkamassa kiinnittää epäkohteliaisuuksiin huomiota. Olen todistanut lähietäisyydeltä pari vähältä piti -tilannetta, joissa turhan röyhkeä bussiin tunkeminen on meinannut kostautua ja johtaa käsirysyyn. Lisäksi viime aikoina Kiinassa on raportoitu välikohtauksista, joissa nuoria ihmisiä on lyöty tai ainakin verbaalisesti piesty sen vuoksi, että he eivät ole antaneet täydessä bussissa vanhukselle istumapaikkaa.

Mikä tahansa liikkumisen muoto toimii Kiinassa aina hyvänä esimerkkinä aiheesta – hyppää vaikka bussiin tai metroon ja kirjoita ylös näkemäsi ja kokemasi, ”käyttistä” tulee aina.

Itse olen viime viikkoina pyöräillessäni ehtinyt tottua esimerkiksi siihen, että ahtaammissa paikoissa joku skootteri on aina tuuppimassa takarenkaaseen. Suomeksi kiroilusta ei ainakaan vielä ole ollut mainittavaa hyötyä.

Elokuun lopulla, kun olin matkalla kohti Kiinaa, oli Moskovan lentokentällä kiinalaisia turisteja liikkeellä. Lähtöselvitysportilla sain heidän tunkemistaan hiljaa paheksuessani ilokseni kuulla, kuinka joku seurueesta, varmaankin matkaopas, totesi, että nyt ollaan ulkomailla, eikä ulkomailla sovi etuilla. ”Jaahas, täytyykin sitten koittaa muistaa olla kiilaamatta”, kuului vastaus erään ahaa-elämyksen kokeneen kiinalaismatkailijan suusta.