lauantai 22. syyskuuta 2012

Pitkästä aikaa liikenteessä

Kuluneen kahden viikon aikana olen tehnyt kaksi merkittävää ostosta. Ensin hankin käytettynä Giant-maastopyörän (viimevuotinen jättiläiseni varastettiin alta aikayksikön, mutta tämän pyörän kanssa en ota tyhmiä riskejä) voidakseni viimesyksyiseen tapaan tutkiskella myös Kunmingia näkökulmista, joita keskivertoulkomaalainen ei täältä löydä.

Toinen sijoituskohteeni oli uusi, valovoimainen objektiivi Canon-kameraani (EFS 17-55mm f/2.8 IS USM). Siihen upposi rahaa ehkä vähän turhankin paljon, mutta ensimmäisten käyttökertojeni jälkeen olen ollut törsäämiseeni enemmän kuin tyytyväinen. Onneksi tämän melko laajakulmaisen objektiivin olemassaolo tarkoittaa sitä, että voin kaupata pois vähäiselle käytölle jääneen, viime vuonna ostamani ultralaajakulman, joka ei sekään halpa ollut.

Viime sunnuntaina vein pyöräni ensimmäistä kertaa ulos. Lähdin matkaan vailla päämäärää; ajattelin vain pyöriä ympäriinsä, mutta päädyin kipuamaan pienen kukkulan huipulle maisemia tarkastelemaan. Tiedostin olevani pienessä krapulassa ja mitäänsanomattoman aamupalan syönyt, mutta yllätyin silti ylämäen raskaudesta: puuskutin pahemmin kuin koskaan ennen, vaikka nousua ei ollut edes paljon – ja Jinhuassa ylsin sentään vuosi sitten aikamoisiin sankaritekoihin.

Pysähdyin lepäämään parin, kolmen minuutin välein, ja olo oli niin heikko että en meinannut jaksaa edes pystyssä pysyä. Yhdessä vaiheessa sorruin jopa ”kerjäämään”: törmäsin onnekseni mukavaan kiinalaisnaiseen, jonka kanssa hetken juteltuani minun oli pakko kysyä, olisiko hänellä tarjota minulle syötävää. Hän antoi minulle päärynän, keitetyn maissintähkän sekä kourallisen herkullista suklaata! Vastapalveluksena annoin hänelle puhelinnumeroni – kenties joskus pääsen heidän mukaansa reissuun, ja siinä sivussa perheen 12-vuotias poika saa tilaisuuden puhua ulkomaalaisen kanssa muutaman sanan englantia, sen minkä uskaltaa.

Syötyäni jaksoin jatkaa kukkulan huipulle, mistä olikin ihan kivat näkymät savusumuiseen Kunmingiin. Jonkin aikaa mietin hämmentyneenä, voisiko fyysinen kuntoni tosiaan olla niin pahasti romahtanut. Sitten keksin kokemukselleni todennäköisen syyn, tai ainakin varman osasyyn: olen nyt lähes 2 000 metriä korkeammalla kuin koskaan eläissäni! Urheilijat tulevat tänne korkean paikan treenileireille menestyäkseen paremmin kisoissa; raskaampiin suorituksiin saan nyt totutella itsekin.

Täällä kyllä kelpaa pyöräillä, mutta valitettavasti olen saanut todeta, että Kunming on yleisilmeeltään erittäin saasteinen ja pölyinen. Asiaa pahentavat tällä hetkellä loputtomat tietyöt ja muut rakennustyömaat. Uusia, korkeita kerrostaloja nousee kuin sieniä sateella samalla, kun vanhaa vedetään maan tasalle – alla olevissa kuvissa näkyvää 拆-kirjoitusmerkkiä olen nähnyt paljon; sillä koristeltu rakennus on kehityksen tiellä ja lienee lyhyehkön ajan sisällä tuhon oma.



Uusien kerrostalojen lisäksi maan alla valmistuvat metrolinjat sekä katujen vihreä uudistaminen takaavat melun ja liikenneruuhkat melkeinpä kellonaikana minä hyvänsä. Onneksi minulla on nyt pyörä alla, sen ansiosta matkantekoni nopeutuu huomattavasti. Yliopistokampukselta löysin vielä pienen pyöräparkin, jota vahtiva ayi pitää viiden maon korvausta vastaan pyörästäni päivisin huolta. Ei siis pitäisi olla varkaista pelkoa.

Alla jokunen otos ensimmäisiltä retkiltä.






2 kommenttia:

  1. Hei Rauno, löysin blogisi, kun googletin kiinan opiskelusta. Täällä on niin mielenkiintoista luettavaa pitkältä ajalta, että oma blogi alkoi tuntua tyhmältä. (Toki se onkin läheisiä varten.)Kiitos siis kirjoituksistasi. Aloitin itse kiinan opiskelun Shanghain Donghua yliopistossa syyskuun alussa, tavoitteena oppia mahdollisimman paljon 1,5 vuodessa. Tsemppiä sinulle opintoihin ja hyvää syksyä! parhain terveisin Sini

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia, virkistävä kohteliaisuus! :)) Tervetuloa Kiinaan ja tsemppiä kieliopintoihin! Oman kiinan-opiskeluni varhaisemmista vaiheista löytyy lisää luettavaa vanhasta blogistani osoitteesta laonuo.blogspot.com, kiinan kieli -tagin alta.

    VastaaPoista